perjantai 30. joulukuuta 2016

Kaksi viikkoa jo mennyt

Aika menee hurjaa kyytiä! Nyt pennut ovat kahden viikon ikäisiä. Tästä se lähtee, hurja kehittyminen. Niillä alkaa silmät aukeamaan ja kävelyharjoistukset ovat hyvässä vauhdissa. Mini käy hoitamassa pentuja, mutta mielellään myös viettää aikaa pentulan ulkopuolella. Tikit otettiin leikkaushaavasta pois, joten nyt mamma saa rallatella vapaana.

Pieni kuvapläjäys:)








Pennut kasvavat silmissä, joten niitä ei ole nyt joka päivä punnittu. Ne menevät puntarille huomenna, kun saavat matolääkkeet. Jos sää sallii, reilun viikon kuluttua lähdemme pentujen kanssa ulkoilemaan. Kauan siellä ei voi olla, mutta käydään vähän tutustumassa ulkoilmaan:)

torstai 22. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!


Viikon ikäiset porsimot

Niin se aika vaan menee hurjaa kyytiä! Pennut ovat viikon ikäisiä osa jo päivän enemmän. Neljä pentua on jo yli kiloisia pötkylöitä:) Mini jaksaa hoitaa pentuja hyvin, tosin saattaa jo välillä ottaa torkut pentulaatikon ulkopuolella päivystäen.

Menohaluja sillä olisi jo kovasti, mutta "raukka" joutuu ulkoilemaan kytkettynä, kunnes tikit otetaan ensi viikolla pois.

Laatikossa on hiljaista, kun pennut ovat eväänsä saaneet. Nyt ne jo kyllä unissankin välillä päästelevät sangen hassuja ääniä.

Nyt on ollut niin hämärät päivät, ettei tule päivänvaloa sisälle juuri lainkaan. Kuvia on otettu, mutta sen arvata saattaa, mitä tapahtuu, kun ottaa salamalla mustasta koirasta hämärässä kuvia. Ei siitä tule yhtään mitään. Muutama ei niin hyvä kuva kuitenkin.





Ensi viikolla on jo varmaan ihan eri meininkiä laatikossa. Silmät alkavat aukeamaan ja pennut alkavat myös kuulla ääniä. Samoin varmasti kävelyharjoituksetkin käynnistyvät. Toivottavasti saa otettua näistä merkkipaaluista kuvia!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

J-pentue näki päivänvalon ja yön kajon

Keskiviikkona 14. päivä Minin synnytys käynnistyi niin, että vedet menivät. Konsultoin eläinlääkäriä heti aamusta. Sain ohjeeksi mennä klinikalle, mikäli puolen päivän maissa synnytys ei ole kunnolla lähtenyt käyntiin. Pentujen sykkeet olisi syytä tarkistaa.

Odottelin vähän yli puolen päivän, kunnes pakkasin Minin autoon. Pihalla katselin, että se vähän köyristeli alaselkää. Mutta varmuuden vuoksi lähdimme kuitenkin matkaan. Vähän jännitti kyllä, että pullauttaako se matkalla ensimmäisen pennun.

Pääsimme kuitenkin perille yhtenä kappaleena. Ultralla kontrolloitiin, että pennuilla on kaikki hyvin. Kohdun suu oli kuin olikin auki. Katsottiin vielä verestä kalkki ja sokeri. Kaikki ok. Nyt vain sitten jäätiin odottelemaan, että lähteekö vaiko eikö lähde:)

Noin kolmen vartin kuluttua ensimmäinen poikapentu pullahti maailmaan.


Lähdimme kotiin odottelemaan loppua katrasta syntyväksi. Mini synnytti tasaisin väliajoin ja hyvin eleettömästi kahdeksan pentua kotona. Viimeinen näistä syntyi kuolleena ja selkä edellä. Tähän sitten synnytys lopahti. Mini teki valtavan työn saadakseen tuon pennun ulos. Reilu tunti odoteltiin, josko vielä supistuksia tulisi, Ei tullut, joten soitto päivystykseen ja matkaan.

