Uutta vuotta odotellen

Pian on taas uusi vuosi. Aika menee niin hurjan nopeasti, ettei perässä tahdo pysyä:)

Vickan ultrattiin tukevasti tiineeksi ennen joulua. Äkkisiltään lääkäri ultrasi kuusi otusta, mutta epäilen niitä olevan enemmän. Menemme vielä röntgenkuvaan viikolla kolme. Olisi hyvä saada vähän tarkempaa määrää, kun täällä metsässä asustamme. Elänilääkäriä ei ole aina ihan helposti saatavilla, jos tulee joku hätä.

Mennyt vuosi oli aikalailla hiljaiseloa. Vickan kävi erkkarissa nuortenluokassa hyvin tuloksin. Heinäkuussa tuli kaksi vuotta täyteen. Pyörähdettiin sitten Tuomarinkartanossa näyttelyssä sen kolmannen sertin arvoisesti.

Piu pääsikin sitten vasta syksymmällä näyttelyyn, kun oli kesäkuussa ollut pentuja. Yksi näyttely ja se kolmas serti tuli sieltä. Molemmat "juniorit" tulivat Suomen muotovalioiksi tänä vuonna.

Pennut syntyivät kesäkuussa ja lähtivät maailmalle elokuussa. Kaikilla pennuilla on ihan mahtavat kodit! Kaksi rinsessaa ja kolme rinssiä maailmaan tupsahti, E-pesue siis. Kolme viidestä pennusta kävi Messukeskuksen pentunäyttelyssä. Alli oli VSP-pentu, Uuno urosten kakkonen ja Edi kolmonen. Kaikki saivat aivan hurjan hienot arvostelut!

Treenipuolella tehtiin Vickanin kanssa uusi aluevaltaus:) Kävimme koko kesän säännöllisesti vesipelastustreeneissä. Se oli mukavaa ja Vickan tuntuu tykkäävän uimisesta. Aluksi se kyllä vaati vähän mielikuvitusta saada koira veteen. Mutta kauden edetessä oli jo kiire rantaan ja uimaan:) Esineen vienti ja veneen haku jäivät vaiheeseen, joten siitä jatkamme ensi kesänä.

Piun kanssa olemme jatkaneet Etsijäkoirien treeniä. Jatkokurssin loppukoe meni läpi hienosti. Jatkamme edelleen eteenpäin. Muutamia jälkiä on vielä suorittamatta, jonka jälkeen Etsijäkoiraliiton hallitus tekee päätöksen, pääsemmekö jatkamaan etsintöihin valmistaville kursseille ja jäljille. Näihin valmistaviin kursseihin kuuluu kursseja myös ohjaajalle, mm. suunnistusta, ensiapua, koirien ja kissojen ensiapua jne.

Vanhuskoirat, Aada ja Kira voivat hyvin. Aadalla on lonkat kuvattu reilu vuotiaana D:ksi, joten se ei enää ole järin ketterä liikkeissään. Mutta lumen tulo saa näköjään ihmeitä aikaan:) Aada on välillä lenkillä sangen villiintynyt ja ottanut jopa juoksuaskeleita ja hypähdellyt leikkiinkutsuja itsekseen. Kira taas menee entiseen malliin, tosin ei enää juokse ihan yhtä lujaa, kun nuorempana.

Kiitokset kuluneesta vuodesta kaikille ystäville, kasvattien omille ihmisille, kilpakumppaneille ja blogin lukijoille!

Oikein hyvää ja onnekasta uutta vuotta!

Pariutuneet:)

Piikkiössä ollaan vierailtu torstaina ja tänään Vickanin kanssa. Torsti (D. Dinosavr) oli sangen innokas astumaan:) Toivottavasti saamme reilun kolmen viikon kuluttua ultrassa nähdä, että pentuja olisi tulossa.

Kuopion tytöt Liila (TK1 D. Dlya Tebya ) ovat tokoilleet menestyksekkäästi!

17.11. toko avoinluokka 172 p./1-tulos, 3. sija
3.11. toko avoinluokka 149 p./2-tulos

Synttärionnittelut Druzkaya B-pesueelle, Gini, Sissi, Zlata ja Seppo!

