torstai 28. maaliskuuta 2013

Kevättä ilmassa:)

On se vaan niin mahtavaa, kun iltaisin on valoa! Olen ilta- ja yöihminen, joten vuorokauteen tulee kummasti valon myötä lisää tunteja:)

Suomen Mustaterrierit ry:n kevätkokouksessa palkittiin vuoden 2012 menestyjiä. Meidän Kira-mummo oli Vuoden Veteraani 2012. Kira täyttää ihan kohta yhdeksän vuotta, eikä ikä tätä rouvaa näytä painavan. Tässä kuva viime kesältä, kun se kävi pokkaamassa ROP-veteraani -pystin ja varasertin näyttelystä.

Onnittelut kaikille palkituille taustajoukkoineen!

Pentujen kanssa päivät katoavat vaan jonnekin. Yllätys, yllätys, ne eivät enää nuku koko päivää:) Ne juoksevat rallia sisällä ja ulkona. Lämmin auringonpaiste kyllä kannustaa kovasti viettämään aikaa pihalla pentujen kanssa. Kakarat kulkevat parivaljakkoina polkuja pitkin pois pihapiiristä. Rohkeita ja reippaita kavereita nämä kyllä ovat.

Oudot alustatkaan eivät haittaa. Ne kiipeilevät kanien häkin päälle, kävelevät pulkkaan, seisovat lumilapion lavan päällä. Harmi, ettei ollut kamera tänään mukana, kun yksi kakara istui pulkassa. Kaveri oli menossa leikkimään, mutta etujalkojen ollessa pulkassa, se lähtikin liikkeelle. Toinen istuu pulkassa ja toinen sitten antoi vauhtia:) Oli se aika hassun näköistä!

Korvat lepattaen ne juoksevat takaisin, kun niitä huutelee. Kaikkea täytyy maistella ja suurimman kinoksen päälle on pakko kiivetä, tavalla tai toisella. Alastulot ovat ihan omaa luokkaansa:) Kuka yrittää juosta alas, kuka tulee kuperkeikkaa. Kun ei tuo motoriikka ihan vielä riitä "vuorikiipeilyyn".

Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa etsivät rakastavaa kotia:)







 
Kun pennut jäävät isojen tyttöjen kanssa kotiin, ne joutuvat "putkaan". Niillä on oma huone:) Osaavat kyllä aika äänekkäästi ilmoittaa, että huutava vääryys on sulkea heidät portin taakse. Kun apua ei tule, rauhoittuvat nopeasti nukkumaan.

Help, me halutaan jo omaan kotiin:)
Druzkaya Féja "Felli" on muuttanut Tammisaareen. Siellä on kaverina sekarotuinen kääpiökoira Cindy sekä kissaleidi.

Druzkaya Feska "Elli" meni naapurikuntaan Lohjalle. Silläkin on koirakaveri, ranskanbulla sekä naapurustossa mustat Laku ja Uuno.

Druzkaya Fint "Remu" muutti Vantaalle, Korsoon. Hänellä on kaverina ja opettajana jo 12-vuotias koiraherra.

Kaikki pennut ovat kotiutuneet hyvin ja uudet omistajat ovat olleet iloisia ja onnellisia uudesta perheenjäsenestä. Haluan toivottaa kaikkea hyvää ja onnea matkaan!

Piun kanssa ollaan tehty kahden kilometrin jälki. Se meni aivan loistavasti! Olin hyvin tyytyväinen, koska nyt tällä kertaa se ilman ihmeellisimpiä kiemuroita ymmärsi, että jälki voi olla pitkä:)

Nyt on vielä parin vuorokauden vanha jälki edessä. Sitten olemmekin aika lähellä mahdollisia etsintöihin valmistavia kursseja ja jälkiä. Mikäli Etsijäkoiraliiton hallitus katsoo, että me koirakkona olemme heidän mielestään sopiva pari varsinaisiin etsintöihin, niin sitten pääsemme jatkamaan ehkä jopa valmiiksi etsijäkoiraksi.

Vickanin kanssa aloittelemme vepeä, kunhan jäät lähtee:) Tai ehkä menemme uimahalliin harjoittelemaan, kun sellainen mahdollisuus koirakerholla on.

Kevään odotusta lukijoille!


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Retkellä eläinlääkärissä

Maanantaina oli pentujen ehkä elämän jännittävin päivä. Pesue pakattiin autoon ja ajelimme puolen tunnin matkan eläinlääkäriin. Joku tyyppi protestoi hetken aikaa, mutta hiljeni nopeasti. Yhtään okennusta tai "sitä itteään" ei häkistä löytynyt, kun perille saavuttiin.

Pentuset käyttäytyivät eläinlääkärissä oikein mallikkaasti:) Laitettiin sirut niskaan, joten nyt pennut saivat nimensä, tytöt: Feja, Feska, Fialka ja Favoritka, pojat: Fint, Fakel ja Frant. Kaikilla nimillä on suomen kielellä merkitys:)

Pentuja on siis seitsemän. Kymmenen niitä syntyi. Reilun kolmen viikon iässä huomasin kolmen pennun silmien olevan jotenkin erilaiset. Sitä on vaikea kuvailla, mutta mitenkään silmiinpistävää eroa silmissä ei kuitenkaan muihin verrattuna ollut.

