Vanha vuosi...

Yrittäisiköhän sitä vähän kerrata vuoden 2010 tapahtumia?

Tammikuussa Kira synnytti toisen pesueensa. Aluksi tuntui siltä, ettei tämä pennuntuoksuinen hetki muutu iloksi sitten millään. Pentuja syntyi kuolleena ja lisäksi vielä jouduin lopettamaan yhden pennun vakavan kitalakihalkion vuoksi.

Mutta olihan se ilo seurata viiden karvaisen lapsen kehitystä:) Torsti, Emma, Iitu ja Liila löysivät ihan mahtavat omat kodit. Piu-raasu jäikin sitten lauman jatkoksi:)

Talven aikana ei kai kummempaa tapahtumaa ollut. Mitä nyt lunta tuli enemmän kuin tarpeeksi!

Kesällä sitten käytiin Roosan kanssa neljässä näyttelyssä. Jo kolmesta ensimmäisestä tuli tarvittavat kolme sertiä:) Otto pyörähti myös kahdesti kehässä saaden sekin kolmannen sertinsä. Näin ollen leivottiin siis kaksi Suomen Muotovaliota:)

Visiteerattiin myös Tallinnassa Roosan kanssa. Toki meikäläisen tuurilla oli sellainen suomalainen tuomari, josta ei voi ikinä tietää. Roosa nappasi kuitenkin hienosti erin. Serti meni kilpakumppanille. Reissulla kuitenkin saatiin Roosan matkakaverista, Bandista, Eestin valio:)

Piun kanssa käytiin kolmessa pentunäyttelyssä. Hienosti maalais"tollo" osasi käyttäytyä ihmis- ja koirapaljoudessa. Kahdesti Piu oli ROP-pentu ja kerran VSP. Hienosti meni!Heinäkuussa järjestimme Kirstin, Kennel Zornoi ja Jaanan, Kennel Bojai, kanssa yhteisen puuhapäivän kasvateillemme. Porukkaa olikin paikalla hurjasti:) Päivä oli kaikin puolin antoisa. Mukavaa yhdessäoloa, paaaljon syömistä, koulutusvinkkejä ja näyttelytreeniä. Kiitos kaikille osallistujille! Teitte päivästä ihan mahtavan!

Aadan tyttäret Roosa ja Nita kävivät luonnetestissä. Tytöt pärjäsivät hyvin. Yllätyksiä ei kummankaan osalta tullut. Omasta mielestäni Roosa selvisi yllättävän hyvin, koska se on hyvin tiiviisti laumakoira eikä sen ole tarvinnut yksin mitään päätöksiä tehdä.

Piun kanssa ollaan jonkun verran tottisteltu. Kaipa se siitä taas lähtee:) Olen ollut kuuntelemassa Tommy Wirénin luennon ja taas kerran yllättynyt siitä, ettei koiran opettaminen ole mitään salatiedettä!

Kävimme Piun kanssa myös Etsijäkoiraliiton järjestämän hajutunnistus -kurssin. Yksi päivä oli teoriaa ja toisena päivänä sitten etsittiin "kadonnut" koira metsäsä. Ihan huisia, kuinka koira voi kaikkien ihmisten ja koirien jälkien seasta haistaa sen hajun, joka sille on alussa annettu ja jäljestää maalikoiran luokse. Odottelemme kuumeisesti alkeiskurssin alkamista!

Karvaisia perheenjäseniä on tullut vuoden aikana lisää. Maaliskuussa Simba-kissa sai kaverikseen Nala-tyttösen. Nala on aivan ihana sylikissa!

Elokuussa taloon muuti kääpiömallinen maastonakki, Veijo. Tämä pikku-herra on sopeutunut laumaan hyvin. Veijo on tyttären koira ja Sissin paras kaveri.

Syyskuun lopulla sain vieraan Ruotsista. Ingemar (Kennel Gårdarikets) matkusti pitkän matkan kahden pienen mustan kanssa Inkooseen. Suomeen saapui prinsessa Vickan, joka jäi sittenkin meille asumaan, sekä veljensä Haades. Herra-Haades jatkoi matkaansa Karjaalle Lauran ja Sepon hoiviin.

Varmasti olen unohtanut jotain kuluneen vuoden merkittäviä tai vähemmän merkittäviä tapahtumia, mutta meikäläisen muisti on erinomaisen hyvä, mutta NIIN lyhyt.

Haluan lähettää kiitokset kaikille kasvattieni omistajille. Kaikki ovat aivan huippuja ja omille "pienille" mustille ei voisi parempia koteja toivoa. Jaksatte kirjoitella ja soitella kuulumisia sekä lähetellä kuvia sekä käydä kylässä:)

Mellulle kiitokset mielenkiintoista keskustelutuokoista ja mielipiteiden vaihtamisesta koirien käyttäytymisen ja koulutuksen saralta. Sebun ja Kiran juostessa metsässä on ollut mukava vaihtaa ajatuksia:)

Persuuksille potkimisesta, tsemppaamisesta ja kaikesta avusta ja tuesta haluan lähettää kiitokset halausten kera Hennalle, Jaanalle ja Kirstille. Mahtavaa, että on sellaisia ihmisiä ympärillä, joille voi soittaa niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Niin ja loistavaa matkaseuraa unohtamatta, Jaanan ja Kirstin lisäksi Pauliina:)

Kaikille lukijoille oikein onnekasta vuotta 2011!

Joulua:)

Synttärionnitteluja

Kasvattajamamma laumoineen lähettää ISOT synttärionnittelut B-pentueelle, Ginille, Sissille, Zlatalle ja Sepolle. Kakarat täyttävät jo kaksi vuotta! Alla kuva, joka on otettu aikalailla tarkalleen kaksi vuotta sitten:) Kyllä aika vaan vierii nopeasti! Nyt on lumi maassa ja ihan mahtavaa, kun taas näkee iltamyöhäänkin vielä käydä kävelemässä koirien kanssa. Kuraa ei tule enää sisälle, mutta vettä senkin edestä. Koirat ovat nauttineet täysin siemauksin lumesta:)

Otin joitakin kuvia viime viikolla, kun aurinko hetken näyttäytyi. Silloin ei vielä lunta ollut maassa.

Vickan söpöstelee
Roosa

PaPeKo (Lohjan palvelus- ja pelastuskoirat) palkitsivat pikkujoulujuhlissaan Lakun ja Katin vuoden lupaavimpana koirakkona. Onnittelut! Hienoa työtä! Luultavasti tästä parivaljakosta kuullaan vielä:) Tavoitteet on varmasti asetettu.

Olimme Piun kanssa Etsijäkoiraliiton hajuerittelykurssilla. Viikonloppu oli äärimmäisen mielenkiintoinen! Lauantaina oli reilun kolmen tunnin teoria ja sunnuntaina sitten etsimme toista koiraa metsästä.

Tuo koiran nenä on ihan mieletön "koneisto". Metsässä meni jälkiä, sekä koirien että ihmisten ristiin rastiin. Mutta Piu seurasi todella intensiivisesti jälkeä ja ohjasi minut ja kouluttajan maalikoiran luokse. Alussa Piulle annettiin koiran haju maalikoiran kaulapannasta. Siitä sitten näyttämään jälkeä ja niin tuo vaan osasi seurata juuri oikean jäljen.

Tuo meni niin hienosti, että innolla odotan alkeiskurssin alkua. Eniten viehättää se, että koira saa toimia itsenäisesti ja valita itse parhaan mahdollisen tavan löytää se maalikoira. Ei siis ole väliä, jäljestääkö koira tiiviisti nenä maassa vai kenties ilmavainulla. Tavoitteena on ainoastaan löytää se maalikoira, tavalla tai toisella:) Ihan mahtava fiilis jäi tuon viikonlopun jälkeen!

Näyttelyrintamalla ei ole tapahtumassa mitään. Messukeskuksen voittajanäyttelyihin en ole yhtään koiraa ilmoittanut. Luultavasti turistina matkaan paikalle tapaamaan ystäviä:) Ehkä vuoden vaihteen jälkeen jotain ryhmänäyttelyitä tai pentunäyttelyitä tutkiskelen.

Lumimyrskyä tänne on ennustettu, joten sitä odotellen!

Hiljaista ja pimeää

Kauhukseni huomasin, että kuukausi on kulunut, eikä ole mukamas ollut mitään sanottavaa:) No, paljon ei olekaan tapahtunut, joten siinä mielessä ei asiaa ole ollutkaan.

