Tammikuun turinat

Vickanin lonkkakuvat ovat Kennellittossa, joten varmaan lähtiaikoina olisi tulosia tiedossa:) Yhtä odotusta tämä onkin, koska Piulle odottelen juoksua pienten karvapallojen toivossa.

"Tapetilla" on ollut ja on edelleen Hyperuricosuria - uraattikivisairaus. Kuten aiemmin kirjoitin, se, että koira koira kantaa kyseisen sairauden geeniä, se ei tee koirasta sairasta. Tilastoja on ulkomailla tehty ja valtaosa koirista on kantajia. Kantaja ei siis voi sairastua.

Aika köyhäksi menee jalostusmateriaali, jos kaikki kantaja x kantaja -yhdistelmät tulisi poistaa jalostuksesta. Tuosta yhdistelmästä syntyy kuitenkin väistämättä myös koiria, jotka eivät ole kyseisen geenivirheen kantajia. Jos ajatellaan, että täytyy löytää luustoltaan terve, rodunomainen, ehkä luonnetestattu tai käyttötulokset, näyttelyt, luonne ja mitä vielä + hyperocsaluria N/N (=clear) "keskitasoa" parempi koira, tulee melkoisia haasteita. Jos sitten jostain esim. N/N uroksen, joka täyttää lisäksi muutkin kriteerit löytää, kuinka sellaisen jalostuskäyttö pidetään kohtuullisena ettei tule puheeksi matador-jalostus. Jalostussuosituksissahan on maininta pentujen määrästä per uros/narttu.

Mustia on kuitenkin ristiin rastiin astutettu jo kymmeniä vuosia. Sairastuneita koiria on ilmeisesti kuitenkin todella vähän. Sairautta missään nimessä vähättelemättä, todella ikävä ja koiralle tuskallinen sairaus. Kyseinen sairaus ei ilmene muuten, kuin uraattikivinä. Lisäksi virtsakiviä voi muodostua, vaikka koira ei tätä hyperuricosuria -geeniä kantaisikaan. Hyperuricosurian lisäksi koira kantaa lukemattoman määrän muita sairauksia geeneissään, jotka eivät sairastuta koiraa. Tai sitten huonolla onnella sairastuttaa.

Omiin korviin on enemmän kantautunut luustosairauksia, autoimmuunisairauksia, syöpiä, kasvaimia jne. jotka ovat vieneet koiran ennen aikojaan sateenkaarisillalle. Useinmiten virtsakivisairaus on hoidettavissa.

Ehkä pitäisi nyt vaan tutkituttaa koiria ja tietysti sairas x sairas yhdistelmät jättää tekemättä. Kunhan tuloksia saadaan useammasta koirasta niin tilannetta täytyy toki seurata, että mihin suuntaan ollaan menossa. Mikä olisi myös tärkeätä, saada tietää ne oikeasti sairastuneet koirat (jotka ko. geeniä kantaa).

Kennel Zornoin sivuilla "Ajatuksia" -linkin takana on erinomaisesti kirjoitettu ajatukset sanoiksi Itse en olisi osannut omia mietteitä yhtä hyvin "laittaa paperille". Täyttä asiaa!

"Jalostukseen tulisi käyttää keskitasoa parempia koiria". Jos on esim. urheilussa keskitasoa parempi, sen pystyy helposti mittaamaan. On mittareita esim. aika, matka, suorituspisteet yms. Mutta mikä on keskitasoa paremman jalostuskoiran mittari? Onko se kymmenet näyttelytittelit, upeasti mennyt luonnetesti, toko- tai pk-tulokset? Eikös "kauneus" ole katsojan silmissä:) Jokaisella on varmasti erilaiset kriteerit, mikä on OMIEN ARVOJEN mukaan se keskitasoa parempi koira.

Ihmiset kuitenkin toivovat koirilleen erilaisia ominaisuuksia omien mieltymystensä mukaan. Mikä esimerkiksi minun mielestäni olisi keskitasoa parempi koira, se voi toisen mielestä olla esim. luonteeltaan aivan sopimaton tai ulkonäöltään surkea (näyttelymenestyksestä huolimatta). Koira on kokonaisuus plussineen ja miinuksineen.

Tässä tämänpäiväiset ajatukset tavallisten koirien tavalliselta omistajalta/kasvattajalta:)

Synttärisankareita

Isot synttärionnittelut, D-pesue, Torsti, Emma, Iitu, Liila ja oma pikkuinen Piu! Kaksi vuotta mittarissa tänään!

Vickanin kanssa käytiin lonkka- ja kyynärkuvissa. Nyt sitten tuloksia jännitellään:) Samoin Piu ja Vickan "lahjoitti" eläinlääkärille pienen tilkan verta DNA-tutkimusta varten.

Kennelliitto on tehnyt virallisen käännöksen uudesta rotumääritelmästä. Samalla sitten kävi niin, että myös rodun nimi käännettiin uusiksi vastaamaan paremmin alkuperämaan rotunimeä:) Tästä lähtien meillä on siis venäjänmustaterrieri -rotuisia koiria.

Voi kiesus tätä keliä, taas talvi tuli ja meni. Olisi ollut niin mukavaa, jos keli olisi pysynyt hiukan pakkasella ja edes hitusen lunta maassa. Mutta selvästi ollaan kevättä kohti menossa. Sentään vielä kolmen maissa iltapäivällä voi vielä lähteä metsään koirien kanssa ilman, että pimeys yllättää vartissa:)

Torsti käväisi trimmissä ja turkki läks pois, kesätukka siis keskellä talvea:) Tulevana viikonloppuna treffaan myös muutaman muun kasvatin. Kiva, kun näkee kasvatteja ja niiden omistaija!

Uusi vuosi

Vuoden 2011 joulu jää varmasti ikiajoiksi mieleen. Tapaninpäivän aamuna heräsimme pimeässä torpassa. Jaa, sähkökatko.. No, eihän se mitään uutta ole täällä metsässä! Kahvihammasta kolottaa, ei vettä, ei valoa:( Puolen päivän maissa alkoi epätoivo iskeä, että ihan tosiaan sähköt ON poissa.

Kynttilän valossa, kylän huoltoasemalta haetun veden ja appivanhemmilta lainatun kaasukeittimen turvin vietimme lähdes kolme vuorokautta. No, sentään vielä viime vuoden puolella ne sähköt sitten tulivat takaisin:) Monille ei uutisten mukaan tullut. Sääliksi käy!

Puita on nurin metsässä sikin sokin. Meidän yksi lenkki menee vanhaa metsänhoitotietä pitkin. Siellä on kaksi puuta vierekkäin nurin, toinen täytyy alittaa ja toinen ylittää, jotta voi jatkaa matkaa. Onneksi sentään säästyttiin aineellisilta vahingoilta. Yhtään puuta ei kaatunut rakennusten tai autojen päälle.

Jotta sellainen loppuvuosi!

Mitähän muuta sitä sitten tapahtui vuonna 2011?

Itseäni soimaan ainakin treeni-innon puutteesta! Piun kanssa suoritettiin etsijäkoirin alkeiskurssi ja siihen liittyvä loppukoe kunnialla. Siinäpä taitaa olla saavutukset koulutuksen saralta. Hyi minua!

Kasvatteja kävi vuoden mittaan näyttelyssä hyvin tuloksin. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen hienot tulokset erikoisnäyttelystä! Ja tietty Vickanin juniorivoittajatitteli.

Kentillä kunnostautivat Laku (Druzkaya Chernyi Voin) ja Kati, jotka suorittivat BH-kokeen sekä Liila (Druzkaya Dlya Tebya) ja Sara tokoilivat ykköstuloksen alokasluokassa. Onnittelut vielä kerran!

Monia mukavia tapahtumia on vuoteen mahtunut: Druzkaya -koirien kimppakuvaus, trimmauskurssi, erkkari, leiri (jolle en ikävä kyllä päässyt mukaan), jalostustarkastus ja muut näyttelyt. On ollut ihana tavata uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja!

Kasvattien omistajat ovat pitäneet yhteyksiä kiitettävästi. Heille siitä suurkiitos! On aina yhtä ihanaa saada puhelu, tekstari tai sähköposti ja kuulla tuoreimmat kuulumiset:) Kiitos, että olette niin mahtavia ihmisä ja antaneet kasvateille loistavat kodit.

