Elokuun höpinät:)

Olin tänään katsomassa Canidaen (Inkoon koirakerho) järjestämää vepe-koetta. Onnittelut kaikille tuloksen saaneille! Huikkasipa siinä ohimennen treenikaveri Sari, jotta eipä ole mitään päivityksiä laiteltu:) No, korjaan nyt tämän asian hetipaikalla, vaikka eipä meillä mitään ihmeempää olekaan tapahtunut.

Olin myös seuraamassa BH-koetta Inkoon kylällä, sekin Canidaen järjestämä koe. Hyvin oli koirat koulutettu, kaikki menivät kokeen läpi! Eikä se johtunut lepsusta tuomarista vaan koirat ihan oikeasti osasivat:)

Vickan on vepeillyt ja edistynyt huikein harppauksin. Mutta kyllä se taas pisti meikäläisen hakkaamaan päätä seinään. Ei suostunut rannassa ottamaan lelua suuhun! On se vaan kummallista, kun se ottaa pihalla ja metsässä suuhun ihan mitä tahansa tarjoaa. Muovinen limupullo lähtee mukaan yhtä helposti kun rakkain pehmolelu. Jotta treeniä, treeniä tämän asian kanssa.

Veneestähyppy ja uiminen sujuu jo mallikkaasti. Tosin Vickan ui edelleen liivit päällä. Saa nyt kehitellä uintitekniikkaa tämän kauden ja katsellaan sitten ensi kesänä, josko uimataito olisi karttunut sellaiseksi, ettei liiviä tarvitse käyttää.

Piun kanssa ollaan yhtä jälkeä vaille suoritettu etsijäkoirien jatkokurssin ensimmäinen setti. Sen jälkeen tulee neljän viikon tauko. Sitten vielä toiset neljä jälkeä ja loppukoe. Saapa nähdä, kuinka ohjaajan ja koiran rahkeet riittää:)

Piu on kyllä selvittänyt tosi hyvin kaikki jäljet. Viimeisin treeni oli sekahaju. eli kaulapanta oli ollut kahden koiran kaulassa. Mutta vain toinen koira ole kävellyt jäljen Piulle. "Tallessa" oleva koira näytettiin Piulle. Sen jälkeen annettiin haju ja Piun piti lähteä "etsimään" sitä toista koiraa. Lisähaasteena oli vielä se, että molemmat koirat olivat ulkoilleet samalla alueella joitain päiviä aiemmin. Maalikoiran jälki oli tuore, mutta osittain samoilla paikoilla, kun aiemmin kävellyt jäljet.

Olin melko varma, että Piu hajun saatuaan kipittelee sen tallessa olevan koiran luokse. Mutta ei, se ei edes katsonut sinne päin:) Kuitenkin selvästi Piu oli vähän hämmentynyt, jotta mitä ihmettä tässä nyt oikein halutaan. Haisteli kovasti ilmaa sillä suunnalla, missä jälki meni metsässä. Me olimme tiellä. Aikansa pähkäiltyään Piu sitten päätti kuitenkin lähteä tietä pitkin (vanhempi jälki) eteenpäin.

Välillä tarkisteli metsän suuntaan, jotta onko hajua. Ilmeisesti oli, koska hyvin määrätietoisena se jatkoi matkaa. Jälki oli tarkoituksella tehty niin, että Piulla on mahdollisuus seurata jälkeä tai oikaista ilmavainulla. Ja oikaisihan se. Maalikoira oli autossa, joten ilmaisu jäi vähän vaiheeseen. Yritin kehottaa Piuta jatkamaan matkaa, kun ei ilmaissut kunnolla, mutta se ei suostunut enää jatkamaan, joten tiesi, että siinä se "karkulainen" on. Ihan huikea suoritus!

Pennuille kuuluu hyvää! Ovat kasvaneet kovasti ja osa on aloittanut treenaamiset:) Rölli ja Uuno kävivät meillä vähän leikkimässä. Yritin ottaa kuvia, mutta eipä niistä kovin onnistuneita otoksia tullut.

