Vuoden 2011 joulu jää varmasti ikiajoiksi mieleen. Tapaninpäivän aamuna heräsimme pimeässä torpassa. Jaa, sähkökatko.. No, eihän se mitään uutta ole täällä metsässä! Kahvihammasta kolottaa, ei vettä, ei valoa:( Puolen päivän maissa alkoi epätoivo iskeä, että ihan tosiaan sähköt ON poissa.
Kynttilän valossa, kylän huoltoasemalta haetun veden ja appivanhemmilta lainatun kaasukeittimen turvin vietimme lähdes kolme vuorokautta. No, sentään vielä viime vuoden puolella ne sähköt sitten tulivat takaisin:) Monille ei uutisten mukaan tullut. Sääliksi käy!
Puita on nurin metsässä sikin sokin. Meidän yksi lenkki menee vanhaa metsänhoitotietä pitkin. Siellä on kaksi puuta vierekkäin nurin, toinen täytyy alittaa ja toinen ylittää, jotta voi jatkaa matkaa. Onneksi sentään säästyttiin aineellisilta vahingoilta. Yhtään puuta ei kaatunut rakennusten tai autojen päälle.
Jotta sellainen loppuvuosi!
Mitähän muuta sitä sitten tapahtui vuonna 2011?
Itseäni soimaan ainakin treeni-innon puutteesta! Piun kanssa suoritettiin etsijäkoirin alkeiskurssi ja siihen liittyvä loppukoe kunnialla. Siinäpä taitaa olla saavutukset koulutuksen saralta. Hyi minua!
Kasvatteja kävi vuoden mittaan näyttelyssä hyvin tuloksin. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen hienot tulokset erikoisnäyttelystä! Ja tietty Vickanin juniorivoittajatitteli.
Kentillä kunnostautivat Laku (Druzkaya Chernyi Voin) ja Kati, jotka suorittivat BH-kokeen sekä Liila (Druzkaya Dlya Tebya) ja Sara tokoilivat ykköstuloksen alokasluokassa. Onnittelut vielä kerran!
Monia mukavia tapahtumia on vuoteen mahtunut: Druzkaya -koirien kimppakuvaus, trimmauskurssi, erkkari, leiri (jolle en ikävä kyllä päässyt mukaan), jalostustarkastus ja muut näyttelyt. On ollut ihana tavata uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja!
Kasvattien omistajat ovat pitäneet yhteyksiä kiitettävästi. Heille siitä suurkiitos! On aina yhtä ihanaa saada puhelu, tekstari tai sähköposti ja kuulla tuoreimmat kuulumiset:) Kiitos, että olette niin mahtavia ihmisä ja antaneet kasvateille loistavat kodit.
Kaikille teille, jotka olette jaksaneet kuunnella ja kannustaa, iso kiitos ja halaus <3
Katille kiitokset, kun hän jaksaa aina yhtä iloisesti matkustella seuraneitinä ties minne koiratapahtumiin ja toimia apulaisena:)
Annelle ja Annalle kiitokset apukäsistä:)
Ja mitäs sitten vuodelle 2012?
Päällimmäisenä haaveena mustat, pienet karvapallot:) Piulle hartaasti toivotaan pentuja keväälle!
Nyt on "tapetilla" ollut Hyperuricosuria eli uraattikivet. Geenitesti kyseisen sairauden tutkimiseksi on olemassa. DNA-testi voidaan ottaa joko verinäytteestä tai sylkinäytteestä. Kyseessä on siis geeneissä kulkeva perinnöllinen sairaus. Oheinen teksti on kopioitu Vet Dna Centerin nettisivuilta:
•CLEAR (those having 2 copies of the normal allele and are normal).
Oma vapaa suomennos: Terve
•CARRIER (those having 1 copy of the normal allele and 1 copy of the mutation but are not at risk for developing bladder stones)
Oma vapaa suomennos: Kantaja, ei ole riskiä, että muodostuisi vitsakiviä
•AFFECTED (those having 2 copies of the mutation and are at risk for developing bladder stones.)
Oma vapaa suomennos: Riski, että muodostuisi virtsakiviä. Eli koira on ilmiasultaan täysin terve, mutta omaa geenimutaation, joka aiheuttaa riskin sairastua virtsakiviin. Sairastumisriskiin ehkä vaikuttaa ympäristötekijät, esim. ruoka. Kyseisen riskin omaava koira voi elää elämänsä sairastumatta virtsakivisairauteen.
Koiria on alettu testaamaan kyseisen sairauden varalta. Jalostuksen kannalta homma on aika mutkikas. Terve x terve -yhdistelmä olisi tietysti se ideaali, mutta ehkä aika mahdoton (ulkomaisten tutkimusten valossa). Kantaja x terve -yhdistelmässä ei ole riskiä, että syntyisi niitä, joilla on riski sairastua. Suomessa ei ole tietääkseni koiria, joiden testituloksia olisi tiedossa. Jotta odotellaan, odotellaan. Ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan!
Toivoisin, että omat kasvattien omistajat ilmoittaisivat minulle, mikäli koiralle on virtsakiviä ilmaantunut. Se on erittäin vakava sairaus ja varsinkin uroksilla todella tuskallinen ja saattaa jopa aiheuttaa koiralle niin vakavia oireita, ettei siitä hengissä selviä. Toki suosittelen eläinlääkärikäynnin yhteydessä otattamaan verinäytteen, josta voidaan tuo sairaus tutkia. Jenkeistä voi myös tilata sylkinäytetestipakkauksen kotiin. Pakkaus lähetetään takaisin ja vastaukset tulee sitten aikanaan.
Tänä vuonna heitän itseni niska-persotteella koulutuspuuhiin! Minulle on heitetty haaste, joka täytynee ottaa vastaan:) Nyt ei voi edes syyttää valtavaa lumihankea ja paukkupakkasia siitä, ettei ole kentälle menty.
Kaikille lukijoille toivottelen onnea, menestystä ja lottovoittoa tälle vuodelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti