Uutta vuotta odotellen

Pian on taas uusi vuosi. Aika menee niin hurjan nopeasti, ettei perässä tahdo pysyä:)

Vickan ultrattiin tukevasti tiineeksi ennen joulua. Äkkisiltään lääkäri ultrasi kuusi otusta, mutta epäilen niitä olevan enemmän. Menemme vielä röntgenkuvaan viikolla kolme. Olisi hyvä saada vähän tarkempaa määrää, kun täällä metsässä asustamme. Elänilääkäriä ei ole aina ihan helposti saatavilla, jos tulee joku hätä.

Mennyt vuosi oli aikalailla hiljaiseloa. Vickan kävi erkkarissa nuortenluokassa hyvin tuloksin. Heinäkuussa tuli kaksi vuotta täyteen. Pyörähdettiin sitten Tuomarinkartanossa näyttelyssä sen kolmannen sertin arvoisesti.

Piu pääsikin sitten vasta syksymmällä näyttelyyn, kun oli kesäkuussa ollut pentuja. Yksi näyttely ja se kolmas serti tuli sieltä. Molemmat "juniorit" tulivat Suomen muotovalioiksi tänä vuonna.

Pennut syntyivät kesäkuussa ja lähtivät maailmalle elokuussa. Kaikilla pennuilla on ihan mahtavat kodit! Kaksi rinsessaa ja kolme rinssiä maailmaan tupsahti, E-pesue siis. Kolme viidestä pennusta kävi Messukeskuksen pentunäyttelyssä. Alli oli VSP-pentu, Uuno urosten kakkonen ja Edi kolmonen. Kaikki saivat aivan hurjan hienot arvostelut!

Treenipuolella tehtiin Vickanin kanssa uusi aluevaltaus:) Kävimme koko kesän säännöllisesti vesipelastustreeneissä. Se oli mukavaa ja Vickan tuntuu tykkäävän uimisesta. Aluksi se kyllä vaati vähän mielikuvitusta saada koira veteen. Mutta kauden edetessä oli jo kiire rantaan ja uimaan:) Esineen vienti ja veneen haku jäivät vaiheeseen, joten siitä jatkamme ensi kesänä.

Piun kanssa olemme jatkaneet Etsijäkoirien treeniä. Jatkokurssin loppukoe meni läpi hienosti. Jatkamme edelleen eteenpäin. Muutamia jälkiä on vielä suorittamatta, jonka jälkeen Etsijäkoiraliiton hallitus tekee päätöksen, pääsemmekö jatkamaan etsintöihin valmistaville kursseille ja jäljille. Näihin valmistaviin kursseihin kuuluu kursseja myös ohjaajalle, mm. suunnistusta, ensiapua, koirien ja kissojen ensiapua jne.

Vanhuskoirat, Aada ja Kira voivat hyvin. Aadalla on lonkat kuvattu reilu vuotiaana D:ksi, joten se ei enää ole järin ketterä liikkeissään. Mutta lumen tulo saa näköjään ihmeitä aikaan:) Aada on välillä lenkillä sangen villiintynyt ja ottanut jopa juoksuaskeleita ja hypähdellyt leikkiinkutsuja itsekseen. Kira taas menee entiseen malliin, tosin ei enää juokse ihan yhtä lujaa, kun nuorempana.

Kiitokset kuluneesta vuodesta kaikille ystäville, kasvattien omille ihmisille, kilpakumppaneille ja blogin lukijoille!

Oikein hyvää ja onnekasta uutta vuotta!

Pariutuneet:)

Piikkiössä ollaan vierailtu torstaina ja tänään Vickanin kanssa. Torsti (D. Dinosavr) oli sangen innokas astumaan:) Toivottavasti saamme reilun kolmen viikon kuluttua ultrassa nähdä, että pentuja olisi tulossa.

Kuopion tytöt Liila (TK1 D. Dlya Tebya ) ovat tokoilleet menestyksekkäästi!

