Asukit

Tässä ne nyt ovat:) Vielä omassa pikku asunnossaan. Viisi rankaa ja päätä siltä näytti löytyvän. Ihana yllätys!

Vuorokausia 54/52

Taphtumissa mukana

Helatorstaita vietettiin trimmauskurssilla Urjalassa, samassa paikassa kuin viime vuonna. Tällä kertaa kohteenani oli Liila (D. Dlya Tebya). Vaihteeksi haastavampi turkki, koska Liilan turkki on piikkisuora:)



Tästä lähdettiin yrittämään:)

 Paikalla oli porukkaa sopivasti. Keli onneksi pikkuhiljaa kuivui. Aamusta saakka oli siellä täällä satanut vettä. Olisi ollut aika turhauttavaa värkätä näyttelytrimmi ja koira olisi heti kärkeen kastunut ihan märäksi. Koko päivä kurssilla vierähti. Tällainen tyyppi sieltä karvan alta löytyi:)

Iltasella kotona ja ehti nähdä vielä vähän jääkiekkoakin. Suomen huikeat onnenkantamoiset maalit, joilla sitten loppuotteluihin Suomen joukkue meni. No, siitä ei sitten sen enempää:/

Perjantaina sitten hyökkäsin Vickanin turkin kimppuun. Turkki oli koneajelun jäljiltä, joten kovin paljon ei ollut turkissa leikkelemistä. Pieni turkki, joten aikaa ei kovin kummoisesti mennyt föönaamiseen ja trimmaamiseen. No, jokunen tunti kuitenkin:) Sain mielestäni suhteelliseen onnistuneen trimmauksen aikaiseksi rintaa lukuunottamatta. Siinä oli pikkuisen liian vähän karvaa konetuksen jäljiltä. Mutta turkki itsessään ei ole vieläkään hyvä. Nyt täytyy ottaa viimeisetkin poppakonstit käyttöön:)

Lauantaina sitten suuntasimme auton keulan jälleen kohti Urjalaa ja erikoisnäyttelyä. Keli oli oikein hieno, paikka ok. Varjopaikat olivat kyllä kortilla. Vaikka ilma ei mikään helteinen ollutkaan, aurinko kyllä porotti jo tosi kuumasti. Huh hellettä:)

Jäi harmittamaan ihan vietävästi, kun unohdin näyttelypaikalla ottaa perinteisen ryhmä rämä -kuvan. Ryhmä oli tällä kertaa aika pieni, Torsti (D. Dinosavr), Liila ja Vickan.



Tosti (Druzkaya Dinosavr)

Torsti avoimessa luokassa EH, AVK3. Arvostelu oli tälläkin kertaa todella hyvä, mutta ilmeisesti liikkeet olivat edelleenkin vähän sinne sun tänne:) Ylläolevassa kuvassa liikkeet näyttävät mielestäni hyvältä ja nuori sälli hyvinkin ryhdikkäältä.

Liila oli tietty myös avoimessa luokassa. EH, AVK3. Liilallakin hyvä erittäin hyvä arvostelu. Krittiikkiä silläkin liikkeistä. Olisi saanut tuomarin mielestä myös esiintyä itsevarmemmin. Mutta hienosti se mielestäni meni, koska Liila oli kuitenkin vasta toista kertaa näytelmässä:)



Liila (Druzkaya Dlya Tebya)

Vickan (Gårdarikets Evrika) kilpaili yksin nuorten luokassa. NUO-Eri, NUK1, SA, vara-serti, paras narttu 4

Vickan (Gårdarikets Evrika)

Tällä kertaa tälläinen omituisesti otettu kuva:) Kannatta jättää kulahtaneet kotirytkyt päälle ja ottaa koirasta kuvia, joita voisi julkaista. Noup! Ehkä seuraavalla kerralla paremmalla onnella kuvia ottamaan:)

Erkkarissa oli vähemmän koiria kuin viime vuonna. Saatiin voittajat leivottua ja Boris (Zornoi Graf Boris) räjäytti pankin! ROP, Paras käyttökoira ja Paras Suomessa syntynty uros:) Isot onnittelut Boris ja Sari & taustajoukot ja kasvattaja Kirsti!

Me viettelemme näyttelyiden osalta nyt hiljaiseloa. Kun on pennut kotona, en uskalla lähteä kenenkään koiran kanssa näyttelyyn. Oikeastaan tarkoituksena oli Kira viedä ryhmiksiin veteraaneihin. Vickan ei "tarvitse" mitään, koska ei ole vielä kahta vuotta. Lähdemme sitten yrittämään, kun on kaksi vuotta mittarissa.

Piu kasvattaa onnettoman pientä vatsaansa. Tällä viikolla käymme röntgenissä tutkailemassa vatsan sisälle. Kun asuu täällä periferiassa, on itselle rauhoittavaa tietää, kuinka monta otusta vatsasta täytyisi ulostautua:)

Kesäiset terveiset lukijoille!



Sittenkin asukkeija!

No, tulipahan sitten koettua yllärpipylläri. Olin niin varma, että Piu on tyhjä. Kertaalleen jo ultrakin sen kertoi. Tänään käytiin sitten uudelleen kurkkaamassa sisuksiin. Ja kuinka ollakaan, siellähän näkyikin sitten ehkä kolme pennun alkua:)

Kaikki suunnitelmat tehdään siis uusiksi. Olin niin vakuuttunut, ettei pentuja tule. Oli näyttelyjä ja etsijäkoirien jatkokurssia suunnitteilla. Nyt sitten kaikilta tytöiltä jäävät näyttelyt erkkaria luukunottamatta väliin. En uskalla ottaa riskiä, jos on pentuja, ettei tule mitään tarttuvia tauteja mukana kotiin.

Ihana uutinen, ei siitä mihinkään pääse:) Nyt sitten odotellaan, josko niitä tiineyden merkkejä alkaisi näkyä. Tähän mennessä ei ole ollut mitään merkkejä, joten sen vuoksi en uskonut pentuja tulevan. Kesäkuun alkuun varmaankin synnytys menee:) Käymme vielä röntgenissä viimeisellä tiineysviikolla. Sitten tiedän synnytyksen koittaessa, kuinka monta olisi tulossa.

Kiran poika Seppo ja ottolapset:)

The nenä

On se vaan ihmeellinen kapistus, tuo koiran nenä ja sen hajuerittelykyky! Hämmästykseni ja kummastukseni johtuu siitä, että Piulle tehtiin jälleen etsintätreeni. Kiitos Lena, Päivi ja Gasti-käppänän:)

Gasti oli aamupäivällä kävellyt hoitotätinsä kanssa lenkin Inkoon keskustan liepeillä. Lähdimme sitten Piun kanssa illalla "etsimään" Gastia. Jälki oli siis laskujeni mukaan n. 10 tuntia vanha. Se kulki hiekkatietä, kävelytietä ja asfalttia pitkin. Risteyksiä oli monta:)

Nyt on kyllä vähän pakko hehkuttaa! Annoin Piulle hajun ja sitten mentiin:) Piu eteni määrätietoisesti ja suhteellisen hyvällä vauhdilla. Tiesin suunnilleen, mistä koira oli mennyt, mutta varma en ollut. Gastin omistaja kertoi, että hoitotäti oli kuljettanut Gastia oikealle, vasemmalle, oikealle jne. risteyksistä. En siis voinut olla varma käännöksistä.

Piu meni risteykset yllättävän hyvin! Se pysähtyi paikallensa tarkistamaan hajun suuntaa, mutta ei kuitenkaan poikennut risteyksissä poikkeaville teille, vaan jatkoi varmana matkaansa. Päivi oli jättänyt auton reitin varrelle ja jatkanut Gastin kanssa matkaa puolisen tuntia ennen, kuin aloitimme. Oli aika hauska nähdä, kun Piu "merkkasi" tien varrella seisovan auton. Totta kai, koska siitä tuli niin tuore etsittävän koiran haju.

Piu käveli vanhan hajun vietävänä ja yht'äkkiä se jotenkin "heräsi" ajatukesstaan, ryhdistäytyi hieman ja alkoi heiluttaa häntää. Mutta se ei kuitenkaan tarkastunt autoa vaan jatkoi matkaa.

Inkoon kylällä liikkui paljon koiria tuohon aikaan. Niitä tuli vastaan, poikkesi edestä tien yli jne. Yhtään kertaa Piu ei kuitenkaan siirtynyt väärälle jäljelle tai edes tarkastanut, jotta mikä siellä meni. Se eteni hyvin keskittyneen oloisena vaan Gastin hajun perusteella.

No, löydettiin sitten "maalikoira" Inkoon kirkolta:)) Olin kyllä haljeta ilosta ja ylpeydestä, kun Piu teki ihan täydellisen suorituksen! Hienoa! Niin, ottaen vielä huomioon, että hormoonit saattaisivat sekoittaa nupin ihan huolella, onhan sillä ollut juuri juoksu ja vielä astutettukin:)

Nyt Piu on suorittanut kaikki jäljet, jotka jatkokurssille pääsemiseksi vaaditaan. Eli mahdollisen mammaloman jälkeen kirsu kohti uusia haasteita!

