"Keppiä" ja porkkanaa

Vihdoin ja viimein olen sentään jotain saanut puuhasteltua Piun kanssa. Piu on ehdollistettu naksuttimen, kuten varmaan jo olen aiemmin maininnut. Mainio kapistus siinä mielessä, että pystyy kertomaan nopeasti ja oikeaan aikaan koiralle, että just noin, tuota sinulta odotin ja halusin.

Olemme Piun kanssa ottaneet kuvioon mukaan myös kosketuskepin. Aika uskomatonta, miten nopeasti pentu oppii. Värkkäsin itse kepakon paksusta neulepuikosta ja kissan pehmopallosta. Hyvin toimii:) Tosin kepakko ei ole riittävän pitkä, mutta siihenkin on jo ratkaisu. Teleskooppivarsi:)

Piu oppi jo ensimmäisessä treenisessiossa, mitä häneltä odotetaan. Ensin tietysti kuono osui vähän sinne sun tänne. Siitä muutamia kertoja naksu ja palkka. Piulle en anna kädestä namia vaan nakkaan sen ruokakuppiin. Tuo ahnepossu saattaa ottaa vaikka sormen palkaksi.

No, sitten lakkasin naksauttamasta, jos kuono osui kepakkoon. Se oli jännä huomata, kun kuono kosketti keppiin, koira jäi katsomaan.. Haloo!?! Miksi ei tule naksua? Kokeili uudelleen ja pysyttelin passiivisena. Muutama kerta, ja kappas, kyllähän se kirsu osui siihen palloon:)

Tämän jälkeen ei sitten enää paljon harhatökkäisyjä tullut, vaan täsmällisesti kuono tökkäsi palloon. Tosin kyllähän Piu välillä kokeilee, että ollaanko tarkkoina ja tökkii vähän mihin sattuu.

Kosketuskepin lisäksi ollaan harjoiteltu luopumista. Eli kädessä on nakkeja eikä niitä saa tökkimällä, raapimalla eikä puremalla. Kun kuono ja tassut pysyy hetken pienen matkan päässä, niin sitten naksu ja nami. Ihme kyllä, ahne kakkiainen oppi tämänkin muutaman minuutin treenillä.

Kontaktia ollaan myös harjoiteltu. Olemme ylittäneet suunnattoman esteen! Piu malttaa pysyä poissa ruokakupilta pienen hetken ja hyvässä kontaktissa. Jihaa!

Alla olevassa kuvassa on kontakti kohdallaan, mutta asento on kaikkea muuta. Voi taivas, mikä järkytys oli nähdä kuvissa mukamas kunnolliset perusasennot. Tässä onkin sitten haastetta kerrakseen! Tuo koira istuu hassusti eikä takapuolen päällä ja melkolailla vinossa. Ohjaajalle pyyhkeitä! Keppijumpaa:)

Pyörähdettiin Nitan (Druzkaya Almaz) kanssa näyttelyssä. Tuomarointi oli kautta linjan melko tiukkaa. Ehdittiin muutama rotu katsoa ennen omaa vuoroa ja EH:ta tuomari tiputteli melkein jokaiselle koiralle. Jos ihan kartalla olen, niin rotuja taisi mennä kolme ja ERI:t oli yhden käden sormilla laskettavissa.

Nita sai todella hyvän arvostelun, mutta tuomari tykkäsi hänen olevan liian kapea. No, Nita ei olekaan mikään isoluustoinen ja massava koira. Ei se kuitenkaan ole mikään rimpula:) EH:n tuomari kuitenkin antoi, johon olen ihan tyytyväinen. Tuomari arvioi liikkeet, pään, turkin, silmät, purennan ja tempperamentin erinomaisiksi, joten ei mitään valittamista:)

Lopuksi vielä muistutus Druzkaya, Bojai ja Zornoi -koirien "puuhapäivästä", joka on heinäkuun 17. päivä Hämeenlinnassa. Vielä voi ilmoittautua mukaan!

