Omat koirat

lauantai 24. marraskuuta 2012

Pariutuneet:)

Piikkiössä ollaan vierailtu torstaina ja tänään Vickanin kanssa. Torsti (D. Dinosavr) oli sangen innokas astumaan:) Toivottavasti saamme reilun kolmen viikon kuluttua ultrassa nähdä, että pentuja olisi tulossa.

Kuopion tytöt Liila (TK1 D. Dlya Tebya ) ovat tokoilleet menestyksekkäästi!

17.11. toko avoinluokka 172 p./1-tulos, 3. sija
3.11. toko avoinluokka 149 p./2-tulos

Synttärionnittelut Druzkaya B-pesueelle, Gini, Sissi, Zlata ja Seppo!
Jengillä on tänään nelivuotissynttärit:)


Piun kanssa olemme olleet treenamassa koiranetsintää. Sitä ei tunnut juoksuaikakaan häiritsevän hienoa työskentelyä. Roosan kanssa kävelimme perjantaina kolmen kilometrin jäljen melkein valmiille etsijäkoiralle. He käyvät ajamassa jäljen sunnuntaina eli melkein kaksi vuorokautta vanhana. Jälki kulkee Inkoon keskustan läpi, joten siellä on varmasti ollut viikonlopun aikana jos jonkinlaista nelijalkaista kulkijaa:)  

Kira on toipunut aivan entiselleen:) Se juoksee, hyppii, leikkii ja ottaa roskakylpyjä metsässä. Aivan uskomatonta, että se parani niin nopeasti ja hyvin! Saapa nähdä, pitääkö paikkansa, että steriloitu koira pullistuu melkenpä väistämättä. Koko lauma on aina ollut hoikassa kunnossa aina, joten mielenkiinnolla odotan seurauksia:) Leikannut kirurgi sanoi, että mahdollisen lihomiseen taipuvaisuuden huomaa jo parissa kuukaudessa. Varmasti Kirasta tulee aina pahempi ruokavaras tilaisuuden tullen, mikäli sen ruoka-annosta joutuu pienentämään. Sehän on elämänsä aikana päässyt muutamia kertoja itsekseen syömään nappulatynnyristä aivan järjettömään ähkyyn itsensä. Tyyppi kun osaa avata kaikki ovet ja tynnyrin kannen niin halutessaan. Nykyään ruoat on pihalla ja ulko-ovi takalukossa. Eipähän enää ihan äkkiä pääse nappulavarkaisiin:)  

Nyt pidämme peukut ja varpaat pystyssä, jotta tärppäisi ja Vickan tulee kantavaksi:)

tiistai 13. marraskuuta 2012

Vässykät isolla kirkolla

Piun penskat osallistuivat viikonloppuna pentunäyttelyyn Ikää niillä oli muutaman päivän päälle 5 kk. Kakarat käyttäytyivät mallikkaasti. Niitä ei yhtään jännittänyt iso halli, jossa oli paljon meteliä, koiria ja ihmisiä:)

Näyttelyssä olikin huikea määrä pentuja! 13 oli ilmoitettu, joista kaksi oli poissa. Pikku-urosten (5 - 7 kk) luokassa kilpaili Uuno ja Edi. Uuno oli pikkupentujen urosten toinen saaden kunniapalkinnon ja Edi kolmas. Onnittelut urosten ykköselle Oscarille taustajoukkoineen.
Edi (D. Edinstvennnyi)
Uuno (D. Ekstaz)
Molemmilla pojilla arviostelussa luki, että erinomainen tyyppi, hyvä pää, tummat silmät, hyvä selkälinja ja kaula. Hyvät kulmaukset. Liikkuu erinomaisesti. Nämä oli ne, mitä ulkoa muistan:) Tuomarina Hillkka Salohalla, joka kirjoittaa melko pitkät arvostelut.

Pikkupentujen nartuissa Alli nappasi voiton saaden kunniapalkinnon. Alli pyyhkäisi itsensä kaikkien narttujen ykköseksi:) Allin arvostelu oli myös todella hyvä. Erinomainen tyyppi, hyvä selkälinja ja kaula, hyvin kulmautunut, liikkuu erinomaisesti. Tämä lyhykäisyydessään arvostelusta:)

ROP-keähässä olikin sitten kaksi pikkupentujen luokasta ponnistanutta kilpailijaa:) ROP-kehästä otettu kuva ei ole kaksinen, mutta jälkimmäisenä ravaa Alli, jolla näyttää liikkeissä potkua riittävän.
Alli VSP-pentu
Urosten pikkupentu Osckar oli ROP ja Alli VSP. Onnittelut Oscar & Katja ja Alli & Anne!
Edi, Alli ja Uuno
Kuvassa vielä koko ryhmä rämä:) Kauniita ja hyvin käyttäytyviä kakaroita! Aivan mahtava päivä! Kiitokset kasvattien omistajille Annelle, Johannalle ja Katille pentuineen, että isänpäivästä tuli ikimuistoinen:)

