maanantai 19. helmikuuta 2018

Hattivatit kolme viikkoa

Pentulaatikossa alkaa olla tohinaa. Pennut osaavat jo melko hyvin kävellä. Ne jaksavat olla joitakin minuutteja hereillä ja yrittää leikkiä kavereiden kanssa. Ne välillä istahtavat ihmettelemään maailman menoa. Ensimmäiset matolääkkeet on syöty. Myös ensimmäinen manikyyri ja pedikyyri on suoritettu.

Pentujen asumuksen koko kaksinkertaistettiin, jotta niillä on enemmän tilaa tehdä kävelyharjoituksia. Ehkä myös Mini pääsee paremmin pitkälleen, kun pennut eivät (vielä) liiku niin nopeasti, että ehtivät vastsan alle.


Tänään maisteltiin kiinteää ruokaa. Se maistuikin hyvin, pennut oikein "lohmivat" ruokaa, kun sitä kädestä niille tarjosin. Tällä kertaa tarjolla oli jauheliha-kermaviili-emänmaidonkorvikemössöä. Muutaman päivän kuluttua siirrymme pikkuhiljaa turvotettuun nappulaan. Toivottavasti se maistuu yhtä hyvin. Jos ei maistu, sitten nappula menee vaihtoon.

Nyt on harmittavan kylmiä ilmoja lupailtu. Pennut olisivat päässeet ensi viikolla haistelemaan ulkoilmaa. Pakkasen ollessa kymmenen asteen tietämillä päivälläkin, niin ei ole toivoakaan viedä pikkuisia ulos paleltumaan. Toivottavasti kelit hieman lämpenisivät!

Näyttäisi siltä, että yksi pieni partasuu olisi omaa kotia vailla.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Pennut kaksiviikkoisia

Aika kiitää ja pennut ovat kasvaneet hurjasti. Pikkuhiljaa alkavat ottaa jalkoja alleen, enää ei mennä ryömien eteenpäin. Painoa niillä on puolisentoista kiloa. Silmät alkavat aukeamaan ja pikkuhiljaa kuulokin alkaa toimia.



Muutama kuva viikon varrelta.






Tästä se vauhti sitten vaan kiihtyy! Viikon kuluttua aletaan maistelemaan oikeaa ruokaa. Samoin pennut saavat myös vähän isomman asumuksen siksi aikaa, kun pysyvät vielä laatikossaan. Ehkä noin viikon verran. Sen jälkeen pikkuriiviöt valtaavat koko huoneen.

torstai 1. helmikuuta 2018

K-pesue on putkahtanut maailmaan

Minin synnytys käynnistyi vihdoin 29.1. aamuyön tunteina. Pentuja syntyi alkuun ihan mukavaan tahtiin. Näytti iltapäivällä siltä, että mamma mieluummin nukkuu, kuin puskee lapsosiaan ulos. Kävimme kävelyllä ja synnytys käynnistyikin uudelleen. Meni kuitenkin liian kauan ja pentu syntyi kuolleena.

Odottelimme sitten uusia ponnistuksia välillä konsulteiden luottolääkäriämme. Tulimme siihen tulokseen, että lähdemme varmuudeksi ajelemaan vastaanotolle, joka oli lähes tunnin ajomatkan päässä.

Mini sai oksitosiinia ja synnytys käynnistyikin uudelleen. Harmiksemme tämänkin pennun ulostautuminen kesti liian pitkään ja pentu syntyi kuolleena. Keskustelimme seuraavasta siirrosta ja ultralla tarkistettiin pentujen sykettä. Sykkeet näyttivät hyviltä yhtä pentua lukuunottamatta.

Päädyimme sitten sektioon, josko saataisiin vielä elossa loput neljä pentua ulos. Leikkaus meni nopeasti ja pentuja sitten tuotiin hurjaa vauhtia hierottavaksi. Yhtä pentua emme saaneet elvyteltyä. Pennuthan ovat vahvasti narkoosissa, kun ne tuodaan. Saavat herätettä ja sitten ne pitää saada vetämään henkeä ja tokenemaan elävien kirjoihin.

Yksi pennuista oli aivan järkyttävän pieni. Painoa oli vain 230 grammaa. Muut pennut painoivat 480-580 grammaa. Pikkuinen sinnitteli keskiviikkoon saakka, Sitten se ei enää jaksanut taistella.

Nyt vauvalassa tuhisee ja touhuaa kuusi poikaa ja kaksi tyttöä. Painot ovat lähteneet nousuun ja pennut vaikuttavat tyytyväiseltä. Mini voi sektiosta huolimatta hyvin. Hieman on ruokahalu vielä hukassa, mutta kuitenkin jonkun verran evästä menee. Pennut ovat reilun kokoisia niitä on kuitenkin monta, joten Mini saisi syödä vaikka kuinka paljon.

Muutama kuva vässyköistä :)




keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Porsimo viimeisillään

Minin odotusaika on mennyt hyvin. Nyt alkaa ruoan kanssa olla jo melkoista säätämistä. Eilen kelpasi joku lisuke nappuloihin ja tänään taas ei sitten kelvannutkaan. Olisi kuitenkin hyvä saada mamma syömään, että riittää energiaa puskea pesue päivän valoon. Laskettu H-hetki on tulevana lauantaina.

Viime viikolla lähti turkki, jotta olisi vähän helpompi olla. Kyllä koira näyttää melkoiselta porsimolta ison vatsansa kanssa.


Eilen käytiin sitten röntgenillä kurkkaamassa sisuksiin, jotta voisi arvella salamatkustajien määrän. Ja olihan niitä melkoinen lauma.



Näistä kuvista voi tai pitäisi voida laskea pääkallojen määrät. Siitä sitten veikkaamaan:)

Pentuja on jokunen jo varattu, mutta mikäli kaikki menee hyvin, niin vielä olisi monta pentua kotia vailla.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Pentusia luvassa

Minin ja Jakin tapaaminen oli erittäin onnistunut! Mini on todettu ultralla tiineeksi. Pentujen odotetaan syntyvän tammikuun loppupuolella. Luovutusikäisi ne ovat noin maaliskuun puolen välin kieppeillä.

Mikäli oma partanaama huushollista puuttuu, ota yhteyttä. Kerron mielelläni lisää!



maanantai 27. marraskuuta 2017

Venäjänmustaterrierin pentuja

Kesä meni hujauksessa, vaikka tekisi kyllä mieli kysyä, että mikä kesä. Ei paljon helteistä saatu nauttia. Vickanin kanssa vepeiltiin elokuun lopulle. Sitten työt alkoivat häiritä treeni-iltoja ja pimeyskin laskeutui jo melko varhain.

Iso liuta kasvatteja kävi lonkka- ja kyynärkuvauksissa sekä muutama geenitesteissä. Luustokuvat olivat sekä hyviä että ei niin hyviä, mutta onneksi mitään koiran elämään vaikuttavia seikkoja ei kuvauksissa tullut ilmi.

Minin juoksu alkoi hieman yllättäen, siis ajoissa. Odotin kyllä juoksua marraskuulle, mutta se alkoi ennen kuin osasin alkaa kunnolla odottamaan (hermoilemaan). Tällä kertaa juoksu kypsyikin sitten hyvin, hyvin hitaasti.

Visiteerasimme Minin kanssa Jakin luona sunnuntaina illalla. Astutus onnistui hienosti! Jak oli herrasmies ja Mini suopealla mielellä💙 Nyt toivomme sitten pikkumustia tammikuun lopulla.

Isä Jak (D. Holostjak)


Emä Mini (Leijonattaren Emilia Miniliila)


Pentujen sukutaulu Kennlliiton jalostustietojärjestelmässä.

Minin ensimmäinen pentue täyttää pian vuoden. Kaikki kakarat ovat reippaita, rohkeita ja avoimia nuoria koiria. Muutamaa poikasille sattunutta pientä tapaturmaa lukuunottamatta pennut ovat olleet terveitä. Samoin Jakin ja Minin eläinlääkärikäynnit ovat rajoittuneet rokotuksiin sekä tietysti "pakollisiin" terveystutkimuksiin.

Isäkoira asuu sen verran lähellä, että mahdollisuuksien mukaan (omistajan vuorotyö) sitä voi myös tulla tänne meille tapaamaan. Nyt pidämme peukut ja varpaat pystyssä, jotta Minillä olisi salamatkustajia mukanaan!


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kesäkuulumisia

Kesä on ollut viileä, mutta onneksi vähäluminen. Vickanin kanssa ollaan ahkeroitu vepetreeneissä. Alkuun jopa toppatakki ja monet lämpökalsarit jalassa:) Vähissä ovat olleet lämpöiset treeni-illat. Mutta toivottavasti vielä on kesää jäljellä! Olipa pikkuapulainenkin kertaalleen treeneissä palkkaamassa koiraa. Tyttären tytär, Eeva, reilu puolitoista vuotta.




Ruotsin tuliainen, Stella, on sopeutunut hienosti laumaan. Laran kanssa sillä on kyllä sellainen meno välillä päällä, että oksat pois. Ahne pikkukakkiainen hankki itselleen lääkärikäynnin. Se löysi minulta unohtuneen ison koiranmakkarapuolikkaan ja päätti nielaista sen muovineen päivineen. Oksetin pennun kotona, mutta se oksensi vain makkaraa. Muovit jäi sisuksiin, joten eipä auttanut muu, kuin lähteä eläinlääkärin pakeille.
Tulitikkuaski antamassa osviittaa makkaran koosta.
Otettiin röntgen ja todettiin muovin metalliklipseineen olevan vielä vatsalaukussa. Stellalla oli oikea onnenpäivä, kun eläinlääkäri antoi ison purkin herrrrrkullista märkäruokaa. Sen jälkeen oksetuspiikki takapuoleen. Sieltähän sitten tuli oksua ihan kunnolla! Ensin ruokaa ja sitten muovit metalleineen. Stella oli sangen närkästynyt, kun ei saanut syödä uudelleen ruokia. Pahoinvoinninestolääkkeet takapuoleen ja kotiin.

Ryhmä rämä pyörähti Karjaan näyttelyssä ihan mielettömän hienoin tuloksin. Tuomarina oli Irina Poletaeva, joka on tarkka eikä hevillä junnuja varsinkaan palkitse. Ne kun ei ole vielä valmiita:)

Jak, Mini ja Jovi
 D Izjachnõi "Jovi" JUN-ERI, JUK1, SA, PU2, varaserti
D. Holostjak "Jak" AVO-ERI, AVK1, SA, PU1, serti, VSP
Onnea Nina & Kirsi ja kiitokset, kun lähditte mukaan!

Jak, Mini, Jovi
Leijonattaren Emilia Miniliila "Mini" AVO-ERI, AVK1, SA, PN1, ROP, serti ja Suomen Muotovalio

Mini FI MVA
Ihan mielettömän hieno päivä! Minillä oli juniorina saatu kaksi sertiä. Nyt toista kertaa näyttelyssä yli kaksivuotiaana. Olin yllättäynyt, että se kolmas serti tuli näin pian tilaisuuden tullen. Kiitos ja onnea kasvattaja, Sara!

Kaikki viikonloput menevät työn merkeissä, kun "täytyy" päästä treeneihin. Joten kesän näyttelyt ovat menneet vähän ohi. Laran kanssa olisi kiva vielä ehtiä kesän aikana johonkin pentunäyttelyyn. Harmitti ihan vietävästi, kun jäi muutamasta päivästä kiinni, ettei ehtinyt tulla 7 kk tuohon Karjaan näyttelyyn. Samasta syystä saattaa jäädä tältä kesältä myös Vickanin koekäynnit.

Elokuussa alkaa taas opiskelut. Muutama koiraparka on koekaniiniksi lupautunut. Osa niistä on jo kertaalleen hierottu. Koirahierojan ammattitutkinto häämöttää takaraivossa, toivottavasti myös toteutuu ensi vuoden puolella. Latinankieliset luut, lihakset ja kiinnityskohdat tuottaa tuhottomasti päänvaivaa. Mutta ehkä nekin jollain konstilla saa upotettua aivoihin:)

Ihanaa kesää toivotellen!