maanantai 31. joulukuuta 2018

Vanha vuosi, uuden vuoden kujeet

Aika rientää vissiin sitä nopeammin, mitä enemmän ikää kertyy. Tuntuu, että vastahan oli edellinen vuodenvaihde ja pennut juuri syntyneet. Minin ja Jakin poikaset saivat kaikki ihan mahtavat kodit. Omistajat ovat olleet tyytyväisiä uusiin perheenjäseniinsä. Jokainen viesti kaikilta kasvattien omistajilta lämmittää mieltä ja tekee iloiseksi. Kiitos jokaiselle kaikista ihanista kuulumisista, joita olen vuoden aikana saanut💖


Kesällä pyörähdettiin muutamassa näyttelyssä. Piu on jo veteraani-iässä, joten sen kanssa käytiin pari näyttelyä pyörähtämässä. Mukana oli välillä Lara ja välillä Stella. Lara napsi kesän aikana sertiä ja VSP:tä. Meidän pieni panssarivaunu :) Stella taas pärjäsi myös hyvin, vaikka se mieluusti liikkeessä esittelee hienoja tasajalkapomppua ennenmin kuin kaunista ravia. Onneksi eräskin tuomari tykkäsi kovasti!

Lara serti ja Stella vara-serti
Piu ROP-veteraani / Lara VSP + serti

Erikoisnäyttelyssä ei mitään kummallisempaa sukseeta tullut. Mutta ihan huikea viikonloppu aivan mahtavassa seurassa. Paljon naurua, jonkun verran itkuakin, taivaallisen hyvää ruokaa, kiva mökki ja hieno ilma.



Surua on vuoteen myös mahtunut paljon kasvattien poismenon myötä. Sekä yllättäviä että omistajien tekemiä raskaita päätöksiä. Jokainen on jättänyt tassunjälkensä myös kasvattajan sydämeen.

Oma henkilökohtainen rutistukseni tuli myös alkuvuodesta päätökseen, kun sain suoritettua koirahierojan tutkinnon. Pitkäaikainen haave, joka vihdoin toteutui!

Loppuvuodesta Vickan "Gårdarikets Evrika" kävi pokkaamassa Helsinki Veteraani Voittaja 2018 -tittelin. Tämän lisäksi Vickan päivää ennen 8-vuotissyntymäpäiväänsä uiskenteli itselleen vesipelastuksessa alokasluokan ykköstuloksen pistein 95/100. Huippumummo!





Saimme luultavasti voittajanäyttelytuliaisina yskän. Koko lauma yski ja räki, kuin kunnon flunssapotilaat konsanaan. Kävimme varmuudeksi näytillä eläinlääkärillä, kun yskä ei mennyt pahemmaksi eikä paremmaksi. Kolmelle määrättiin antibioottikuuri, kaksi sai köhötellä ilman. Onneksi saimme ajoissa lääkkeet, ettei ehtinyt mennä sen vakavammaksi tulehdukseksi.

Nyt jännityksellä odotan Laralle juoksua! Josko lopputalvella/alkukeväällä olisi pikkumustia talossa🐾🐾

Haluan kiittää kaikkia kasvattien omistajia yhteistyöstä, ystäviä ja vierellä kulkijoita kaikista ilojen ja surujen jakamisesta💚 Kiitos myös vepetreeniporukalle hauskoista hetkistä ja kannustuksesta!

Onnea, iloa ja menestystä vuodelle 2019!

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Ihan huikea viikonloppu!

Hellettä piisaa enkä tykkää, koiratkaan eivät tykkää. Mutta kuitenkin viikonloppu kului koirakarkeloissa. Lauantaina olimme kaikkien rotujen koiranäyttelyssä Helsingin Tuomarinkartanossa. Tuomarina Gustaaf Van Den Bosh, Belgia.
Lara (D. Jantar) NUO-ERI, NUK1, SA, PN2, serti
Stella (Darko's Yuliya) JUN-ERI, JUK1, SA, PN3, varaserti

Lara & Stella

Molemmat tytöt saivat todella hyvät arvostelut. Vähän kyllä meinasi alkaa nolottaa, kun Stella jälleen kerran näytti hienoa kenguruloikkaa liikkeessä. Se ponnistaa tasajalkapomppuja minun pään korkeudelle. Tuomari kirjoitti arvosteluun, että happy mover :) Huomasi varmaan, että olin sangen nolostunut tuollaisesta ilkikurisesta käytöksestä, niin hän sanoi vielä, että I like very much.

