torstai 25. maaliskuuta 2010

Kuvapläjäys ja uusi perheenjäsen

Ajattelimme, että Simban täytyisi saada lajitoveri:) Niinpä meille on tänään muuttanut neiti Nala. Simba leikattiin viime viikolla, joten voitiin turvallisin mielin tyttökissa ottaa. Tosin hänet leikkautetaan myös, kun sen aika on.

Ensitapaaminen sujui hienosti! Tosin Nala pitää Simban kurissa. Hän murisee ja sähisee Simballe, kun tämä tulee lähelle. Mutta sitten taas Simban perässä täytyy hiippailla:)

Hei, kuka olet?
Ihmettelyä!
Nala katsoo Piu'ta
Kasvot

Pientä leikkiä:)
Yritin tänään ottaa vaihteeksi omista koirista kuvia. Mutta ei sitten! Vaikka aurinko ei paistanutkaan kirkkaasti, niin silti oli liikaa valoa. Hitto soikoon, että on vaikea noista mustista otuksista saada onnistuneita otoksia.
Mitä iso edellä, sitä Piu perässä
Roosa ja Piu
Taisi irrota pää Piulta:)
Roosa, Marsu ja Piu

Söpöstelyä:)
Roosa ja marsu

Tällä viikolla olen saanut Kiran pentujen omistajilta kuvia ja kuulumisia. Kiitos teille kaikille! On ihan huippua, että kaikkien kasvattien omistajat pitävät säännöllisesti yhteyttä.
Torsti ja Herkules
Torsti ja eväät
Lentoon!
Emma
Haluaisin toivotella kaikille jo aurinkoista ja lämmintä kevättä. Mikäli säätiedotuksiin on uskomista, kevättä ei ole vielä luvassa. Pakkasta vaan ja ehkä vaihteeksi lisää lunta. Meillä varmaan juhannuksena lasketaan liukureilla mäkeä. Talon edessä on valtavat kinokset ja seinustalle ei paista aurinko mihinkään aikaan päivästä. Joten ei ole toivoakaan, että lumet häipyisi.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Vaaditaanko koirilta liikoja?

On tässä muutamina päivinä tullut juteltua ihmisten kanssa siitä, että mitä koiraa saa tehdä tai mitä se ei saa tehdä. Tämä ei liity mitenkään kotikäyttäytymiseen, koulutukseen tms. vaan ihan yleiseen käsitykseen siitä, mitä koiran täytyy sietää, ottaa vastaan.

Itse pidän kyllä tasan tarkkaan huoli siitä, ettei koirat tapaa vieraita koiria vapaana tai kytkettynä. Toki meillä on koirakavereita, joiden kanssa kaikki sujuu ihan hyvin. Täällä maalla se onkin todella helppoa, mutta kaupungissa se ei aina onnistu.

Jos jostain puskista hyökkää irtokoira iholle oman koiran ollessa kytkettynä, mitä kytketty koira saa tehdä? Täytyykö sen vaan sietää kurkussa tai perskarvoissa roikkuva koira? Saako se puolustautua? Jos meidänkin tyttöjen kokoinen koira puolustautuu, saattaa tälle roikkujalle tulla ruhjeita tai haavoja. Kenessä vika? Onko oma koira hullu, kun se vahingoittaa toista? Ja ainahan tästä tulee sitten se iso-pieni -koira dilemma.

Tosiaan, omieni puolesta en ole joutunut pelkäämään, että jäisivät toiseksi. Mutta en myöskään voisi mennä takuuseen siitä, etteikö vastapuoli saisi osumia, jos joku iholle tulee. Yhden koiran nyt vielä pystyn varmasti nostamaan partakarvoista ilmaan, jotta ei pääse hampaineen yllättämään, mutta mukana saattaa olla kaksi tai kolme koiraa. Yksi koira käyttäytyy yksin eri tavalla, kun lauma yhdessä. Täytyykö lauma hanskata tilanteessa kun tilanteessa? Varmasti täytyy! Mutta onko se aina, joka tilanteessa sata prosenttisesti mahdollista?

