Lokakuun lätinät

Druzkaya G-kakaroita pyörähti Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä. Tuomarilla oli SA:t tiukassa, mutta hienosti kakarat esiintyivät. Kaikki saivat lähes samanlaiset arvostelut. Selkälinjaan tuomari toivoi vahvuutta samoin rintäkehän tulisi kehittyä. No, varmasti näin on. Pennut olivat 9 kk ja viikon vanhoja, joten nämä puutteet niillä kuuluukin mielestäni vielä olla.

Vasemmalta D. Galstuk "Kelmi", JUN-EH, JUK3, D. Grats "Eelis" JUN-ERI, JUK2, D. Grazija "Leimu" JUN-ERI, JUK1 ja D. Gromatnõi "Jymy" JUN-ERI, JUK1.

Tämä junnujengi osallistui myös kasvattajaluokkaan. Kahdesta kasvattajaryhmästä Kennel Druzkaya oli ROP-kasvattaja. Kunniapalkintoa ei tullut, mikä ei todellakaan yllättänyt. Hienoa, että kuitenkin parhaaksi valittiin:)

Leimu käväisi HUU-testissä samalla, kun Vickanilta otettiin progetesti astutusta ajatellen. Yllättävän nopeasti Leimun vastaus tuli. Se on N/HU eli kantaja. Eipä yllättänyt tämäkään:) Meille ei tunnu tulevan geeniperimältään HUU-terveitä tyyppejä. Katilla näitä HUU-terveitä kasvattejani on kaksin kappalein. D. Ekstaz ja D. Grats:)

Uuno (D. Ekstaz) ja Vickan (Gårdarikets Evrika) ovat viettäneet loppuviikkoa ja viikonloppua hempeillen:) Toivottavasti astutus tuottaa tulosta ja saadaan joulukuun puolen välin tienoilla pikkumustia maailmaan. Reilun kolmen viikon kuluttua käymme ultralla kurkkaamassa, josko niitä salamatkustajia löytyisi.

On se vaan hankalaa järjestää näitä astutuskuvioita. Koska olemme molemmat vuorotyössä, minä keikkaillen ja Kati vakituisesti, niin aikataulujen sovittaminen yhteen on sangen haastavaa. Tähän kun vielä lisätään perheet, muut eläimet, kuljetukset, rikkinäiset autot jne., niin soppa on valmis. Kiitos ihanalle esimiehelle ja ihanille työkavereille, jotka ovat olleet joustavia ja hengessä mukana:) Huomenna palataan arkeen ja ruotuun.

Onneksi nyt astutus on pulkassa!. Jäämme jännittämään ja pitämään peukkuja!

Jihaa!!

Alli (D. Effektnaja) kävi verikokeessa, hyperuricosuriaa tutkittiin. Vastaus oli iloinen yllätys, N/N, geneettisesti terve. Onnea Anne & Alli!

Nyt näyttäisi siltä, että Vickanille juoksua pukkaa, vihdoinkin! Ensi viikolla progestronitestiin ja suunnitelmia tekemään. Koska molemmat, sekä minä että sulhon omistaja, teemme vuorotöitä, astutuskuviot ovat sangen haasteellisia. Työvuorot menevät kovati ristiin:(

Juniorit menevät viikon päästä "oikeaan" näyttelyyn ensimmäistä kertaa. Neljä Piun ja Ilkon penikkaa pyörähtävät ryhmänäyttelyssä. Vaikka kaikki pääsevätkin nipin napin junnuluokkaan, niin suunnitelmissa on esittää kasvattajaryhmä, mikäli junnut saavat riittävät tulokset.

Leirirapsa

Ensimmäinen, mutta näillä näkymin ei suinkaan viimeinen, Druzkaya-kokoontuminen on vietetty Pusulassa. Perjantaina iltapäivällä alkoi porukkaa valua hiihtomajalle. Täytyy kyllä sanoa, että ilma yllätti täysin. Todella lämmin ja aurinkoinen sää oli koko viikonlopun. Kameraa tuli ulkoilutettua harmittavan vähän.