Prinsessa-Vickan kasvaa kovaa kyytiä. Alkaa oppia talon tavoille: ruokakuppi tarkoittaa sitä, että täytyy kieppua, hyppiä ja heittää kuperkeikkaa, kun isot tytöt leikkii, pikku-neiti seisoo turvallisesti metrin-parin päässä ja säestää omalla haukullaan leikkiä, paperit ja pahvit on ainoastaa sitä varten, että ne silputaan.. Lienee Piu kertonut, mitä kaikkea voikaan aikansa kuluksi tehdä:)

Näyttelyihin ei ole ilmoitettuna yhtään koiraa, saa nähdä, milloin sitten taas lähdetään. Voittaja-näyttelyyn olisi tarkoitus lähteä turistina tuttuja tapaamaan. Koska aamut ovat meikäläiselle hyyyvin vaikeita, täytyy toivoa, ettei kehä kumpanakaan päivänä ole heti aamusta.

Jaa, onhan sen verran tapahtunut, että muutamia kasvatteja on käynyt kylässä. Ozzyn näinkin ensimmäistä kertaa sitten ihan pentuajan. Olipas herrasta kasvanutkin jo iso mies:) Kiitos, Johanna, kun visiteerasitte!

Rudi ja Muska pyörähtivät muutaman päivän yökylässä. Tuo parivaljakko on kyllä kuin yö ja päivä. Rudi on äitinsä kaltainen viilipytty, rauhallinen ja harkitsevainen, kun taas "siskonsa" Muska on kuin pyörremyrsky:) Oli hauska seurata tyttöjä, kun tuolla metsässä kuljeskeltiin, toinen juoksee tukka putkella ja toinen tallustelee kaikessa rauhassa.

Seppo ja Haades kävivät myös kyläilemässä. Haadeksesta on vissiin tulossa "riittävän" kokoinen mörssäri. Sepolta lähti turkki koneella alas ja nyt jännätään, josko alkuvuodeksi kasvaisi riittävästi näyttelä varten. Haades oli himpun verran siskoaan korkeampi ja leveämpi.

Veijo kävi pyörähtämässä pentunäyttelyssä. Tuomari ei jakanut yhdellekään pennulle kp:ta. Veijon lisäksi kehässä oli kaksi siskoa. Ikää näillä oli 5 kk ja pari päivää, mutta tuomari sanoi, ettei anna kp:ta, koska pentumaisuus näkyy niin selkeästi liikkeissä. Jep, jep! Muuten arvostelu oli kyllä tosi hieno!

Yritämme Piun kanssa tarttua itseämme niskasta kiinni ja toimittaa toisemme taas treeneihin. On jäänyt pari kertaa taas menemättä. Syitähän on tietysti monia! Mutta nyt täytyy mennä katsomaan peilistä, kuka on pääsyyllinen.

Nyt tuntuu, että päivästä on hävinnyt monta tuntia. Pimeys tulee niin varhain, että päivä loppuu ihan kesken. Olen jo pari viikkoa ajatellut, jotta täytyisi ottaa uusia kuvia. Mutta onpahan jäänyt ottamatta, kun päivätkin on niin hämäriä. Toivottavasti aurinko näyttäytisi edes hetken!

Me vaivumme taas hetkeksi pimeyteen!

Ai niin, lonkkakuvaushässäkä etenee pikkuhiljaa. Odotan vielä yhtä tarjousta ja sitten lähdemme jollain aikataululla kimppakuviin. Hinnat ovat täällä kyllä huomattavasti edullisemmat, kuin esim. Helsingissä.

En ole vieläkään/edelleenkään naamakirjassa, mutta Lauralta saa sitä kautta hänen eläinlääkärinsä yhteystiedot. Hinta on edullinen ja kuvaava lääkäri on kuulemma osannut lausua kuvat niin, ettei Kennelliitosta ole tullut isoja yllätyksiä. Toivoisin, että mahdollisimman moni kuvauttaisi koiransa:) D-pesue on vielä liian nuori, mutta aiemmat lapsukaiset voisi kuviin jo mennä.