Koirapuistoissa sattuu ja tapahtuu. Sen vuoksi emme siellä ole enää aikoihin käyneet. Aadan kanssa käytiin useastikin viikossa, mutta meidän käynnit loppuivat siihen, kun puistossa alkoi käymään hyvin arka ja provosoiva narttukoira. Koska en halunnut tälle koiralle huonoja kokemuksia, emme enää menneet puistoon. Aadalla oli tämän koiran kanssa hyyyyvin pitkä pinna, mutta enpä halunnut jäädä kokeilemaan, että milloin pinna palaa.

En tiedä, lienenko sitten huono ja omituinen koiran omistaja, kun olen sitä mieltä, ettei koirien tarvitse tulla kaikkien koirien kanssa toimeen. Eihän me ihmisetkään olla kaikkien kavereita! Koirat on eläimiä! Eihän niillä ole edes niin monimuotoisia kommunikointikeinoja, kuin ihmisillä. Siltikään ihmiset eivät kaikki siedä toisiaan. Miksi koirien pitäisi?

Toinen juttu, mistä ollaan juteltu, on koulutusryhmien vetäjät. Jotkut kurssit ovat ihan sairaan kalliita ainakin pääkaupunkiseudulla. Joutuuko sitä ostamaan "sian säkissä"? Yleensähän kouluttaja on jollain tasolla esitelty, mutta eihän se kerro persoonasta yhtikäs mitään. Maksat etukäteen kurssista (vaikka 8 kertaa) jotain 100-150 euroa.

Ensimmäisellä kerralla huomaa, ettei kouluttaja ole ollenkaan sitä, mitä toivoit, odotit tai käsitit esittelystä. Mitä sitten? Käydään pitkin hampain kurssilla, koska se on maksettu ja kallis? Kenties kouluttaja ei ota huomioon omia näkemyksiäsi palkkaamisesta, koiran sytyttämisestä tms. Mutta rahoja ei saa enää takaisin, vaikka ei menisi enää yhtään kertaa kurssille. Aika älytöntä, koska kyllähän jonkun tuotteen saa vaihtaa, jos se ei vastaa odotuksia. Tai käyt kampaajalla ja esim. väri häipyy ensimmäisessä pesussa. Saa uuden. Mutta näistä koulutuspalveluista ei saa mitään takaisin, vaikka jäisi vain "luu käteen" koko hommasta.

Koulutusryhmien vetäjiä on niin moneen lähtöön, jotta oksat pois:) On sellaisia, jotka ovat tehneet työtä jo useita vuosia. Sitten on niitä, jotka ovat itse innostuneet ryhtymään ryhmän vetäjäksi oman koiran kouluttamisen ja ryhmänvetäjän innostamana. Ohjaajille on kursseja kyllä tarjolla. Mutta kuinka monet koirakerhot ovat valmiita ohjaajiansa sinne maksamaan? Kurssi käyty ja yksi oma koira koulutettu. Onko sitten hyvä koulutusohjaaja?

En varmaan itsekään ole mikään hyvä ohjaaja enkä ihan varmasti ole kaikkien mieleen. Mutta olen itselleni kertonut, millainen ohjaaja en ainakaan halua olla. Tässä kymmenien vuosien aikana olen ollut melkoisen monessa ryhmässä koiran kanssa mukana. Sekä isoissa ryhmissä että pienryhmissä, joissa ohjaus on aika koirakohtaista. Kyllä on mahtunut monenlaista tyyppiä kohdalle! Pääasiassa olen ollut mukana siksi, että koiralle saa häiriöitä. Tosin on muutama tosi hyvä tyyppi sattunut ohjaajaksi, joilta on ihan oikeasti saanut apua:)

Parasta ikinä, mitä tapahtui, oli yhden kouluttajan, joka myös on auttanut monia oikeasti häiriökäyttäytyviä koiria. Tupsahdin Aija Hurmerinnan ryhmään, jossa oli perroja. Aada oli tuolloin jo läpäissyt BH-kokeen. Menimme treeneihin ja Aija sanoi, että näytäpä nyt seuraaminen ja jättöliikkeet. No, meikäläinen tietty tekee työtä käskettyä. Aija sitten sanoo, että joo, hyvin se meni. Mutta tietääkö tuo sinun koira oikeasti, mitä tekee. Vai käveleekö se vaan mukana?