Leiriläiset! Edessä vasemmalta Katja & Kelm ja Piui, Laura & Boris, Tiia & Gora, Pia & Mosse,
oikealla seisomassa Sirpa & Emma, Visa & Remu.
Ylärivissä Kati & Uuno ja Eelis, Merira & Elli, meitsi & Leimu, Kirsi & Musja
 Kuvasta puuttuvat päivävierailulla olleet Taru & Nita ja Iitu
Johanna & Edi sekä Sari & Ritza

Perjantaina tehtiin Ellille (D. Feska) pienet hakutreenit. Hyvin tyttönen etsii, vaikka ei raketin lailla metsään säntääkään:) Teimme sitten muutamalle muullekin koiralle, jotka eivät ole harrastaneet hakua tai mitään muutakaan, pienet alkeistreenit. Hyvinhän nuo nenäänsä käyttävät!

Lauantaina aamupäivällä porukkaa tuli lisää. Sairastupalaiset tervehtyivät ja päivävieraatkin ehtivät ennen puolta päivää paikalle. Puolen päivän maissa Etsijäkoiraliiton Lena tuli pitämään luentoa. Luento oli taas kerran mielenkiintoinen. Tosin itse olen kuullut sen jo "muutaman" kerran:)

Luennon jälkeen lähdettiin sitten tekemään kaikille halukkaille etsintätreenit. Hauska oli huomata, kuinka joku tikkasi etsittävän koiran jälkeä ihan huolella, toiset taas korkealla nenällä sekä ilmasta että alustasta hajua ottaen.

Piu pääsi töihin, kun se toimi demokoirana, jotta mitenkä sitä etsintää suoritetaan. Hienosti se vielä asian muisti. Ilmaisu oli edelleen sellainen, että tuli poikittain eteen kertomaan, että tastä ei mennä lähemmäs.

Perjantaina iltahämärissä Mosse (Gårdarikets Froste) joutui trimmauksen mallikappaleeksi. Mosse on nyt viisikuukautinen rohkea ja reipas koirapoika.

Lauantaina jotkut ahkerat ihmiset treenailivat hieman tottista. Uuno kävi myös ajamassa jäljen. Boris (D. Grizli) ja Laura tekivät Katin opastuksella jäljen alkeita.

Seuraamista
Kati ja Eelis (D. Grats)

Luoksetulo
Kati & Eelis

Koska Laura sai trimmausinspiraation, joutui Remu (D. Fint) trimmaus"pöydälle". Pöydän virkaa toimitti matala penkki. Meni hämärähommiksi:)

Laura, Pia ja Remu

Päivällä paremmalla onnella!
Laura, Meira ja Elli

Koirakuiskaaja vai ahneita eläimiä?

Boris 8 kk

Harmittaa, että tuli otettua niin vähän kuvia. Mutta paljon hauskoja juttuja, leppoisaa yhdessäoloa ja sekalaista touhuamista koirien kanssa sitäkin enemmän. Luultavasti yleisön pyynnöstä jatkoa seuraa:)

Tuhannet kiitokset Katille, joka oli puuhanaisena ja kokoonkutsujana! Ilman Katia tätä(kään) tapahtumaa ei olisi ollut. Iso kiitos myös teille kaikille, jotka olitte paikalla! Huippuporukkaa!

Räpiköintiä ja menestystä

Piun ja Ilkon penikat ovat tulossa junnuikään. Musja (D. Grozá) ja Gora (D. Genij) pyörähtivät menestyksekkäästi Tervakosken KV-näyttelyssä. Gora ROP-pentu ja Musja VSP-pentu. Onnea vässykät & huoltojoukot!

Käväisimme Vickanin kanssa räpiköimässä vesipelastuksen sove-kokeessa. Metsäänhän se tietty meni. Ei se yllätyksenä tietenkään tullut, koska Vickan ei tee esineen vientiä. Eli riskillä lähdettiin kokeilemaan:)

Ensimmäisestä liikkeestä täydet pisteet (veneestä hyppy). Toisena vientiliike pyöreä nolla. Veneenhaku meni todella mallikkaasti. Se jätti köyden metrin päähän maalitolpista, kun pääsi jo kahlaamaan. Miinus kaksi pistettä.