Kuvapläjäys:)

No, niin:) Yhteydet on tökkinyt ihan kiitettävästi, joten päivitykset on jäänyt väliin. Toisekseen, ei malttanut millään jättää virkkausprojektia pois käsistä. Olen virkannut pipan:) Meidän Mikko esitti toiveen, josko osaisin virkata. Nooh, ei muuta, kun virkkuukoukun ja lankojen hankintaan. Pipa valmistui viikonlopun aikana, joten nyt on kädet vapaana:)

Sitten niitä kuvia. Laura, Seppo ja Haades (Gårdarikets Ecco) visiteerasivat perjantaina. Muutama kuva sisaruksista. Niin, ja Gårdarikets Evirka on kutsumanimeltään Vickan. Täytyyhän sitä syntyperää vähän nimessä olla, kun prinsessa on ruotsinmaalta.

Piun kanssa pyörähdettiin pentunäytelmässä. Tuomarina Sanna Vakkilainen. VSP-pentu oli saldona tällä kertaa. ROP-pentuna reilu 5 kk pikkuherra Goda. Onnittelut Tuuli & taustajoukot.

Vickan ja Haades

Vickan

Haades söpöstelee Vickan söpöstelee Pakolliset pönötykset: yllä Vickan ja alla Haades

Luonnetestissä. Valitettavasti kuvat ovat sekalaisessa järjestyksessä. Kiitokset Mirjalle ja Pialle, kun toimivat kuvaajina.

Kelit ovat olleet upeat! Suppiksia on metsästä haettu muutamia ämpärillisiä ja lisää kasvaa. Käyn keräilemässä isommat pois ja pienemmät saa jäädä kasvamaan:) Yhtään säilöttyä sientä ei vielä meiltä löydy vaan kaikki on annettu sukulaisille ja ystäville.

Kuvaustulos

Jihaa, kerrankin hyviä uutisia! Saran (Druzkaya Crasavitsa) lonkka- ja kyynärkuvat ovat tulleet lausuttuna A/A ja 1/1. Onnittelut omistajille!

Roosan luonnetestitulos on omilla sivuilla kokonaisuudessaan. Loppupisteet 142, laukausvarma. Ylläreitä ei tullut, koira selvitti mielestäni hyvin kaikki pelottimet ja muut systeemit:) Otton luonnetesti ei mennyt putkeen, mutta sellaista sattuu. Tosi ihana kaveri kumminkin!

Kamera ei pelittänytkään, kun yritin prinsessa Victoriasta kuvia ottaa. Vickan hän on kotioloissa:) Pentu on sopeutunut hyvin, vaikka vähän isot tytöt välillä hirvittääkin. Ruoka maistuu ja häntä heiluu iloisesti:)

Kunhan saan aikaiseksi, laitan kuvapläjäyksen luonnetestistä ja tuosta pikkuneidistä.

Vieraita naapurimaasta

Saatiin vieraita Etelä-Ruotsista:) Ingemar tuli kahden vässykän kanssa Inkooseen. Tässä esittäytyvät Gårdarikets Ecco "Haades" ja Gårdarikets Evrika. Tylleröllä ei ole vielä nimeä, koska perhe (ei taaskaan) hyväksy ehdotuksiani.

Penukoiden äiti on Roosan siskopuoli, joten tuttuja koiria löytyy sukutaulusta. Viralliset tiedot naputellaan, kun ehditään, nettisivuille. Ingemar ja pennut
Gårdarikets Evrika

Gårdarikets Ecco "Haades"

Haades matkasi Karjaalle "Sepon" kaveriksi Lauran, Antin ja lasten luokse. Topi-koiraa tietysti unohtamatta. Seppo on sangen hämmentynyt, jotta mikä otus se oikein on. Huitoo mokoma etutassuillaan päin näköä:)

Nimetön neiti totuttelee elämään meidän laumassa..

Reissussa

Meidän Roosan kohdalla voisi sanoa, että "hukka reissu, mutta tulipahan tehtyä":) Gunnel Holm oli tuomaroimassa ja sentään Roosa kuitenkin ERI:n nappasi. Arvostelu oli todella hyvä ja tyytyväinen täytyy olla. Kyseisestä rouvasta kun ei aina voi tietää, mitä tykkää kenestäkin:)

Roosa siis AVO ERI, AVK2, PN2. Iines (Zornoi Illuzia) JUN-ERI, JUK1, PN3.