Kuvista kiitokset paparazzina hääränneelle Edin isännälle ja Pauliinalle. Omasta kamerasta tietty loppu patterit ja varapatterit olivat kotiin tullessa samassa paikassa, mihin ne olin laittanut, jotta lähtevät mukaan.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Jatkokurssi pulkassa:)

Jes, olen NIIN mahottoman ylpeä etsijäkoiranalusta, Piusta. Olimme torstaina suorittamassa jatkokurssin loppukoetta sysipimeässä metsässä. Tosin jälki kulki onneksi hiekkatietä, pihan poikki ja jotain metsätietä. Ei sentään tarvinnut metsään lähteä liinan perässä kompuroimaan:)

Olemme Piun kanssa tässä syksyn aikana suorittaneet seuraavat jatkokurssijäljet:

- vanha jälki (n. 500 m, 12-24 h vanhentunut)
  Tämä vanha jälki oli Piulle tehty pidemmäksi ja oli melkein 24 tuntia vanha
- monikulmainen jälki (n.1 km, vähintään 3 kulmaa)
- sekahaju (n. 1 km)
  Sekahaju tarkoittaa, että koiralle annetaan haju esim. lelusta, alustasta tai kaulapannasta, jota on käyttänyt useampi koira. Piulla oli kahden koiran käyttämä lelu. Toinen koira näytettiin ja toista lähdettiin etsimään.
-Y- tai viuhka-jälki (n. 1 km, sisältää yhden tai usean häiriökoiran jäljet)
 Piulla kaksi häiriökoiraa

Näiden jälkien jälkeen oli pakollinen neljän viikon tauko. Sinä aikana järjestin muille etsijäkoirille treenejä. Meillä oli täällä kotinurkissa reviirijälkiä ja ponin etsintää.

- kaupunkijälki (n. 1 km, kaupunkimaastossa, jälki sisältää useita häiriöitä)
  Tämä oli sitten Espoon juna-asemalla, josta jo kirjoittelinkin.
- pitkä jälki (n. 2 - 2,5km)
- tyhjä jälki (koiran annetaan aluksi etsiä paikassa, jossa ei ole etsittävän hajua ja sen jälkeen viedään etsimään paikkaan, jossa hajua on. Varsinaisen jäljen tulee olla helppo, n. 500m)

Kurssin loppukoe:

- Y- tai viuhkajälki (n. 1 km, vähintään 30 min vanhentunut). Häiriökoiran haarautumiskohdan tulee olla selkeä ja häiriökoiran tulee olla vähintään 200 metrin etäisyydellä haarakohdasta.

Meidän loppukoe oli huomattavasti haastavampi:) Lena (kouluttaja) ja Päivi (koejäljen "tuomari") ehdottivat, josko tehtäisiin Piulle vaikeampi loppukoe. Toki olisin voinut sanoa ei, mutta ajattelin, josko Piu vaikka edes kerran mahdollisesti tekisi jonkun virheen:)

Meidän jälki oli sellaisella alueella, jossa maalikoira lenkkeilee päivittäin. Jälki oli puoli tuntia vanha. Mentiin hiekkatietä pitkin. Muutamassa kohdassa Piu poikkesi metsän puolelle melkein liinan mitan. Myöhemin kuulin, että maalikoira oli käynyt siellä tarpeillaan:)

Jälki kulki maalikoiran oman pihan poikki, jossa on valtava määrä koiran eri-ikäisiä jälkiä ja hajuja. Lisäksi vielä talo, jossa koira asuu. Valtava hajukeskittymä. Muutamaan otteeseen Piulta meni aikaa, kun pähkäili, että mihin suuntaan se tuorein jälki kulkee.

Yksi paikka, missä koiran pään päällä oli vaan läjä kysymysmerkkejä, oli ulkorakennuksen edessä. Piu käveli siksakkia moneen otteeseen. Ei millään meinannut osata päättää, jotta mihin päin lähtisi. No, lopulta sitten päätti suunnan. Jäljentekijä kertoi, että oli siinä kohdassa pakannut koiran autoon ja lähtenyt ajamaan sinne jäljen aloituskohtaan.

Jälki oli kilometrin mittainen ja aikaa siihen meni tunnin verran. Vauhti ei päätä huimaa:) Piu teki koko ajan töitä ja nuo muutamat kompastuskivet tietysti veivät aikaa. Koira selviytyi hienosti, vaikka ohjaaja välillä jo alkoi vaipua epätoivoon, kun tyyppi vaan tarkistaa muutama metri eteen, taakse, vasemmalle ja oikealle:) Harmi, että oli pimeää, niin ei saatu kuvaa sankarillisesta etsijäkoiran alusta ja onnesta ja koiran taitavuudesta pöllästyneestä ohjaajasta:)

Kiitos Lena & Päivi kannustuksesta!