Hukkuvan hakeminen on ollut veneestä hypyn lisäksi satavarma liike. Mutta eipä sitten tällä kertaa sitä ottanut. Harmitti ihan vietävästi. 30 sekuntia koiralla on aikaa ohittaa maalitolpat. Se tuntii ihan älyttömän lyhyetlä ajalta, kun on koiraa lähettämässä. Niinpä tein ehkä tyhmimmän päätöksen ikinä ja Anne meni veneeseen varmistamaan Vickanille reipas lähteminen. Se kun tuppaa vähän juomaan ja lilluttelemaan ennen kuin lähtee uimaan:)

Virhe! Kerran oli näin treenattu ja silloin treeni meni ketuilleen kovan tuulen vuoksi. Tarkoitus on, että vene on hukkuvan takana, jolloin sieltä koiraa voi kutsua. Treeneissä vene ja hukkuva olivat lähes kymmenen metriä erillään, joten koira ei tiennyt, mihin pitäisi mennä.

Näin kävi sitten myös kokeessa. Tosin nyt vene oli siellä, missä pitikin. Mutta hukkuva räpiköi ehkä vähän liian kauan tai jotain, koska Vickan ei arvannut mennä. Ui kyllä reippaasti kohti, mutta meni vähän matkaa ohi, kääntyi takasisin. Jätti siis tyypin hukkumaan:)

On ensi kesälle sitten haastetta! Jos vaikka talven aikana saisi jotain ajatusta Vickanille esineen vientiin. Se hakee kyllä vedestä mielellään esineitä ja tuo ne käteen. Mutta ei ota kädestä, kun sitä sille tarjoan. Meillä on enää yksi mahdollisuus yrittää tuota sove-koetta. Jos sekin menee reisille, niin eipä tarvitse kisauraa miettiä:)

E-pentueen (D. Derzhava x Gårdarikets Bond) uros Edi ja narttu Lola ovat käyneet lonkka- ja kyynärkuvissa. Edi B/B, 2/2 ja Lola B/B ja 0/0. Koko pentue on nyt kuvattu. Iso kiitos kasvattien omistajille!

Druzkaya-jengi kokoontuu ensi viikonloppuna leireilemään. Varmaankin vauhtia, vaarallisia tilanteita ja hauskoja juttuja on tieodssa:) Ihmisä on toistakymmentä ja koiria sitten melkein tuplasti. Saapa nähdä, mitä hauskaa tekemistä keksitään koirien pään menoksi!

Kuumeisesti odotellaan Vickanille juoksua. Pikku-Leimu jo sai ensimmäisen juoksun kahdeksan kuisena. Olin aika ihmeissäni, kun yleensä nämä ovat juosseet ensimmäisen kerran noin vuosikkaina.

Vickanin ja Uunon pentuja on kivasti kyselty. Toivottavasti pentuja syntyy!

Ryhmä rämä suuntaa seuraavan kerran Hämeenlinnan ryhmikseen:) Vässykät pääsevät nyt juuri ja juuri junnuluokkaan. Onhan se käytävä kokeilemassa, miten kaverit osaa käyttäytyä, kun on "oikea" näyttely.

Elokuun turinat

Nyt on sitten nähty Maailmanvoittaja-näyttely Helsingissä. Mustia oli ilmoitettu paljon, mutta yllättävän paljon oli myös poissa ilmoitettuja koiria. No, hinnat toki oli suolaiset, joten ajoissa ilmoittautuminen oli halvempaa jo kuukausia sitten. Eihän sitä tiedä, mitä matkan varrella koirille sattuu ja tapahtuu.

Kaiken kaikkiaan hienoja koiria. Venäläiset koirat putsasivat pöydän. Se ei liene mikään yllätys:) Omaksi suosikiksi nousi muutama upea, liioittelematon ja melkein lentämällä liikkunut narttu. Yksi näistä oli viime vuonna voittaja-näyttelyissä Suomessa saaden kaikki aikuisten narttujen tittelit kolmena päivänä:)

Piun pentujen Ilko-iskä oli myös näyttelyssä. Ilko huoltojoukkoineen ja Vivat-tyttärensä kanssa tulivat myös Inkooseen käymään.