Kaksi seuraavaa viikonloppua meneekin sitten näyttelyissä. Ensi viikolla Piu ja seuraavalla viikolla Kira-mummo käväisevät kehässä. Nyt täytyy muistaa ottaa Kiralle pallo mukaan, josko sitten käytös olisi hiukkasen parempaa. Se ei taida itse tietää olevansa veteraani-iässä ja pitäisi osata jo olla haluamatta sinne ja tänne.

Aada täytti jo yhdeksän vuotta. Selvästikin alkaa jo ikä vähän painaa:( Kun silmä vältää, niin lady lähtee omia aikojaan lenkiltä kotiin. Jaksaa kyllä kiertää metsälenkin muiden mukana omaan verkkaiseen tahtiinsa, vaikka ilmeisestikin mieluummin makoilisi kotona.

Siispä tälläiset syysterkut!

Näyttelyviikonloppu

Kaksi näyttelyä, lauantaina Helsinki ja sunnuntaina Raisio. Sää suosi molempina päivinä, vähän aurinkoa ja vähän pilviä ja tuulta.

Helsingissä tuomaroi  Kornelia Butrimova Liettuasta. Vickan, kaksi vuotta ja kaksi viikkoa, oli avoimessa luokassa kokeilemassa, josko kävisi onni ja se kolmas serti tulisi ensiyrittämällä. Ja tulihan se kera VSP:n:)

FI MVA Gårdarikets Evrika

Onnittelut Heli & Simo, joka oli ROP ja pokkasi ensimmäisen sertin!

Sunnuntaina sitten kohti Raisiota. Tuomaroimassa Milivoje Urosevic, Serbia.  Tällä kertaa mukaan lähti mummokoira Kira ja kaveriksi Vickan. Ajattelin, josko Kira the houdini pysyisi häkissä sisäpuolella, kun on kaveri mukana. Jee, se pysyi!! Torsti (D. Dinosavr) oli myös paikalla. Jälleen kerran samat sanat, rintakehän pitäisi täyttyä EH, AVK2.

Tuomari oli oikeassa kertoessaan, ettei Vickanin turkki ole hyvin laitettu:) Se on edelleenkin pehmeä ja varsinkin selän päältä melkoisen villava tai miksikä sitä voisi sanoa.. No, kuitenkin valioluokasta eri, SA, PN2.

Koiran vaihto ja Kiran kanssa kehään:) Vähän jännitti, jotta pysyykö mummo lapasessa, kun lähdetään juoksemaan rinkulaa. Kira kun on varsin vauhdikas kaveri ja TODELLA kiinnostunut ihan kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu. No, menimme melko rauhallisesti kehään ettei tapahdu katastrofia heti kärkeen.

Tuomari katseli koiraa pöydän takaa, ei tainnut edes suuhun kurkata. Kehui kovasti; ERI, VEK1, SA, PN3, varaserti ja ROP-veteraani:) Ryhmäkehään jäätiin, kun oma kehä oli vasta iltapäivällä. Siellä ei onnistanut, mikä ei yllätä ollenkaan:) Luultavasti lähdetään vielä veteraaniluokkaan kokeilemaan onnea.


ROP-veteraani Horobre Serdce Energiya

Onnittelut Jaana ja Kirsti & Merlin, josta Raisiossa leivottiin FI MVA! Onnittelut myös Kikka-junnulle, omistajalle ja kasvattaja-Jaanalle, ensimmäisestä sertistä!

Käytiin viikolla Piun kanssa pitkästä aikaa etsintätreeneissä. Maalikoiran jälki oli yli 24 tuntia vanha, osin hiekkatietä ja osin asvalttitietä. Sen lisäksi, että jälki oli vanha, lisähaastetta tuli, koska yöllä tuli vettä todella rivakasti ja pitkän aikaa.

