tiistai 26. tammikuuta 2010

Pennut kaksi viikkoa

Nyt alkaa vässyköillä silmät aueta. Jokaisella pennulla on enemmän tai vähemmän "valoa" näkyvissä:)

Kasvuvauhti on hurjaa:) En ole niitä nyt pariin päivään punninnut, koska näyttävät kasvavan ihan silmissä.

Pennut pyrkivät kovasti jaloilleen. Ruoan jälkeen ei tahdo jalat kantaa, vaan silloin mennään ryömien. Jo rupesin ihmettelemään, että mahtaako nämä olla uimaripentuja, kun ryömien etenevät. Alempana kuva, kun siskokset ryömivät samaa nurkkaa kohti:)

Vertailun vuoksi on tässä kuva parin päivän ikäisenä ja tämän alla eilen otettu kuva:)








Tästä se lähtee! Poika poseeraa:)


lauantai 23. tammikuuta 2010

Kuvapläjäys

Pennut alkavat pikkuhiljaa pyrkiä jaloilleen. Olen yrittänyt kovasti kuvata haparoivia askeleita, mutta yllättäen kuvauksen kohde ehtii häipyä kuvasta. Sain kuvia selästä, jalasta, hännästä jne. Mutta yhtään jaloillaan seisovaa kokonaista pentua ei kuvaan osunut.

Kovasti odottelemme silmien aukeamista. Ainakaan vielä en yhdestäkään kuvata bongannut minkäänlaista "valon" pilkahdusta. Yleensä ensimmäisenä silmien pienen raottumisen olen huomannut kuvasta. Mustasta naamasta on niin vaikea nähdä, jos silmänurkassa on pienenpieni rako.

Painot ovat siinä 1,5 kg:n paikkeilla. Eilen meni niin myöhäiseen iltaan, että en enää viitsinyt herätellä pentuja. Kira oli jo nukkumassa ja itsekin sitten painuin pehkuihin.
Härdelliä, kun maitobaari tuli paikalle.




Sopivaa nukkumapaikkaa etsiskellen



Koska Roosalla ei nyt oikein ole leikkikaveria, kun Kira ei halua leikkiä, niin käy sitten kissa myös:) Oli hassua, kun Roosa teki leikkiinkutsuliikkeitä ja heilutteli kissalle häntää. Simba katseli, jotta mitä ihmettä tuo karvakasa oikein touhuaa. Simba taitaa kohta muistuttaa enemmän käytökseltään koiraa kuin kissaa.

Kun annan koirille ruokaa, ilmestyy kissa välittömästi tiskipöydälle. Hänelle täytyy heittää lattialle koiranruokanappula. Hän sitten sen "pyydystää" ja syö pois. Onpa hän käynyt syömässä myös koirien jättämiä papanoita ruokabaarista:) Omituinen otus!

Tosin kissa on täyttänyt paikkansa hiirenpyydyksenä! Meillä oli hiiriraukka eksynyt sisälle jääkaapin taakse. Siirsimme jääkaappia niin, että Simba mahtui sen taakse. Se oli silmänräpäys, naps ja uik - Simba tulee jääkaapin takaa sangen ylpeän näköisenä hiirtä roikottaen. Kyllä olemme ylpeitä meidän pikkukisusta!

Ulos se ei ole vielä päässyt, vaikka nyt ovella jo norkoileekin. Ensin täytyy käydä eläinlääkärissä tekemässä pieni napsautusoperaatio. Pojalta lähtee pallerot ennen ensimmäistä ulkoilureissua. Veikkaan, että täällä saatta jossain pyöriä kiimaisia tyttöjä, kun Simba niin kovasti ulos haluaisi:)

Tämän Roosan tanssahtelun jälkeen Simba nappasi kiinni kysin koiran etutassuun. Koira oli vähän hölmistynyt, mutta ei moinaankaan:)

tiistai 19. tammikuuta 2010

Pennut viikon "vanhoja"

Pennut ovat siis muutaman tunnin sisällä viikon ikäisiä. Vaikka itsellä on ollut rankka taival, niin pennuilla ja Kiralla on kaikki hyvin:) Vässykät painavat yhtä lukuunottamatta jo yli kilon. Kasvavat siis hurjaa vauhtia! Ovat niin paksuja, että näinköhän ne oppivat "ajoissa" kävelemään..

Silmien avautumista aletaan sitten loppuviikosta odottelemaan. Siitä se sitten lähtee, vauhti päälle, kunhan alkavat näkeä jotakin.

Älä anna likaisten alustujen häiritä. Ne on vaihdettu kyllä usein, mutta eipähän nuo pysy puhtaana edes tuntiakaan. Pennut saattavat jo itse päästää kakat, mutta Kira kyllä siivoaa sotkut pois:)

Valitettavasti emme ole vielä saaneet web-kameraa asennettua. Nooh, kohta se saattaa olla myöhäistä, koska pennut eivät pysy laatikossaan:) Toivottavasti kuitenkin tämän viikon aikana homma järjestyy!

