Raviponi

Leevin kesäloma kuluu ponin valmennuksessa. Oli helle tai ei, pikkuponin kanssa on lähdettävä treenaamaan. Poinityttö Ekslätts Queen on sopeutunut hienosti. Pääsivätpä kaverukset muutaman kerran karkaamaan lankojen ulkopuolelle, kun vanha poniherra Putte näytti nuorukaisille tien kuusiaidan läpi vapauteen. Nämä nuoret, Elton ja Queen, onneksi suunnistivat meidän pihalle tietä pitkin.



Poseerausta:)

Leevillä on raviponiohjastajan kortti taskussa, joten startteja etsiskellään:) Ehkä vielä tämän vuoden puolella Leevi ja Queen starttaavat poniraveissa.

"Kuninkaallisen" juhlapäivä

Meidän "pieni" kainaloinen, Prinsessa Victoria (Gårdarikets Evrika) juhlii tänään yksivuotissyntymäpäivää! Voi hurja, miten aika menee nopeasti! Onnea Vickan ja veljensä Haades (Gårdarikets Ecco)!

Synttärisankareita:)

Druzkaya C-pesue tänään kaksi vuotta! Isot onnittelut koko poppoolle!

Vickanin vuoro:)

Jälleen kuuma näyttelypäivä, tällä kertaa Hyvinkäällä. Koiria oli ilmoitettu kuusi, junnu-uros, avoin uros (Laku), valioluokan uros, kaksi junnunarttua, yksi nuortenluokan narttu (Piu).

Tuomarina toimi Tamara Sarmont Valko-Venäjältä. Pientä ongelmaa tuotti se, ettei tuomari osannut englantia kuin ihan muutaman sanan. Kehäsihteeri taas ei osannut yhtään venäjää. Jossain vaiheessa kesken rottiskehän paikalle ilmestyi tulkki. En tiedä, mahtoiko kehäsihteerin työ paljon helpottua. Tuomari nimittäin puhua palpatti kuin ruuneberg ja tulkki käänsi puhetta sitä mukaan. Tästä olisi sitten kehäsiteerin kaiketi bongattava tärkeimmät. Ei ollut helppoa, ei.. Arvostelut olivat aika kummallisia, sanoja puuttui välistä ja erikoisiin asioihin oli kiinnitetty huomiota. Mm. Piun arvostelussa lukee hyvä parta, viikset ja otsatukka:)) Voe elämä!

SA:ta tuomari ei paljon jaellut. Edeltävänä rotuna oli rottis eikä siltä tullut vsp:tä ollenkaan.
Vickan siis pesi porukan tällä kertaa:) Jun-eri, JUK1, SA, PN1, ROP ja serti:) Vickan 11 kk jätti valiouroksen taakseen. Piu tänään Nuo-eri, NUK1, SA, PN2.

Tuhannet kiitokset Annelle, joka handlasi Vickanin paras narttu -kehässä ja ROP-kehässä! Toivottavasti vielä törmätään:)

Laku (Druzkaya Chernyi Voin) kävi trimmissä ja näytti, kuinka mustakenguru loikkaa:)) Lakulle tällä kertaa H. Aivan kummallinen oli myös Lakun arvostelu. Koirasta löytyi kaikkea mahdollista korjattavaa, eikä siinä mitään. Tuomarin mielipide tänään tästä koirasta. Itse en ole ihan kaikessa yhtä mieltä:) Turkki oli liian pehmeä ja koiran mittasuhteet olivat väärät. Mutta otsatukka oli hänelläkin erinomainen!

Valmiina!!



HOP, HOP!!
(kuvaaja ei hoksannut hypyn korkeutta)



Joskus se pysähtyy:))
Laku 2 v.

Nyt tytöt saavat kesätukat ja näyttelyitä katsellaan sitten syksymmällä. Eiköhän näillä helteillä ole jo riittävän monta kidutuspäivää ollut sekä koirilla että itsellä.

Ryhmä rämä Karjaalla

Taitaa olla niin, että perinteisesti Karjaan näyttelyssä on KUUMA! Viime vuonna oli vielä lämpimämpää, mutta se ei tuntunut lähestulkoon yhtä uuvuttavalta. Nyt ilma oli todella helteinen ja kostea. Kidutusta, sanon minä!

Meillä oli kehä juuri ennen puolta päivää, jolloin juuri alkoi aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Aamusta oli pilvistä, mutta helteistä. Viisi mustaa oli ilmoitettu ja Leila Kärkäs tuomaroi. Paikalla siis Vickan, Piu, Haades, Torsti ja Aramis. Tuli hölkättyä sitten kolmen koiran kanssa kehässä, huh. Tuomari oli tiukka ja juoksutti ihan riittävästi.

