The nenä

On se vaan ihmeellinen kapistus, tuo koiran nenä ja sen hajuerittelykyky! Hämmästykseni ja kummastukseni johtuu siitä, että Piulle tehtiin jälleen etsintätreeni. Kiitos Lena, Päivi ja Gasti-käppänän:)

Gasti oli aamupäivällä kävellyt hoitotätinsä kanssa lenkin Inkoon keskustan liepeillä. Lähdimme sitten Piun kanssa illalla "etsimään" Gastia. Jälki oli siis laskujeni mukaan n. 10 tuntia vanha. Se kulki hiekkatietä, kävelytietä ja asfalttia pitkin. Risteyksiä oli monta:)

Nyt on kyllä vähän pakko hehkuttaa! Annoin Piulle hajun ja sitten mentiin:) Piu eteni määrätietoisesti ja suhteellisen hyvällä vauhdilla. Tiesin suunnilleen, mistä koira oli mennyt, mutta varma en ollut. Gastin omistaja kertoi, että hoitotäti oli kuljettanut Gastia oikealle, vasemmalle, oikealle jne. risteyksistä. En siis voinut olla varma käännöksistä.

Piu meni risteykset yllättävän hyvin! Se pysähtyi paikallensa tarkistamaan hajun suuntaa, mutta ei kuitenkaan poikennut risteyksissä poikkeaville teille, vaan jatkoi varmana matkaansa. Päivi oli jättänyt auton reitin varrelle ja jatkanut Gastin kanssa matkaa puolisen tuntia ennen, kuin aloitimme. Oli aika hauska nähdä, kun Piu "merkkasi" tien varrella seisovan auton. Totta kai, koska siitä tuli niin tuore etsittävän koiran haju.

Piu käveli vanhan hajun vietävänä ja yht'äkkiä se jotenkin "heräsi" ajatukesstaan, ryhdistäytyi hieman ja alkoi heiluttaa häntää. Mutta se ei kuitenkaan tarkastunt autoa vaan jatkoi matkaa.

Inkoon kylällä liikkui paljon koiria tuohon aikaan. Niitä tuli vastaan, poikkesi edestä tien yli jne. Yhtään kertaa Piu ei kuitenkaan siirtynyt väärälle jäljelle tai edes tarkastanut, jotta mikä siellä meni. Se eteni hyvin keskittyneen oloisena vaan Gastin hajun perusteella.

No, löydettiin sitten "maalikoira" Inkoon kirkolta:)) Olin kyllä haljeta ilosta ja ylpeydestä, kun Piu teki ihan täydellisen suorituksen! Hienoa! Niin, ottaen vielä huomioon, että hormoonit saattaisivat sekoittaa nupin ihan huolella, onhan sillä ollut juuri juoksu ja vielä astutettukin:)

Nyt Piu on suorittanut kaikki jäljet, jotka jatkokurssille pääsemiseksi vaaditaan. Eli mahdollisen mammaloman jälkeen kirsu kohti uusia haasteita!

Ultraan on jo varattu aika. Sitä sitten odotellaan ja jännitetään vielä kaksi viikkoa:)

Torsti kävi trimmissä, saatiin kuvakin otettua pitkästä aikaa:)

Ihanaa, nyt on kevät! Ihan huippua! Toivottavasti lumet häipyvät ja nopeasti! Meidän talon ympärillä on vielä kunnon kinokset. Ei pääse vielä terassille kahville:( Mutta yöpakkasten häivyttyä on alettava lapiohommiin ja levitettävä lumet pitkin pihaa, jotta häipyisivät nopeammin:)

Mukavaa kevätkura-aikaa kaikille;)

No, vihdoin ja viimein:)

Piun astutusprojekti on ollut kyllä oikea heikkohermoisen ihmisen painajainen! Juoksu oli kuudetta päivää ja progestronitulos 0,7 viime viikon maanantaina. Koska täällä vastaus kestää yön yli, käytiin torstaina sitten uudelleen. Juoksun 10. päivä ja proggari 0,9. Ei siis tunnu tapahtuvan yhtään mitään.

Maanantaina sitten taas lääkäriin. Ajettiin elukkatohtorille työkaverin kautta. Heli oli luvannut, että saadaan Piun kanssa tulla hänen poiikakoiria moikkaamaan. No, reissu oli antoisa, leikattu Simba-herra yritti mieluusti selkään ja Piu salli sen! Jes! Kiitos vaan Heli ja Simba avusta!

Otettiin proggarit taas ja jatkettiin sitten matkaa Hämeenlinnaan. Piu järjesti kyllä vielä viimeisenkin källin tähän astutusprojektiin. Nimittäin aivan järkyttävä takatalvi! Iittalassa oli tullut hurja määrä lunta. Ja kyllähän sitä sitten satoi, satoi ja satoi. Keli kuitenkin oli paluumatkalla Hämeenlinnan tällä puolen jo ihan hyvä.

Astutus sujui oikein mallikkaasti. Piu oli reipas tyttö ja Bond osasi hommansa hienosti. Menemme vielä huomenna uudelle retkelle:)

Kiitos kaikille kanssajännittäjille ja tsemppaajille. Katille kiitos matkaseurasta, Kirstille kiitokset avusta. Minnalle ja Harrylle kiitokset kestityksestä.

Nyt peukut ja varpaat pystyyn, jotta saadaan pentuja. Piu ultrataan noin neljän viikon kuluttua, luultavasti viikolla 17. Näihin iloisiin kuulumisiin!