"Älä ota eläimen käytöstä henkilökohtaisesti"

Oheisilla sanoilla alkoi Tommy Wirénin luento täällä Inkoossa. Olihan taas ihan huippua! Tommy ja Jaana osaavat asiansa ja ovat ihan huippuja työssään. Tällä kertaa sessio oli kaksi päiväinen. Lauantaina oli luento ja sunnuntaina käytännön harjoittelua koiran kanssa.

Kertaus on opintojen äiti:) Luento oli osittain samaa asiaa, kuin viimeksi. Mutta niin mielenkiintoista ja tärkeää. Osa taas oli käytännönläheisempiä neuvoja seuraavaa päivää varten. Mukaan käytännön harjoitteluun mahtui kymmenen koirakkoa.

Mutta mitä jäi päällimmäisenä mieleen Tommyn luennosta? Ensinnäkin fyysisellä pakotteella ei koiran koulutuksessa välttämättä pitkälle pötkitä. Toiseksi se, millä koiraa palkitaan, täytyy olla koiran mielestä NIIN iso juttu, että sitä kannattaa "havitella". Eli ansaita jollain se herkkupala tai mikä se palkkio sitten ikinä onkaan.

Ruoka on helpoin tapa palkita koiraa, ainakin omasta mielestäni. Okei, koira on nirso, ei syö, ei kelpaa namit. Mitäs sitten? Koira on eläin ja syö ihan taatusti, ennemmin tai myöhemmin. Tällä en tarkoita kirjaimellisesti sitä, että koira täytyy pitää ruoatta:)

Miksi koira tekisi yhtikäs mitään makupalan eteen, jos se saa niitä ihan muuten vaan? Jos koiran olisi ansaittava joka ikinen suupala, niin kyllähän se pikkuhiljaa alkaa toimia. Koiran olisi tehtävä aina jotain ruokansa eteen. Ruoka (eikä mikään muukaan syötävä) ei tule ilmaiseksi.

Tärkeä asia, joka myös jäi mieleen, oli vahvisteen osa-alueet. (Vahviste = palkkio)

Ajoitus (tässä on yleisin kompastuskivi ohjaajalle). Vahviste tulee siis antaa välittömästi, kun koira tekee sen, mitä siltä odotettiin.

Vahvistetiheys. Kun on koiralle uusi asia, vähintään 12 vahvistetta (esim. namia) minuutissa. Tämä tarkoittaa n. 5 sekunnin välein palkkio koiralle.

Kriteeri. Vain ja ainoastaan kriteerit täyttävä käytös palkataan. Kriteeriä on muutettava, kun kaksi harjoitusta on onnistunut 80 %:sesti.

Miten tähän sitten päästään? Siinäpä se onkin:) Harjoittele, tulet paremmaksi! Ei se muuten onnistu. Ohjaajan on harjoiteltava mekaanisia taitojaan, tarkistettava JOKAISELLA koulutuskerralla, että välineet ovat käsillä (palkat, naksu, kosketuskeppi tms.). Tärkeätä on myös tarkistaa, että palkkio kelpaa koiralle.

"Kyllä se kotona osaa". Tuttua, vai mitä:) Tämä on myös yksi kompastuskivi. Kun koira osaa jonkun jutun (esim. maahanmeno) tutussa, rauhallisessa paikassa joka kerta, se ei tarkoita sitä, että se onnistuu myös koulutuskentällä tai missään muualla.

Koiran ajatuksissa tuttu maahanmeno voi olla melkeinpä ihan uusi temppu uudessa, vieraassa ympäristössä. Niinpä, harjoittele, harjoittele ja harjoittele. Erilaisissa paikoissa, oikealla ajoituksella ja vahvistetiheydellä. Uusi paikka vaatii ehkä tiheämpää palkkaamista kuin tuttu paikka.

Tästä asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon! Tietoa on runsaasti myös netistä luettavissa. Suosittelen lämpimästi Tommyn luentoja!