Jengillä on tänään nelivuotissynttärit:)

Piun kanssa olemme olleet treenamassa koiranetsintää. Sitä ei tunnut juoksuaikakaan häiritsevän hienoa työskentelyä. Roosan kanssa kävelimme perjantaina kolmen kilometrin jäljen melkein valmiille etsijäkoiralle. He käyvät ajamassa jäljen sunnuntaina eli melkein kaksi vuorokautta vanhana. Jälki kulkee Inkoon keskustan läpi, joten siellä on varmasti ollut viikonlopun aikana jos jonkinlaista nelijalkaista kulkijaa:)  

Kira on toipunut aivan entiselleen:) Se juoksee, hyppii, leikkii ja ottaa roskakylpyjä metsässä. Aivan uskomatonta, että se parani niin nopeasti ja hyvin! Saapa nähdä, pitääkö paikkansa, että steriloitu koira pullistuu melkenpä väistämättä. Koko lauma on aina ollut hoikassa kunnossa aina, joten mielenkiinnolla odotan seurauksia:) Leikannut kirurgi sanoi, että mahdollisen lihomiseen taipuvaisuuden huomaa jo parissa kuukaudessa. Varmasti Kirasta tulee aina pahempi ruokavaras tilaisuuden tullen, mikäli sen ruoka-annosta joutuu pienentämään. Sehän on elämänsä aikana päässyt muutamia kertoja itsekseen syömään nappulatynnyristä aivan järjettömään ähkyyn itsensä. Tyyppi kun osaa avata kaikki ovet ja tynnyrin kannen niin halutessaan. Nykyään ruoat on pihalla ja ulko-ovi takalukossa. Eipähän enää ihan äkkiä pääse nappulavarkaisiin:)  

Nyt pidämme peukut ja varpaat pystyssä, jotta tärppäisi ja Vickan tulee kantavaksi:)

Vässykät isolla kirkolla

Piun penskat osallistuivat viikonloppuna pentunäyttelyyn Ikää niillä oli muutaman päivän päälle 5 kk. Kakarat käyttäytyivät mallikkaasti. Niitä ei yhtään jännittänyt iso halli, jossa oli paljon meteliä, koiria ja ihmisiä:)

Näyttelyssä olikin huikea määrä pentuja! 13 oli ilmoitettu, joista kaksi oli poissa. Pikku-urosten (5 - 7 kk) luokassa kilpaili Uuno ja Edi. Uuno oli pikkupentujen urosten toinen saaden kunniapalkinnon ja Edi kolmas. Onnittelut urosten ykköselle Oscarille taustajoukkoineen.

Edi (D. Edinstvennnyi)

Uuno (D. Ekstaz)

Molemmilla pojilla arviostelussa luki, että erinomainen tyyppi, hyvä pää, tummat silmät, hyvä selkälinja ja kaula. Hyvät kulmaukset. Liikkuu erinomaisesti. Nämä oli ne, mitä ulkoa muistan:) Tuomarina Hillkka Salohalla, joka kirjoittaa melko pitkät arvostelut.

Pikkupentujen nartuissa Alli nappasi voiton saaden kunniapalkinnon. Alli pyyhkäisi itsensä kaikkien narttujen ykköseksi:) Allin arvostelu oli myös todella hyvä. Erinomainen tyyppi, hyvä selkälinja ja kaula, hyvin kulmautunut, liikkuu erinomaisesti. Tämä lyhykäisyydessään arvostelusta:)

ROP-keähässä olikin sitten kaksi pikkupentujen luokasta ponnistanutta kilpailijaa:) ROP-kehästä otettu kuva ei ole kaksinen, mutta jälkimmäisenä ravaa Alli, jolla näyttää liikkeissä potkua riittävän.

Alli VSP-pentu

Urosten pikkupentu Osckar oli ROP ja Alli VSP. Onnittelut Oscar & Katja ja Alli & Anne!

Edi, Alli ja Uuno

Kuvassa vielä koko ryhmä rämä:) Kauniita ja hyvin käyttäytyviä kakaroita! Aivan mahtava päivä! Kiitokset kasvattien omistajille Annelle, Johannalle ja Katille pentuineen, että isänpäivästä tuli ikimuistoinen:)

Kuvista kiitokset paparazzina hääränneelle Edin isännälle ja Pauliinalle. Omasta kamerasta tietty loppu patterit ja varapatterit olivat kotiin tullessa samassa paikassa, mihin ne olin laittanut, jotta lähtevät mukaan.

Jatkokurssi pulkassa:)

Jes, olen NIIN mahottoman ylpeä etsijäkoiranalusta, Piusta. Olimme torstaina suorittamassa jatkokurssin loppukoetta sysipimeässä metsässä. Tosin jälki kulki onneksi hiekkatietä, pihan poikki ja jotain metsätietä. Ei sentään tarvinnut metsään lähteä liinan perässä kompuroimaan:)

Olemme Piun kanssa tässä syksyn aikana suorittaneet seuraavat jatkokurssijäljet:

- vanha jälki (n. 500 m, 12-24 h vanhentunut)
  Tämä vanha jälki oli Piulle tehty pidemmäksi ja oli melkein 24 tuntia vanha
- monikulmainen jälki (n.1 km, vähintään 3 kulmaa)
- sekahaju (n. 1 km)
  Sekahaju tarkoittaa, että koiralle annetaan haju esim. lelusta, alustasta tai kaulapannasta, jota on käyttänyt useampi koira. Piulla oli kahden koiran käyttämä lelu. Toinen koira näytettiin ja toista lähdettiin etsimään.
-Y- tai viuhka-jälki (n. 1 km, sisältää yhden tai usean häiriökoiran jäljet)
 Piulla kaksi häiriökoiraa

Näiden jälkien jälkeen oli pakollinen neljän viikon tauko. Sinä aikana järjestin muille etsijäkoirille treenejä. Meillä oli täällä kotinurkissa reviirijälkiä ja ponin etsintää.

- kaupunkijälki (n. 1 km, kaupunkimaastossa, jälki sisältää useita häiriöitä)
  Tämä oli sitten Espoon juna-asemalla, josta jo kirjoittelinkin.
- pitkä jälki (n. 2 - 2,5km)
- tyhjä jälki (koiran annetaan aluksi etsiä paikassa, jossa ei ole etsittävän hajua ja sen jälkeen viedään etsimään paikkaan, jossa hajua on. Varsinaisen jäljen tulee olla helppo, n. 500m)

Kurssin loppukoe:

- Y- tai viuhkajälki (n. 1 km, vähintään 30 min vanhentunut). Häiriökoiran haarautumiskohdan tulee olla selkeä ja häiriökoiran tulee olla vähintään 200 metrin etäisyydellä haarakohdasta.

Meidän loppukoe oli huomattavasti haastavampi:) Lena (kouluttaja) ja Päivi (koejäljen "tuomari") ehdottivat, josko tehtäisiin Piulle vaikeampi loppukoe. Toki olisin voinut sanoa ei, mutta ajattelin, josko Piu vaikka edes kerran mahdollisesti tekisi jonkun virheen:)

Meidän jälki oli sellaisella alueella, jossa maalikoira lenkkeilee päivittäin. Jälki oli puoli tuntia vanha. Mentiin hiekkatietä pitkin. Muutamassa kohdassa Piu poikkesi metsän puolelle melkein liinan mitan. Myöhemin kuulin, että maalikoira oli käynyt siellä tarpeillaan:)

Jälki kulki maalikoiran oman pihan poikki, jossa on valtava määrä koiran eri-ikäisiä jälkiä ja hajuja. Lisäksi vielä talo, jossa koira asuu. Valtava hajukeskittymä. Muutamaan otteeseen Piulta meni aikaa, kun pähkäili, että mihin suuntaan se tuorein jälki kulkee.

Yksi paikka, missä koiran pään päällä oli vaan läjä kysymysmerkkejä, oli ulkorakennuksen edessä. Piu käveli siksakkia moneen otteeseen. Ei millään meinannut osata päättää, jotta mihin päin lähtisi. No, lopulta sitten päätti suunnan. Jäljentekijä kertoi, että oli siinä kohdassa pakannut koiran autoon ja lähtenyt ajamaan sinne jäljen aloituskohtaan.

Jälki oli kilometrin mittainen ja aikaa siihen meni tunnin verran. Vauhti ei päätä huimaa:) Piu teki koko ajan töitä ja nuo muutamat kompastuskivet tietysti veivät aikaa. Koira selviytyi hienosti, vaikka ohjaaja välillä jo alkoi vaipua epätoivoon, kun tyyppi vaan tarkistaa muutama metri eteen, taakse, vasemmalle ja oikealle:) Harmi, että oli pimeää, niin ei saatu kuvaa sankarillisesta etsijäkoiran alusta ja onnesta ja koiran taitavuudesta pöllästyneestä ohjaajasta:)

Kiitos Lena & Päivi kannustuksesta!

