Sisko ja sen veli

Vickan (Gårdarikets Evrika) oli Puppy Showssa Lohjalla. Hän pääsi vielä juuri ja juuri pikkupentuihin. Tuomarina Leni Finne, joka ei KP:tä häävisti jakanut. Eikä sitä saanut Vickan, mutta se oli ihan odotettavissakin. Arvostelu oli hyvä, mutta tuomarin mielestä ei kuitenkaan kunniapalkinnon arvoinen.

Neiti käyttäytyi kehässä kauniisti. Vickan seisoi kuin suolapatsas. Mutta paikka oli NIIN jännittävä ja kauhea, että liikkeelle lähdettäessä koira suunnisti suorinta tietä ulospäin kehästä. Harmi sinänsä, koska Vickan liikkuu pitkällä askeleella. Tuolla hallissa sitten olikin sangen epämukava olla. Mutta eipä tässä jäädä tuleen makaamaan, vaan yritetään kuukauden päästä uudelleen:) Nyt projekti "opeta koiraa kulkemaan taluttimessa" on aloitettava:) Vickanin velipoika Haades (Gårdarikets Ecco) esiintyi Lauran hillittömästä jännityksestä huolimatta oiken mallikkaasti. Aivan ansaitusti ROP-pentu! Onnittelut Lauralle ja Haadekselle!

Nämä pakkaset alkaa jo todellakin pistää vihaksi! Hoitola on täynnä koiria, joiden kanssa pitäisi lenkkeillä ja kaveruksia juoksuttaa tarhassa. Mutta mitenkäs sen tekee, kun muutaman minuutin jälkeen koirat miettii, että millä jalalla yrittäisi seisoa:(

Omat tytöt sentään lähtee lenkille ja tarkenevat jonkun aikaa riekkua. Mutta alkaa nuokin tassujansa nostella, jos jäävät hetkeksi jotain paikoilleen ihmettelemään.

Tämä talvi on tuntunut ihan järkyttävän pitkältä, kun jo marraskuun lopulla lumet jäivät maahan. Täällä etelässä ei se ole kyllä kovinkaan tavallista. Vai käyköhän tässä niin, että pakkasten hellitettyä alkaa taas tulla lisää lunta. Meillä on niin hillittömät kinokset pihassa, että ei varmaan vielä juhannuksenakaan ole lumet poissa.

Jos tästä pakkasesta on jotain hyvää pakko sanoa, niin onhan se kiva, kun koirat pysyvät puhtaana eikä ulkoilun jälkeen ole nyrkin kokoisia lumipalloja jaloissa.

Höpinät

Kaikenmoista tapahtumaa mahtui viikonloppuun:) Lauantaina olin Roosan kanssa ulkomuototuomareiden koulutustilaisuudessa. Paikalla oli myös Sari ja Boris (Zornoi Graf Boris). Kaksi rodun "edustajaa", uros ja narttu.

Tilaisuus oli mielenkiintoinen ja kaikin puolin mukava ja leppoisa tapahtuma. Ulkomuototuomarit olivat saaneet tämän vuoden tammikuussa voimaan tulleen rotumääritelmän itselleen paria päivää aiemmin luettavakseen ja pohdittavakseen:)

Harry Tast käsitteli rotumääritelmää kivasti, vertaillen uutta ja vanhaa sekä poimien sieltä joitain asioita, jotka ovat muuttuneet. Jopa yksittäisiä sanoja:) Isoin muutos on tietysti tuo koko, joka nyt kasvoi sekä uroksilla että nartuilla. Meikäläisen tytöistä tuli yhdessä yössä keskikokoisia, kun aiemmin ovat olleet sieltä kookkaasta päästä:)

Harry kehui kovasti kumpaakin "mallikoiraa" erittäin hyviksi ja rotumääritelmän mukaisiksi yksilöiksi. Oli vähän outoa siinä vaan kuunnella, kun koiraa kehutaan sanallisesti, kun yleensä ne arvostelut luetaan paperista. Mutta voi, voi, tuli pyyhkeitä siitä, että koira on tuomarin mielestä liian laiha:) No, itse tykkään mieluummin niin, kuin olisi liian pullea.