Olimme yöllä kolmen jälkeen päivystävällä eläinlääkärillä Karjaalla. Siellä tarkistettiin ultralla ja kyllä, kolme pentua oli vielä kohdussa. Pelonsekaisin tuntein jäimme odottamaan, onko sisuksissa olevat pennut eläviä vai kuolleita.

Seuraavana syntymävuorossa ollut pentu oli jo kuollut. Kaksi seuraavassa vuorossa olevaa oli onnekseni vielä elossa. Ihan mieletön fiilis siitä tulikin kaiken sen väsymyksen keskellä. Olin tähän mennessä ollut hereillä jo n. 20 tuntia.

Minin herättyä leikkauksesta se alkoi heti pitämään huolta pennuistaan. Hieno juttu!
Taattua kännykkalaatua;) Koko katras päivystyksessä
Pentuja oli siis yksitoista, mutta valitettavasti näistä kolme syntyi kuolleena. Se ei ole mitenkään tavatonta näin isossa pentueessa. Varsinkin, kun Minin kohtu oli venynyt todella suureksi, koska kahta lukuunottamatta pennut painoivat jokainen yli 500 g. Siinä on pentua kyllikseen,:)

Laatiokssa tuhisee nyt kuusi poikaa ja kaksi tyttöä. Mini on toipunut leikkauksesta hyvin. Pentujen painot ovat nousseet heti alusta saakka. Yleensä painot saattavat alkuun vuorokauden pari olla laskussa tai pysyä samassa.

Nämä ovat saaneet painoa jokainen noin 200 g! Pennut ovat noin neljä vuorokautta vanhoja. Osa vähän enemmän, osa vähän vähemmän:)

Muutama kuva vielä pötkylöistä. Kyllä näistä jo näkee, kuinka ne ovat kasvaneet noihin ensimmäisiin kuviin verrattuna.





Isot kiitokset Anne ja Kati avusta ja myötäelämisestä. Suuret kiitokset eläinlääkäreille, Karin Dahl, Sjuvet ja Mia Knaapinen, päivystävä eläinlääkäri. Lämmin kiitos myös kaikille teille, ketkä viestein ja puhelimitse jaksoitte tsempata ja olla hengessä mukana.

Toistaiseksi pentulaatikossa vallitsee hiljaisuus ja rauha. Massut täynnä on hyvä nukkua:)

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Salamatkustajat kuvattu

Tänään oli vihdoin se päivä, että päästiin kurkkaamaan pallomahan sisuksiin. Minillä on valtava vatsa, joten jotenkin osasi odottaa, että niitä pentusia olisi monta. Vaaka näytti + 11 kg! Mini ei ole lihonut vaan kasvatellut vauvamahaa.


Piti ottaa kaksi kuvaa, kun tuossa jälkimäisessä ei näkynytkään ehkä kaikki. No, onneksi näkymättömiin jäi vain tuo yksi, jonka selkäranka näkyy tässä alemassa kuvassa. Eipä vatsan koko enää ihmetytä, koska saimme eläinlääkärin kanssa saimme laskettua 11 pääkalloa.

Saa sitten noin viikon kuluttua nähdä, onko siellä vielä joku salamatkustaja näiden 11 pennun lisäksi. Nyt täytyy pitää peukut pystyssä, että kaikki menee loppuun asti hyvin ja saamme pennut elävinä ja hyvinvoimina maailmaan. Sekä tietysti, että kaikki selviävät elämään.

Nyt saa sitten jälleen kerran jännittää!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Syystunnelmia

Mini on käynyt ultrassa ja todellakin, pikkumustia odotellaan syntyväksi joulukuun puolen välin tienoilla. Ihan mahtavaa! Joillekin pennuille on jo ihanat kodit tiedossa, joten kiva on näitä pentuja odotella:)

Täällä etelässä talvi tuli ja meni. Oli kyllä aivan mahtavaa, kun oli lunta ihan reilusti. Valoisaa ja puhdasta, aivan ihana talvi. Mutta ohimenevää oli tämä ilo. Sain kuitenkin ulkoilutettua kameraa pitkästä aikaa:)
Vickan, Piu ja Mini
Ralla
Rallan kanssa ollaan käyty pentukoulussa. Oppivainen pentu, kun vaan ohjaaja käyttäisi sen muutaman minuutin päivässä Rallan aivojumppaan. Hallitreeneissä ollan myös käyty vähän ihmettelemässä. Ralla ei häiriinnyt muista koirista eikä myöskään mekkalasta, joka toisella puolella hallissa on. Samaan aikaan on agilitytreenit, joten ääntä, sekä ihmisten että koirien, riittää.