No, meillä ei ole ongelmaa, etteikö ruoka maistuisi. Piu on ehdollistettu naksuun ja seuraava tavoitteeni on kosketuskeppi. Mahdollisuudet ovat kuulemma rajattomat. Ööh, tässä tuleekin sitten omat taidot olemaan koetuksella. Varmasti virheitä tulee tehtyä ja monta juttua sössittyä, mutta mie harjoittelen, tulen paremmaksi:)

Sunnuntaina olikin sitten käytännön vuoro. Ah, niin mielenkiintoista, taas kerran. Sielläpä sitten harjoiteltiinkin ohjaajan mekaanisia taitoja. Pareittain siinä oltiin, toinen oli ohjaaja ja toinen koira. "Koiralla" oli kädessään kertakäyttömuki, joka esitti koiran suuta. Sinne sitten niitä makupaloja nakeltiin:)

Selvästi oli havaittavissa se, että jokaisella harjoituskerralla namien määrä kupissa lisääntyi edellisestä. Harjoittele, tulet paremmaksi!

Seuraavaksi mukaan kuvioon tulivat välineet. Ohjaajalla oli namien lisäksi naksu. Kuvio meni niin, että naksu, perusasento, käsi taskuun ja nami kippoon, perusasento, naksu jne. Eli naksun täytyi tulla joka kerralla ennen kuin käsi liikahti yhtään kohti taskua. Niin, ja ne namit ei kovin nopeasti sieltä rullalle kiedotusta pakastepussista ehdi koiran suuhun:)

Eikä tässä vielä kaikki:) Mukaan otettiin sitten vielä kosketuskeppi. Eli ohjaajalla oli namit, naksu ja kosketuskeppi. Näillä sitten taas treenattiin niitä mekaanisia taitoja. Ja kyllä, tulokset paranivat kerta kerralta. Tai siis namien määrä siellä kipossa. Ohjaajan piti myöskin tarkkailla, että mihin se "koira" sillä mukillaan osuu. Jos sattui osuma kosketuskepin varteen, siitähän ei tietenkään pitäisi tulla naksautusta eikä palkkaa (kriteeri ei täyty). Kosketus täytyy osua oikeaan kohtaan, josta se palkka tulee.

Mukana olleet kymmenen koirakkoa olivat hyvin eri tasoisia. Ohjaajia oli etukäteen kehoitettu miettimään, että mitä he koulutussessiolta odottavat, toivovat ja haluavat oppia. Valitettavasti vain kahdeksan kymmenestä oli etukäteen asian miettinyt. Kaksi koirakkoa olivat ihan täysin sellaisia, joita ei ollut naksuttimelle ehdollisettu. Eli näiden kanssa lähdettiin ihan alusta liikkeelle. Harmi sinänsä, koska tuota voisi oikeasti harjoitella kotona jo ennakkoon.

Kuusi koiraa oli ehdollistettu naksulle, mutta vieras paikka (koiralle uusi asia) teki sen, ettei ehdollistuminen ihan helposti tullut esiin. Tiedä sitten, oliko huonot namit vai oliko ehdollistumista harjoiteltu vain kotona?

Ai niin, koulutussessiot ovat oikeasti lyhyitä! Ei mitään puolen tunnin tahkoamsta. Uutta asiaa tehdään vain joitakin minuutteja kerrallaan. Sitten koira lepäämään, esim. autoon, jos ollaan kentällä. Jonkun ajan päästä uusi jonkun minuutin kestävä sessio. Koira ei jaksa ja ohjaajalla alkaa keskittyminen lipsua. Tulee palkattua huolimattomasti, liian hitaasti tai virheellisestä toiminnasta.

Tästä riittäisi juttua vaikka kuinka valtavasti! Ehkäpä tätä vuodatusta ei kukaan jaksa loppuun lukea, mutta olenpahan ainakin saanut tyhjentää päässä pyöriviä ajatuksia:)

Täältä löytyy lisätietoja Tommyn ja Jaanan koulutuksista sekä hyviä linkkejä naksutinkoulutuksesta sekä myös sen historiasta. Kannattaa kurkata!

Muutama kuva vielä tähän loppuun. Viime viikolla Nita (Druzkaya Almaz) kävi "siskonsa" Iitun (Druzkaya Dvizhenie) kanssa trimmissä. Nitalle värkättiin näyttelytrimmiä ja Iitulta otettiin turkki koneella pois.