Ajattelin mielessäni, että NO JOO!.. Eipä auttanut muu, kun katsoa peiliin ja kysyä samaa itseltään. Aijan ohjeilla sitten rakenneltiin seuraaminen uudelleen. Hän oli aivan oikeassa! Ei se koira oikeasti tiennyt, kunhan kulki mukana:) Tosin aika onnistuneesti näyteltiin, kun tosi tiukalla tuomarilla se BH läpäistiin:)

No, tässä tämänkertainen vuodatus.. Varkoaa, lisää on tulossa:)

Ai niin, enpä muista, mahdoinko esitellä meidän uuden perheenjäsenen:) Meille jäänyt Kiran tytär on nimeltään kotoisasti Piu:)

Simba-kissa on nyt palliton poika. Nyt hän sitten pääsee metsästämään hiiriä:)

Alla on kuva Zlatasta. Heillä on pihalla aita, kuten näkyy. Tämä aita pitää Zlatan pihalla:) Tyttö ei lähde pihasta mihinkään, vaikka talo tien varrella onkin.

Tässä Tarun lähettämä kuva Iitusta. Osaa hän näköjään olla suloinen(kin). Kuulemma Nita ja Iitu pistävät ranttaliksi myös sisällä. Riehuvat tunnin jos toisenkin.
Harmi, että tänään sitten satoi lunta oikein urakalla. Pikkuinen Piu sai leikkikaveriksi Bobon, rotikan pennun. Näillä kaveruksilla on vain viikko ikäeroa. Mutta sovimme, jotta otetaan uusiksi. Saavat pentuset ikäistään leikkiseuraa. Kiitos, Lipe, kun poikkesit!

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Nyt he ovat poissa

Tänä viikonloppuna lähtivät sitten kaksi tyttöä omiin koteihinsa. Iitu lähti siis Lahteen Tarun, Illun ja Nita-mustan laumaan. Siellä on lähtenyt ihan hienosti sujumaan. Nita on hieman mustasukkainen uudesta tulokkaasta. Ulkona jo riehutaan, mutta isosisko pitää sisällä penikan kurissa:)

Sain sähköpostia myös Sirpalta Kannelmäestä. Emmalla menee myös oikein mukavasti omassa kodissaan. Ensimmäinen viikko on jo takana:)

Sara matkasi miehensä kanssa päiväseltään Kuopiosta hakemaan lauantaina oman tyttönsä kotiin. Kotona odotti vehnä-tyttöjä ja kissoja. Matka oli mennyt mukavasti ja yönkin oli pikkuinen vielä jaksanut nukkua.

Nooralta tuli muutamia kuvia Torstista. Siellä on kaikki hyvin. Kuvassa chihu-herra Herkules.

Voiko koira enää närkästyneemmältä näyttää:) Torsti (Druskaya Dinosavr)
"Aura"-tyttö vielä synnyinkodissa Simban kanssa

"Iitu" ja Simba
"Iitu"
Suomen Mustaterrierit ry on palkinnut vuoden 2009 parhaat mustaterrierit. "Zlata" sijoittui hienost toiseksi Vuoden paras pentu -kilpailusta. Isot onnittelut Kokkolaan! Kiitos Katja ja Henna!

Onnittelut myös muille menestyjille!

Olimme tänään Lohjalla Luuserit ry:n (Länsi-Uudenmaan kääpiosnautserit) järjestämässä Match-Showssa. Mukana oli Roosa ja Sohwin poika Laku. Huippua, jotta tuli lähdettyä! Sai koiran pestyä, föönattua ja trimmattua jonkinlaiseen kuosiin piiitkästä aikaa.

Roosa käyttäytyi hienosti. Ei välittänyt tuon taivaallista yhtään mistään. Roosan kanssa ravattiin sinisten koirien ykköseksi:). Tuomarina oli Marianne Holm, joten hiukkasen sijoitus hämmästytti. "BIS"-kehässä ei sitten enää pärjätty, enkä ihmettele. Tuntui, kun olisi perässä yrittänyt juoksuttaa kymmenen kilon perunasäkkiä. En saanut Roosaa millään syttymään. Nyt täytyy alkaa miettiä keinoa, jos oikeaan näyttelyyn meinataan.