Uroksissa Frodo arvatenkin paras uros. Bandi (Antonio Banderas Scrab Serca) nappasi ERI:n ja sertin ollen PU2. Bandista tuli Eestin muotovalio. Onnittelut Bandille taustajoukkoineen.

Reissu oli kaikin puolin oikein mukava! Vähän kyllä jänskätti lähteä ajamaan Tallinnan aika hektisessä liikenteessä. Mutta kyllähän siitä selvittiin hienosti! Pauliina ja Bandi olivat minun ja Roosan matkakumppaneita.

Toisessa autossa matkasivat Kirstin ollessa puikoissa Jaana ja Taru sekä mustat Iines ja Merlin ja valkoiset Chilla ja Amor. Amor nappasi myös sertin ja tuli Eestin valioksi. Onnittelut Amorille ja omille ihmisille!

Kirsti navigoi sujuvasti jokaiseen määränpäähän. Mitä nyt meikäläinen joutui ajelemaan päin punaisia Kirstin mennessä "hiukan" vanhoilla vihreillä:) Tallinnassa oli keskustan ja rannan katuja suljettuna jonkun syysmaratonjuoksun vuoksi. Matka näyttelypaikalta, upea Laululavan puisto, satamaan ei tosiaan ole kuin muutama kilometri. Jouduimme kuitenkin kiertämään Tallinnan keskustan vähän kauempaa, jotta satamaan pääsimme.

Kirstin johdolla löysimme hyvissä ajoin satamaan. Pienoinen äksidentti siinä sitten sattui paluumatkalla. Harmittaa ihan vietävästi Kirstin puolesta! Ei onneksi mitään sen vakavampaa.

Nyt ei auta muuta, kuin yrittää lähteä uudelle retkelle Roosan ja ehkä sitten muutaman muun koiran kanssa. Periksi ei anneta:))

Valitettavasti kuvia on tosi vähän. Alla Bandi, jolla oli hirmuinen kiire. Ei meinannut malttaa kuvattavaksi, kun oli päässyt akkavallan alta ulos autosta:)

Kiitokset Pauliinalle seuranpidosta ajomatkoilla ja hotellissa. Kiitokset Kirstille ja Jaanalle, jotka ylipuhuivat reissuun, seurasta ja oppaina toimimisesta.

Bandi ennen kehää

Kaverukset autossa:) Vasemmalta Roosa ja Bandi

Sohwin ja Bandin poika, Aramis, vietti meillä pari yötä hoidossa. Aramis olikin meillä sisällä hoidossa, kun tyttöjen kanssa tuntui menevän hyvin. Ei mitään ylimääräistä häsläystä tai sisällä leikkimistä. Tämä kaveri onkin aikamoinen mörssäri vuosikkaaksi:)

Alla kuva Aramis-herrasta, jota ei kuvauksia varten ole trimmattu:)

Tarun tytöt Nita (Druzkaya Almaz) ja Iitu (Druzkaya Dvizhenie) olivat myös muutaman päivän hoidossa. Tytöt pääsivät Piun ja Zaron kanssa sienimetsään. Marko lauman kanssa kuljeskeli minun ollessa reissussa. Koirat olivat painattaneet menemään kuin viimeistä päivää:) Olivat kuulemma muistuttaneet enemmän suohirviöitä kuin koiria palatessaan takaisin. Mutta varmasti oli hauskaa!

Näyttelyssä jälleen

Tänä viikonloppuna Zlata (Druzkaya Bodraja) esiintyi ryhmänäyttelyssä nuortenluokassa ja virallisessa näyttelyssä ensimmäistä kertaa. Tuloksena oli EH. Tuomari oli tiukka, hieno arvostelu, jossa ainoat puutteet oli, että tyttö on vielä kesken kehityksen. No, eipä tuo mikään ihme olekaan:) Nätti tyttö ja kympin luonteella varustettu! Siskoksissa näyttäisi olevan samaa näköä. Tässä Piu (Druzkaya Derzhava) 7 kk. Helsingin syysnäyttelyssä tuomarina Dick Baars, Alankomaat. Piu ROP-pentu ja Roosa VAL-ERI ja ROP.

Yleisön pyynnöstä kuvia steppinakkimäykystä. Veijo painaa hurrrjat 2,2 kg. Kuvissa hän yrittää rohkeana miehenalkuna ottaa mittaa Nala-kissasta:)

Ensi viikolla sitten tapaankin taas muutamia kasvatteja. Kiva, kiva! Täytyy yrittää taas kameran kanssa heilua.. Nyt onkin vielä muutaman viikon jännät paikat. Roosalle on luonnetestipaikka varattuna, mutta käytöksestä päätellen juoksua pukkaa. Jotenkin olen muka laskenut, ettei missään nimessä syyskuussa tule juoksua. Saapa nähdä, kuinka tässä käy. Otto on samaiseen luonnetestiin ilmoitettu.

Sara on uudessa kodissa Sirkan ja Henkan hellässä huomassa Nousiaisissa. Siellä menee hienosti. Neiti on perheen ainoana koirana. Lähipiiristä löytyy kuitenkin musta juoksukaveri, Miina:) Sara on käynyt lonkka- ja kyynärkuvissa. Tuloksia siis Kennelliitosta odotellaan.

Ensi viikonloppuna sitten retkelle!

Näytelmässä

Aika mahtava fiilis:) Ensimmäinen kasvattini "Roosa" (Druzkaya Alyi) sai tänään kolmannen sertin ja tuli Suomen muotovalioksi. Kylkiäisinä vielä napsahti ensimmäinen cacib:) Roosa oli VSP ja Boris ROP. Onnittelut Borikselle ja kotiväelle!


Piu (Druzkaya Derzhava) oli myös mukana ensimmäisessä näyttelyssä ollen ROP-pentu.

Posetusta kera pokaalien:)

Puuhastelua

Taas on viikonloppu vierähtänyt työn ja huvin merkeissä:) Työtä oli edelleen terassin värkkäämisessä ja huvia, kun Torsti kävi lauantaina hakemassa vielä kesäkampauksen ja siskonsa Emma tänään, maanantaina:) Sunnuntaina jäljestettiin..

Rudilta ja Muskalta tuli vielä kesäterveiset:) Rudi ja Muska

Laura mietti eräänä päivänä, josko Sepon kanssa jotain lähtisi puuhastelemaan:) Mellu olikin sopivasti Inkoossa, joten pyysin häntä opastamaan meitä verijäljen saloihin:) Keli oli onneksi kuiva ja muutenkin ihan jees, ei liian kylmä eikä kuuma. Tosin tuulinen. Seppo ja Piu saivat toimia koekaniinina:)

Kokeilimme ensin pienellä alalla, että jännittääkö tai pelottaako koiria tuo tuoreen veren haju. Pikkuisen näytti jännittävän, mutta ei niin pahasti, että olisi paniikki iskenyt. Siispä jälkeä tekemään!

Piu oli ensimmäisenä kokeilemassa. Eipä sujunut läheskään niin mallikkaasti, kuin makkarajälki. Kuitenkin välillä nenä meni maata kohti ja edettiin muutamia askelia. Luultavasti Piu ihmetteli, että mihin helkuttiin ne makkarat on unohtunut:) Jäljen päästä löytyi luu, joka sitten iloisesti juoksuttaen vietiin autoon.

Tehtiin sitten vielä yksi ihan lyhyt jälki, jotta pääsee loppupalkalle ihan muutaman metrin nuuskuttelun jälkeen. Ajattelin vielä kokeilla muutamia jälkiä, jotta oppiiko tuo sen veren jäljessä kulkemisen vai ei.

Seppo olikin sitten huomattavasti etevämpi! Aluksi lähti ihan hyvin, mutta sitten yht'äkkiä bongasi minut ja Mellun töllistelemässä jonkun matkan päässä. Seppo päästi kunnon vahtihaukun ja siinä menikin sitten pasmat varmaan sekaisin.

Mellu ohjasi sitten Lauran ja Sepon kiertäen takaisin jäljelle ja sitten menikin tosi hienosti. Sepolle tehtiin myös toinen ihan lyhyt jälki ja se meni tosi hyvin eikä Seppo häiriintynyt edes meidän pällistelystä:)

Aada pääsi myös vuoden tauon jälkeen bongaamaan muutaman ukon metsästä. Voi elämä, on se vaan niin hienoa! Koira ei ole unohtanut! Aada oli niin intoa piukassa, jotta oksat pois. Ukko löytyi tosi hienon työskentelyn jälkeen ja haukkukin irtosi hyvin. Kolme ukkoa piileksi puskissa ja kaikki nousivat..