Roosa ja Boris jaksoivat hyvin seistä pöydällä Harryn esitelmöinnin ajan. Sen jälkeen otin Roosan alas ja Boris jäi pöydälle kopeloitavaksi. Oli monta, monta käsiparia kopeloimassa ja tutkimassa. Keskusteltiin myös luonteesta ja käyttäytymisestä. Eräskin naistuomari (ei mustistuomari) oli sangen otettu, kun Roosan häntä heilui ihan koko ajan. Päivä oli pitkä, mutta antoisa ja erittäin mielenkiintoinen. Sarille ja Borikselle vielä kiitokset seurasta!

Piu 13 kk näyttelyn jälkeen

Sunnuntaina olikin sitten käytännön harjoitus uuden rotumääritelmän tiimoilta:)) Olimme Lohjan ryhmänäyttelyssä ja tuomarina Kirsti Louhi. Hän on mustien tuomari, joka on tehnyt jalostustarkastuksia ja ottanut vastaan tuomareiden näyttöjä. Jotta kokemusta ja näkemystä löytyy:)

Uuden näyttelysäännöt tietysti myös tuntuivat vähän hassuilta:) Louhi jakoi rotikkakehässä nauhoja kaikissa väreissä. Punaista (eri), sinistä (eh), keltaista (h) ja vihreää (t). Sertin arvoista (SA) vaaleanpunaista nauhaa ei juurikaan näkynyt.

Rupesipa sitten kovasti jännittämään Sarin ja Boriksen puolesta, koska Boris oli sertiä vaille Suomen muotovalio. Piun kanssa tavoitteet olivat siinä, että tyyppi osaa käyttäytyä suhteellisen fiksusti:) Tämä tuomari ei yleensä anna nuorien koirien iästä johtuvia "puutteita" anteeksi. Tämän tietäen odotukset eivät olleet korkealla, mutta halusin koiran hänelle viedä arvosteltavaksi, koska pidän hänen tyylistään arvostella.

Näyttelyssä oli ilmoitettuja koiria yhdeksän, joista seitsemän oli paikalla. Boris nappasi ainoana koirana erin ja SA:n eli siellä leivottiin uusi valio:) Onnittelut Sari & Boris + taustajoukot!

Mustille jaettiin myös kaiken värisiä nauhoja. Piu sai nartuista ainoana EH:n. Täytyy siis olla todella tyytyväinen. Arvostelu oli oikein hyvä! Neiti on yllättäen kesken kehityksen:)

Piun velipoika Torsti oli myös paikalla saaden hienon arvostelun, mutta Louhi antoi kuitenkin H:n. Hassua näissä uusissa tai vanhoissa näyttelysäännöissä on se, ettei EH:lla enää pääse kilpailuluokkaan. Toisaalta tämä kyllä varmasti selkeyttää kilpailuluokkia ja paras uros ja paras narttu luokkia myös.

Tulevana viikonloppuna menemme sitten Puppy Showhun. Sisko ja sen veli, Vickan ja Haades menevät näytille. Muita pentuja siellä näyttelyssä ei ole.

Nyt odottelemme, että pakkanen vihdoin ja viimein hellittäisi. Ensi viikolla onkin sitten kovasti töitä, kun pukkaa hiihtolomaa päälle ja hoitola on ääriään myöten täynnä.

Treffit eläinlääkärissä

Torsti (Druzkaya Dinosavr) debytoi näyttelykehässä Turun KV:ssä. Hienosti omistajan mukaan "maalaistollo" juniori esiintyi ja käyttäytyi ihmisten ja koirien ilmoilla. Tuloksena hienosti Jun Eri/JUK1. Onnea Torsti & Noora, tästä on mukava jatkaa:) Onnittelut myös Rop-koiralle, Ossille kotijoukkoineen.