Vickanilla alkoikin sitten juoksu. Näillä näkymin visiteeraamme Torstin (D. Dinosavr) luona parin viikon sisällä. Jos nyt leidi tulisi tiineeksi, niin voisimme taas kesällä jatkaa vepeilyä. Piun kanssa keskitymme edelleen etsintätreeneihin ja ehkä myös hiukan tottistelemme:)

Huomenna on jännä päivä. Piun viidestä kakarasta kolme suuntaa pentunäyttelyyn:) Siellä onkin 13 pentua näytillä. Paljon osallistujia, mikä on tosi hienoa. Kiva tavata tuttuja ja mahdollisesti uusia mustisihmisiä!

Trimmausta ja etsintätreenejä

Kira voi aivan loistavasti! Ei ikinä uskoisi, että tyypillä on melkoisen pitä haava vatsassa. Lähtee meiluusti ulos, ruoka kelpaa ja on ihan oma itsensä. Tosin Kira on sangen äkämystynyt, koska joutuu ulkoilemaan kytkettynä. Se ei pääse tekemään omia camel boots -lenkkejään:)

Eilen ja tänään on trimmailtu vässyköitä. Huomenna vielä jatketaan:) Vässykät ovat menossa isolle kirkolle näyttelyyn:)

Edi (D. Edinstvennyi) kävi tänään trimmissä. Siistimistä jäi vielä ensi viikonlopulle, mutta karvaisesta kaverista tuli mustaterrieriä muistuttava koira.

Alli (D. Effektjana) piipahti eilen siistiytymässä. Alli trimattiin jokunen viikko sitten, joten tällä kertaa oli vaan pientä siistimistä vailla. Uuno (D. Ekstaz) trimmaillaan huomenna.

Rölli piipahti viikolla työmaalla:) Tässä siis viikon sisällä viidestä pennusta on tullut tavattua neljä. Ihan huipputyyppejä kaikki! Lolan (D. Ezivika) perheeltä tuli tänään sähköpostia. Sielläkin kaikki hyvin! Lolan tapasin, kun oltiin jalostustarkastuksessa Riihimäellä.

Piun kanssa ollaan käyty etsintätreeneissä. Ne ovat sujuneet kyllä yli odotusen! Kaikki pakolliset jäljet ennen jatkokurssin loppukoetta on nyt pulkassa. Loppukoe päivä on jo tiedossa, mutta se jääköön kertomatta "ääneen":)

Viime viikolla Piulla oli tyhjä jälki. Eli annettiin etsittävän koiran haju sellaisessa paikassa, missä koira ei ole ollenkaan käynyt. Etukäteen vähän mietitytti, että mitähän koira mahtaa tehdä.

Olimme päättyvän tien kääntöpaikalla, missä meni poikittan kevyen liikenteen väylä. Siitä oli kaksi erillistä sisäänajoa parkkipaikalle. Annoin Piulle hajun. Se haisteli ilmaa ja otti muutaman askeleen eteenpäin. Piu ei lähtenyt ollenkaan samaan tapaan liikkeelle, kuin jäljellä. Se liikkui hissukseen eteenpäin ja sivulle haistellen maata todella intensiivisesti. Itse seisois liinan päässä paikoillaan ja käännyin sitä mukaa, kun Piu liikkui. Se kiersi suljetun ympyrän, jonka halkaisija oli noin pari metriä.

Sitten Piu katsoi ihmetellen, että mitä hemmettiä oikein haluat?! Täällä ei ole mitään! Palkitsin koiran, joka oli vielä hämmästyneemmän näköinen:) Mikä oli mielenkiintoista huomata, että Piu oli aivan erinäköinen, kuin ollessaan jäljellä. Se on hyvä homma, ettei jää arvailujen varaan, onko etsittävä koira ollut paikalla vai ei.