Nimiä pennuille on mietintämyssyssä. Kuten ennenkin, venäjänkielisiä sanoja, joilla on jokin merkitys. Eivät ehkä tule taaskaan olemaan järin helppoja lausua:)

Nyt "pakollinen" kuvapläjäys, olkaa hyvä:) Kunpa joskus oppisi kuvaamaan! Tietty, kunnon kamera saattaisi auttaa, jos sitä osaisi vaan hyvin käyttää:)

















Eipä tällä kertaa muuta.. Morjens!

perjantai 15. tammikuuta 2010

Ehkä se tästä pikkuhiljaa

Elämä taitaa kuitenkin voittaa, vaikka hankalalta se on tuntunut. Haluan kiittää kaikkia teitä ihania ihmisiä, jotka olette jaksaneet tukea ja tsempata. Olen saanut paljon voimia puheluista, tekstiviesteistä ja sähköposteista, joita olen vastaanottanut. Puhuminen ja kirjoittaminen on saanut taakkaani paljon keveämmäksi.. Lämmin kiitos:)

Tyttäret ja poika kasvavat hurjaa vauhtia. Painoa on kaikilla jo pikkuisen vajaa 800 g. Saapa nähdä puhkaiseeko joku vässyköistä viikonloppuna kilon rajapyykin. Kira hoitaa lapsiansa hyvin ja maitoa tuntuu olevan yllin kyllin. Kira saattaa ottaa torkut pentulaatikon ulkopuolella. Toisessa huoneessa hän ei kuitenkaan viihdy.

Olen tehnyt töitä täällä makkarissa, missä pennut asustaa. Kira haluaa välillä pois, joten avaan hänelle oven, jotta ollos hyvä. Käy ehkä minuutin tai kaksi poissa. Jo on sitten vinkumassa oven takana, jotta haluaa takaisin. Ovi on kiinni, etteivät muut tytöt pääse samaan huoneeseen. Kira ei vielä niitä hyväksy katselemaan pentujansa.

Ja sitten taas "pakollista" kuvasaastetta. Minusta kyllä tuntuu, ettei kohta kukaan jaksa tulla katsomaan kuulumisia, kun on aina vaan kuvia pötkylöistä edestä ja takaa, maaten tai syömässä:) Mutta niistä sentään saa vielä kuvia, jotka jotensakin onnistuvat. Noin kolmen viikon päästä saisi toooosi kivoja kuvia, mutta silloin se on jo haastavaa. Laadullisesti parhaat kuvat saa vain pentujen nukkuessa. Ovat sitten jo sen verran vikkeliä vesseleitä.

Pojalla on asennetta tissillä:)
Mursuja?

Tässä pentu on tyttären kädellä.. Otetaan varmaan uusiksi joku päivä:)

Etu- ja takapuoli:)

Tällaisia otoksia tällä kertaa. Kuvat otettu torstaina ja perjantaina eli 3-4 vrk:n ikäisinä.. Pennut tulevat maanantain ja tiistain välisenä yönä viikon, joten silloin viimeistään taas kuvapläjäys.


torstai 14. tammikuuta 2010

Lisää surua

Punaisesta tytöstä tuli tänään eläinlääkärin vastaanotolla enkelikoira:( Pennun paino ei lähtenyt nousuun ja hoitelin pentua yön yli. Yön aikana tarkistin taas suun ja huomasin, että pennulla on kitalakihalkio. Tämä vamma on sellainen, jota ei voi koiranpennuilla hoitaa. Tämäkin tyttö imi tarmokkaasti, mutta se on maidon saamisen kannalta hyödytöntä, koska suuhun ei muodostu "tyhjiötä". Ilma kulkee halkion ja nenän kautta, joten maitoa ei vaan tule riittävästi, jota pentu kasvaisi.

Surullisin mielin ollaan. Tälle(kään) ei mitään ollut tehtävissä. Onneksi pentu ei kärsinyt. Syöttelin sitä pitkin yötä, jotta ei kuole kuivumisen seurauksena.

Josko tämä huono onni pikkuhiljaa loppuisi ja pääsisi nauttimaan näistä jäljellä olevista pienokaisista.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Yleisön pyynnöstä:)

Kuvia tältä päivältä (13.1.)





Pennut ovat hyvin tasakokoisia ja jänteviä tyyppejä. Kira hoitaa pentujaan antaumuksella, ehkä vähän liiankin kanssa:) Mammalle maistuu ruoka, mikä ei todellakaan ole yllätys. Olisin todella huolissani, jos ruoka jäisi syömättä, vaikka emon olo saattaa olla hiukan outo, eikä ruoka välttämättä maistu.

Jouduin nyt tällä kertaa kokemaan suuren menetyksen, jota aiemmin ei ole kohdalle sattunut:( Tämä ei todellakaan ole helppoa eikä kai kuulukaan olla. Vastoinkäymisiä varmasti sattuu jokaiselle kasvattajalle ennemmin tai myöhemmin. Toki olisihan se niin hienoa, että kaikki sujuisi aina mallikkaasti.

Elämä kuitenkin voittaa:) Pentuset lähtivät Eviraan avattavaksi ja DNA-näytteet Hannes Lohen tutkimusryhmälle tallennettaviksi.

Kiitos teille, jotka olette tämän päivän aikana jaksaneet valaa minuun uskoa ja toivoa!