tiistai 24. marraskuuta 2009

Mihin aika oikein katoaa?

Vuosi sitten näihin kellonaikoihin alkoi Kira olla hiukan, siis todellakin hiukan levoton. No, eipä muuta, kun unta kaaliin äkkiä.. No, aamulla kuuden maissa alkoikin sitten tapahtua:)

Paljon onnea yksivuotispäivänä Druzkaya B-pentue, Zlata, Seppo, Gini ja Sissi! Ihania tyyppejä kaikki, sekä koirat että omistajat:)

Kuvassa Kiran omia pentuja sekä pikkuruisia adoptiolapsia. Kira hoiti omien pentujensa lisäksi myös neljä toisen nartun pentua tosi hienosti. Kokoero oli huima, vaikka ikäeroa ei paljon ollut.


Vielä olisi pari, kolme viikkoa jännitystä jäljellä ennen kuin ultraan mennään. Kira on kyllä heittäytynyt ihan mahdottomaksi ahmatiksi. Hän tullaa kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat saadakseen syötävää. Bravurina tuntuu olevan kiipeäminen kissan kiipeilypuuhun. Simban ruokakupit ovat toiseksi ylimmällä "hyllyllä". Eipä tarvitse montaa minuuttia olla poissa, kun kisun ruokakupit kiiltävät puhtaaksi nuoltuina. En voi ymmärtää, miten Kira sen tekee.. Kiipeilypuu on pystyssä ja kupit omilla paikoillaan. Taitava tyttö!


Laku sai uuden kotin Katin perheestä. Kaverina on riiseni-dalmismix Lola alias Möttö(nen). Laku onkin jo herättänyt pientä kateutta treenikavereissa mahtavalla kontaktillaan:) Pikkumies on myös päässyt ajamaan jälkeä. Kati on tehnyt reilun mittaisia jälkiä ja nenä on kuulemma ihan kone:) Katille perheineen sydämellinen kiitos, jotta Laku sai teiltä kodin. Vähän tuli heille äkkiä ja puskista uusi perheen jäsen:)


Muska on vielä hetken aikaa meidän ilona. Joulukuun alkupuolella hänen olisi tarkoitus muuttaa Helsinkiin.


Kaikilla pennuille on mennyt mukavasti ja kivasti tulee kuulumisia sähköpostitse ja puhelimitse. Kunpa kelit vähän kuivahtaisivat, niin voisi pentutreffejä alkaa suunnittelemaan. Tai ehkäpä vaikka Druzkaya-treffejä:)


Voittaja-näyttelyt lähenevät ja sinne olisi tarkoitus turistina suunnistaa. Koska en ole mikään aamuihminen, niin toivottavasti kehä ei ala ihan aamusta. Ehtisi täältä metsän keskeltä sitten ajoissa paikalle. Viime vuosi jäi väliin, mutta toivottavasti nyt jaksaisi raahautua paikalle. Hurja koiramäärä on ilmoitettu ja ohjelma kestää pitkälle iltaan.


Sitten odotellaan, ultraan menoa ja talven tuloa. Saisi nuo vesisateet jo loppua!

torstai 12. marraskuuta 2009

Sitten odotellaan..

Oltiinpa sitten Kira kirputtimen kanssa reissun päällä. Rouvaskoira vaan nukkui, nukkui ja nukkui autossa.

Sara (Druzkaya Crasavitsa) ja Maarika kävivät moikkaamassa meitä Jaanan tykönä. Olipas tosi kiva nähdä vässykkää! Kuvassa mallia luoksetulosta. Tosi kivan oloinen tyttö, reipas ja iloinen. Kiitos, Maarika, kun jaksoit aikaisen herätyksen ja työpäivän päätteeksi tuoda Saran näytille!
Asiaan.. Miksi Porin liepeille lähdettiin:)

Kuvahan sen kertoo, minkä vuoksi matkaan lähdettiin:) Mustia karvapalloja olisi tilauksessa. Kira astutettiin 11. ja 12. päivä marraskuuta.
Astutus onnistui hienosti, sangen herrasmies- mäisesti Alek hoiti homman. Kira oli (tietenkin) sangen suostuvainen liehittelyyn ja astumiseen myös. Alek ei juurikaan aikaillut ja rouvaskoira muistutti lähinnä sahapukkia odotellessaan, jotta mieskoira tekee tehtävänsä:)

Valitettavasti parempia ja useampia kuvia ei saanut otettua, kun meikäläinen sössi kameran kanssa. Tiedä sitten, oliko se jotenkin "jäätynyt" kun oli aika monta tuntia pihalla pakkasessa.
Nyt onkin sitten jännitettävää!

Ensin jännitämme neljä viikkoa, jotta päästään ultraamaan.
Jos siellä sitten jotain näkyy, sitten taas joutuu jännittämään viikolle 2, synnytykseen saakka. Siinä sitä sitten onkin jännäämistä, jotta kaikki menee hyvin ja pennut syntyvät hengissä ja terveenä. Toivottavasi kaikki menee hyvin, koska ihan loistavia koteja olisi jo lapsukaisille tiedossa:)

Jaanalle isot kiitokset ylläpidosta ja ihan mielettömästä organiseeraamisesta, jotta saimme Kiran kanssa viettää lähes vuorokauden Paneliassa. Kiitokset astutusavustuksesta Anittalle. Ja tietysti myös Jaanan tyttärelle, Tarulle, kiitos, koska valtasimme Kiran kanssa hänen huoneensa.

Viime viikonloppuna tapasin myös Ozzyn (Druzkaya Chrezvychainyi Posol) Hämeenlinnassa. Ihan mahtava paketti! Hän näytti "aikuiselta" mustaterrieriltä miniatyyrikoossa. Mukava ja avoin pentu. Vauhtia ja energiaa kuulemma löytyy.