Pakkasin koiran autoon ja mentiin sitten toiseen paikkaan, jossa tämä etsittävä koira sitten oikeasti on kävellyt. Jälki (haju) löytyi heti ja lähdettiin sitten etsimään. Piu eteni reippaasti ja ilmaisi hienosti! Olin taas niin tyytyväinen:)

Toinen treeni oli sitten eilen. Taajamatreeni Espoon keskuksen juna-asemalla. Jälki oli noin kilometrin pituinen ja ehkä n. puoli tuntia vanha. Jälki kulki asfalttia pitkin asemarakennuksen sisälle. Sisällä mentiin putkessa junaratojen yli ja toiselta puolelta sitten ulos.

Jännä oli huomata, kun koira seisoo ihmeissään lasioven takana. Ovi oli jonkun verran auki, mutta Piu ei arvannut mennä sisälle. Kovasti pyöri oven edessä selvästikin kertoen, että tuonne se on mennyt. Ihmisiä tuli ja meni ovesta, mutta Piu vaan toljottaa ovesta sisään:)

Kysyin sitten, että mitäs nyt, autanko koiran sisään. No, päätin sanoa sille vaan tiukasti, että mennään. No, sitten mentiin sisälle. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa. Piu ei ottanut häiriötä meluavista nuorista, junien äänistä, kuulutuksista eikä mistään muustakaan. Se keskittyi loistavasti työhönsä:)

Nyt on treeniohjaajat heittäneet haasteen kehään koskien loppukoetta:) Lupasin tehdä päätöksen nukuttuani yön yli:) Saapa nähdä, josko sitten jatketaan edelleen treenaamista. Jäljet tulevat vaikeammiksi ja ennen kaikkea, mikä lisää haastetta, on se, että jäljet ovat reippaasti vanhoja. Huh:)

Katastrofin ainekset:(

En tiedä, onko niin, että pitihän se tämäkin kokea vähintäänkin kerran narttukoiralaumassa. Nimittäin pahin painajainen, märkäkohtu. Hengenvaarallinen:(

Aamu alkoi tänään normaalisti.. Herätys, vaatteet niskaan ja koirat pihalle. Jotenkin rekisteröin, että Kira kävi vesilätäköstä juomassa. Se ei ole ollenkaan tyypillistä sille, koska etutassut eivät missään nimessä saa kastua. No, ei muuta ihmeellistä.

Tavallisuudesta poiketen heitin pojat kouluun, koska toisella oli heti aamusta hammaslääkäri. Hän ei tarkalleen tiennyt, mihin pitää mennä, joten kävin saattelemassa. Kotiin ajellessa tuli viesti minun ja Roosan tuettavalta henkilöltä, että hänellä on migreeni eikä pysty lähteä lenkille. Ok, eipä siinä mitään, siirretään ensi viikolle.

Tulin kotiin ja hörpin aamukahvia siinä puoli kymmenen maissa. Ihmettelin, kun joku tytöistä koko ajan nuolee ja lutkuttaa jotain. Kielsin, mutta homma vaan jatkui. Rupesin sitten ihmettelemään, että kuka noin antaumuksella itseään putsaa. Piuta tietty epäilin, kun sillä on juoksu. No, se makasi jaloissa, joten väärä olettamus.

Huomasin sitten, että Kira on pöydän alla ja ihan käppyrässä itseään putsaa. Menin katsomaan, että mikähän nyt on. Huomasin, että sillä oli koko peräpeili, häntä ja takajalat ihan märät. Pyysin koiraa nousemaan ylös. Ihmettelin hiukan pinkeän tuntuista vatsaa. Painelin sitä hiukan ja voi elämä! Perästä lurahti ulos epämääräisen väristä nestettä. Ai kauhea! Tuntui, että voimat katoaa, kädet tärisee ja vatsasta vääntää!

Soitto luottolääkärille ja aika klo 15. Hetken aikaa pyörin ympyrää ja panikoin. Uusi soitto lääkäriin! Ystävällinen Sofia sitten soitti lääkärille, joka lupasi tulla klo 13 paikalle. Ok, kello oli 10.30, joten ajattelin, että pari tuntia ehkä oma pää pysyy kasassa.

Lähdettiin siis lääkäriin ja heti kättelyssä selvisi, että puukkoa olisi tarjolla:( Luottolääkärilläni ei ole kaasuanestesiavehkeitä, joten neuvoteltiin, jotta mitä tehdään. Jääkö Kira odottamaan myöhempää iltapäivää, jotta pääsee leikkuriin vai lähdetäänkö toiselle klinikalle, jossa on nuo kaasuvermeet.

Lääkäri suositteli, että mikäli jostain saa ajan samalle päivälle, kannattaa mennä. Jos ei, niin sitten Kira jää odottelemaan. Leikkausta ei missään nimessä voinut siirtää enää huomiselle.

Pääsimme sitten heti Lohjan Pieneläinklinikalle. Siellä odoteltiin, kun huristelimme paikalle. Ison itkun kanssa jätin Kiran klinikan lattialle nukkumaan. Kirurgi kertoi, että hänellä on kokous ja pääsee puolen tunnin sisällä leikkaamaan. Sillä aikaa nesteytetään ja annetaan antibioottia ja kipulääkettä.

Noin puolentoista tunnin päästä lääkäri soittaa, että leikkaus on onnistunut ja Kira on heräilemässä. Parin tunnin päästä saa hakea kotiin. Voi, mikä helpotus!

Leikkauskertomus oli todella järkyttävää luettavaa! Mätää oli arviolta 1,5 - 2 kg, alkava vatsakalvon tulehdus. Lisäksi Kiralta poistettiin kaksi utarelohkoa nisäkasvainten vuoksi. Ihmettelen noita kasvaimia, koska en itse ollut huomannut niitä joku aika sitten, kun pesin, föönasin ja trimmasin Kiran.

En tiedä, kuinka olisin huomannut tuon vakavan tilan, jos ei olisi ollut vuotoa ulospäin. Useinhan käy niin, ettei erite valu ulos. Lääkäri sanoi, että luultavasi Kira olisi vuorokaudessa tai alle menehtynyt. Kohtu oli jo "räjähtämispisteessä":(

Taas kerran on tässä tehty itsetutkiskelua siitä, että MIKSI en ole huomannut, että koira on vakavasti sairas. Ollaan käyty lenkillä normaalisti, Kira on syönyt normaalisti. Ylenpalttista juomista taas en ole laittanut merkille ollenkaan.

Mikä onni olikaan, että tänään sattui olemaan töistä vapaapäivä, tapaamiset peruuntuneet vastapuolen toimesta ja sain koiran lääkäriin ennen kun tuo mätä olisi vallannut koko vatsaontelon. Koira on hoidettu kuntoon ja nyt odotellaan, että Kira toipuu entiselleen:)

Leikannut kirurgi kehaisi, että on hoikka ja timmissä kunnossa oleva iäkäs koira:) Siitä tuli kyllä hyvä mieli ja luultavasti myös Kira selvisi hyvän yleiskunnon ansiosta. Lääkäri oli perin hämmästynyt kysyessään Kiran painoa. Oli juuri punnittu ja painoi 42,3 kg. Hän luuli, että painaa reippaasti enemmän:)) No, nyt ei Kira paina sitten enää sitäkään. Vatsa olikin leikkauksen jälkeen ihan eri tuntuinen kun aamulla.

Kiitokset kaikille teille, jotka viestein ja puheluin jaksoitte tsempata ja toivotella onnea matkaan! Olette kultaakin kalliimpia! Kiitos myös Heidi, Sofia, Fia ja Karin Siuntion eläinlääkäriasemalla sekä Niina Lohjan Pieneläinklinikalla. Ilman teitä olisi suuri persoona poissa!

Kira nukkuu villapeiton alla lääkehöyryjään pois. Kahta antibioottia menee kymmenen päivää, samoin kipulääkettä. Kira täytyy pitää kytkettynä ulkona, kauluri päässä sisällä. Siinä onkin sitten haastetta kerrakseen, kunhan nuo lääkkeet lakkaa vaikuttamasta:)

Tällä viikolla olen jutellut useamman kasvatinomistajan kanssa. Tuli aivan huikean hyvä mieli! Kaikki ovat niin tyytyväisiä omiin koiriinsa:)

Emma (Piun sisko) kävi trimmissä viime viikolla. Tällä viikolla trimmasin Allin (Piun ja Bondin tytär). Ikää vässykällä ja sisaruksillaan on nyt neljä ja puoli kuukautta.