Ultraan on jo varattu aika. Sitä sitten odotellaan ja jännitetään vielä kaksi viikkoa:)

Torsti kävi trimmissä, saatiin kuvakin otettua pitkästä aikaa:)

Ihanaa, nyt on kevät! Ihan huippua! Toivottavasti lumet häipyvät ja nopeasti! Meidän talon ympärillä on vielä kunnon kinokset. Ei pääse vielä terassille kahville:( Mutta yöpakkasten häivyttyä on alettava lapiohommiin ja levitettävä lumet pitkin pihaa, jotta häipyisivät nopeammin:)

Mukavaa kevätkura-aikaa kaikille;)

No, vihdoin ja viimein:)

Piun astutusprojekti on ollut kyllä oikea heikkohermoisen ihmisen painajainen! Juoksu oli kuudetta päivää ja progestronitulos 0,7 viime viikon maanantaina. Koska täällä vastaus kestää yön yli, käytiin torstaina sitten uudelleen. Juoksun 10. päivä ja proggari 0,9. Ei siis tunnu tapahtuvan yhtään mitään.

Maanantaina sitten taas lääkäriin. Ajettiin elukkatohtorille työkaverin kautta. Heli oli luvannut, että saadaan Piun kanssa tulla hänen poiikakoiria moikkaamaan. No, reissu oli antoisa, leikattu Simba-herra yritti mieluusti selkään ja Piu salli sen! Jes! Kiitos vaan Heli ja Simba avusta!

Otettiin proggarit taas ja jatkettiin sitten matkaa Hämeenlinnaan. Piu järjesti kyllä vielä viimeisenkin källin tähän astutusprojektiin. Nimittäin aivan järkyttävä takatalvi! Iittalassa oli tullut hurja määrä lunta. Ja kyllähän sitä sitten satoi, satoi ja satoi. Keli kuitenkin oli paluumatkalla Hämeenlinnan tällä puolen jo ihan hyvä.

Astutus sujui oikein mallikkaasti. Piu oli reipas tyttö ja Bond osasi hommansa hienosti. Menemme vielä huomenna uudelle retkelle:)

Kiitos kaikille kanssajännittäjille ja tsemppaajille. Katille kiitos matkaseurasta, Kirstille kiitokset avusta. Minnalle ja Harrylle kiitokset kestityksestä.

Nyt peukut ja varpaat pystyyn, jotta saadaan pentuja. Piu ultrataan noin neljän viikon kuluttua, luultavasti viikolla 17. Näihin iloisiin kuulumisiin!

Tokoilua

Ihan huikeaa! Liila (Druzkaya Dlya Tebya) olivat tänään tokokisassa. Loistava tulos 192 pistettä + kp. Koko kisan kakkonen:)  Mahtavaa! Onnittelut Kuopion tytöille!

Maanantaina marssimme sitten Piun kanssa eläinlääkäriin ottamaan ensimmäisen progestronitestin. Saapa nähdä, joko ensi viikolla lähdemme miehiin:)

Uutispäivä:)

Yes, yes!! Tänään onkin ollut oikea huippukivojen uutisten päivä! Piu aloitti vihdoin juoksun, joten päästään yksi pieni askel pentusuunnitelmissa eteenpäin. Ensi viikolla otetaan progestronitesti ja katsotaan, millä mallilla jouksu on. Varmasti parin viikon sisällä lähdemme Herra Bondin luokse käymään:)

Harry & Bond

Toinen paljon odotettu uutinen oli Torstin mahdollinen isyys:) Tänään sekin asia selvisi, pentuja on tulossa Darjalle ja Torstille. Ihan huippua!

Tulossa siis aika huikean jännittävä kevät!

Lumien häipymistä tässä odotellaan. Pääsisi taas kunnolla metsään lenkkeilemään eikä tarvitsisi tallata samoja polkuja edes takaisin. Nautin kovasti valostuvista illoista. Ja viikonlopun jälkeen valoa riittää vielä vähän pidemään, kun kelloja siirrellään.

Kuopion tytöt ovat menossa tokoilemaan, joten pidämme peukut ja tassut ylhäällä Lipalle ja Saralle. Yksi alo-ykkönen heillä on jo plakkarissa. Tsemppiä, tytöt ja onnea matkaan!