Lahdessa oli pentunäyttely samaan aikaan. Jakin (D. Holostjak) ja Minin (Leijonattaren Emilia Miniliila) tytär Roxy debytoi ensimmäisessä näyttelyssään hienosti. PEN1, PEK1, KP ja ROP-pentu. Onnea Roxy & huoltojoukot!

Roxy ROP-pentu

Sitten sunnuntai, jännitävin päivä pitkään aikaan! Osallistuimme Vickanin (Gårdarikets Evrika) kanssa vesipelastuskokeisiin. Viime kausi meni ilman koekäyntejä työkiireiden, treenien vähyyden ja sääntömuutosten vuoksi. Nyt sitten uskaltauduimme yrittämään:)

Ja voisi sanoa, että se on siinä! Vickan teki, kuin tekikin kaikki liikkeet hienosti ja sai ykköstuloksen pistein 95/100. Ykköstulokseen tarvitsee 90 pistettä, joten ei ihan rimaa hipoen tulos kuitenkaan tullut. Voi tätä ilon ja onnen määrää!


Maailman taitavin Vickan the vepe-koira

Nyt meillä on oikeus osallistua avoimen luokan kokeisiin. Saa nähdä, kuinka vielä ehditään ja saadaan aikaiseksi. Vickan täyttää huomenna 23.7. jo 8 vuotta. Olisihan tuossa noita tyyppejä, josta voisi alkaa leipoa mantteliperijää:) Vepe on kiva harrastus. Kokeissa kukaan ei ole osallistumassa veren maksu suussa ja kaikki kannustavat ja ovat aidosti iloisia toisten onnistuneista suorituksista. En ole ollenkaan kilpailuhenkinen, mutta vepekokeissa on ollut tosi kivaa, vaikka niitä nollatuloksiakin on tullut.

Siis aivan huikean hieno viikonloppu takana! Ehkä tämä onnellinen ilme pyyhkiytyy naamalta muutaman päivän kuluessa:)

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Aika rientää vinhaa vauhtia

Kevät tuli ja meni! Kesäkin on jo hyvää vauhtia menossa. Kesälomakin tuli jo lusittua kesäkuussa. Minin ja Jakin pennut löysivät kaikki ihanat kodit itselleen. Kasvattajan sydän läikähtää jokaisesta viestistä, joita ympäri Suomen kasvattien omistajat lähettävät. Kiitos niistä kaikista 💖

Erikoisnäyttely oli toukokuussa. Perinteisesti vietimme ihanan viikonlopun loistavassa seurassa mökkeillen. Kelit suosivat jälleen, ilma oli aurinkoinen ja jopa helteinen, mutta onneksi näyttelypaikalla oli mahdollisuus olla puiden varjossa, jossa oli mukavan viileää.

Näyttely meni mukavasti ja kasvatit saivat hyvät arvostelut. Piu oli oli näyttelyn VSP-veteraani. SA:ta ei D-koirille tullut. Tuomari oli mukava Kirsti Louhi. Muutama kuva erkkarista.









Saatiin vielä otettua kuva koko jengistä mökin kuistilla. Pientä sähläämisen makua oli, mutta jonkunlainen muisto tästäkin reissusta saatiin ikuistettua. Kiitos kaikille läsnäolijoille huippukivasta viikonlopusta💜


Ja pidot sen kun paranee! Pia ja Visa loihtivat jälleen ihan äärettömän herkullisen gurmeeillallisen grillistä. Pöydässä oli herkkua jos jonkinlaista!


Vickanin kanssa ollaan ahkerasti käyty vesipelastustreeneissä. Muutama treenivideo:

Toisen veneen haku
Hukkuvan henkilön haku

On se vaan melko taitava koira! Kokeessa käydään vielä koittamassa sitä yhtä ykköstulosta tällä kaudella.

Nuorten humppatukkien kanssa ollaan muutamassa näyttelyssä pyörähdetty. Sekä Lara että Stella ovat molemmat saaneet sekä ERIä, että EH:ta. Lara (D. Jantar) oli nippa nappa junioriluokassa ja nappasikin ERI, SA, PN1, VSP + serti. Päihitti Piu-mummon, joka oli ROP-veteraani ja PN2.