17.11. toko avoinluokka 172 p./1-tulos, 3. sija
3.11. toko avoinluokka 149 p./2-tulos

Synttärionnittelut Druzkaya B-pesueelle, Gini, Sissi, Zlata ja Seppo!

Jengillä on tänään nelivuotissynttärit:)

Piun kanssa olemme olleet treenamassa koiranetsintää. Sitä ei tunnut juoksuaikakaan häiritsevän hienoa työskentelyä. Roosan kanssa kävelimme perjantaina kolmen kilometrin jäljen melkein valmiille etsijäkoiralle. He käyvät ajamassa jäljen sunnuntaina eli melkein kaksi vuorokautta vanhana. Jälki kulkee Inkoon keskustan läpi, joten siellä on varmasti ollut viikonlopun aikana jos jonkinlaista nelijalkaista kulkijaa:)  

Kira on toipunut aivan entiselleen:) Se juoksee, hyppii, leikkii ja ottaa roskakylpyjä metsässä. Aivan uskomatonta, että se parani niin nopeasti ja hyvin! Saapa nähdä, pitääkö paikkansa, että steriloitu koira pullistuu melkenpä väistämättä. Koko lauma on aina ollut hoikassa kunnossa aina, joten mielenkiinnolla odotan seurauksia:) Leikannut kirurgi sanoi, että mahdollisen lihomiseen taipuvaisuuden huomaa jo parissa kuukaudessa. Varmasti Kirasta tulee aina pahempi ruokavaras tilaisuuden tullen, mikäli sen ruoka-annosta joutuu pienentämään. Sehän on elämänsä aikana päässyt muutamia kertoja itsekseen syömään nappulatynnyristä aivan järjettömään ähkyyn itsensä. Tyyppi kun osaa avata kaikki ovet ja tynnyrin kannen niin halutessaan. Nykyään ruoat on pihalla ja ulko-ovi takalukossa. Eipähän enää ihan äkkiä pääse nappulavarkaisiin:)  

Nyt pidämme peukut ja varpaat pystyssä, jotta tärppäisi ja Vickan tulee kantavaksi:)

Vässykät isolla kirkolla

Piun penskat osallistuivat viikonloppuna pentunäyttelyyn Ikää niillä oli muutaman päivän päälle 5 kk. Kakarat käyttäytyivät mallikkaasti. Niitä ei yhtään jännittänyt iso halli, jossa oli paljon meteliä, koiria ja ihmisiä:)

Näyttelyssä olikin huikea määrä pentuja! 13 oli ilmoitettu, joista kaksi oli poissa. Pikku-urosten (5 - 7 kk) luokassa kilpaili Uuno ja Edi. Uuno oli pikkupentujen urosten toinen saaden kunniapalkinnon ja Edi kolmas. Onnittelut urosten ykköselle Oscarille taustajoukkoineen.

Edi (D. Edinstvennnyi)

Uuno (D. Ekstaz)

Molemmilla pojilla arviostelussa luki, että erinomainen tyyppi, hyvä pää, tummat silmät, hyvä selkälinja ja kaula. Hyvät kulmaukset. Liikkuu erinomaisesti. Nämä oli ne, mitä ulkoa muistan:) Tuomarina Hillkka Salohalla, joka kirjoittaa melko pitkät arvostelut.

Pikkupentujen nartuissa Alli nappasi voiton saaden kunniapalkinnon. Alli pyyhkäisi itsensä kaikkien narttujen ykköseksi:) Allin arvostelu oli myös todella hyvä. Erinomainen tyyppi, hyvä selkälinja ja kaula, hyvin kulmautunut, liikkuu erinomaisesti. Tämä lyhykäisyydessään arvostelusta:)

ROP-keähässä olikin sitten kaksi pikkupentujen luokasta ponnistanutta kilpailijaa:) ROP-kehästä otettu kuva ei ole kaksinen, mutta jälkimmäisenä ravaa Alli, jolla näyttää liikkeissä potkua riittävän.

