lauantai 10. syyskuuta 2016

Eläinlääkärin tarkastus ja nimeämiset

Nyt tuli viiveellä tämä kuusiviikkoispäivitys. Meillä oli pikkuihminen hoidossa alkuviikosta viikonloppuun, joten kädet olivat enemmän kuin täynnä työtä 10 kk:n ikäisen tytön ja pentujen sekä isojen koirien kanssa.

Eläinlääkäri kävi kotona tekemässä pentutarkastuksen. Näillä näkymin kaikki on hyvin. Pojilla ei vielä palleja ihan alhaalla ollut, mutta eiköhän ne sieltä tule:) Pennut saivat sirut ja siinä samalla viralliset nimet. Esitelläänpä nyt tämä pesue "virallisesti". Tosin pentuja ei ole puunattu näissä kuvissa. Kuvat Sinna Ruuskanen, kiitos!
Musta poika D. Igrok

Oranssi tyttö D. Igrushka

Pinkki tyttö D. Iskrennaja

Ruskea poika D. Isvestnõi "Ransu"

Sininen poika D. Iljuschin "Manu"

Vihreä poika D. Izjachnõi 
Pennut viihtyvät hyvin ulkona. Välillä on vaikea niitä saada sisälle, vaikka kuinka kutsuu. Onneksi on ollut tosi hyvät ilmat! Taisi yksi sadepäivä sattua tähän pentuhärdelliin. Mutta siitäkin on jo aikaa. Pennut eivät silloin vielä kovin paljon ulkoilusta nauttineet.

Ne painivat, juoksevat peräkanaa, kaivavat, kantelevat käpyjä, risuja ja joskus lelujakin:) Ne asustelevat koko meidän huushollissa öitä ja yksinoloaikoja lukuunottamatta. Pennut nostavat sen aikaisen metakan, kun ne laitetaan tuonne "omaan" kämppään portin ja oven taakse.





Ensi viikolla pennut alkavat muuttaa omiin koteihinsa. Pinkki tyttö lähtee heti keskiviikkona, kun ikää on riittävästi. Ne lähtevät pitkin viikkoa, viimeinen viikon kuluttua keskiviikkona. Yksi tyttö jää kotiin keski-ikäisten rouvien kiusaksi ja ehkä jonkun ajan kuluttua Minin juoksukaveriksi.







Kira-mummu alkaa olla jo aika kömpelö. Takapään lihakset ovat jo surkastuneet. Vielä se kyllä käppäilee välillä pidempiä matkoja, välillä käy vaan kuistilla ja tulee takaisin sisälle. Voi, kumpa se osaisi kertoa, onko kipuja vai ei. Olen miettinyt, että kuinka laadukasta Kiran elämä on, kun se on aina rakastanut juosta ja liikkua. Nyt pää veisi vaikka mihin, mutta fysiikka ei. Saattaa olla, ettei Kira näe enää ensilunta. Se rakastaa talvea varmaan enemmän kuin kukaan muu koirista. Kira on toukokuussa täyttänyt 12 vuotta, joten se on jo kyllä ihan kunnioitettava ikä isolle koiralle. Kira on mustaterrierinartuksi kyllä isokokoinen.

Elämä ottaa ja antaa!


Ei kommentteja: