Ollaan kyllä häärätty vähän siellä sun täällä. Vepetreenit on tältä kaudelta Vickanin kanssa ohi. Mutta jatkettiin sitten vähän harjoituksia rally-tokon merkeissä:) Kuuden kerran setti on loppusuoralla. Hmm, olisi huomattavasti helpompaa tehdä niitä "temppuja", jos laiska ohjaaja olisi opettanut koiralle edes jotain perusjuttuja. No, syyllinen löytyy, kun kurkkaa peiliin:)
Rally-tokossa saa koiraa ohjata käsimerkein ja sanallisesti melkein niin paljon, kun ehtii ja kerkeää:) Alemmissa luokissa. Koiran kannustaminen ja kehuminen on erittäin suotavaa ja toivottavaa. Hauskaa! Aikamoista päänvaivaa ohjaajalle tuottaa kyltit, joissa on ohje, mikä temppu täytyy suorittaa. Voi elämä, että muutaman nuolen lukeminen = sisäistäminen voi olla välillä hankalaa:) Mutta pikkuhiljaa jotkut alkaa jäämään mieleen niin, että pikaisella vilkaisulla tietää, mitä täytyy tehdä.
Piun kanssa on viimeiset kolme jälkitreeniä edessä ennen jatkokurssin loppukoetta. Aika huisia! Sen jälkeen Etsijäkoiraliiton hallitus kokouksessaan päättää, jotta hyväksyytänkö meidät koirakkona etsintöihin valmistaviin koulutuksiin. Siinä on jo sitten ohjaajallekin pakollisia kursseja. Yhden olen jo etukäteen suorittanut, kun kurssi järjestettiin. Toinen meikäläiselle tooodella haastava kurssi on tulossa. Sehän on suunnistuskurssi:) Pelottaa jo valmiiksi, jotta kuinka hukkaan osaan itseni laittaa metsässä, kun apuna "vain" kartta ja kompassi.
En ole ikinä osannut lukea kompassia, joten haastetta riittää. Tosin, jos omistaisin nykyaikaisen luurin, niin luultavasti en osaisi hukata itseäni mihinkään:) Puhelimiin on saatavissa kaikennäköisiä paikantimia yms. hienouksia, jotta puhelin tietää, missä mennään. Ehkä täytyy toivoa joulupukilta joku pieni eräkäyttöön tarkoitettu gps. Puhelimen ominaisuudet nykyisellään riittävät, kun sillä voi soittaa ja lähettää viestejä:)) En ole vielä kokenut tarpeelliseksi päästä nettiin. Olen vissiin todellinen fossiili!
Poninetsintätreenit menivät hienosti. Hiukkasen päänvaivaa koirien ohjaajille tuotti se, että jostain syystä koirat ilmaisevat ponin sijainnin tosi kaukaa. Oli myös aika jännä nähdä, että todella, todella vauhdikkaasti jäljestävä tolleri olikin nyt jäljellä rauhallinen. Eteni tosi hitaasti ja varovaisesti. Se ei ollut aiemmin etsinyt hevosta tai ponia, joten luuli ilmeisesti etsittävän olevan vähintään dinosauruksen kokoinen elukka:) Mutta tärkeintähän on se, että kadonnut löytyy ja koira sen osaa ilmaista.
Vickan ja Seppo (D. Blagorodnaja) kävivät jalostustarkastuksessa Harry Tastin arvioitavana. Molemmat hyväksyttiin jalostukseen ulkomuodon osalta. Vickanilla oli toivomisen varaa turkissa (heh, "yllätys!"). Sepolla oli huomoitavaa voimaton takaosa. Meikäläinen täti-immeinen ei saanut koiraan tarpeeksi vauhtia. Seppo on todella vauhdikas liikkuja. Mutta en vaan pystynyt juoksuttamaan sitä tarpeeksi kovaa, että ravi olisi ollut sitä, miltä se näyttää vapaana juostessa. Ehkä olisi pitänyt ottaa fillari mukaan:) Olen erittäin tyytyväinen molempien koirien saamaan arvioon.
Roosan kanssa olemme pitkästä aikaa tehneet vapaaehtoistyöt mielenterveyskuntoutujien parissa. Olemme olleet koirakahvilassa pitämässä seuraa ja juttelemassa:) Roosa ottaa tosi rauhallisesti, istuskelee vieressä, jos sitä rapsutellaan. Jos ei tule rapsutuksia, se makoilee pöydän alla eikä piittaa pätkääkään muista kahvilassa olevista koirista:)
Osallistuimme viime syksynä tukikoirakkokurssille. Nyt jatkan itse vielä tukihenkilöksi. Saapa nähdä, jos meillä Roosan kanssa on joskus henkilökohtainen tuettava, jota autamme lähtemään ulos kävelylle:) Tästä lyhesti lisätietoa, mistä tukikoirakkotoiminassa on kyse.
Nyt saappaat jalkaan, sateeseen, sieniämpäri mukaan ja metsään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti