Kevätkuulumisia

Kira on toipunut todella hyvin amputaatiosta. Menee entiseen malliin omia lenkkejään. Jalka on tosin vielä suojattu, ettei tölväse sitä haavaa mihinkään. Tikit on otettu pois viikko sitten. Paljon ei enää ole jälkeä haavasta, mutta otetaan varman päälle:)

Piun pennut alkavat olla "jo" neljän kuukauden ikäisiä. Meille on tullut joku riiviökoira, joka kantaa kaikkia mahdollisia tavaroita ympäri kämppää, kiskoo äitiään parrasta, haukkuu, riekkuu ja tarraa hampaillaan lahkeeseen. Mistä tuo oikein tuli?

Korvat pennulta katoaa juuri sillä hetkellä, kun Piu ja Vickan lähtevät juoksemaan metsään. Pieni painaa perässä korvat tötteröllä. Aika kovaa Leimu juoksee, kun pysyy aika kauan näköetäisyydellä. Turkki pitäisi laittaa kuosiin, jotta on sitten helpompi rasti ennen pentunäyttelyä:)

Siskopuoli Alli kävi kaunistautumassa ja samalla tutustui pikkusiskoonsa. Alli ei nyt sitten ollutkaan kovin kiinnostunut, mutta Leimu sen sijaan halusi olla "samis", kuten ylemmässä kuvassa näkyy;)

Alli kävi siis kaunistautumassa tähtäimessä Imatran KV-näyttely. Anne teki hienon trimmin, olin vain sivusta seuraajana:)

Kyllähän kannatti lähteä! Alli (Druzkaya Effektnaja) toi kaiken mahdollisen kotiin! Sieltähän lähti mukaan seti ja cacib kera huikean hienon arvostelun. Onnea, Alli ja Anne! Huippua!

Alli (D. Effektnaja) 1 v 10 kk

Tällä viikolla Vickanin jälkeläisiä tulee trimmattavaksi. Ritza (D. Favoritka) kävi pari viikkoa sitten.

Ritza (D. Favoritka) 1 v 3 kk

Nuorukaiset ovat menossa lonkka- ja kyynärkuviin. Kyllä jännittää! Kevään aikana ne aikovat pyörähtää myös muutamassa näyttelyssä.

Aadan poismeno ei ole aiheuttanut sen kummempaa härdelliä laumassa. Kaikki tuntuu olevan kuten ennenkin. Itsellä on vähän outo olo, kun tuo ihmisen mieli on poissa. Mutta sitähän tämä koiran tai minkä tahansa lemmikin omistaminen on. Niistä täytyy myös luopua, päästää ajoissa irti.

Olihan meillä pääsiäisenä pientä draamaa myös. Jouduttiin kutsumaan palokunta pelastamaan nuorimmainen kissa puusta. Kyllä, totta se on! Pumba oli viettänyt jo kaksi yötä männyn latvassa. Olihan se sieltä alas saatava, tavalla tai toisella.

Houkuteltiin ruoalla, kaverikissa kävi myös naukumassa tikkaiden päässä. Mutta ei, se vaan meni ylös päin niin pitkälle, kun puuta riitti.

Ihanat Inkoon VPK:n ihmiset tulivat pelastamaan kisun pinteestä. Tosin pelastaminen ei varmaan ollut kissan mieleen, koska se piti "ampua" alas veden voimalla. Kissa oli kyllä tiukassa, sitä suihkutettiin vedellä suunnasta jos toisestakin. Ilmeisesti loppujen lopulta sen verran väsähti, että ote irtosi ja Pumba-raukka lensi kahdella voltilla viereiseen kuuseen, josta tarrasi kiinni. Hyppäsi sieltä sitten maahan ja kipitti kuistin alle piiloon:) Nälkä oli kova, joten sisälle oli kiire.

Osaa olla kyllä kurjan näköinen katti! Mitään fyysisiä tai psyykkisiä vammoja ei puussa asustaminen onneksi aiheuttanut. Nuo kaksi päivää, mitkä se puussa kyhjötti, oli todella lämpimiä. Yöt taas olivat kylmiä. Kyllä se onneksi on vielä ulos uskaltautunut, mutta toivottavasti pysyy maan kamaralla:)