Kuvassa Torsti ei ole parhaimmillaan, kun on juuri herätetty narkoosista. Parempaa kuvaa ei onnistunut saamaan, vaikka yritettiinkin ennen nukutusta ottaa kuvia. Lumi teki tällä kertaa tepposet:( Druzkaya -koiria oli saapunut huikea määrä Siuntion Elänlääkäriasemalle lonkka- ja kyynärkuviin. Kasvatteja on kaikkiaan 20, joista 19 asuu Suomessa. Kaksi kasvattia on jo kuvattu aiemmin. Nyt paikalle oli saapunut 12 "kakaraa". Ihan mahtavaa!

Siinäpä oli sitten ihan reilun pituinen työpäivä lääkärille ja avustajille sekä meikäläiselle. Saatiin kuitenkin kunnialla homma hoidettua, ainakin omasta mielestäni. Nyt sitten jännityksellä odotamme "tuomiota" Kennelliitosta. Kaikkien koirien kuvat lähtivät lausuttaviksi.

Aadan ja Tretjakin (Zornoi Tretjak) pentueesta kuvattiin yksi koira. Kiran ja Danin (Finblackies Ex Oriente Lux) pentueesta oli paikalla kaksi neljästä. Sohwin ja Bandin (Antonia Banderas Scrab Serca) pesueesta viisi kahdeksasta kuvattiin. Sara on jo kuvattu aiemmin. Kiran ja Alekin (Setextra Alek) juuri viime viikolla vuoden täyttäneistä kakaroista oli paikalla neljä viidestä.

Haluankin lähetää suuren, suuret kiitokset kasvattien omistajille! Olen todella iloinen siitä, että näin monta kasvattia tuli nyt yhdellä kertaa kuvatuksi. Eläinlääkärimme, Heidi, naureskellen kyseli, että koskas tulen tällaisen porukan kanssa uudelleen. No, ei varmaankaan koskaan enää näin ison sakin kanssa, vaan ehkä pentue kerrallaan:) Jos niitä pentueita meille vielä joskus tulee.

Tulipa retkelle mukaan myös Helkan "pikkusisko", Hulda (Zornoi Juliska). Ihana pikkukakara, joka iloisesti häntää huiskutellen ihmetteli ihmispaljoutta. Uni kuitenkin vei voiton melko nopeasti.

Helmikuussa ryhmä rämä lähtee pitkästä aikaa näytelmiin. Vickan ja veljensä Haades menevät pentunäyttelyyn. Piu esiintyy ensimmäistä kertaa oikeassa näyttelyssä viime kesän pentunäyttelyiden jälkeen. Saapa nähdä, kuinka tämä meidän maalaistollo osaa käyttäytyä:) Odotukset eivät ole kovin korkealla tietäen, minkälaisista mustista tuomari tykkää. Mutta tuomarin arviointi koirasta kiinnostaa niin paljon, että ilmoitin Piun. Myös Torsti on tulossa paikalle.

Siinäpä sitä on taas jännitettävää kerrakseen! Kuvaustulokset ja tulevat näyttelyt, huh!

Onnitteluja:)

Oikein paljon onnea yksivuotiaalle D-pesueelle, Torstille, Iitulle, Emmalle, Liilalle ja Piulle!

Tämän vuoden ensimmäin treeni:)

Etsjiäkoiraporukan treenit olivat tänään Inkoossa. Kyselin tarvetta vieraalle maalikoiralle. Tarvetta oli, joten pääsin Piun varjolla seuraamaan treenejä. Yllätyksekseni treenien vetäjä ehdotti, että Piulle voisi myös tehdä jäljen. No, sehän passaa!