Eelis, Boris, Kelmi, Leimu ja Ilko-iskä

Ilkon omistajat, Louisa ja Christian ovat todella mukavia ihmisiä. Olivat kovin tyytyväisiä, että neljä pentua oli saapunut paikalle. Kasvattaja kittää jälleen ihania ihmisiä, kun tulitte paikalle. Kiitos, Nico & Laura, Kati ja Katja & Unna!

Jymy (D. Gromatnõi) pyörähti Saarijärvellä näyttelyssä, PEN1, PEK1, KP, ROP-pentu. Tuomarina oli Hans Lehtinen. Onnea!

Ennen näyttelyä Jymy kävi Inkoossa visiitillä. Tarkoitus oli trimmata Jymy näyttelykuosiin. Mutta mitäpä sitä aivan täydellistä omistajan tekemää trimmiä pilaamaan:) Poika oli niin hienossa trimmissä, että oksat pois. Joten taitava saksenkäyttäjä löytyy Jyväskylän liepeiltä, mikäli joku on trimmiä vailla.

Jymyä oli moikkaamassa Leimun lisäksi myös velipojat Eelis ja Kelmi. Jymyä kyllä hieman hämmästytti näiden kolmen sisaruksen riemuralli:)

Kelit ovat olleet edelleen kovin lämpimät. Tosi kurjaa, kun ei oikein viitsi noita otuksia kolmen kymmenen asteen helteessä juoksuttaa. Toki ne tietty riehuvat keskenään ja sitten ovat läkähtyä kuumuuteen. Odottelen todellakin, että ilmat vihdoin viilenisivät.

Muutama kuva Leimusta, joka on varsinainen vauhtimimmi:) Vissiin luulee, että Piu sen kanssa mukamas leikkii.

Tuo Leimu on ihan mahdoton energiapakkaus:) Sen lisäksi, että jaksaa riekkua se osaa myös järjestää itsensä ulos itsekseen milloin mistäkin kolosta. Koska on niin kuumaa, pienen tuulenvireen toivossa ovet ovat auki. Oviaukoissa on kompostikehikon elementit pingotettuna. Isot koirat eivät mene yli eikä läpi, mutta tämä pikkuriiviö kyllä menee. Se vaan "tyylikkäästi" änkeää itsensä jotenkin läpi tai ehkä siirtää reunaa sen verran, että mahtuu pujahtamaan ulos.

Huvittavin juttu oli, kun aamulla nousin ylös ja nakkasin Leimun heti pihalle, ettei vahingossakaan ehdi pissiä sisälle. Vedin vaatteet niskaan ja olin menossa myös pihalle, mutta Leimu olikin jo sisällä:) Se oli ängennyt itsensä takaisin sisälle jostain aidan välistä:)

Joku aika sitten oli katselemassa Uunon (D. Ekstaz) treenejä. Hyppynoutoa oli ohjelmassa satasenttisen esteen yli. Uunolle oli suunnitteilla BH-koe, mutta ampiaiset järjestivätn Uunon sairaslomalle:( Sai sen verran monta pistoa alaleuan ja kaulan alueelle, että joutui ab-kuurille, koska iho ärtyi pahemman kerran. Harmi!

'

Kuvaaja oli surkea ja hidas, mutta jotain sentään jäi kameraan talteen. Tosin kuvien laatu ei päätä huimaa:)

Toivottavasti en ole unohtanut jotain tärkeää, mistä olisi pitänyt kirjoittaa:)

Huh, hellettä

Hellettä piisaa! Ei pitäisi valittaa, mutta liian kuuma on liian kuuma:) Harmi, ettei enää keskiyöllä näe mennä metsään lenkille. Syksy on ilmeisestikin tulossa, kun yöt alkavat hämärtää.

Piun ja Ilkon pentuset ovat käyneet näytillä sekä mätsäreissä että pentunäyttelyssä. "Jymy" oli mätsärissä punaisten pentujen ykkönen. Pääsi siis kilpailemaan mätsärin BIS-kehtään. Siellähän kakarakoira ponkaisi näyttelyn neljänneksi parhalle paikalle. Hienoa, Jymy & Raila. Onnea!

Savon seudulla Boris debytoi myös mätsärissä. Punainen nauha Borikselle, mutta ei sijoitusta punaisten pennuissa.

Molemmat pojat olivat käyttäytyneet mallikelpoisesti, kuinkas muuten:)

"Gora" vietti helteistä sunnuntaipäivää pentunäyttelyssä. Ensiesiintyminen näyttelykehässä palkittiin hienosti. Gora ROP-pentu! Onnea Gora & taustajoukot!

Facebookin Druzkaya-ryhmästä löytyy kuvia pojista:)

Nyt kun ulkona on vähän satanut ja ollut paljon lämmintä, lähdettiin tyttöjen kanssa katsastamaan kanttarelliviljelyksiämme sunnuntaina. Käppäilin ajatuksissani metsässä ja ihmettelin useita kuusen kuoren isoja paloja pitkin matkaa. Otin vielä yhden käteenkin ja pyörittelin sitä. Totesin, että se on ihan tuore ja ihmettelin, että onhan jollain ollut hupia käydä puita silpomassa.

Tallustelin eteenpäin ihmetellen edelleen puusilppua siellä ja täällä. Metsä oli hiukan sumuinen aiemman raekuuron jäljiltä. Rakeet olivat sellaisia jääpaloja, joita vaikka lasiin olisi voinut laittaa. Funtsailin, että kauanhan se sumu viipyilee, kun sateesta oli jo pari tuntia kulunut.

Hetken kuljettuani tajusin, että hitto soikoon, metsässä haisee savu! Katselin ympärilleni ja huomasin yhden ison kuusen juuresta nousevan melkoisen savupatsaan! Mitä hemmettiä!?! Puu oli parin metrin päässä polusta, jota aina kuljemme.

Menin sitten lähemmäksi katsomaan. Totesin, että puun juurella, maan sisällä kytee tuli!

Kännyäkäkuva (huom. taustajoukot)

Otin kepin käteen ja tökkäsin sen kuusen juurelta sisään. Keppi syttyi heti palamaan! Apua, mikä nyt neuvoksi? Soitin kotiin miesväelle, että tuokaahan ämpärillä ja kastelukannulla vettä. Metsä saattaa kohta palaa! Matka ei ole tuohon kohtaan kuin ehkä pari sataa metriä.

Kaadoin vedet puun juureen. Kaivelin sitten lisää kepillä puun juurta. Lapio ei tietenkään tullut mukaan. Savua nousi edelleen ja maa oli todella kuumaa, kuten myös jo hiiltynyt puun kuori. Hain lähellä olevasta ojasta lisää vettä ja kaadoin sen pieneen kuoppaan puun juurelle.

Savun tuleminen lakkasi, joten lähdimme kotiin suunnitelmana tulla tarkistamaan tilanne jonkin ajan kuluttua. Kanttarellit jäi katsastamatta, mutta luultavasti pelastimme naapurin metsän tulipalolta:) Maa oli todella kuivaa, vaikka olikin aiemmin ukkoskuuro pyyhältänyt vettä ihan kunnolla. Palo oli maan alla.

Lähdin myöhemmin vielä tarkastamaan tilanteen. Jos savua olisi edelleen noussut, olisin kutsunut palokunnan paikalle. Mutta hiljaista oli, ei savua eikä edes savun hajua ollut havaittavissa paria tuntia myöhemmin. Onneksi! Sammuttajat eivät kovin lähelle tuonne olisi päässeet.

Salama oli iskenyt puuhun ja silponut sen ympäriinsä! Niitä puunpalasia oli sinkoutunut metrien päähän. En ole koskaan aiemmin mokomaan törmännyt. Aika hyvä onni kävi, että lähdin tuonne puolelle metsää kävelemään! Tästä voi lähteä kolmeen eri suuntaan metsään ja millekään muulle reitille tuo savu ei olisi näkynyt.

Kohta pukkaakin Maailmanvoittajanäyttelyä! Sinne matkaan turistiksi koiria katselemaan. Piun G-pentueen isä Ilko tulee myös paikalle. Koiria on ilmoitettu huikea määrä, joten kaikkia ei varmasti ehdi näkemään. Koirat ovat tietääkseni kahdella tuomarilla.

