torstai 31. joulukuuta 2009

Taas on vuosi vierähtänyt

Mihin aika oikein katoaa? Tuntuu, ettei vuorokauden 24 tuntia riitä enää mihinkään.. Tämä vuosi onkin ollut melkoisen tapahtumarikas, ainakin koirarintamalla, jos ei muuten. Yritän vähän miettiä, mitä oikein on tapahtunut:)

Vuoden vaihteessa meillä oli Kiran pennut vielä kotosalla. Siitä sitten alkuvuodesta he pikkuhiljaa lähtivät omiin koteihinsa.

Muuta ei sitten talven aikana kaiketi tapahtunut. Aadan ja Roosan kanssa jonkun verran käytiin kentällä vähän katselemassa maailman menoa. Sitä kun ei täällä metsän keskellä juurikaan ole. Keväällä sitten oli Kiran vuoro koittaa tottistella:)

Kevään tullen sitten Sohwilla alkoikin vähän yllättäen juoksu. Neiti oli ilmoitettu luonnetestiin, joka tietysti jouduttiin peruuttamaan. Saatiin Sohwi astutettua kevään lopulla. Alkukesästä kävin Sohwin kanssa parissa näyttelyssä. Heinäkuussa hän sitten pyöräytti kahdeksan pientä karvapalloa:) Syyskuussa sitten näille lapsukaisille sanottiin hyvästejä..

Otto debytoi tänä vuonna näyttelykehissä Pian kanssa. Eikä enää paremmin olisi voinut nämä kolme näyttelyä mennä. Tipahteli ropit ja sertit Ottoselle. Kävipähän Otto ja Pia toko-kehässäkin pyörähtämässä ykköstuloksen arvoisesti. Hienoa!

Kiran kanssa Karjaan näyttelyssä käytiin esittelemässä sirkushevostelutaitoja:) Voi elämä, se oli kyllä hiukkasen noloa, mutta paremmalla onnella ensi kerralla. Samassa näyttelyssä myös Kiran poika, Seppo, oli mukana pentuluokassa.

Henna, Katja ja Zlata pyörähtelivät myös pentukehissä todella hyvällä menestyksellä. Kiitokset sinne Kokkolaan!

Kesäkuussa jouduimme luopumaan meille niin rakkaasta, The Mustaterrieristä, Juskasta. Hän lähti sateenkaarisillalle vähän yli 14 vuoden ikäisenä. Hänet saattelin ikiuneen eläinlääkäri-Mian kanssa. Mialle kiitos tsemppaamisesta ja kauniista sanoista.

Tänä vuonna on lähtenyt sateenkaarisillalle muitakin mustia, ihan liian kanssa:(

Vierailimme Kiran kanssa Jaanan ja Alekin tykönä loppusyksystä. Tuloksia odotellaan vielä:) Nyt näinä päivinä (toivottavasti uuden vuosikymmenen ensimmäisenä päivänä) valaskoira pääsee turkistaan. Pyyhkäisen koneella turkin pois, jotta olisi vähän helpompi olla ja mamma pysyy vähän siistimpänä pentulaatikossa. Laitan massukuvia tänne "eetteriin" kunhan tuo turkki ensin saadaan pois.

Tässä jotain tapahtumia kuluneelta vuodelta.. Varmasti paljon muutakin on tapahtunut, mutta meikäläisen muisti on aivan mielettömän hyvä, mutta niiiin lyhyt. Ei voi mitenkään muistaa paria päivää kauemmaksi, jos edes sinnekään:)

Haluan lähettää lämpimät kiitokseni kasvattieni omistajille perheineen ihan mahtavasta yhteistyöstä ja yhteydenpidosta:)

Isot kiitokset myös kaikille ystävilleni, jotka ovat jaksaneet kannustaa ja tsempata sekä joutuneet välillä olemaan olkapäänä. Olette tärkeitä!

Joukon hännillä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä.. Tahtoo kiittää treenikavereita, kilpakumppaneita, kavereita, koiratuttuja, muita tuttavia ja kaikkia ohikulkijoita, jotka ovat eksyneet blogia lukemaan:)

Oikein onnekasta uutta vuosikymmentä kaikille lukijoille!

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulua

Rauhallista joulua? Mitä se on? Sitä odotellessa:)


sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Hyvästit ja odotusta

Kissa on sopeutunut laumaan oikein hyvin. Kuten kuvasta näkyy, sohvalla voi nukkua sangen rennosti. Kun laitan pennulle aamuruokaa, Simba tulee häntä suorana odottamaan sitä yhtä turvonnutta koiran nappulaa, joka aamuisin tipahtaa lattialle.

Simba kävelee kaikessa rauhassa koirien seassa. Juosta ei kannata, koska silloin Kira herää ja lähtee perään. Simba antaa koirien haistella, tökkiä ja ehkä nuolaistakin itseään. Mutta sitten on ihan kauhea urakka pestä itsensä, ettei ole "koirapöpöjä" turkissa:) Nyt pitäisi sitten varata aikaa, jotta saataisiin poika eunukiksi. Sisäkissan elämää Simba on vielä toistaiseksi viettänyt. Ei henno pikkuista tuonne talven keskelle heittää ulkoilemaan.
Kerrankin on talvella lunta! Ihanaa, vaikka vettä tulee sisälle ämpäreittäin. Paljon mukavampaa kuin kura, hiekka ja risut. Muska pääsi luminaamansa kanssa kameran eteen. Paljon kummempia kuvia ei tuosta ikiliikkujasta saanut. Muskan lumikuono
Sisko ja sen veli:)

Kuvassa sisarukset malttoivat hetkeksi pysähtyä kesken juoksuleikin. Zaro ja Muska jaksavat juosta ja painia vaikka kuinka kauan. Nyt Muska on lähtenyt omaan kotiin, joten saattaa veikka olla ihmeissään, kun seuraavan kerran tulee käymään. Leikkikaveri puuttuu..


Pitihän se yrittää sitten posetuskuvakin ottaa tytöstä ennen omaan kotiin lähtemistä. Kuva ei ole sangen onnistunut, liikaa valkoista ja mustaa.. Nätti tyttö:) Ankanpoikasesta kuoriutui joutsen, kun pestiin, föönattiin ja trimmattiin. Olihan siihen turkkiin varmaan kaikenlaista kertynyt, kun tuolla kuraisella pihalla on pyörinyt koko syksyn ajan. Nyt pysyykin sitten turkki siistinä varmaan pitkän aikaa, jos vaan keli pysyy pakkasella.

Talo on nyt ilman pentulaista:( Oudolta tuntuu ja ikäväkin on. Toki onhan sitä tietoisesti yrittänyt välttää kiintymistä tuohon vauvaan, kun on ollut tiedossa, ettei hän tänne ole jäämässä. Siispä onnea matkaan, Muska!

Kira kasvattelee massuansa. Menohalut eivät ole vähentyneet yhtään. Ruokaa menisi ehkä ämpärillinen tai kaksi, jos vaan saisi syödä niin paljon, kun haluaisi.

Voittaja-näyttelyssä tuli visiteerattua ja mukavaa oli. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa. Siellä tapaa ihmisä, joita muuten ei oikein tule nähtyä missään. Kuitenkaan en bongannut läheskään kaikkia koirakavereita, joiden tiesin näyttelyssä olevan. Koiria ja ihmisä oli paljon enkä edes kehien laidoilta ihmisä, joita halusin tavata, nähnyt. Jotta terveiset vaan tätä kautta, jos satutte lukemaan, jotta yritetty on:)

Mustien trimmaus oli aika kirjavaa samoin oli aika monenkokoista koiraa. Voittajat ansaitsivat tittelinsä. Onnittelut vielä kaikille molempien päivien menestyjille ja muille osallistujille!

Rauhallista ja stressitöntä joulun odotusta kaikille tutuille ja tuntemattomille lukijoille!

perjantai 4. joulukuuta 2009

Jännitystä elämään

No, niin. Nyt on otettu varaslähtö ja Kira on ultrattu. Näkyihän siellä pieniä alkioita:) Tiineyttä takana tänään kolme viikkoa ja kaksi päivää ensimmäisestä astutuksesta.

Laskettu aika on sitten viikolla kaksi, aikalailla sydäntalvella. Saapa sitten nähdä, kuinka monta vässykkää saadaan tällä kertaa. Täytyy myös pitää peukkuja, että kaikki menee hyvin. Ei tarvitsisi sektiota tehdä ja pennut pysyisivät hengissä ja terveenä. Edelliskerralla the Seppo-man jumitti koko synnytyksen kahden pennun synnyttyä. Onneksi sattui olemaan arki ja aamupäivä, joten ei tarvinnut lähteä päivystykseen. Se olisi ollutkin sitten Helsingin reissu, kun täällä metsän keskellä ei nuo päivystävät leikkaa ollenkaan.

Vuoden tauon jälkeen menen Messukeskuksen Voittaja-näyttelyyn. Tosin jälleen kerran vain turistina. Yhtään koiraa en ole sinne ilmoittanut. Mukavia muistoja messarin reissuista on vuosien takaa. Aada on ollut juniorivoittaja ja Pohjoismaiden Voittaja. Vieläkin nuo menestyksen hetket tuntuu niin hienolta:) Luultavasti meikäläiselle nuo olivat kerran elämässä -tapahtumia.

Loppuisivat vihdoin nuo märät ja sateiset ilmat! Kuivaa taisi olla peräti päivän tai kaksi.. Pikkupakkanen ja vaikka vain muutama sentti lunta saisi ihmeitä aikaan:) Ai niin, olihan meilläkin lunta.. Saatiin jopa ihme tallennettua! Kuvassa Aada ja tytär Roosa. Nämä tylsät, sasteiset ja pimeät päivät eivät juurikaan inspiroi koiren pesuun ja turkkien kuntoon laittamiseen. Kukahan tulisi potkaisemaan persauksille ja sanoisi, että ei se työ kuitenkaan hukkaan mene?