Uuno, Allin veli, piipahti sitten leikkimään siskon kanssa. Olipahan vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Alli juoksee ihan hillitöntä vauhtia ja meno näyttää sangen päättömältä:) Ketterä ja vauhdikas neiti! Ei kompastellut omiin jalkoihinsa, vaikka juoksi ja kurvaili Uunon kanssa pitkin pihaa.

Johanna soitteli myös Edin kuulumisia. Heillä on kaikki hyvin ja Edi on kuulemma ihan huipputyyppi:) Vanha herra Ollie on ottanut tulokkaan hyvin vastaan.

Ensi viikolla jatkamme Piun kanssa etsintätreenejä. Jatkokurssin loppukoepäivä on jo tiedossa. Saapa nähdä, kuinka meidän käy. Jos onnistumme suorittamaan loppukokeen, jatkamme edelleen treenejä. Jäljet tulevat tietysti edelleen haastavammaksi: pidemmiksi ja reilusti vanhentuneiksi.

Vickanin rally-toko -kurssi on pulkassa. Viimeisellä kerralla oli "koe". Olisimme saaneet Vickanin kanssa ykköstuloksen:) Kurssin vetäjä on rally-tokotuomari ja arvostelulomakkeet olivat ihan viralliset. Ohjaaja teki todella pahan mokan! Talutin jotenkin tipahti kädestä ja siitä rokotetaan 10 pistettä. Auts!

Kävin Piun kanssa visiitillä täällä Inkoon vanhainkodissa. Piu oli hyvin rauhallinen ja nautti mummojen ja ukkojen rapsutuksista. Kukaan vanhuksista ei pelännyt Piuta, vaikka onkin iso, musta otus.

Roosan kanssa käydään viikottain lenkillä mielenterveyskuntoutujan kaverina. Hän ei pysty yksin lähtemään kotoa ulos, joten menemme seuraksi. Meidän on buukattu myös muutaman kerran vielä syksyn aikana koirakahvilaan.

Kirpeitä ja kuivia syyspäiviä odotellen!

Syyskuun turinat

Kuten blogin kirjoittelemisen pitkästä tauosta huomaa, mitään kummempaa ei ole tapahtunut meidän laumassa.

Ollaan kyllä häärätty vähän siellä sun täällä. Vepetreenit on tältä kaudelta Vickanin kanssa ohi. Mutta jatkettiin sitten vähän harjoituksia rally-tokon merkeissä:) Kuuden kerran setti on loppusuoralla. Hmm, olisi huomattavasti helpompaa tehdä niitä "temppuja", jos laiska ohjaaja olisi opettanut koiralle edes jotain perusjuttuja. No, syyllinen löytyy, kun kurkkaa peiliin:)

Rally-tokossa saa koiraa ohjata käsimerkein ja sanallisesti melkein niin paljon, kun ehtii ja kerkeää:) Alemmissa luokissa. Koiran kannustaminen ja kehuminen on erittäin suotavaa ja toivottavaa. Hauskaa! Aikamoista päänvaivaa ohjaajalle tuottaa kyltit, joissa on ohje, mikä temppu täytyy suorittaa. Voi elämä, että muutaman nuolen lukeminen = sisäistäminen voi olla välillä hankalaa:) Mutta pikkuhiljaa jotkut alkaa jäämään mieleen niin, että pikaisella vilkaisulla tietää, mitä täytyy tehdä.

Piun kanssa on viimeiset kolme jälkitreeniä edessä ennen jatkokurssin loppukoetta. Aika huisia! Sen jälkeen Etsijäkoiraliiton hallitus kokouksessaan päättää, jotta hyväksyytänkö meidät koirakkona etsintöihin valmistaviin koulutuksiin. Siinä on jo sitten ohjaajallekin pakollisia kursseja. Yhden olen jo etukäteen suorittanut, kun kurssi järjestettiin. Toinen meikäläiselle tooodella haastava kurssi on tulossa. Sehän on suunnistuskurssi:) Pelottaa jo valmiiksi, jotta kuinka hukkaan osaan itseni laittaa metsässä, kun apuna "vain" kartta ja kompassi.