Kuukauden kuulumiset

Kuulumisten kirjoittamisessa on taas ollut luvattoman pitkä tauko! Kesä on mennyt hurjaa vauhtia töiden, hoitokoirien ja treenien merkeissä.

Meillä on ollut kohta viikon hoidossa Leimun velipoika Kelmi (D. Galstuk). En tiedä, kuinka Kelmin kotiinlähdön jälkeen tuo Leimu voidaan aktivoida yhtä kätevästi. Pennut ovat kuin paita ja peppu, yhdessä joka paikassa. Aina löytyy kakaraseuraa!

Vickanin kanssa ollaan ahkerasti vepeilty. Täytyy kyllä sanoa, että itse en ole paljon nauttinut. On ollut niin kylmää ja sateista tuolla vesien äärellä. Märät vaatteet, viileä ilma ja tuuli ovat kyllä hyytävä yhdistelmä. Nyt näyttäisi siltä, että on jopa mukava mennä treeneihin:) Vickan ei tosin ole ollut ilmasta millänsäkään. Yhtä riehakkaana se uimaan haluaa mennä:)

Olemme omasta mielestäni edistyneet hyvin, mutta edelleen tuo esine tuottaa päänvaivaa. Mutta lupaavalta näyttää taas, kun olemme vain treeneissä leikkineet vientiesineellä.

Näyttelyssä pyörähdimme viiden kasvatin voimin Raaseporissa, Karjaalla. Tuomarina oli Rainer Vuorinen. Oi, mikä gentlemanni:) Olen joskus kymmeniä vuosia sitten hänen kehässään ollut, joten en ihan osannut odottaa, että hän vielä on oikeasti hyvässä kunnossa.

Ryhmä rämä koostui tällä kertaa seuraavin tuloksin: Valioluokasta Uuno ROP ja Alli VSP. Junioriluokassa Remu (D, Fint) ERI, JUK1, SA, PU4. Uunon velipoika Rölli AVO-ERI, AVK1, SA, PU2 + serti. Uroksien kolmas oli Vickanin velipoika Gårdarikets Ecco "Haades".

Rölli (D. Estestevennyj)

Narttuja valio-Allin lisäksi oli Vickanin tytär Elli (D. Feska) JUN-ERI, JUK1, SA, PN2 + serti.

Elli (D. Feska)

Sain koottua kasvattajaryhmän koirista, jotka kaikki saivat ERIn ja SA:n. Huippua! Tuomari kehui koirat sellaisilla ylistyssanoilla, etten ole moista eläessäni kuullut. Tokihan olen tuomarin kanssa ihan samoilla linoilla, omia kasvatteja kun ovat:)

Kasvattajaryhmä passitettiin isoon kehään. Jännitti kyllä ihan vietävästi! En tiedä, miksi. Ennen ei ole niin kovasti jännittänyt. Druzkaya-ryhmä poimittiin kuuden parhaan joukkoon! Siinä kohtaa meinasi jo tulla jännäkakka housuun, kun tuomari alkoi ruusukkeita jakamaan:) Ruusuketta ei meille tullut, mutta eipä jäänyt harmittamaan! Kerrankin mustat sentään olivat isossa kehässä paraatipaikalla!

D. Ekstaz, D. Estestvennyj, D. Effektnaja, D. Feska

Toistan varmaan sadatta kertaa itseäni, mutta edelleenkin olen niin iloinen ja onnellinen siitä, että kasvattien omistajat ovat tuoneet koiriansa esille. Sydämellinen kiitos jälleen kaikille ihanlle kasvatinomistajille. Ilman teitä ei olisi meidän omaa vaihtelevalla kokoonpanolla liikkuvaa ryhmärämää!

Pentuja olisi suunnitteilla vuoden vaihteen tietämille. Vickan (Gårdarikets Evrika) astutetaan seuraavasta juoksusta (n. lokakuussa) omalla kasvatilla Uunolla (D. Ekstaz). Toivottavasti suunnitelma toteutuu ja pentuja syntyy! Lisätietoja löytyy Druzkaya -nettisivuilta pentuja -osiosta.