Kaikille teille, jotka olette jaksaneet kuunnella ja kannustaa, iso kiitos ja halaus <3

Katille kiitokset, kun hän jaksaa aina yhtä iloisesti matkustella seuraneitinä ties minne koiratapahtumiin ja toimia apulaisena:)

Annelle ja Annalle kiitokset apukäsistä:)

Ja mitäs sitten vuodelle 2012?

Päällimmäisenä haaveena mustat, pienet karvapallot:) Piulle hartaasti toivotaan pentuja keväälle!

Nyt on "tapetilla" ollut Hyperuricosuria eli uraattikivet. Geenitesti kyseisen sairauden tutkimiseksi on olemassa. DNA-testi voidaan ottaa joko verinäytteestä tai sylkinäytteestä. Kyseessä on siis geeneissä kulkeva perinnöllinen sairaus. Oheinen teksti on kopioitu Vet Dna Centerin nettisivuilta:

•CLEAR (those having 2 copies of the normal allele and are normal).

Oma vapaa suomennos: Terve
•CARRIER (those having 1 copy of the normal allele and 1 copy of the mutation but are not at risk for developing bladder stones)
Oma vapaa suomennos: Kantaja, ei ole riskiä, että muodostuisi vitsakiviä
•AFFECTED (those having 2 copies of the mutation and are at risk for developing bladder stones.)
Oma vapaa suomennos: Riski, että muodostuisi virtsakiviä. Eli koira on ilmiasultaan täysin terve, mutta omaa geenimutaation, joka aiheuttaa riskin sairastua virtsakiviin. Sairastumisriskiin ehkä vaikuttaa ympäristötekijät, esim. ruoka. Kyseisen riskin omaava koira voi elää elämänsä sairastumatta virtsakivisairauteen.

Koiria on alettu testaamaan kyseisen sairauden varalta. Jalostuksen kannalta homma on aika mutkikas. Terve x terve -yhdistelmä olisi tietysti se ideaali, mutta ehkä aika mahdoton (ulkomaisten tutkimusten valossa). Kantaja x terve -yhdistelmässä ei ole riskiä, että syntyisi niitä, joilla on riski sairastua. Suomessa ei ole tietääkseni koiria, joiden testituloksia olisi tiedossa. Jotta odotellaan, odotellaan. Ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan!

Toivoisin, että omat kasvattien omistajat ilmoittaisivat minulle, mikäli koiralle on virtsakiviä ilmaantunut. Se on erittäin vakava sairaus ja varsinkin uroksilla todella tuskallinen ja saattaa jopa aiheuttaa koiralle niin vakavia oireita, ettei siitä hengissä selviä. Toki suosittelen eläinlääkärikäynnin yhteydessä otattamaan verinäytteen, josta voidaan tuo sairaus tutkia. Jenkeistä voi myös tilata sylkinäytetestipakkauksen kotiin. Pakkaus lähetetään takaisin ja vastaukset tulee sitten aikanaan.

Tänä vuonna heitän itseni niska-persotteella koulutuspuuhiin! Minulle on heitetty haaste, joka täytynee ottaa vastaan:) Nyt ei voi edes syyttää valtavaa lumihankea ja paukkupakkasia siitä, ettei ole kentälle menty.

Kaikille lukijoille toivottelen onnea, menestystä ja lottovoittoa tälle vuodelle!

Joulun aikaa

Tiukuja voi kuulla,

Joulu on jo porraspuulla.

Kirkas tähti hohtaa,

Jouluun sinut johtaa.

Sytytä kynttilä, hiljene tovi,

avaa Joululle ovi!

Iloista joulumieltä kaikille!

Erehdyksen kautta Voittoon:)

Tämän vuoden näyttelyt on näytelty. Lauantaina Helsingin Voittaja -näyttelyssä oli Piu ja Vickan mukana. Molemmat saivat erin ilman SA:ta. Tuomari rokotti pehmeästä turkista. Sitä ei käy kiistäminen:) Vickanilla puskee trimmauksen jälkeen pohjavilla pintaan. Piulla taas on sitten eritavalla pehmeähkö karva. Arvostelut olivat tosi hyvät molemmilla.

Tuomari ei paljon SA:ta jaellut, mutta kyllä kuitenkin voittajat leivottiin! Onnea Hedi!