Kiikutin neljä pentua "omalle" eläinlääkärille. Nämä mielestäni erilaiset ja yhden ei-erilaisen verrokiksi. Lääkäri katsoi silmät ja kehotti kääntymään näiden kolmen kanssa silmälääkärin puoleen, koska hän näki linssin takana pisteen/tummentuman, joka sinne ei kuulu. Kaikilla kolmella tämä näkyi molemmissa silmissä:( Onneksi jo seuraavalle päivälle sain ajan silmäspesialistille.

Sinne mukaan lähti nämä kolme pentua ja taas yksi verrokki, eri pentu kuin edelliskerralla. Reissu oli todella raskas. Pentujen silmät tutkittiin hyvinkin tarkkaan. Näillä kolmella pennulla todettiin synnynnäinen/sikiöaikainen kehityshäiriö molemmissa silmissä:( Niillä oli liian pienet silmämunat, josta johtuen silmissä oli sikiöaikaiset verisuonijäänteet vielä jäljellä. Ne ovat kiinni silmän linssin kohdalla eli pennut olivat sokeita molemmista silmistään.

Koska kehityshäiriö oli todella vakava ja ennuste näkökyvyn palautumiseksi aivan olematon, päätin, että pentuset pääsevät pois kärsimästä. Surullinen ja raskas eläinlääkärireissu, mutta en nähnyt muuta vaihtoehtoa:(

Maanantaina olimme siis eläinlääkärintarkastuksessa. Pennut tutkittiin ja kaikki ovat terveitä ja hyvinvoivia koiran alkuja. Silmät myös tutkittiin ja niissä ei todettu olevan mitään muutoksia. Niissä ei näkynyt mitään pisteitä tai muitakaan muutoksia. Hyvä niin! Oli kyllä pelottavin pentutarkki ikinä!

Pennut ovat nyt siis seitsemän viikkoa ja voivat lähteä omiin koteihinsa. Tässä vielä muutama kuva tämän päivän ulkoilureissulta. Ei tullut kunnollisia kuvia, kun oli niin hieno ilma:)






keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Aika rientää

Aika on mennyt kyllä hurjaa kyytiä! Pennut tulevat ensi viikolla jo luovutusikään. Kovasti ovat touhukkaita kavereita. Ulos ollaan myös päästy, kun ei ole satanut lunta vaakatasossa tai ollut kovasti pakkasta. Maanantaina pennut saavat sirut ja viralliset nimet. F-pesueelle on jo nimet valittuna:)

Vickan käy satunnaisesti pentuja moikkaamassa. Kun pennut ovat huushollissa valtoimenaan, pennut moikkaavat ohimennen äitiään koitamalla vielä imutella maitoa. Sitä ei enää juurikaan tule, mutta yrittänyttä ei laiteta:) Nappulat maistuvat, sitä menee melkoinen määrä päivän mittaan.

Tässäpä tulee sitten kuvapläjäys menneiltä viikoilta. Pentuja ei tahdo saada kuvattua muuten, kun nukkuessa. Vauhti on sen verran vikkelää ja kuvaaja surkea.






Pentuja kovasti kiinnosti pahvilaatikko, joka on meidän kissojen "leikkimökki". Kyllähän kissan mentävästä aukosta yksi mustis helposti mahtuu sisälle:)






 Yritä sitten ottaa kuvia, kun on riehulit päällä:) Milloin kukakin roikkui kiinni kameran kantohihnassa tai miksikä tuota nyt kutsutaankaan. Tässä Elli näyttää mallia:)
Pennut ovat päässeet tepastelemaan koko huushollissa. Kissat katselevat kiipelypuustaan korvat vinossa ja hyvin närkästyneen näköisinä. Miettivät varmaan, että ei kai taas lisää pikkuhirviöitä.

Isot tytöt ovat suhtautuneet pentuihin hyvin. Vickan ei niitä kummemmin vahdi, joten muut tytöt saavat myös tutustua pentuihin. Kira ja Aada mummot eivät ole kovinkaan innoissaan. Murahtelevat, jos pennut tulevat lähelle. Nuo ei kyllä pieniä murinoita tunnu tottelevan.

Tänään yksi pentu yritti ihan väen väkisin tehdä Aadan kanssa tuttavuutta. Veti hännästä, parrasta ja jaloista. Aada murisi hiljakseen alkuun. Murina syveni ja koveni, näyttelipä se etuhampaitaankin, mutta siihen komentaminen sitten tyssäsi. Myöhemmin Aada nukkuin pöydän alla pentu kaulalla:)

Vickanin veli Haades (Gårdarikets Ecco) on käynyt terveystutkimuksissa. Lonkat ovat C/C ja kyynärät 0/0. Hyperuricosuriatestin tulos oli N/N eli hyperuricosuria free (ei kanna kyseisen sairauden geeniä). Hienoa!

Vielä olisi jokunen tyyppi vailla omia ihmisiä! Tervetuloa tutustumaan pieniin venäjänmustaterrierin alkuihin:)