Alli VSP-pentu

Urosten pikkupentu Osckar oli ROP ja Alli VSP. Onnittelut Oscar & Katja ja Alli & Anne!

Edi, Alli ja Uuno

Kuvassa vielä koko ryhmä rämä:) Kauniita ja hyvin käyttäytyviä kakaroita! Aivan mahtava päivä! Kiitokset kasvattien omistajille Annelle, Johannalle ja Katille pentuineen, että isänpäivästä tuli ikimuistoinen:)

Kuvista kiitokset paparazzina hääränneelle Edin isännälle ja Pauliinalle. Omasta kamerasta tietty loppu patterit ja varapatterit olivat kotiin tullessa samassa paikassa, mihin ne olin laittanut, jotta lähtevät mukaan.

Jatkokurssi pulkassa:)

Jes, olen NIIN mahottoman ylpeä etsijäkoiranalusta, Piusta. Olimme torstaina suorittamassa jatkokurssin loppukoetta sysipimeässä metsässä. Tosin jälki kulki onneksi hiekkatietä, pihan poikki ja jotain metsätietä. Ei sentään tarvinnut metsään lähteä liinan perässä kompuroimaan:)

Olemme Piun kanssa tässä syksyn aikana suorittaneet seuraavat jatkokurssijäljet:

- vanha jälki (n. 500 m, 12-24 h vanhentunut)
  Tämä vanha jälki oli Piulle tehty pidemmäksi ja oli melkein 24 tuntia vanha
- monikulmainen jälki (n.1 km, vähintään 3 kulmaa)
- sekahaju (n. 1 km)
  Sekahaju tarkoittaa, että koiralle annetaan haju esim. lelusta, alustasta tai kaulapannasta, jota on käyttänyt useampi koira. Piulla oli kahden koiran käyttämä lelu. Toinen koira näytettiin ja toista lähdettiin etsimään.
-Y- tai viuhka-jälki (n. 1 km, sisältää yhden tai usean häiriökoiran jäljet)
 Piulla kaksi häiriökoiraa

Näiden jälkien jälkeen oli pakollinen neljän viikon tauko. Sinä aikana järjestin muille etsijäkoirille treenejä. Meillä oli täällä kotinurkissa reviirijälkiä ja ponin etsintää.

- kaupunkijälki (n. 1 km, kaupunkimaastossa, jälki sisältää useita häiriöitä)
  Tämä oli sitten Espoon juna-asemalla, josta jo kirjoittelinkin.
- pitkä jälki (n. 2 - 2,5km)
- tyhjä jälki (koiran annetaan aluksi etsiä paikassa, jossa ei ole etsittävän hajua ja sen jälkeen viedään etsimään paikkaan, jossa hajua on. Varsinaisen jäljen tulee olla helppo, n. 500m)

Kurssin loppukoe:

- Y- tai viuhkajälki (n. 1 km, vähintään 30 min vanhentunut). Häiriökoiran haarautumiskohdan tulee olla selkeä ja häiriökoiran tulee olla vähintään 200 metrin etäisyydellä haarakohdasta.

Meidän loppukoe oli huomattavasti haastavampi:) Lena (kouluttaja) ja Päivi (koejäljen "tuomari") ehdottivat, josko tehtäisiin Piulle vaikeampi loppukoe. Toki olisin voinut sanoa ei, mutta ajattelin, josko Piu vaikka edes kerran mahdollisesti tekisi jonkun virheen:)

Meidän jälki oli sellaisella alueella, jossa maalikoira lenkkeilee päivittäin. Jälki oli puoli tuntia vanha. Mentiin hiekkatietä pitkin. Muutamassa kohdassa Piu poikkesi metsän puolelle melkein liinan mitan. Myöhemin kuulin, että maalikoira oli käynyt siellä tarpeillaan:)

Jälki kulki maalikoiran oman pihan poikki, jossa on valtava määrä koiran eri-ikäisiä jälkiä ja hajuja. Lisäksi vielä talo, jossa koira asuu. Valtava hajukeskittymä. Muutamaan otteeseen Piulta meni aikaa, kun pähkäili, että mihin suuntaan se tuorein jälki kulkee.