Piu nosti jäljen heti, kun olin antantut sille etsittävän koiran hajun. Lähti etenemään määrätietoisesti. Aika alkuvaiheessa tuli vanhempi naiskaksikko vastaan. Pysäyttivät meidät, kun halusivat jutella. Piu hetken aikaa siinä seisoskeli ja oli rapustettavana. Päätti kuitenkin jättää rouvat ja lähteä jatkamaan töitä:)

Tulimme hiekkatietä T-risteykseen, josta molempiin suuntiin meni asvalttitie. Piu siinä hetken haisteli ilmaa, ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä vasemmalle tosi tarkasti. Itse en tiennyt, mihin suuntaan jälki jatkuu. Piu päätti sitten lähetä vasemmalle. Oiikea suunta, koska jonkun matkan jälkeen halusi mennä tien yli. Siellähän se maalikoira sitten olikin. Ilmaisu oli vähän hukassa, kun jouduin pysäyttämään koiran. Oli ilmaisemassa, kun ylitti tietä ja sieltä tuli auto:( Jäljestämisen kanssa ei ole vielä ollut ongelmaa, joten hiomme hiukan tuota ilmaisua. Pohdimme, jotta mikä olisi paras tapa ilmaista..

Vickan vepeilee edelleen. Hyvillä mielin jatketaan harjoituksia:) Uiminen on nyt vähän niin ja näin, leidi ui syvällä ja käyttää aika huonosti takapäätä uimiseen. Edelliset treenit veti vepe-tuomari Monica. Hän suositteli uimaharjoituksia pelastusliivien kanssa. Välineurheilua:) Niinpä Vickan nyt harjoittelee pinkit pelastusliivit niskassa takajalkojen käyttämistä. Katsotaan, josko olisi apua:)

Koulut alkavat, joten nyt palaamme sitten ihan kokonaan arkeen.

Paluu arkeen

Uunokin lähti omaan kotiin, ei onneksi pitkälle:)


Druzkaya Ekstaz "Uuno"

 Onnea matkaan Uuno & Kati!

Pentujen uusista kodeista on tullut oikein mieltä lämmittävää palautetta. Kaikki on hyvin, pennut ovat sopeutuneet ilman sen kummempia kommervenkkejä uusiin perheisiin. Kaikilla pentusilla on koirakaveri tai -kavereita "kouluttamassa" tavoille:)

Edi (D. Edinstvennyj) on käynyt Johannan ja "isoveljensä" Zornoi Oliverin kanssa rannalla:) Vässykkä kuulemma lähti jo uimaan.

Alli (D. Effektnaja) on jo käynyt opiskelemassa Antin kanssa vähän tottistelun alkeita. Allilla on laumassa monta idolia:)) Kuvat Antti A.

Alli ja amstaffi  Finity

Alli ja rotkulapoika Pöhkö

Lola (D.Ezivika) mökkeilee "siskonsa" Lunan kanssa:) Luna kyllä näyttää vähän siltä, että onko tuon kääpiön ihan pakko tulla noin lähelle. Jos ei katso sinne päinkään, niin sitä ei ehkä ole olemassa!

Piun kanssa aloittelemme ensi viikolla etsintätreenit jatkokurssin merkeissä. Koska meillä on Lena, persuuksille potkija, voipi olla, että menemme jatkokurssin loppukokeeseen loppusyksystä.

Vickan jatkaa edelleen uintitreenejä. Nyt jo ollaan edistytty niin, että se todellakin haluaa mennä veteen, osaa uida melko hyvin ja jopa tuo oman, rakkaan kylpyankkansa hampaissa rantaan. Ottaa sen vieraalta ihmiseltä suuhun. Kyllä, Vickanilla on oma "kylpyankka". Tai siksi me sitä kutsumme. Se on koirien ankan muotoinen kelluva, kankainen vesilelu:)

Aada ja Kira viettelevät leppoisia eläkepäiviä. Kira tosin ehkä joutuu vielä näyttelyyn:) Piu saattaa kanssa pyörähtää jossain näyttelyssä syksyn aikana. Jos sattuisi olemaan jossain "nurkilla".

Kanttarellit kasvaa kohisemalla, joten koirat saa taas kyllästymiseen asti ravata kanssani metsää ristiin rastiin. Kunhan kanttarelliaika lähenee loppuaan, sitten keräilemme suppilovahveroita, kunnes lumet tulevat.

Ankeata, illat alkavat olla jo pimeitä. Mikä on huippua, ei ole ihan tukahduttavan kuumaa, ainakaan iltaisin ja öisin. Parin viikon päästä alkaa koulut ja ihan todella palaaminen arkeen:)