Helka on lopettelemassa pentukoulua ja aloittelemassa toko-koulussa. Vapulla ja Helkalla menee hienosti. Tytöt ovat hyvät kaverit ja borderterrieri Vappu on Helkan idoli. Mitä pieni Wappu edellä, sitä ei-niin-pieni Helka perässä:)

Sain ikäviä uutisia Lakun kodista. Perheen pojalla, Nicolla, on äitynyt allergia niin pahaksi, että perheen täytyy luopua kaikista lemmikeistä, koirista ja linnuista. Kurjaa, mutta kyllähän lapsen terveys on ihan ehdottomasti ykkössijalla. Saapa nähdä, uusi koti olisi jo tiedossa tässä lähettyvillä. Kunhan Kati tulee katsomaan pentua, niin asia ratkeaa, ehkäpä parhain päin:)

Ai niin, täällä vielä majaileva tyttö on myös saanut kodin. Neitiä kutsutaan tätä nykyä Muskaksi eikä enää Pennuksi. Muska lähtee Petran, Paavon ja Rudin (Druzkaya Anuytiny glazki) perheeseen, kunhan saavat ensin muuton hoidettua joulukuun alussa.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Odottaa ei odota, toivoo alkamista, toivoo ettei alkaisi

Niin kai se menee, että koskaan ei suju, kuten toivoisi:) Kiralle olen odottanut juoksua, sitten toivonut, ettei vielä alkaisi.. Siis soutaa ja huopaa oma ajatus. No, mitään ei ole tehtävissä asian suhteen. Juoksu alkaa kun se on alkaakseen. Ja tietysti se alkoi!

Olen tässä sitten taas soutanut ja huovannut astuttamisen kanssa. Kiran aiemman pennut ovat todella mahtavia pakkauksia.. Ehkei kuitenkaan aina omistajiensa mielestä, koska ovat äitinsä tapaan kekseliäitä ja puuhakkaita tyyppejä. Sissi-neiti on ollut hyvin rauhallinen, mutta muilla sisaruksilla onkin sitten energiaa ja kekseliäisyyttä hänenkin edestä.

Päätös on tällä hetkellä se, että miehelään lähdemme parin viikon sisällä. Käydään viikon päästä ottamassa ensimmäisen proget ja sen mukaan mennään. Alek varmasti mielellään ottaa luokseen kylään jouksussa olevan rouvaskoiran:)

Jos kaikki menee hyvin, niin tammikuun puolen välin jälkeen alkaa penturalli. Jos pentuja nyt syntyy, niin sitten meille ei olekaan tulossa moneen vuoteen pentuja. Aadaa ei toista kertaa tulla käyttämään eikä Kiraa kolmatta kertaa. Roosan olen näillä näkymin jättämässä kokonaan käyttämättä jalostukseen. Kahdelta vanhemmalta lähtee kohdut, koska haluan pelata varman päälle ja välttää mahdolliset kohtutulehdukset.

Täytyy sanoa, että ahneella on kakkainen loppu. Ozzy-poika joutui menemään lääkärille, kun oli popsinut menemään hiekkaa ja soraa. Teki kakkaaminen sen verran kipeää, että päätti olla tekemättä tarpeitaan. Lääkäri oli rauhoittanut Ozzyn ja huuhdellut kiviä pois suolesta. Raukkaparka! Tsemppiä Johanna & co!

Helka-neiti on julkkis:) Lemmikki-lehdessä oli juttua koirien pureskelun tarpeesta. Pureskelemisen mallia kuvissa näytti Helka. Olihan se lehti pakko ostaa muistoksi:)

Viikko sitten Zaro-poika lähti appivanhempien tykö. Yhtään ei kaveri ole ikävöinyt:) Se on sopeutunut hyvin, vaikka olikin täällä laumassa aika kauan. Olemme muutaman kerran treffanneet, jotta sisarukset pääsevät riekkumaan. Voi ihme, että ne jaksaa juosta ja painia keskenään!


Kuvassa Luna ja "siskonsa" Demi
Hups, kuinkas sattuikaan, että kissan perässä pääsee hyppäämään sohvalle!

Aada tutustumassa Simbaan
Kissan ja koirien yhteiselo alkaa sujua jo ihan mallikaasti. Roosaa ja Aadaa ei juurikaan kissan touhuilut kiinnosta. Kira sen sijaan haluaisi kovasti leikkiä Simban kanssa. Lähietäisyydelle pääsee kyllä, kun menee rauhassa. Mutta rauhassa kohti meneminen on Kiralle aivan käsittämätön asia.. Kissa saa liikkua ihan rauhassa kun hiippailee hissukseen, mutta heti, jos vauhtia on enemmän tai Simba hyppää alas jostain, niin Kira havahtuu. Mutta ei Kira kuitenkaan kissaa mitenkään aja tai painosta. Jos kissa köllöttelee sohvalla, niin Kira haluaisi tökkiä kuonollaan, mutta antaa kuitenkin olla rauhassa, jos kissa siirtyy pois.
Aarteen ja Pimun jälkeläisistä on yksi koira (Sherannee's Cabernet) kuvattu ja lausuttu Kennelliitossa. Tuloksena lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Hienoa, onnittelut kasvattajalle ja omistajalle!
Nyt sitten odotellaan oikeaa astutusajankohtaa, joten mitään suunnitelmia ei kummemmin voi tehdä, kun ei tiedä, koska tulee lähtö. Messukeskuksen näyttelyyn voisi turistiksi lähteä, jos arvostelu ei ole heti aamusta. Täältä pääsisi niin näppärästi junalla, mutta nuo junat pysähtyvät näillä nurkilla vain muutaman kerran päivässä viikonloppuisin.