Rallan sisaruksilla on mennyt hienosti omissa kodeissaan. Huippua saada kuulla, että kaikilla menee hyvin ja pennut ovat täyttäneet paikkansa perheissään.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Pikkumustia tilauksessa

Mini on astutettu Mossella onnistuneesti! Reilu kolme viikkoa täytyy kärvistellä, jotta pääsee ultralla kurkkaamaan, josko salamatkustajia löytyisi. Mikäli löytyy, pentujen odotetaan syntyvän joulukuun puolen välin kieppeillä.

Mitään "hääkuvaa" ei saanut otettua, koska molemmat olivat niin kiinnostuneita toisistaan, etteivät voineet olla vieretysten paikoillaan:)

tiistai 27. syyskuuta 2016

Kasvatit ohjaajineen tekevät tuloksia

Aivan mahtavia tuloksia ovat kasvatit tehneet koekentillä! Kasvattajana olen niin ylpeä näistä koirakoista! Taitavat ohjaajat ja tottelevaiset koirat:)

Kati ja Eelis (FI MVA, BH D. Grats) kävivät ensimmäistä kertaa ikinä PK-jälkikokeessa. Sieltä tuliaisina oli koulutustunnus JK1! Ihan mahtavaa! Paljon onnea Kati, upeasti tehdystä työstä!


Eelis esineruutua treenaamassa
Eeliksen velipoika Gora (TK1 D. Genij) on startannut syksyn aikana tokon avoimessa luokassa ihan mahtavilla tuloksilla. Kahdesti piti käydä vain parin pisteen päässä ykköstuloksesta, kunnes vihdoin se ykkönen tuli. Gora reagoi ohjaajansa Tiian jännitykseen niin, että on hieman hämillään aika-ajoin. Ihan mahtava tiimi! Onnea, Tiia & Gora! Gora on myös Kennelliiton kaverikoira, joka käy vanhuksien rapsuteltavana:)
Merkin kierto
Kunniapalkinto toko AVO-luokka
On kyllä ihan mahtava fiilis, kun kasvatit pärjäävät myös kokeissa kauneuskilpailuiden lisäksi! Onnea vielä ja iso kiitos mahtaville tyypeille!

Pentuset ovat lähteneet omiin koteihinsa. Meidän rouvaskoirien rauhaa jäi häiriköimään pikku-Ralla. Tai Rallaksi häntä toistaiseksi on kutsuttu. Tiedä sitten, jääkö se nimeksi vai pälkähtääkö päähän jotain muuta:)

Olen saanut kaikista uusista kodeista ihan mahtavaa palautetta! Pennut ovat sopeutuneet heti uusiin koteihinsa. Ne ovat reippaita, rohkeita ja avoimia koiranalkuja!

Otettiin vielä kuvat, kun pennut oli pesty ja puunattu jonkinlaiseen kuosiin:)

"Kulta" D. Iskrennaja
"Jovi" D. Izjachnõi 
"Roxu" D. Igrok
"Manu" D. Iljuschin

"Ransu" D. Izvestnõi
"Ralla" D. Igrushka
Aika näyttää, mitä näistä pienistä karvapalloista kasvaa:) Joitakin varmaan tullaan näkemään näyttelyissä ja harrastuksissa. Toivottavasti itse lukeutuisin ainakin tuohon jälkimmäiseen:)

Viime viikolla oli raskas päivä, kun vihdoin sain soitettua paljon voimia vaativan puhelun eläinlääkärille. Kira sai elää pitkän ja hyvän elämän, joten se sai päästä myös pois vielä saappaat jalassa häntää heilutellen.

Kiitos rakas Kira-kirputin kaikesta! Sinä elät meidän kanssa lapsissasi, lapsenlapsissa ja lapsenlapsenlapsissa.