Nyt sitten tipahdettiin korkealta ja kovaa! Piun ensimmäin koiranetsintä sujui aivan äärettömän hienosti joskus reilu kuukausi sitten. Nyt olikin sitten ihan eri meininki.

Piu otti hajun ja tiesi kyllä, mitä oli tekemässä. Jostain syystä oli kuitenkin epävarma ja kovasti kyseli minulta, jotta mitäs nyt. Keli oli totisesti vaaativa ja olimme taajamassa, jossa liikkuu paljon koiria ja ihmisä. Piulle tehtiin jälki kävelytielle, joka oli jollain tiehöylällä "nuoltu" todella kovaksi ja sileäksi. Eipä siihen varmasti mitään kovin vahvaa jälkeä jää.

No, loppujen lopuksi päästiin kuitenkin liikkeelle ja selvästikin hajun perässä mentiin. Maalikoira oli välillä pompannut kinoksen päälle. Siellä Piu sitten ihan selkeästi laittoi nenän hankeen ja tiesi koiran siinä käyneen:) Jotain lohtua sentään!

Hämmästyksekseni Piu ei jäljestänytkään nenä maassa vaan nokka irti maasta. Kaipa ne hajut sitten jotenkin leijuivat kovan pinnan ja tosi kylmän ilman vuoksi. Tiedä sitä! Jälki oli melko pitkä, mutta selvisimme kuitenkin suhteellisen hyvin. Piu ilmaisi maalikoiran hyvin selvästi nostamalla pään ja hännän ylös. Matkaa oli maalikoiraan ehkä noin 30 - 50 metriä.

Teimme kääpiösnautseri Gastille reilun kilometrin jäljen, jossa oli monta tien ylitystä. Reitti kulki osin tien reunaa ja osin kävelytietä, jossa kulkee todella paljon koiria. Gasti oli tullut hienosti jäljen ja löysi meidät kaupan pihalta:) Siinä Gastia odotellessa tuli testattua samalla Piun paukkujensietokykyä. Piu pötkötteli pitkin pituuttaan maassa, kun jossain lähellä paukkui raketit. Koira ei edes päätään nostanut ylös:) Eihän tämä nyt vielä kerro paljoakaan, mutta sen verran ainakin, etteivät kovasti olleet häiriöksi.

Odottelemme seuraavaa treenikertaa ja toivon Piulle hiukkasen vähemmän haastetta:)

Vanha vuosi...

Yrittäisiköhän sitä vähän kerrata vuoden 2010 tapahtumia?

Tammikuussa Kira synnytti toisen pesueensa. Aluksi tuntui siltä, ettei tämä pennuntuoksuinen hetki muutu iloksi sitten millään. Pentuja syntyi kuolleena ja lisäksi vielä jouduin lopettamaan yhden pennun vakavan kitalakihalkion vuoksi.

Mutta olihan se ilo seurata viiden karvaisen lapsen kehitystä:) Torsti, Emma, Iitu ja Liila löysivät ihan mahtavat omat kodit. Piu-raasu jäikin sitten lauman jatkoksi:)

Talven aikana ei kai kummempaa tapahtumaa ollut. Mitä nyt lunta tuli enemmän kuin tarpeeksi!

Kesällä sitten käytiin Roosan kanssa neljässä näyttelyssä. Jo kolmesta ensimmäisestä tuli tarvittavat kolme sertiä:) Otto pyörähti myös kahdesti kehässä saaden sekin kolmannen sertinsä. Näin ollen leivottiin siis kaksi Suomen Muotovaliota:)

Visiteerattiin myös Tallinnassa Roosan kanssa. Toki meikäläisen tuurilla oli sellainen suomalainen tuomari, josta ei voi ikinä tietää. Roosa nappasi kuitenkin hienosti erin. Serti meni kilpakumppanille. Reissulla kuitenkin saatiin Roosan matkakaverista, Bandista, Eestin valio:)