Kehät menivät samaan aikaan, joten lupauksestani huolimatta en päässyt Lakua esittämään. Kati ja Laku siis debytoivat kehässä:) Kati jänskätti kovasti, kuinka Laku käyttäytyy, koska on aika vilkas ja utelias tyyppi. Mutta se meni kuulemma hienosti. Seisominen tuottaa vaikeuksia, koska aina, kun pysähdytään, täytyy tietysti istua:) Sininen nauha tuli isoissa pennuissa.

Meidän perhe kasvoi juuri yhdellä nelijalkaisella. Kotiin jäi Kiran pentueesta pikkuinen neiti "Piu" (Druzkaya Derzhava). Onkin aikamoinen haaste täällä metsässä saada pentu totutetuksi maailman menoon. Mutta kaipa siitä selvitään, jotenkin.

Eräällä mustaterrieri-foorumilla otetaan todella ikävästi kantaa koiran kuvaustuloksiin. En ymmärrä, että miksi nimettömien ja kasvottomien ihmisten täytyy kääntää veistä omistajan ja kasvattajan haavassa:( Mielestäni halpamaista kyseiseltä kirjoittajalta, koska varmasti koiran omistajat ja kasvattaja ovat asiasta todella surullisia. Tsemppiä heille molemmille!

Se vaan on niin, että vaikka kuinka yrittää valita luustoltaan terveet koirat, tutkia vielä mahdollisuuksien mukaan myös vanhempien sisarukset ja vanhemmat, silti kuvaustulokset voivat olla mitä tahansa. Geeneissä kulkee vaikka ja mitä, tulevat esille joskus tai sitten ei. Kasvattajilla kun ei ole vieläkään sitä kristallipalloa ja ennustajan lahjoja.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Pesä tyhjenemässä

Osa Kiran pennuista on siis lähtenyt maailmalle. Emma asustelee Sirpan ja Raimon silmäteränä Kannelmäessä. Ensimmäinen yö oli mennyt mukavasti. Lauantaina tuli viestiä, että ihan vähän oli tullut ikävä. No, onhan se ihan ymmärrettävää, kun tällaisesta hullunmyllystä lähtee vähän rauhallisempiin ympyröihin:) Haluamme toivotella Emmalle ja perheelle iloisia hetkiä yhdessä!

Kuvia ei ole tullut kummemmin otettua. Meidän kamera on ihan sellainen peruskamera, joten aivan toivontonta yrittää edes. Joko paistaa aurinko liian kirkkaasti (joo, ei haittaa!) tai sitten on hämärää. Kun ei pääse kovin lähelle kuvauskohdetta, kun se hyökkää kohti ja häipyy kuvsta:) Torsti lähti Piikkiöön. Perheeseen kuuluvat Noora, Jallu ja pikku-Fanni. Lisäksi nelijalkaisia ystäviä, Herkules -chihu ja kissat. Ihmisen lisäksi muita kaksijalkaisia.. kanoja:) Jos en ihan väärin muista, niin marsuja myös:) Kuvassa Fanni-tyttö ja Torsti.

Tähän perheeseen saattaa olla luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita:) Torsti oli ottanut heti parhaaksi kaveriksi nuorimman kissan. Kisu on melko saman ikäinen kuin meidän Simba. Varmastikin tuttua ja turvallista:) Myös tälle koko ihmis- ja eläinlaumalle antoisia hetkiä ja pitkää pinnaa toivottelemme.
Lieneekö vaarallista vai ei? Pennut antavat kyytiä öljykanisterin korkin avausrenkaalle. Nam!

Aadalla on keppi eikä hän pennuille sano yhtään mitään, vaikka vässykät tulivatkin apajille. Taisi olla aika pitkä kepukka, kun Kira on kiinni toisessa päässä. Raukan tissit roikkuu polvissa:(
Henna ja Katja olivat trimmanneet Zlatan. Omasta mielestäni on kyllä tosi nätti koira. Zlata ole läheskään äitinsä kokoinen, mikä on hyvä asia. Sain "reklamaation" trimmauksen yhteydessä. Henna ja Katja manasivat Zlatan piikkisuoraa ja hurjan karheaa karvaa. Pohjavilla on ehkä tulossa jälkitoimituksena, koska sitä ei ole nimeksikään.