Näyttelyretkeilijät Piu, Vickan ja Aada

Sunnuntaina sitten oli tarkoitus lähteä matkaan juniorin ja veteraanin kanssa. Pakkasin koirat autoon ja koukkasin hakemaan Katin Virkkalasta kyytiin. Ajelimme Messukeskuksen parkkihalliin jo hyvissä ajoin. Elämäni MOKA!! Aloin laittaa koirille taluttimia kiinni ja kauhukseni huomasin, että olin ottanut mukaan VÄÄRÄN koiran! Piu oli lähtenyt reissuun Vickanin sijaan. Voi itku! Siinä ei tosiaan kyyneleet olleet kaukana! Kiitos heille, jotka tsemppasivat ja jopa kertoivat itsekin erehtyneensä. Luulin kyllä, ettei tuollaista erehdystä voi sattua kenellekään.

Menimme sitten Aadan kanssa sisään ja pähkäilin, että mikä neuvoksi. Kehää ennen en enää ehdi ajaa kotiin ja takaisin. Onneksi Marko oli kotona ja mahdollisuus lähteä ajamaan. Niinpä reilu puoli tuntia ennen kehää sain Vickanin paikalle:) HUH!

Aada ROP-veteraani

Aadasta leivottiin ROP-veteraani. Paras narttu -kehässä ei tullut sijoitusta, mutta se oli ihan odotettavissakin. Tuomari kätteli ulos sekä junnun että veteraanin heti aluksi. Annelle jälleen iso kiitos avusta ja taitavasta Vickanin handlaamisesta paras narttu -kehässä.



Harmaantuneet korvat:)

Junnuluokassa oli kaksi narttua. Vickan eri, SA, JUK1 ja Juniori Voittaja 2011. Arvostelu oli tänäänkin tosi hyvä, mutta edelleen turkin toivottiin olevan parempi.



Vickan JV 2011



Ihan mahtavan suuret onnittelut Krasse (ROP) & Jani ja Ossi (VSP) & Kari Voittaja 2011 -tittelistä!

Oli mukava tavata monia tuttuja ihmisiä! Joitain en ollut tavannut ainakaan vuoteen tai muutamaan, joitain sentään tänä vuonna. On se vaan aina kiva vaihtaa kuulumisia ja höpötellä niitä näitä:) Ja tietysti nähdä monta mustaa samassa paikassa. Voittajanäyttely ja erkkari taitavat olla niitä harvoja näyttelyitä, joissa koiria on "paljon". Se on tietysti suhteellista, koska esim. kultaisia noutajia on ollut varmaan lähemmäs sata.

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt aivan liian pitkä aika. Syksyn aikana on tullut suru-uutisia rakkaiden koiraystvävien siirtymisestä sateenkaarisillalle. Hyvää matkaa Aarre, Mimmi, Ali ja Impi :'(

Kupion tytöiltä tuli iloisia uutisia. Liila (Druzkaya Dlya Tebya) & Sara olivat tokoilleet ensimmäistä kertaa alokasluokassa ykköstuloksen edestä. Ihan huippua! Onnittelut Liila & Sara! Tästä on hyvä jatkaa;)


Kuten kuvistakin näkyy, meille pöllähti eilen ensilumi. Sitä on varmaan pari kolme senttiä, mutta joka tapauksessa maa on valkoinen. Eilinen ilta oli kyllä niin paljon valoisampi kuin edellinen, vaikka lunta onkin todella vähän. Tykkään! Ja koirat tykkää! Herttinen sentään, millaisen hepulin tytöt saivat illalla, kun lähdettiin käymään ulkona:)

Luultavasti olen unohtanut suurimman osan, mitä piti syksyn tapahtumista kirjoitella. Mutta ei mahda mitään! Vaikka kuinka yritän kaivella muistin syövereitä, niin eipä juolahda mieleen.

Hyvää itsenäisyspäivää!

Jalostustarkastus

Jep, jep, tulipahan nyt ensimmäistä kertaa mentyä paikan päälle koiran kanssa:) Mukava päivä kaiken kaikkiaan! Piu (Druzkaya Derzhava) ja Laku (Druzkaya Chernyi Voin) olivat matkassa mukana. Kaiken kaikkiaan koiria oli paikalla yksitoista. Katille kiitokset jälleen mukavasta matkaseurasta!

