keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Alkeiskurssi läpäisty:)

Olen NIIN onnesta mykkyrällä, koska onnistuin olemaan sössimättä Piun työskentelyä:) Olemme käyneet Etsijäkoiraliiton järjestämää etsijäkoirien alkeiskurssia. Eilen oli sitten loppukoe.

Piu on tehnyt tasaisen varmaa työtä koko kurssin ajan. Jäljestäminen on hyvin keskittynyttä ja tarkkaa. Hommahan toimii siis niin, että etsittävä koira (ns. maalikoira) kävelee omistajansa kanssa jonnekin metsään tai vaikka tietä pitkin. Etsittävästä koirasta jätetään haju (kaulapanta, karvatupsu, harja, lelu tms.) etsivän koiran ohjaajalle.

Kun koira on "maalissa" ja jälki vanhtentunut jonkun aikaa, lähdetään sitten jäljelle. Etsivälle koiralle annetaan etsittävän koiran haju jäljen alussa. Koira sitten lähtee kyseisen hajun perusteella jäljestämään.

Koira voi olla täysin nenä massa kulkeva jäljestäjä tai ottaa hajun myös ilmasta. Piu on tarkkanenäinen koira, joten on välillä yrittänyt ilmaista maalikoiraa jo kaukaa. Tarkoitus ei olekaan mennä etsittävän koiran lähelle, mutta Piu haistoi maalikoiran jo todella kaukaa. Tulin siihen tulokseen, että yritän pienoisella kehottamisella, painostuksella kannustaa sitä menemään vielä eteen päin. Ilmaisu on ollut melko selkeä, onneksi. Piu on koira, jota on tosi helppo lukea:)

No, loppukokeen jälki oli n. 500 - 600 metriä pitkä ja melkein tunnin vanha. Tarkoitus oli, että jälki olisi vanhentunut puoli tuntia. Edellinen etsintä kuitenkin vei enemmän aikaa, kun kouluttaja oli laskenut. No, eipä se tuntunut Piuta haittaavan. Se lähti jäljestämään ihan tuhatta ja sataa. Ajattelin jo, että näinköhän se ollenkaan tietää, mitä on tekemässä. 90 asteen kulmakaan ei tahtia haitannut:)

Maalikoira löytyi ja tällä kertaa Piu menikin tosi lähelle. Työskentely oli tietysti kaiken kaikkiaan ihan äärimmäisen hienoa, mutta ihan päinvastaista kuin koskaan treeneissä:)

Pääsimme siis loppukokeesta läpi ja nyt sitten pääsemme osallistumaan treenirinkeihin. Tästä me nyt jatkamme tähdäten jatkokurssille ja sen loppukokeeseen. Ihan mahtava fiilis!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Viikon tapahtumia

Helatorstaina järjestettiin Inkoossa Match Show. Olin siellä talkoilemassa. Seurailin siinä ilmoittautumisia ja tuumailin, että pentuja on vain muutama. Ikäraja oli vuoden, joten soitin kotiin, että Vickan täytyy tuoda paikalle. Koira oli jo ehtinyt käydä suossa rypemässä ja jalat olivat hmm.. törkeännäköiset. Pentuja oli kuitenkin loppujen lopuksi parisenkymmentä.

Onneksi oli aurinkoinen ja tuulinen ilma, joten karstalla pöyhimään jalkakarvoja vähemmän mutaisiksi. Taisi olla aika onnistunut suoritus, koska ulkomuototuomari Zidy Munsterhjelm-Ehnberg valitsi Vickanin ensiksi punaisten parhaaksi ja lopulta BIS 2:) Saimme myös Inkoon koirakerhon, Canidaen, kiertopalkinnon "Parhaiten sijoittunut inkoolainen koira".

Ja kyllä, vaatteet ovat aivan väärän väriset! Kun ei ollut lainkaan tarkoitus koiraa kehään viedä, niin ei tullut valittua oikeanlaisia vermeitä päälle:)


Lohjalla, Virkkalassa oli ryhmänäyttely. Rymistelimme paikalle Piun (Druzkaya Derzhava), Vickanin (Gårdarikets Evrika), Lakun (BH Druzkaya Cernyi Voin) ja Torstin (Druzkaya Dinosavr) kanssa. Tuomaroimassa oli aina niin mukava Juha Putkonen.

Kaikki koirat saivat todella hienot arvostelut. Harmittaa, etten taaskaan saanut otettua kuvia. Koirat esiintyivät ja käyttäytyivät tietysti oikein mallikkaasti:)

Piu oli ROP saaden sertin (nuorten luokassa), Vickan narttujen kakkonen (junnuissa) ja varaserti. Laku oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Kati oli värvännyt Sinnan handleriksi ja hienosti meni ensiesiintyminen, avoimessa luokassa EH.

Torsti oli viimeistä kertaa junnuissa. Tänään ERI ja JUK1. Putkosen Juha sanoi Nooralle, että tämän koiran hän haluaa ehdottomasti nähdä aikuisena:) Torsti on vielä tyhjää täynnä. Mutta hyvää kannattaa odottaa!

Nooralle jälleen kiitokset Vickanin esittämisestä. Kiitos myös apukäsille, Kati ja Sinna.

Piu ja pakollinen poseeraus
Koiravahvuus talossa on harventunut. Tytär muutti isänsä luokse kera koirien. Niinpä "minikoirat" Sissi ja Veijo viettävät nyt cityelämää. Hyvin koirat ovat sopeutuneet kerrostaloon, vaikka jo pitkään täällä keskellä metsää ehtivät asustella.
Veijon ja Vickanin painileikki
Piun koiranetsintätreenit ovat sujuneet ihan loistavasti. Ensimmäisen kerran jälkeen jouduin kyllä tekemään melkoista analyysiä, jotta miksi koira selkeästi jäljestää, mutta ei todellakaan jäljen päällä. Menimme jäljelle, ensimmäinen merkki, toinen merkki ja sen jälkeen ei mitään merkkiä. Jatkoimme Piun "näyttämää" reittiä ja tulimme jäljen päälle viimeistä edellisellä merkillä. Eli maalikoira löytyi vaikkei pitkin jälkeä mentykään. Ilmeisesti voimakas tuuli oli tuonut hajun kallion yli metsän reunaan.. Tiedä sitten, mitä tapahtui.

Nyt pari viimeistä kertaa on sitten mennyt aivan putkeen. Jäljet ovat olleet pitkiä, on ollut kaarrosta ja kulmaa. Hyvin Piu on ne selvittänyt. Se kulkee hyvin keskittyneesti, välillä vauhdikkaammin ja välillä vähän hitaammin tarkistaen koiran kulkureittiä. Vielä muutama treenikerta olisi jäljellä ja sitten on koe. Kokeessa selviää, ollaanko opittu mitään:)

Seuraavan kerran ryhmä rämä suunnistaa Karjaan näyttelyyn:)