Katjan perheeseen odotetaan skye-pentuetta pääsiäisen aikoihin. Siinäpä on Zlatalle sitten pieniä hoidettavaksi ja leikitettäväksi:)
Ensi viikonloppuna lähtee Iitu ja Aura? (tekonimi) omiin koteihinsa. Molemmilla on koirakavereita odottamassa.

Josko sitten taas palataan pikkuhiljaa normaaliin päiväjärjestykseen.. Tosin luultavasti meillä ei sellaista ole eikä varmaan tule olemaankaan. Mutta treenikentälle pitäisi päästä. Tosin Lakun emäntä Kati ja heidän koulutusohjaajansa Eija ovat sanoneet, että Inkoon eukko lähtee sitten vaikka kilon paloina:) Näin saattaa käydä, koska enää ei ole "tekosyitä" olla lähtemättä.

Kevään aikana olisi tarkoitus saada Roosa ilmoitettua luonnetestiin ja johonkin näyttelyyn. Lisäksi ohjelmassa olisi lonkkakuvausta. Roosa on kuvattu jo kertaalleen juuri vuoden täyttäneenä, mutta kuvia ei lähetetty lausuttavaksi. Toinen lonkka oli löysä. Tosin näin kauan ei pitänyt uutta kuvausta pitkittää.

Vähän outo fiilis, kun tietää, ettei pentuja ole tulossa vuosiin. Eihän se ikinä ole ollut ennenkään kirkossa kuulutettua, että uusia pentuja tulee. Mutta nyt se on ihan varmaa. Aada ja Kira saavat vanheta rauhassa. Tosin Kiran kuntouduttua lähdetään taas kerran tottistelemaan. Ehkei siitä tule mitään tulosta, mutta päänvaivaa koiralle ja varsinkin ohjaajalle on luvassa!

Me tytöt odotamme Sebua visiitille:) Nyt meni menot ristiin, kun itse olin yhdistyksen kokouksessa ja Sebu palvelijattarensa kanssa täällä Inkoossa. Olisi vähän sellainen fiilis, josko uuden pennun kanssa ottaisi ihan uudet opit käyttöön:) Mellu on menestyksekkäästi kanoja koulutellut, niin saisikohan tällaisen vanhan, tapoihinsa piintyneen koiran ohjaajan koulutettua uusiksi?

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Seitsemän viikkoa jo kulunut

No, niin. Tällä viikolla aloitetaan sitten surutyön tekeminen. Ensimmäisenä lähtee Emma Helsinkiin, Kannelmäkeen. Sieltä sitten voi hänet bongata:)

Eläinlääkäri kävi tekemässä pennuille tarkastuksen ja kaikki oli hyvin. Kira katsottiin samalla, kun hänellä on silmä vuotanut jo jonkun aikaa enemmän tai vähemmän. Nyt sitten tippoja silmään, jotta tulehdus lähtee. Onneksi tuo tulehdus ei ole tarttunut muihin koiriin.

Kuolleiden pentujen avausraportti kopsahti postilaatikkoon. Mitään sairautta ei pennuista löytynyt. Kuolinsyynä oli hapettomat keuhkot.

Sitten taas pakollinen kuvapläjäys. Valitettavasti kuvat ovat vallan surkeita. Päivät ovat olleet pimeitä ja lunta on taas vaihteeksi tullut taivaan täydeltä. Pennut viihtyvät hyvin ulkona ja tykkäävät kovasti lumesta. Se myöskin maistuu tosin hyvältä:)

Sissi pentujen kanssa Onko reilua?




Mamman puhuttelussa




Osaa olla suloinen myös:)
En se minä ollut!
Söpöstellään:)
Kiran tytär Gini ja veljensä Ares omistajineen kävivät pitkästä aikaa moikkaamassa. Siistittiin Ginin turkki. Karvan seasta kuoriutui tosi nätti , kompakti narttu:) Gini on reipas ja avoin neiti, virtaa riittää:)
Näin tällä kertaa.. Kevätaurinkoa odotellen!