Vickanilla alkoikin sitten juoksu. Näillä näkymin visiteeraamme Torstin (D. Dinosavr) luona parin viikon sisällä. Jos nyt leidi tulisi tiineeksi, niin voisimme taas kesällä jatkaa vepeilyä. Piun kanssa keskitymme edelleen etsintätreeneihin ja ehkä myös hiukan tottistelemme:)

Huomenna on jännä päivä. Piun viidestä kakarasta kolme suuntaa pentunäyttelyyn:) Siellä onkin 13 pentua näytillä. Paljon osallistujia, mikä on tosi hienoa. Kiva tavata tuttuja ja mahdollisesti uusia mustisihmisiä!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Trimmausta ja etsintätreenejä

Kira voi aivan loistavasti! Ei ikinä uskoisi, että tyypillä on melkoisen pitä haava vatsassa. Lähtee meiluusti ulos, ruoka kelpaa ja on ihan oma itsensä. Tosin Kira on sangen äkämystynyt, koska joutuu ulkoilemaan kytkettynä. Se ei pääse tekemään omia camel boots -lenkkejään:)

Eilen ja tänään on trimmailtu vässyköitä. Huomenna vielä jatketaan:) Vässykät ovat menossa isolle kirkolle näyttelyyn:)

Edi (D. Edinstvennyi) kävi tänään trimmissä. Siistimistä jäi vielä ensi viikonlopulle, mutta karvaisesta kaverista tuli mustaterrieriä muistuttava koira.
Alli (D. Effektjana) piipahti eilen siistiytymässä. Alli trimattiin jokunen viikko sitten, joten tällä kertaa oli vaan pientä siistimistä vailla. Uuno (D. Ekstaz) trimmaillaan huomenna.

Rölli piipahti viikolla työmaalla:) Tässä siis viikon sisällä viidestä pennusta on tullut tavattua neljä. Ihan huipputyyppejä kaikki! Lolan (D. Ezivika) perheeltä tuli tänään sähköpostia. Sielläkin kaikki hyvin! Lolan tapasin, kun oltiin jalostustarkastuksessa Riihimäellä.

Piun kanssa ollaan käyty etsintätreeneissä. Ne ovat sujuneet kyllä yli odotusen! Kaikki pakolliset jäljet ennen jatkokurssin loppukoetta on nyt pulkassa. Loppukoe päivä on jo tiedossa, mutta se jääköön kertomatta "ääneen":)

Viime viikolla Piulla oli tyhjä jälki. Eli annettiin etsittävän koiran haju sellaisessa paikassa, missä koira ei ole ollenkaan käynyt. Etukäteen vähän mietitytti, että mitähän koira mahtaa tehdä.

Olimme päättyvän tien kääntöpaikalla, missä meni poikittan kevyen liikenteen väylä. Siitä oli kaksi erillistä sisäänajoa parkkipaikalle. Annoin Piulle hajun. Se haisteli ilmaa ja otti muutaman askeleen eteenpäin. Piu ei lähtenyt ollenkaan samaan tapaan liikkeelle, kuin jäljellä. Se liikkui hissukseen eteenpäin ja sivulle haistellen maata todella intensiivisesti. Itse seisois liinan päässä paikoillaan ja käännyin sitä mukaa, kun Piu liikkui. Se kiersi suljetun ympyrän, jonka halkaisija oli noin pari metriä.

Sitten Piu katsoi ihmetellen, että mitä hemmettiä oikein haluat?! Täällä ei ole mitään! Palkitsin koiran, joka oli vielä hämmästyneemmän näköinen:) Mikä oli mielenkiintoista huomata, että Piu oli aivan erinäköinen, kuin ollessaan jäljellä. Se on hyvä homma, ettei jää arvailujen varaan, onko etsittävä koira ollut paikalla vai ei.

Pakkasin koiran autoon ja mentiin sitten toiseen paikkaan, jossa tämä etsittävä koira sitten oikeasti on kävellyt. Jälki (haju) löytyi heti ja lähdettiin sitten etsimään. Piu eteni reippaasti ja ilmaisi hienosti! Olin taas niin tyytyväinen:)

Toinen treeni oli sitten eilen. Taajamatreeni Espoon keskuksen juna-asemalla. Jälki oli noin kilometrin pituinen ja ehkä n. puoli tuntia vanha. Jälki kulki asfalttia pitkin asemarakennuksen sisälle. Sisällä mentiin putkessa junaratojen yli ja toiselta puolelta sitten ulos.

Jännä oli huomata, kun koira seisoo ihmeissään lasioven takana. Ovi oli jonkun verran auki, mutta Piu ei arvannut mennä sisälle. Kovasti pyöri oven edessä selvästikin kertoen, että tuonne se on mennyt. Ihmisiä tuli ja meni ovesta, mutta Piu vaan toljottaa ovesta sisään:)

Kysyin sitten, että mitäs nyt, autanko koiran sisään. No, päätin sanoa sille vaan tiukasti, että mennään. No, sitten mentiin sisälle. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa. Piu ei ottanut häiriötä meluavista nuorista, junien äänistä, kuulutuksista eikä mistään muustakaan. Se keskittyi loistavasti työhönsä:)

Nyt on treeniohjaajat heittäneet haasteen kehään koskien loppukoetta:) Lupasin tehdä päätöksen nukuttuani yön yli:) Saapa nähdä, josko sitten jatketaan edelleen treenaamista. Jäljet tulevat vaikeammiksi ja ennen kaikkea, mikä lisää haastetta, on se, että jäljet ovat reippaasti vanhoja. Huh:)