Kira voi aivan loistavasti! Ei ikinä uskoisi, että tyypillä on melkoisen pitä haava vatsassa. Lähtee meiluusti ulos, ruoka kelpaa ja on ihan oma itsensä. Tosin Kira on sangen äkämystynyt, koska joutuu ulkoilemaan kytkettynä. Se ei pääse tekemään omia camel boots -lenkkejään:)
Eilen ja tänään on trimmailtu vässyköitä. Huomenna vielä jatketaan:) Vässykät ovat menossa isolle kirkolle näyttelyyn:)
Edi (D. Edinstvennyi) kävi tänään trimmissä. Siistimistä jäi vielä ensi viikonlopulle, mutta karvaisesta kaverista tuli mustaterrieriä muistuttava koira.
Alli (D. Effektjana) piipahti eilen siistiytymässä. Alli trimattiin jokunen viikko sitten, joten tällä kertaa oli vaan pientä siistimistä vailla. Uuno (D. Ekstaz) trimmaillaan huomenna.
Rölli piipahti viikolla työmaalla:) Tässä siis viikon sisällä viidestä pennusta on tullut tavattua neljä. Ihan huipputyyppejä kaikki! Lolan (D. Ezivika) perheeltä tuli tänään sähköpostia. Sielläkin kaikki hyvin! Lolan tapasin, kun oltiin jalostustarkastuksessa Riihimäellä.
Piun kanssa ollaan käyty etsintätreeneissä. Ne ovat sujuneet kyllä yli odotusen! Kaikki pakolliset jäljet ennen jatkokurssin loppukoetta on nyt pulkassa. Loppukoe päivä on jo tiedossa, mutta se jääköön kertomatta "ääneen":)
Viime viikolla Piulla oli tyhjä jälki. Eli annettiin etsittävän koiran haju sellaisessa paikassa, missä koira ei ole ollenkaan käynyt. Etukäteen vähän mietitytti, että mitähän koira mahtaa tehdä.
Olimme päättyvän tien kääntöpaikalla, missä meni poikittan kevyen liikenteen väylä. Siitä oli kaksi erillistä sisäänajoa parkkipaikalle. Annoin Piulle hajun. Se haisteli ilmaa ja otti muutaman askeleen eteenpäin. Piu ei lähtenyt ollenkaan samaan tapaan liikkeelle, kuin jäljellä. Se liikkui hissukseen eteenpäin ja sivulle haistellen maata todella intensiivisesti. Itse seisois liinan päässä paikoillaan ja käännyin sitä mukaa, kun Piu liikkui. Se kiersi suljetun ympyrän, jonka halkaisija oli noin pari metriä.
Sitten Piu katsoi ihmetellen, että mitä hemmettiä oikein haluat?! Täällä ei ole mitään! Palkitsin koiran, joka oli vielä hämmästyneemmän näköinen:) Mikä oli mielenkiintoista huomata, että Piu oli aivan erinäköinen, kuin ollessaan jäljellä. Se on hyvä homma, ettei jää arvailujen varaan, onko etsittävä koira ollut paikalla vai ei.
Pakkasin koiran autoon ja mentiin sitten toiseen paikkaan, jossa tämä etsittävä koira sitten oikeasti on kävellyt. Jälki (haju) löytyi heti ja lähdettiin sitten etsimään. Piu eteni reippaasti ja ilmaisi hienosti! Olin taas niin tyytyväinen:)
Toinen treeni oli sitten eilen. Taajamatreeni Espoon keskuksen juna-asemalla. Jälki oli noin kilometrin pituinen ja ehkä n. puoli tuntia vanha. Jälki kulki asfalttia pitkin asemarakennuksen sisälle. Sisällä mentiin putkessa junaratojen yli ja toiselta puolelta sitten ulos.
Jännä oli huomata, kun koira seisoo ihmeissään lasioven takana. Ovi oli jonkun verran auki, mutta Piu ei arvannut mennä sisälle. Kovasti pyöri oven edessä selvästikin kertoen, että tuonne se on mennyt. Ihmisiä tuli ja meni ovesta, mutta Piu vaan toljottaa ovesta sisään:)
Kysyin sitten, että mitäs nyt, autanko koiran sisään. No, päätin sanoa sille vaan tiukasti, että mennään. No, sitten mentiin sisälle. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa. Piu ei ottanut häiriötä meluavista nuorista, junien äänistä, kuulutuksista eikä mistään muustakaan. Se keskittyi loistavasti työhönsä:)
Nyt on treeniohjaajat heittäneet haasteen kehään koskien loppukoetta:) Lupasin tehdä päätöksen nukuttuani yön yli:) Saapa nähdä, josko sitten jatketaan edelleen treenaamista. Jäljet tulevat vaikeammiksi ja ennen kaikkea, mikä lisää haastetta, on se, että jäljet ovat reippaasti vanhoja. Huh:)