Kesätukan kävi leikkauttamassa myös Emma (Druzkaya Dragotsennaia).

Nita

Iitu ja Nita
Piu (Druzkaya Derzhava)

Helka (Druzkaya Charodeyka) söpöstelee:)

Helkaa naurattaa!

Ystävykset Simba ja Nala

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

Erkkariterveisiä

Kahden vuoden tauon jälkeen tuli mentyä erikoisnäyttelyyn. Kyllähän se oli mukavaa pitkästä aikaa:)

Koiria oli ilmoitettu mukava määrä, joten oli katseltavaa. Narttujen katselmus jäi minulta vähän vähiin, koska Roosa oli avoimessa luokassa esiintymässä. Junnunarttuja ehdin jonkun matkaa seurata. Avoimen luokan muut koirat jäivät näkemättä, koska piti yrittää etsiä koiralle muiden kilpakumppaneiden arvostelun ajaksi varjoa.

Samoin valioluokan nartuista en ehtinyt nähdä kuin järjestyksen. Paras narttu -kisa jäi kanssa kuvaamatta, kun jätin kameran häkkiin, kun oli koira hyppysissä. Harmittaa ihan vietävästi!

Roosa voitti luokkansa ERIllä. Arvostelu oli oikein hyvä. Ei voi muuta, kun olla tosi tyytyväinen. Kari Järvinen tipputteli myös T:tä, H:ta ja EH:ta. Arvostelu oli minun mielestä oikeudenmukaista ja leppoisa tunnelma kaiken kaikkiaan.

Näyttelytoimikunnalle ruusuja näyttelypaikasta. Tilaa oli riittävästi ja kahvia ja pupellettavaa oli riittävästi.

Pyyhkeitä tulee, ja isosti, palkitsimisista. Oli tosi noloa, kun sertistä ei annettu tavarapalkintoa. Paras käyttökoira sai palkinnokseen ainoastaan punaisen nauhan:( Samoin ROP- ja VSP-junnut taisivat jäädä ilman ruusukkeita? Tästä en nyt ihan varma ole, mutta eipä siitäkään muuta muistoa jäänyt.

Mikäli oikein muistan, ennen luokkavoitosta on saanut Sungrenin Tiinan tekemän kuksamukin. ROP ja VSP, ROP- ja VSP-junnu, ROP- ja VSP -pentu ovat myös saaneet jotkut isommat mukit tai mukiparit sekä näyttävät ruusukkeet. Ensikertalaisille nuo ruusukkeet ja härpättimet ovat tosi tärkeät. Niin, ja niitä mukeja ei voi mistään ostaa. Tiina tekee niitä vain erkkariin, joten aina on mukava tuollainen kupponen saada:)

Sitten HURRRRJAN paljon onnea Jaanalle! Manta (Bojai Gromkaja Amatson) vetäisi ROPin kotiin ja vielä junnuikäisenä. Hienoa! Onnittelu myös Mantan ja Bandin kotiväelle:) Harmi, ettei ole yhtään kuvaa tyttelistä.

VSP oli Frodo Eestin maalta. Onnea Hedi!

Kaikki tulokset olen naputellut Zornoi-kennelin keskustelufoorumille. Sieltä voi käydä lueskelemassa, koska ei jaksa toista kertaa kirjoittaa:)

"Frodo" Alek

Setextra Alek, D-pentueemme iskä

"Bandi" Antonio Banderas Scrab Serca

C-pentueemme iskä

Pentujen parhaat "Iines" ja "Aaron" Zornoi-sisarukset

Alla olevista kuvista kiitos Kirsi Ahlbomille!

Roosa

Helka-tyttö Hangosta kävi kääntymässä turkin leikkuun merkeissä. Tehtiin neidille kesä-look. Ajeltiin turkki alas, jotta on mukavampi nauttia helteistä ja Hangon hiekkarannoista:) Helka käy tokokurssilla ja on tykännyt kovasti. Tyttö on kovin oppivainen ja reipas.