Haades ja Vickan olivat junnuluokassa ja molemmat saivat erin (JUK1). SA:ta tuomari ei antanut kummallekaan. Molemmat olivat erittäin lupaavia hänen mielestään ja sanoi, että ei voi iän vuoksi antaa SA:ta. Torsti sai nuorten luokassa EH:n, koska on vielä "tyhjää täynnä". No, eipä ollut yllätys:) Tuomari oli sitä mieltä, että tästä tyypistä tulee vielä jotakin parin vuoden kuluttua:)



Vickan 11 kk

Aramis oli hyvin, hyvin väsynyt. Ilmeisesti ylempalttinen hulina ja paahtava aurinko uuvuttivat kaverin. Aramsi käyttäytyi hienosti, arvostelu oli hyvä. Tällä kertaa tuloksena H. Tuomari tiputti laatuarvostelussa yhden pykälän takajalkojen tärinän vuoksi. Aiemmin esittäessäni koiraa, takajalat eivät ole tärisseet, mutta nyt tärisi. Ei mahtanut mitään, vaikka yritti asentoa vaihtaa. Harmi!

Piu teki sen taas! Nuortenluokan eri, SA, ROP ja serti:)) Ryhmäkilpailuja Piu odotteli kotona. Marko toi koiran takaisin näyttelypaikalle vähän ennen ryhmien alkua. Sai koira levätä hetken kotosalla. Ryhmän otti Juta Haranen, joten olihan se pakko yrittää. Mutta eipä tietenkään natsannut:)

Leila Kärkäs totesi kehän jälkeen, että kaikki koirat olivat erittäin miellyttäviä käytökseltään.

Piu 1 ½ vuotta

Tämä tyyppi ei olekaan vielä blogissa esiintynyt:) Hän on Kiara -tyttö, kohta 4 kk. Kissat ovat ottaneet uuden tulokkaan hyvin vastaan. Kiara taas ei ole ihan varma, mitä mieltä olisi koirista:) Vanhemmat kissat tallustelevat koirien seassa ihan noin vaan. Pikku-Kiara katselee sohvalta, jotta uskaltaisiko lattialle:) Ja kyllähän se uskaltaa, jos siltä tuntuu. Tuo liikkuu niin hiljaa, ettei nuo tolvanat edes sitä huomaa:) Kissat on nimetty Leijonakuningas -tarinan hahmojen mukaan.

Kiara

Piun kanssa ollaan pari etsintätreenit käyty ja hyvin on sujunut. On ollut vähän haastetta, kun molemmat jäljet ovat osittain menneet hiekkatiellä. Myös kallion ylitys tuli yhdellä jäljellä. On se vaan mahtava kapistus tuo koiran nenä:))



Alkeiskurssi läpäisty:)

Olen NIIN onnesta mykkyrällä, koska onnistuin olemaan sössimättä Piun työskentelyä:) Olemme käyneet Etsijäkoiraliiton järjestämää etsijäkoirien alkeiskurssia. Eilen oli sitten loppukoe.

Piu on tehnyt tasaisen varmaa työtä koko kurssin ajan. Jäljestäminen on hyvin keskittynyttä ja tarkkaa. Hommahan toimii siis niin, että etsittävä koira (ns. maalikoira) kävelee omistajansa kanssa jonnekin metsään tai vaikka tietä pitkin. Etsittävästä koirasta jätetään haju (kaulapanta, karvatupsu, harja, lelu tms.) etsivän koiran ohjaajalle.

Kun koira on "maalissa" ja jälki vanhtentunut jonkun aikaa, lähdetään sitten jäljelle. Etsivälle koiralle annetaan etsittävän koiran haju jäljen alussa. Koira sitten lähtee kyseisen hajun perusteella jäljestämään.

Koira voi olla täysin nenä massa kulkeva jäljestäjä tai ottaa hajun myös ilmasta. Piu on tarkkanenäinen koira, joten on välillä yrittänyt ilmaista maalikoiraa jo kaukaa. Tarkoitus ei olekaan mennä etsittävän koiran lähelle, mutta Piu haistoi maalikoiran jo todella kaukaa. Tulin siihen tulokseen, että yritän pienoisella kehottamisella, painostuksella kannustaa sitä menemään vielä eteen päin. Ilmaisu on ollut melko selkeä, onneksi. Piu on koira, jota on tosi helppo lukea:)

No, loppukokeen jälki oli n. 500 - 600 metriä pitkä ja melkein tunnin vanha. Tarkoitus oli, että jälki olisi vanhentunut puoli tuntia. Edellinen etsintä kuitenkin vei enemmän aikaa, kun kouluttaja oli laskenut. No, eipä se tuntunut Piuta haittaavan. Se lähti jäljestämään ihan tuhatta ja sataa. Ajattelin jo, että näinköhän se ollenkaan tietää, mitä on tekemässä. 90 asteen kulmakaan ei tahtia haitannut:)

Maalikoira löytyi ja tällä kertaa Piu menikin tosi lähelle. Työskentely oli tietysti kaiken kaikkiaan ihan äärimmäisen hienoa, mutta ihan päinvastaista kuin koskaan treeneissä:)

Pääsimme siis loppukokeesta läpi ja nyt sitten pääsemme osallistumaan treenirinkeihin. Tästä me nyt jatkamme tähdäten jatkokurssille ja sen loppukokeeseen. Ihan mahtava fiilis!

Viikon tapahtumia

Helatorstaina järjestettiin Inkoossa Match Show. Olin siellä talkoilemassa. Seurailin siinä ilmoittautumisia ja tuumailin, että pentuja on vain muutama. Ikäraja oli vuoden, joten soitin kotiin, että Vickan täytyy tuoda paikalle. Koira oli jo ehtinyt käydä suossa rypemässä ja jalat olivat hmm.. törkeännäköiset. Pentuja oli kuitenkin loppujen lopuksi parisenkymmentä.

Onneksi oli aurinkoinen ja tuulinen ilma, joten karstalla pöyhimään jalkakarvoja vähemmän mutaisiksi. Taisi olla aika onnistunut suoritus, koska ulkomuototuomari Zidy Munsterhjelm-Ehnberg valitsi Vickanin ensiksi punaisten parhaaksi ja lopulta BIS 2:) Saimme myös Inkoon koirakerhon, Canidaen, kiertopalkinnon "Parhaiten sijoittunut inkoolainen koira".

Ja kyllä, vaatteet ovat aivan väärän väriset! Kun ei ollut lainkaan tarkoitus koiraa kehään viedä, niin ei tullut valittua oikeanlaisia vermeitä päälle:)

Lohjalla, Virkkalassa oli ryhmänäyttely. Rymistelimme paikalle Piun (Druzkaya Derzhava), Vickanin (Gårdarikets Evrika), Lakun (BH Druzkaya Cernyi Voin) ja Torstin (Druzkaya Dinosavr) kanssa. Tuomaroimassa oli aina niin mukava Juha Putkonen.

Kaikki koirat saivat todella hienot arvostelut. Harmittaa, etten taaskaan saanut otettua kuvia. Koirat esiintyivät ja käyttäytyivät tietysti oikein mallikkaasti:)

Piu oli ROP saaden sertin (nuorten luokassa), Vickan narttujen kakkonen (junnuissa) ja varaserti. Laku oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Kati oli värvännyt Sinnan handleriksi ja hienosti meni ensiesiintyminen, avoimessa luokassa EH.

Torsti oli viimeistä kertaa junnuissa. Tänään ERI ja JUK1. Putkosen Juha sanoi Nooralle, että tämän koiran hän haluaa ehdottomasti nähdä aikuisena:) Torsti on vielä tyhjää täynnä. Mutta hyvää kannattaa odottaa!

Nooralle jälleen kiitokset Vickanin esittämisestä. Kiitos myös apukäsille, Kati ja Sinna.

Piu ja pakollinen poseeraus

Koiravahvuus talossa on harventunut. Tytär muutti isänsä luokse kera koirien. Niinpä "minikoirat" Sissi ja Veijo viettävät nyt cityelämää. Hyvin koirat ovat sopeutuneet kerrostaloon, vaikka jo pitkään täällä keskellä metsää ehtivät asustella.

Veijon ja Vickanin painileikki

Piun koiranetsintätreenit ovat sujuneet ihan loistavasti. Ensimmäisen kerran jälkeen jouduin kyllä tekemään melkoista analyysiä, jotta miksi koira selkeästi jäljestää, mutta ei todellakaan jäljen päällä. Menimme jäljelle, ensimmäinen merkki, toinen merkki ja sen jälkeen ei mitään merkkiä. Jatkoimme Piun "näyttämää" reittiä ja tulimme jäljen päälle viimeistä edellisellä merkillä. Eli maalikoira löytyi vaikkei pitkin jälkeä mentykään. Ilmeisesti voimakas tuuli oli tuonut hajun kallion yli metsän reunaan.. Tiedä sitten, mitä tapahtui.

Nyt pari viimeistä kertaa on sitten mennyt aivan putkeen. Jäljet ovat olleet pitkiä, on ollut kaarrosta ja kulmaa. Hyvin Piu on ne selvittänyt. Se kulkee hyvin keskittyneesti, välillä vauhdikkaammin ja välillä vähän hitaammin tarkistaen koiran kulkureittiä. Vielä muutama treenikerta olisi jäljellä ja sitten on koe. Kokeessa selviää, ollaanko opittu mitään:)

Seuraavan kerran ryhmä rämä suunnistaa Karjaan näyttelyyn:)