Horobre Serdce Energiya "Kira" 29.5.2004 - 19.9.2016

ROP-veteraani

Uuden pentusuunnitelmat odottavat toteutumistaan. Minille pitäisi tässä syksyn aikana tulla juoksu, josta se olisi tarkoitus astuttaa. Toivottavasti suunnitelma toteutuu ja saadaan vuoden vaihteen tietämillä pikkumustia maailmaan.

Emänä siis Leijonattaren Emilia Miniliila, joka on kasvattini Liilan (TK1, TK2 D. Dlya Tebya) tytär.

Mini erkkarissa 19 kk:n ikäisenä
Minin uima-allas
Isänä FI MVA Gårdarikets Froste "Mosse"


Mosse ja haamu MH-kuvauksessa
Koirien terveys- ja näyttelytulokset löytyvät koirien omilta nettisivuilta (www.druzkaya.net). Mikäli pikkumusta kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostitse tai puhelimitse.




lauantai 10. syyskuuta 2016

Eläinlääkärin tarkastus ja nimeämiset

Nyt tuli viiveellä tämä kuusiviikkoispäivitys. Meillä oli pikkuihminen hoidossa alkuviikosta viikonloppuun, joten kädet olivat enemmän kuin täynnä työtä 10 kk:n ikäisen tytön ja pentujen sekä isojen koirien kanssa.

Eläinlääkäri kävi kotona tekemässä pentutarkastuksen. Näillä näkymin kaikki on hyvin. Pojilla ei vielä palleja ihan alhaalla ollut, mutta eiköhän ne sieltä tule:) Pennut saivat sirut ja siinä samalla viralliset nimet. Esitelläänpä nyt tämä pesue "virallisesti". Tosin pentuja ei ole puunattu näissä kuvissa. Kuvat Sinna Ruuskanen, kiitos!
Musta poika D. Igrok

Oranssi tyttö D. Igrushka

Pinkki tyttö D. Iskrennaja

Ruskea poika D. Isvestnõi "Ransu"

Sininen poika D. Iljuschin "Manu"

Vihreä poika D. Izjachnõi 
Pennut viihtyvät hyvin ulkona. Välillä on vaikea niitä saada sisälle, vaikka kuinka kutsuu. Onneksi on ollut tosi hyvät ilmat! Taisi yksi sadepäivä sattua tähän pentuhärdelliin. Mutta siitäkin on jo aikaa. Pennut eivät silloin vielä kovin paljon ulkoilusta nauttineet.

Ne painivat, juoksevat peräkanaa, kaivavat, kantelevat käpyjä, risuja ja joskus lelujakin:) Ne asustelevat koko meidän huushollissa öitä ja yksinoloaikoja lukuunottamatta. Pennut nostavat sen aikaisen metakan, kun ne laitetaan tuonne "omaan" kämppään portin ja oven taakse.





Ensi viikolla pennut alkavat muuttaa omiin koteihinsa. Pinkki tyttö lähtee heti keskiviikkona, kun ikää on riittävästi. Ne lähtevät pitkin viikkoa, viimeinen viikon kuluttua keskiviikkona. Yksi tyttö jää kotiin keski-ikäisten rouvien kiusaksi ja ehkä jonkun ajan kuluttua Minin juoksukaveriksi.







Kira-mummu alkaa olla jo aika kömpelö. Takapään lihakset ovat jo surkastuneet. Vielä se kyllä käppäilee välillä pidempiä matkoja, välillä käy vaan kuistilla ja tulee takaisin sisälle. Voi, kumpa se osaisi kertoa, onko kipuja vai ei. Olen miettinyt, että kuinka laadukasta Kiran elämä on, kun se on aina rakastanut juosta ja liikkua. Nyt pää veisi vaikka mihin, mutta fysiikka ei. Saattaa olla, ettei Kira näe enää ensilunta. Se rakastaa talvea varmaan enemmän kuin kukaan muu koirista. Kira on toukokuussa täyttänyt 12 vuotta, joten se on jo kyllä ihan kunnioitettava ikä isolle koiralle. Kira on mustaterrierinartuksi kyllä isokokoinen.

Elämä ottaa ja antaa!