Ensi viikolla näen sitten luovutuksen Riihimäen tytön, Lunan. Kiva nähdä, millainen tästä neidistä on kasvanut:) Toivottavasti saan otettua jonkinlaisia kuvia. Samoin Emma-tyttö tulee myös käymään. Hänelle on myös luvassa kesäinen kampaus:)

Kesää odotellessa

Muutamia ihanan lämpimiä ja aurinkoisia päiviä on vihdoin ollut. Tosin nyt loppuviikosta on sitten tullut kylmää kyytiä. Muutama aste lämmintä ja vettä taivaan täydeltä. Yyh!

Toukokuun 3. päivä Druzkaya A-pesue täytti kolme vuotta! Onnittelut kaikille päivänsankareille näin myöhässä. Ei voi kaikkea muistaa.. Aivan mahtavia kakaroita kaikki!

Aadan tytär Nita (Druzkaya Almaz) kävi tänään luonnetestissä. Hienosti meni, pisteistä 157 ja laukaukset plussalla. Yllätyksiä ei tullut ja tuomarien "tuomio" oli sellainen, kun Taru oli arvellut. Onnea Taru ja Nita!

Tärppä (Aadan tytär) kävi trimmissä. Tätä neitiä ei ollut livenä nähnyt vissiin pariin vuoteen. Kiva ja sisarustensa näköinen tyttö oli Tärpästä kasvanut:) Kiva, kun vihdoin tavattiin! Ja kiitokset Jaanalle ja porukoilleen, kun tänne saakka jaksoivat ajella.

Nyt onkin sitten kaikennäköistä ohjelmaa.. On erikoisnäyttely, mikäli ei tipahda luonnetestipaikkaa, on Tommy Virenin luentoa, kasvattien näyttelyä ja vaikka mitä. Johonkin väliin täytyy vielä sovittaa jokunen kasvatin trimmi viikonlopulle.

Treeneihin tekisi kanssa taas mieli mennä. Se sentään järjestynee, kun taksikuskin hommista ehtii. Mistä tulikin mieleen, että Inkoon koirakerho Canidae voitti tänä vuonna ystävyysottelun. Vastassa oli Lauttasaaren koirakerho ja Espoon koirakerho. Hienosti tehty! Itse en uskaltautunut mukaan kisailemaan.

Olimme Aadan kanssa treenikoirakkona Amicus Hau Know:n järjestämällä ohituskurssilla. Ilta oli antoisa. Aada jaksoi hienosti. Tarkoitushan on se, että tämä häiriökoira ei saa reagoida millään tavalla kurssilla olevaan koiraan. Osa koirista oli edistynyt remmirähjästä jo niin pitkälle, että pystyimme ohittamaan ihan normaalilla kävelytiellä ilman rähinöitä.

Osalla koirista taas toinen koira oli niin paha paikka, ettei vielä ohituksiin asti oltu päästy. Keskityttiin vain siihen, että toinen koira käy näyttäytymässä riittävän matkan päässä ja opetettavaa koiraa palkataan siitä, ettei reagoi eikä myöskään ehdi reagoida (namia aletaan antaa jo siinä vaiheessa, kun toinen koira ei vielä näy). Ei siis anneta mahdollisuuttakaan reagoida. Muutamia kertoja saatiin jo koira ottamaan kontaktia ohjaajaan, kun häiriökoira ilmestyi nurkan takaa.

Tosi hieno harjoitus myös Aadalle, kun vaadin siltä kontaktia ja hyvää seuraamista. Aada ei ole koskaan reagoinut ohi meneviin koiriin, joten siinä mielessä aivan ihanteellinen tuohon hommaan. Ja toiseksi musta, iso, karvainen ja aina häntä ylhäällä kulkeva koira on aika pelottava ja/tai provosoiva.

Keli ei kyllä suosinut, vettä tuli taivaan täydeltä ja oli kylmä. Kaikki koirakot olivat kuitenkin paikalla myrskyä uhmaten:)

Muutama kuva vielä loputtoman höpötyksen päätteeksi:)

Kiran tytär Liila (Druzkaya Dlya Tebya)

Nala-kissa osaa rentoutua:)
Onnellisen näköinen tyyppi!

Tyhjässä pahvilaatikossa on oma mökki:)