Yksi paikka, missä koiran pään päällä oli vaan läjä kysymysmerkkejä, oli ulkorakennuksen edessä. Piu käveli siksakkia moneen otteeseen. Ei millään meinannut osata päättää, jotta mihin päin lähtisi. No, lopulta sitten päätti suunnan. Jäljentekijä kertoi, että oli siinä kohdassa pakannut koiran autoon ja lähtenyt ajamaan sinne jäljen aloituskohtaan.

Jälki oli kilometrin mittainen ja aikaa siihen meni tunnin verran. Vauhti ei päätä huimaa:) Piu teki koko ajan töitä ja nuo muutamat kompastuskivet tietysti veivät aikaa. Koira selviytyi hienosti, vaikka ohjaaja välillä jo alkoi vaipua epätoivoon, kun tyyppi vaan tarkistaa muutama metri eteen, taakse, vasemmalle ja oikealle:) Harmi, että oli pimeää, niin ei saatu kuvaa sankarillisesta etsijäkoiran alusta ja onnesta ja koiran taitavuudesta pöllästyneestä ohjaajasta:)

Kiitos Lena & Päivi kannustuksesta!

Vickanilla alkoikin sitten juoksu. Näillä näkymin visiteeraamme Torstin (D. Dinosavr) luona parin viikon sisällä. Jos nyt leidi tulisi tiineeksi, niin voisimme taas kesällä jatkaa vepeilyä. Piun kanssa keskitymme edelleen etsintätreeneihin ja ehkä myös hiukan tottistelemme:)

Huomenna on jännä päivä. Piun viidestä kakarasta kolme suuntaa pentunäyttelyyn:) Siellä onkin 13 pentua näytillä. Paljon osallistujia, mikä on tosi hienoa. Kiva tavata tuttuja ja mahdollisesti uusia mustisihmisiä!

Trimmausta ja etsintätreenejä

Kira voi aivan loistavasti! Ei ikinä uskoisi, että tyypillä on melkoisen pitä haava vatsassa. Lähtee meiluusti ulos, ruoka kelpaa ja on ihan oma itsensä. Tosin Kira on sangen äkämystynyt, koska joutuu ulkoilemaan kytkettynä. Se ei pääse tekemään omia camel boots -lenkkejään:)

Eilen ja tänään on trimmailtu vässyköitä. Huomenna vielä jatketaan:) Vässykät ovat menossa isolle kirkolle näyttelyyn:)

Edi (D. Edinstvennyi) kävi tänään trimmissä. Siistimistä jäi vielä ensi viikonlopulle, mutta karvaisesta kaverista tuli mustaterrieriä muistuttava koira.

Alli (D. Effektjana) piipahti eilen siistiytymässä. Alli trimattiin jokunen viikko sitten, joten tällä kertaa oli vaan pientä siistimistä vailla. Uuno (D. Ekstaz) trimmaillaan huomenna.

Rölli piipahti viikolla työmaalla:) Tässä siis viikon sisällä viidestä pennusta on tullut tavattua neljä. Ihan huipputyyppejä kaikki! Lolan (D. Ezivika) perheeltä tuli tänään sähköpostia. Sielläkin kaikki hyvin! Lolan tapasin, kun oltiin jalostustarkastuksessa Riihimäellä.

Piun kanssa ollaan käyty etsintätreeneissä. Ne ovat sujuneet kyllä yli odotusen! Kaikki pakolliset jäljet ennen jatkokurssin loppukoetta on nyt pulkassa. Loppukoe päivä on jo tiedossa, mutta se jääköön kertomatta "ääneen":)

Viime viikolla Piulla oli tyhjä jälki. Eli annettiin etsittävän koiran haju sellaisessa paikassa, missä koira ei ole ollenkaan käynyt. Etukäteen vähän mietitytti, että mitähän koira mahtaa tehdä.