Ihanaa ja aurinkoista kesää!

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Ulkoilemassa

Pieni pätkä, kun pienet koiranalut harjoittelevat ulkoilua.

Viides viikko pyörähti käyntiin

Pennut ovat päässeet tutustumaan aikuisiin koiriin. Eli ne aika-ajoin ovat koko huushollissa valtoimenaan. Unille mennään omaan huoneeseen, jotta saavat nukkua rauhassa.

Päästiin myös vihdoin ja viimein viikonloppuna ulkoilemaan. Pennut olivat reippaita ulkoilijoita eikä lumi tai pikkupakkanen haitannut. Tosin kauan siellä ei voinut viipyä, kun alkoi vähän tärisyttämään. Mutta reissun tavoite saavutettiin! Seitsemän pikkukakkaa pihamaalla! Tästä se lähtee, opetteleminen koirien tavoille.





Enää kaksi viikkoa, niin näille pikkumustille aletaan sanoa hyvästejä. Aika menee niin vinhaa vauhtia! Nimiasiat ovat vireillä, tällä kertaa itse olen vähän myöhässä. Mutta onneksi ehtii vielä. Pennuille on jo varattu eläinlääkärin tarkastus uusin koteihin lähtöä varten.


Pennut pääsivät pois "omasta" huoneesta ja isot tietysti tsekkaamaan, josko löytyisi jotain herkkua (pentujen kakkaa) syötäväksi. Ne osaavat jo kiljua tuolla oven takana, jos tulee vapauden kaipuu.

maanantai 26. helmikuuta 2018

Touhut vol 4

Sain tallennettua vähän vauhdikkaampaakin menoa tällä kertaa:)

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Neljäs viikko lähtee vauhdilla

Pennut osaavat jo painia, käydä itse "vessassa", syödä hyvin itse. Tosin mamma eväs on ihan parasta! Pikkuhiljaa pikkutassut alkavat jo ottaa juoksuaskeleita. Ääntäkin niistä lähtee ihan kiitettävän paljon, jos kaikki yhtä aikaa päättävät olla äänessä.


Harmittaa, kun ulkona vaan kylmenee ja kylmenee. Nyt pennut jo sen verran hyvin osaavat kulkea, että niitä olisi voinut alkaa ulkoiluttaa. Mutta toivottavasti ensi viikon jälkeen lauhtuisi. Ei haittaa, jos on pikkupakkanen, mutta jo -10 astetta on noin pienille vielä liian kylmä.

Muutava kuva vielä viikon varrelta. Nyt niistä ei enää saa tarkkoja kuvia muuten, kun ne nukkuvat. Ovat jo sen verran vikkeliä liikkeissään.





maanantai 19. helmikuuta 2018

Hattivatit kolme viikkoa

Pentulaatikossa alkaa olla tohinaa. Pennut osaavat jo melko hyvin kävellä. Ne jaksavat olla joitakin minuutteja hereillä ja yrittää leikkiä kavereiden kanssa. Ne välillä istahtavat ihmettelemään maailman menoa. Ensimmäiset matolääkkeet on syöty. Myös ensimmäinen manikyyri ja pedikyyri on suoritettu.

Pentujen asumuksen koko kaksinkertaistettiin, jotta niillä on enemmän tilaa tehdä kävelyharjoituksia. Ehkä myös Mini pääsee paremmin pitkälleen, kun pennut eivät (vielä) liiku niin nopeasti, että ehtivät vastsan alle.


Tänään maisteltiin kiinteää ruokaa. Se maistuikin hyvin, pennut oikein "lohmivat" ruokaa, kun sitä kädestä niille tarjosin. Tällä kertaa tarjolla oli jauheliha-kermaviili-emänmaidonkorvikemössöä. Muutaman päivän kuluttua siirrymme pikkuhiljaa turvotettuun nappulaan. Toivottavasti se maistuu yhtä hyvin. Jos ei maistu, sitten nappula menee vaihtoon.

Nyt on harmittavan kylmiä ilmoja lupailtu. Pennut olisivat päässeet ensi viikolla haistelemaan ulkoilmaa. Pakkasen ollessa kymmenen asteen tietämillä päivälläkin, niin ei ole toivoakaan viedä pikkuisia ulos paleltumaan. Toivottavasti kelit hieman lämpenisivät!