Otin Aadan kanssa myös pienet seuraamiset ja jättöliikkeet. Taas tuli ihan mahtava fiilis, kun koira oli niin innoissaan ja teki tosi hienoa seuraamista. Oli niin tiivis kontakti, että oksat pois! Pieni ajatus kävi päässä, mutta onneksi se katosi saman tien:)

Piu jäljellä

Seppo ja Laura makuupaikalla

Jäljellä

Tässä sitten se kahden viikonlopun työrupeama. The Terassi:) Tämä kuva taitaa olla otettu ennen lauantaina. Lauantaina sitten ruuvasimme loput laudat paikoilleen ja melkein on valmista. Vihdoinkin, vaikka vähän myöhäistä tätä kesää ajatellen. Ajattelimmekin, pitäisiköhän nyt syksyllä pimeään aikaan pitää terassikauden avajaiset:) Mahtaisi olla mukavaa syksyisessä pimeydessä, tuulessa ja sateessa "nauttia" terassielämästä:)

Ensi viikonloppuna sitten näytelmään, sitä seuraavana ja vielä sitäkin seuraavana. Vihdoin myös luonnetestipaikat ovat Ottolle ja Roosalle varmistuneet. Mielenkiinnolla odottelen, onko Roosa sellainen, kun olen kuvitellut. Mukava myös nähdä, onko siskokset yhtään samanoloisia, koska Nitan on testannut samat tuomarit.

Mejä-koira

Kiran tytär, Zlata, on tehnyt "uuden" aluevaltauksen:) Katja ja Zlata ovat aloittaneet verijäljen treenaamisen. Tyttö osasi hienosti seurata verijälkeä ja merkata makuukset.

Kiitos, Katja, kuvista!

Jäljellä Makuupaikka
Ja aarre löytyi!

Arki alkaa:)

Vihdoin ja viimein olemme palanneet arkeen. Koulut ovat alkaneet ja porukka on poissa jaloista pyörimästä. Kyllähän nuo lapset ja nuoret ovat jo odottaneetkin koulun alkamista.

Sara on lähtenyt parin viikon koeajalla uuteen kotiin Nousiaisiin Sirkan ja Henkan luokse. Heillä on aiemmin ollut hovarontti. He olivat ihastuneet sukulaisten mustiin ja ajattelivat, josko heillekin sellainen:)

Saralla on mennyt hienosti, vaikkei koirakaveria perheestä löydykään. Olipa Saraa ehtinyt käydä jo tervehtimässä Miina-mustis. Oli lähtenyt leikki sujumaan heti ja kivaa oli ollut:)

Herra Seppo kävi trimmissä. Eipä turkkia edes ollut vielä paljoa koneajelun jäljiltä. Mutta hieno kaveri! Iso, mutta vielä NIIN hömelö:) Seppo ja Piu menivät metsässä perätysten ja yhtä pelottavan koheltamalla. Kun Seppo rymisteli risukasojen yli, Piu yritti sitten läpi.

Jalkapohjiin odottelemme vielä kunnon karvaa, ehkä sitten näytelmään. Keväällä Sepolla iski hotspotti ja jalkapohjat ajeltiin ihan kaljuksi. Karkea ja piikki suora karvaa kasvaa todella hitaasti.

Omat tytöt vaan hengailevat.. Roosa on ilmoitettu kahteen näytelmään ja viimein myös luonnetestiin. Onneksi sentään ilmat vissiin viimein viilenevät, päästään vihdoin kunnon lenkille. Kanttarelleja menemme etsimään tuosta nurkilta. Pitkälle ei uskalla, koska olen niin taitava eksymään:)

Veijo the maastonakki on sopeutunut laumaan hienosti. Roosa on herran ylin leikittäjä:) Roosa heiluttelee päätään ja Veijo hyökkäilee suoraan suuhun. Tuollainen leikki sopii hyvin tuolle Roosalle, kun on niin laiska. Voi vaan makoilla keskellä lattiaa:)

Veijo painaa tällä hetkellä noin 2,2 kg, joten on se vaan niin pikkuinen.