Olimme päättyvän tien kääntöpaikalla, missä meni poikittan kevyen liikenteen väylä. Siitä oli kaksi erillistä sisäänajoa parkkipaikalle. Annoin Piulle hajun. Se haisteli ilmaa ja otti muutaman askeleen eteenpäin. Piu ei lähtenyt ollenkaan samaan tapaan liikkeelle, kuin jäljellä. Se liikkui hissukseen eteenpäin ja sivulle haistellen maata todella intensiivisesti. Itse seisois liinan päässä paikoillaan ja käännyin sitä mukaa, kun Piu liikkui. Se kiersi suljetun ympyrän, jonka halkaisija oli noin pari metriä.

Sitten Piu katsoi ihmetellen, että mitä hemmettiä oikein haluat?! Täällä ei ole mitään! Palkitsin koiran, joka oli vielä hämmästyneemmän näköinen:) Mikä oli mielenkiintoista huomata, että Piu oli aivan erinäköinen, kuin ollessaan jäljellä. Se on hyvä homma, ettei jää arvailujen varaan, onko etsittävä koira ollut paikalla vai ei.

Pakkasin koiran autoon ja mentiin sitten toiseen paikkaan, jossa tämä etsittävä koira sitten oikeasti on kävellyt. Jälki (haju) löytyi heti ja lähdettiin sitten etsimään. Piu eteni reippaasti ja ilmaisi hienosti! Olin taas niin tyytyväinen:)

Toinen treeni oli sitten eilen. Taajamatreeni Espoon keskuksen juna-asemalla. Jälki oli noin kilometrin pituinen ja ehkä n. puoli tuntia vanha. Jälki kulki asfalttia pitkin asemarakennuksen sisälle. Sisällä mentiin putkessa junaratojen yli ja toiselta puolelta sitten ulos.

Jännä oli huomata, kun koira seisoo ihmeissään lasioven takana. Ovi oli jonkun verran auki, mutta Piu ei arvannut mennä sisälle. Kovasti pyöri oven edessä selvästikin kertoen, että tuonne se on mennyt. Ihmisiä tuli ja meni ovesta, mutta Piu vaan toljottaa ovesta sisään:)

Kysyin sitten, että mitäs nyt, autanko koiran sisään. No, päätin sanoa sille vaan tiukasti, että mennään. No, sitten mentiin sisälle. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa. Piu ei ottanut häiriötä meluavista nuorista, junien äänistä, kuulutuksista eikä mistään muustakaan. Se keskittyi loistavasti työhönsä:)

Nyt on treeniohjaajat heittäneet haasteen kehään koskien loppukoetta:) Lupasin tehdä päätöksen nukuttuani yön yli:) Saapa nähdä, josko sitten jatketaan edelleen treenaamista. Jäljet tulevat vaikeammiksi ja ennen kaikkea, mikä lisää haastetta, on se, että jäljet ovat reippaasti vanhoja. Huh:)

Katastrofin ainekset:(

En tiedä, onko niin, että pitihän se tämäkin kokea vähintäänkin kerran narttukoiralaumassa. Nimittäin pahin painajainen, märkäkohtu. Hengenvaarallinen:(

Aamu alkoi tänään normaalisti.. Herätys, vaatteet niskaan ja koirat pihalle. Jotenkin rekisteröin, että Kira kävi vesilätäköstä juomassa. Se ei ole ollenkaan tyypillistä sille, koska etutassut eivät missään nimessä saa kastua. No, ei muuta ihmeellistä.

Tavallisuudesta poiketen heitin pojat kouluun, koska toisella oli heti aamusta hammaslääkäri. Hän ei tarkalleen tiennyt, mihin pitää mennä, joten kävin saattelemassa. Kotiin ajellessa tuli viesti minun ja Roosan tuettavalta henkilöltä, että hänellä on migreeni eikä pysty lähteä lenkille. Ok, eipä siinä mitään, siirretään ensi viikolle.