Piun kanssa käytiin kolmessa pentunäyttelyssä. Hienosti maalais"tollo" osasi käyttäytyä ihmis- ja koirapaljoudessa. Kahdesti Piu oli ROP-pentu ja kerran VSP. Hienosti meni!Heinäkuussa järjestimme Kirstin, Kennel Zornoi ja Jaanan, Kennel Bojai, kanssa yhteisen puuhapäivän kasvateillemme. Porukkaa olikin paikalla hurjasti:) Päivä oli kaikin puolin antoisa. Mukavaa yhdessäoloa, paaaljon syömistä, koulutusvinkkejä ja näyttelytreeniä. Kiitos kaikille osallistujille! Teitte päivästä ihan mahtavan!

Aadan tyttäret Roosa ja Nita kävivät luonnetestissä. Tytöt pärjäsivät hyvin. Yllätyksiä ei kummankaan osalta tullut. Omasta mielestäni Roosa selvisi yllättävän hyvin, koska se on hyvin tiiviisti laumakoira eikä sen ole tarvinnut yksin mitään päätöksiä tehdä.

Piun kanssa ollaan jonkun verran tottisteltu. Kaipa se siitä taas lähtee:) Olen ollut kuuntelemassa Tommy Wirénin luennon ja taas kerran yllättynyt siitä, ettei koiran opettaminen ole mitään salatiedettä!

Kävimme Piun kanssa myös Etsijäkoiraliiton järjestämän hajutunnistus -kurssin. Yksi päivä oli teoriaa ja toisena päivänä sitten etsittiin "kadonnut" koira metsäsä. Ihan huisia, kuinka koira voi kaikkien ihmisten ja koirien jälkien seasta haistaa sen hajun, joka sille on alussa annettu ja jäljestää maalikoiran luokse. Odottelemme kuumeisesti alkeiskurssin alkamista!

Karvaisia perheenjäseniä on tullut vuoden aikana lisää. Maaliskuussa Simba-kissa sai kaverikseen Nala-tyttösen. Nala on aivan ihana sylikissa!

Elokuussa taloon muuti kääpiömallinen maastonakki, Veijo. Tämä pikku-herra on sopeutunut laumaan hyvin. Veijo on tyttären koira ja Sissin paras kaveri.

Syyskuun lopulla sain vieraan Ruotsista. Ingemar (Kennel Gårdarikets) matkusti pitkän matkan kahden pienen mustan kanssa Inkooseen. Suomeen saapui prinsessa Vickan, joka jäi sittenkin meille asumaan, sekä veljensä Haades. Herra-Haades jatkoi matkaansa Karjaalle Lauran ja Sepon hoiviin.

Varmasti olen unohtanut jotain kuluneen vuoden merkittäviä tai vähemmän merkittäviä tapahtumia, mutta meikäläisen muisti on erinomaisen hyvä, mutta NIIN lyhyt.

Haluan lähettää kiitokset kaikille kasvattieni omistajille. Kaikki ovat aivan huippuja ja omille "pienille" mustille ei voisi parempia koteja toivoa. Jaksatte kirjoitella ja soitella kuulumisia sekä lähetellä kuvia sekä käydä kylässä:)

Mellulle kiitokset mielenkiintoista keskustelutuokoista ja mielipiteiden vaihtamisesta koirien käyttäytymisen ja koulutuksen saralta. Sebun ja Kiran juostessa metsässä on ollut mukava vaihtaa ajatuksia:)

Persuuksille potkimisesta, tsemppaamisesta ja kaikesta avusta ja tuesta haluan lähettää kiitokset halausten kera Hennalle, Jaanalle ja Kirstille. Mahtavaa, että on sellaisia ihmisiä ympärillä, joille voi soittaa niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Niin ja loistavaa matkaseuraa unohtamatta, Jaanan ja Kirstin lisäksi Pauliina:)

Kaikille lukijoille oikein onnekasta vuotta 2011!

Joulua:)