Laku ja Piu saivat molemmat lausunnon "suositellaan jalostukseen ulkomuodon osalta". Piu lisähuomautuksella pehmeä karva ja Laku lisähuomautuksella pään muoto ja koko. Pää varmaan vielä kaverilla kasvaa, mutta muoto varmaan säilyy. Pää oli hiukan kiilamainen. Olen NIIN tyytyväinen kummankin koiran "tuomioon" ja käyttäytymiseen paikan päällä. Mistä nyt täytyy olla erimieltä (koska aina täytyy jostain periaatteen vuoksi olla), on se, että Piu olisi kuiva lihakseton. No, kuiva se varmaan on, kun on niin laiha, mutta enpä nyt ensimmäiseksi lihaksettomana pitäisi. Taitaa olla meidän laumasta Vickanin kanssa ainoat, joilla oikeasti on edes jossain lihasta. Nuo muut on niin patalaiskoja, ettei niitä juurikaan saa juoksemaan:(

No, tästä otetaan kuitenkin opiksi ja pistetään tytöt liikkumaan ja syömään vielä enemmän:)) Muuten olemme viettäneet aika tasasen tappavaa elämää. Treenisaralla on taas ollut hiljaista, kun ei saa oikein kalenteria sattumaan kohdilleen treenipäivien kanssa. Tämä asia täytyy korjata, mieluusti heti!

Laitetaan muutama vanha kuva, kun ei ole uusia tullut otettua:(

Aada

Roosa ja omin pikku kätösin tekemäni naru"pallo"

Leevi ja Kira

Loppuun vielä ravitunnelmaa:) Leevi ja Queen starttasivat ensimmäistä kertaa Vermossa syyskuussa. Huikeaa menestystä ei tullut. Onnistunut ja kaikin puolin ehjä suoritus molemmilta:) Itse en päässyt paikalle, mutta kyllä olin kotona niin tulisilla hiilillä jännityksestä, ettei mitään järkeä. En tiedä, kuinka olisin edes voinut radan reunalla olla katsomassa:)

Näyttelyssä jälleen

Tällä kertaa matkasimme Raisioon ryhmikseen. Taitaa olla niitä viimeisimpiä ulkonäyttelyitä. Keli oli oikein mukava, aurinkoinen, mutta ei kuitenkaan hirmuisen kuuma.

Meillä oli tuomarinmuutos. Tuomari oli kuitenkin serbialainen, kuten kuten hän, kenen piti alunperin olla tuomaroimassa. Torsti olikin vähän villillä päällä ja halusi tervehtiä tuomaria pienellä hyppyloikalla. Tuomari selvästikin pelkäsi mustia hurjia. Hädin tuskin koski koiriin, hampaat ja silmät pyysi näyttämään.



Torsti kehässä. Kuva ei tietenkään ole kovinkaan onnistunut.. Yllätys, yllätys! Nuortenluokassa kilpakumppaninaan Merlin (Zornoi Icman). Molemmille eri, Merlinin luokkavoitto + serti ja Torsti NUK2.

 Aada ensimmäistä kertaa veteraaniluokassa. Eri, VEK1, SA, PN1, VSP, ROP-veteraani. Ryhmässä ei sijoitusta, eipä mikään yllätys:) Kuvassa Vickan, the parraton, eri, JUK1, SA, PN2, serti.

 Kuvassa pokaalien ja ruusukkeiden kera ROP - Merlin, VSP - Aada, serti - Vickan

Isot onnittelut Merlin, Jaana & Kirsti

Kotona vihdoin ja viimein:) Tytöt jaksoivat vielä istuen poseerata. Kiva reissu kaiken kaikkiaan. Mukava oli odotella myös ryhmää, kun oli seuraa, kiitos Jaanan ja Tarun.

Nyt on Voittajanäyttelyyn saakka näyttelyt käyty. Vickanilta on jostain syystä hävinnyt leuan alta parta ihan tyystin. Nyt koitetaan sitä kasvatella, ehkäpä biotiinin voimalla. Ihan mystinen juttu! Taitaa olla viisainta käydä lääkärissä otattamassa joku raapenäyte, ettei ole mitään hiivaa tai sientä tms.

Nyt keskitymme tyttöjen kanssa suppilovahveroiden metsästykseen. Niitä tuntuu taas riittävän:) Kaikki treenikuviot on ollut ihan jäähyllä, mutta eiköhän tästä viileiden ilmojen myötä taas herätä henkiin.