Tulin kotiin ja hörpin aamukahvia siinä puoli kymmenen maissa. Ihmettelin, kun joku tytöistä koko ajan nuolee ja lutkuttaa jotain. Kielsin, mutta homma vaan jatkui. Rupesin sitten ihmettelemään, että kuka noin antaumuksella itseään putsaa. Piuta tietty epäilin, kun sillä on juoksu. No, se makasi jaloissa, joten väärä olettamus.

Huomasin sitten, että Kira on pöydän alla ja ihan käppyrässä itseään putsaa. Menin katsomaan, että mikähän nyt on. Huomasin, että sillä oli koko peräpeili, häntä ja takajalat ihan märät. Pyysin koiraa nousemaan ylös. Ihmettelin hiukan pinkeän tuntuista vatsaa. Painelin sitä hiukan ja voi elämä! Perästä lurahti ulos epämääräisen väristä nestettä. Ai kauhea! Tuntui, että voimat katoaa, kädet tärisee ja vatsasta vääntää!

Soitto luottolääkärille ja aika klo 15. Hetken aikaa pyörin ympyrää ja panikoin. Uusi soitto lääkäriin! Ystävällinen Sofia sitten soitti lääkärille, joka lupasi tulla klo 13 paikalle. Ok, kello oli 10.30, joten ajattelin, että pari tuntia ehkä oma pää pysyy kasassa.

Lähdettiin siis lääkäriin ja heti kättelyssä selvisi, että puukkoa olisi tarjolla:( Luottolääkärilläni ei ole kaasuanestesiavehkeitä, joten neuvoteltiin, jotta mitä tehdään. Jääkö Kira odottamaan myöhempää iltapäivää, jotta pääsee leikkuriin vai lähdetäänkö toiselle klinikalle, jossa on nuo kaasuvermeet.

Lääkäri suositteli, että mikäli jostain saa ajan samalle päivälle, kannattaa mennä. Jos ei, niin sitten Kira jää odottelemaan. Leikkausta ei missään nimessä voinut siirtää enää huomiselle.

Pääsimme sitten heti Lohjan Pieneläinklinikalle. Siellä odoteltiin, kun huristelimme paikalle. Ison itkun kanssa jätin Kiran klinikan lattialle nukkumaan. Kirurgi kertoi, että hänellä on kokous ja pääsee puolen tunnin sisällä leikkaamaan. Sillä aikaa nesteytetään ja annetaan antibioottia ja kipulääkettä.

Noin puolentoista tunnin päästä lääkäri soittaa, että leikkaus on onnistunut ja Kira on heräilemässä. Parin tunnin päästä saa hakea kotiin. Voi, mikä helpotus!

Leikkauskertomus oli todella järkyttävää luettavaa! Mätää oli arviolta 1,5 - 2 kg, alkava vatsakalvon tulehdus. Lisäksi Kiralta poistettiin kaksi utarelohkoa nisäkasvainten vuoksi. Ihmettelen noita kasvaimia, koska en itse ollut huomannut niitä joku aika sitten, kun pesin, föönasin ja trimmasin Kiran.

En tiedä, kuinka olisin huomannut tuon vakavan tilan, jos ei olisi ollut vuotoa ulospäin. Useinhan käy niin, ettei erite valu ulos. Lääkäri sanoi, että luultavasi Kira olisi vuorokaudessa tai alle menehtynyt. Kohtu oli jo "räjähtämispisteessä":(

Taas kerran on tässä tehty itsetutkiskelua siitä, että MIKSI en ole huomannut, että koira on vakavasti sairas. Ollaan käyty lenkillä normaalisti, Kira on syönyt normaalisti. Ylenpalttista juomista taas en ole laittanut merkille ollenkaan.