Näyttäisi siltä, että yksi pieni partasuu olisi omaa kotia vailla.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Pennut kaksiviikkoisia

Aika kiitää ja pennut ovat kasvaneet hurjasti. Pikkuhiljaa alkavat ottaa jalkoja alleen, enää ei mennä ryömien eteenpäin. Painoa niillä on puolisentoista kiloa. Silmät alkavat aukeamaan ja pikkuhiljaa kuulokin alkaa toimia.



Muutama kuva viikon varrelta.






Tästä se vauhti sitten vaan kiihtyy! Viikon kuluttua aletaan maistelemaan oikeaa ruokaa. Samoin pennut saavat myös vähän isomman asumuksen siksi aikaa, kun pysyvät vielä laatikossaan. Ehkä noin viikon verran. Sen jälkeen pikkuriiviöt valtaavat koko huoneen.

torstai 1. helmikuuta 2018

K-pesue on putkahtanut maailmaan

Minin synnytys käynnistyi vihdoin 29.1. aamuyön tunteina. Pentuja syntyi alkuun ihan mukavaan tahtiin. Näytti iltapäivällä siltä, että mamma mieluummin nukkuu, kuin puskee lapsosiaan ulos. Kävimme kävelyllä ja synnytys käynnistyikin uudelleen. Meni kuitenkin liian kauan ja pentu syntyi kuolleena.

Odottelimme sitten uusia ponnistuksia välillä konsulteiden luottolääkäriämme. Tulimme siihen tulokseen, että lähdemme varmuudeksi ajelemaan vastaanotolle, joka oli lähes tunnin ajomatkan päässä.

Mini sai oksitosiinia ja synnytys käynnistyikin uudelleen. Harmiksemme tämänkin pennun ulostautuminen kesti liian pitkään ja pentu syntyi kuolleena. Keskustelimme seuraavasta siirrosta ja ultralla tarkistettiin pentujen sykettä. Sykkeet näyttivät hyviltä yhtä pentua lukuunottamatta.

Päädyimme sitten sektioon, josko saataisiin vielä elossa loput neljä pentua ulos. Leikkaus meni nopeasti ja pentuja sitten tuotiin hurjaa vauhtia hierottavaksi. Yhtä pentua emme saaneet elvyteltyä. Pennuthan ovat vahvasti narkoosissa, kun ne tuodaan. Saavat herätettä ja sitten ne pitää saada vetämään henkeä ja tokenemaan elävien kirjoihin.

Yksi pennuista oli aivan järkyttävän pieni. Painoa oli vain 230 grammaa. Muut pennut painoivat 480-580 grammaa. Pikkuinen sinnitteli keskiviikkoon saakka, Sitten se ei enää jaksanut taistella.

Nyt vauvalassa tuhisee ja touhuaa kuusi poikaa ja kaksi tyttöä. Painot ovat lähteneet nousuun ja pennut vaikuttavat tyytyväiseltä. Mini voi sektiosta huolimatta hyvin. Hieman on ruokahalu vielä hukassa, mutta kuitenkin jonkun verran evästä menee. Pennut ovat reilun kokoisia niitä on kuitenkin monta, joten Mini saisi syödä vaikka kuinka paljon.

Muutama kuva vässyköistä :)




keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Porsimo viimeisillään

Minin odotusaika on mennyt hyvin. Nyt alkaa ruoan kanssa olla jo melkoista säätämistä. Eilen kelpasi joku lisuke nappuloihin ja tänään taas ei sitten kelvannutkaan. Olisi kuitenkin hyvä saada mamma syömään, että riittää energiaa puskea pesue päivän valoon. Laskettu H-hetki on tulevana lauantaina.

Viime viikolla lähti turkki, jotta olisi vähän helpompi olla. Kyllä koira näyttää melkoiselta porsimolta ison vatsansa kanssa.


Eilen käytiin sitten röntgenillä kurkkaamassa sisuksiin, jotta voisi arvella salamatkustajien määrän. Ja olihan niitä melkoinen lauma.



Näistä kuvista voi tai pitäisi voida laskea pääkallojen määrät. Siitä sitten veikkaamaan:)

Pentuja on jokunen jo varattu, mutta mikäli kaikki menee hyvin, niin vielä olisi monta pentua kotia vailla.