Mikä onni olikaan, että tänään sattui olemaan töistä vapaapäivä, tapaamiset peruuntuneet vastapuolen toimesta ja sain koiran lääkäriin ennen kun tuo mätä olisi vallannut koko vatsaontelon. Koira on hoidettu kuntoon ja nyt odotellaan, että Kira toipuu entiselleen:)

Leikannut kirurgi kehaisi, että on hoikka ja timmissä kunnossa oleva iäkäs koira:) Siitä tuli kyllä hyvä mieli ja luultavasti myös Kira selvisi hyvän yleiskunnon ansiosta. Lääkäri oli perin hämmästynyt kysyessään Kiran painoa. Oli juuri punnittu ja painoi 42,3 kg. Hän luuli, että painaa reippaasti enemmän:)) No, nyt ei Kira paina sitten enää sitäkään. Vatsa olikin leikkauksen jälkeen ihan eri tuntuinen kun aamulla.

Kiitokset kaikille teille, jotka viestein ja puheluin jaksoitte tsempata ja toivotella onnea matkaan! Olette kultaakin kalliimpia! Kiitos myös Heidi, Sofia, Fia ja Karin Siuntion eläinlääkäriasemalla sekä Niina Lohjan Pieneläinklinikalla. Ilman teitä olisi suuri persoona poissa!

Kira nukkuu villapeiton alla lääkehöyryjään pois. Kahta antibioottia menee kymmenen päivää, samoin kipulääkettä. Kira täytyy pitää kytkettynä ulkona, kauluri päässä sisällä. Siinä onkin sitten haastetta kerrakseen, kunhan nuo lääkkeet lakkaa vaikuttamasta:)

Tällä viikolla olen jutellut useamman kasvatinomistajan kanssa. Tuli aivan huikean hyvä mieli! Kaikki ovat niin tyytyväisiä omiin koiriinsa:)

Emma (Piun sisko) kävi trimmissä viime viikolla. Tällä viikolla trimmasin Allin (Piun ja Bondin tytär). Ikää vässykällä ja sisaruksillaan on nyt neljä ja puoli kuukautta.

Uuno, Allin veli, piipahti sitten leikkimään siskon kanssa. Olipahan vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Alli juoksee ihan hillitöntä vauhtia ja meno näyttää sangen päättömältä:) Ketterä ja vauhdikas neiti! Ei kompastellut omiin jalkoihinsa, vaikka juoksi ja kurvaili Uunon kanssa pitkin pihaa.

Johanna soitteli myös Edin kuulumisia. Heillä on kaikki hyvin ja Edi on kuulemma ihan huipputyyppi:) Vanha herra Ollie on ottanut tulokkaan hyvin vastaan.

Ensi viikolla jatkamme Piun kanssa etsintätreenejä. Jatkokurssin loppukoepäivä on jo tiedossa. Saapa nähdä, kuinka meidän käy. Jos onnistumme suorittamaan loppukokeen, jatkamme edelleen treenejä. Jäljet tulevat tietysti edelleen haastavammaksi: pidemmiksi ja reilusti vanhentuneiksi.

Vickanin rally-toko -kurssi on pulkassa. Viimeisellä kerralla oli "koe". Olisimme saaneet Vickanin kanssa ykköstuloksen:) Kurssin vetäjä on rally-tokotuomari ja arvostelulomakkeet olivat ihan viralliset. Ohjaaja teki todella pahan mokan! Talutin jotenkin tipahti kädestä ja siitä rokotetaan 10 pistettä. Auts!

Kävin Piun kanssa visiitillä täällä Inkoon vanhainkodissa. Piu oli hyvin rauhallinen ja nautti mummojen ja ukkojen rapsutuksista. Kukaan vanhuksista ei pelännyt Piuta, vaikka onkin iso, musta otus.

Roosan kanssa käydään viikottain lenkillä mielenterveyskuntoutujan kaverina. Hän ei pysty yksin lähtemään kotoa ulos, joten menemme seuraksi. Meidän on buukattu myös muutaman kerran vielä syksyn aikana koirakahvilaan.

Kirpeitä ja kuivia syyspäiviä odotellen!