En ole ikinä osannut lukea kompassia, joten haastetta riittää. Tosin, jos omistaisin nykyaikaisen luurin, niin luultavasti en osaisi hukata itseäni mihinkään:) Puhelimiin on saatavissa kaikennäköisiä paikantimia yms. hienouksia, jotta puhelin tietää, missä mennään. Ehkä täytyy toivoa joulupukilta joku pieni eräkäyttöön tarkoitettu gps. Puhelimen ominaisuudet nykyisellään riittävät, kun sillä voi soittaa ja lähettää viestejä:)) En ole vielä kokenut tarpeelliseksi päästä nettiin. Olen vissiin todellinen fossiili!

Poninetsintätreenit menivät hienosti. Hiukkasen päänvaivaa koirien ohjaajille tuotti se, että jostain syystä koirat ilmaisevat ponin sijainnin tosi kaukaa. Oli myös aika jännä nähdä, että todella, todella vauhdikkaasti jäljestävä tolleri olikin nyt jäljellä rauhallinen. Eteni tosi hitaasti ja varovaisesti. Se ei ollut aiemmin etsinyt hevosta tai ponia, joten luuli ilmeisesti etsittävän olevan vähintään dinosauruksen kokoinen elukka:) Mutta tärkeintähän on se, että kadonnut löytyy ja koira sen osaa ilmaista.

Kuvissa (kuvaaja Lena Lundell) Leevi ja Queen ovat "maalissa" eli kadoksissa. Etsijäkoira ilmaisi n. 800 metrin päähän. Tästä Leevi ja Queen sitten jatkoivat matkaa ja toinen koira lähti jäljelle. Nämä jäljet olivat koiria varten tehdyt ja tuoreet. Tokihan etsijäkoirat jäljestävät vuorokausia vanhoja jälkia oikeissa etsinnöissä.

Vickan ja Seppo (D. Blagorodnaja) kävivät jalostustarkastuksessa Harry Tastin arvioitavana. Molemmat hyväksyttiin jalostukseen ulkomuodon osalta. Vickanilla oli toivomisen varaa turkissa (heh, "yllätys!"). Sepolla oli huomoitavaa voimaton takaosa. Meikäläinen täti-immeinen ei saanut koiraan tarpeeksi vauhtia. Seppo on todella vauhdikas liikkuja. Mutta en vaan pystynyt juoksuttamaan sitä tarpeeksi kovaa, että ravi olisi ollut sitä, miltä se näyttää vapaana juostessa. Ehkä olisi pitänyt ottaa fillari mukaan:) Olen erittäin tyytyväinen molempien koirien saamaan arvioon.

Roosan kanssa olemme pitkästä aikaa tehneet vapaaehtoistyöt mielenterveyskuntoutujien parissa. Olemme olleet koirakahvilassa pitämässä seuraa ja juttelemassa:) Roosa ottaa tosi rauhallisesti, istuskelee vieressä, jos sitä rapsutellaan. Jos ei tule rapsutuksia, se makoilee pöydän alla eikä piittaa pätkääkään muista kahvilassa olevista koirista:)

Osallistuimme viime syksynä tukikoirakkokurssille. Nyt jatkan itse vielä tukihenkilöksi. Saapa nähdä, jos meillä Roosan kanssa on joskus henkilökohtainen tuettava, jota autamme lähtemään ulos kävelylle:) Tästä lyhesti lisätietoa, mistä tukikoirakkotoiminassa on kyse.

Nyt saappaat jalkaan, sateeseen, sieniämpäri mukaan ja metsään!

Muutama treenikuva

No, nyt on ensimmäinen setti Etsijäkoirien jatkokurssista suoritettu. Jihaa!! Kaikki jäljet on menneet ihan loistavasti. Isoja kämmejä ei ole sattunut, vaikka haastetta on riittänyt.

Tänään sitten oli viuhkajälki ohjelmassa:) Kolme koiraa lähti tarpomaan hiekkatietä pitkin yhden treenikaverin pihasta. Kaksi näistä koirista jää matkalle eli tässä tapauksessa kääntyivät oikealle maalikoiran jatkaessa suoraan. Hämäyskoira jäi näköetäisyyden päähän tieltä, jota etsittävä koira oli kulkenut.

Pihalla annoin etsittävän koiran (6-vuotias kastroitu uros) hajun Piulle koiran käyttämistä valjaista.

Piu imppasikin oikein kunnolla näitä valjaita:) Välillä se vaan nuuskaisee, ikäänkuin puolihuolimattomasti. Nyt kuitenkin otti hajua ihan kunnolla.

Sitten nenä maahan ja tutkimaan, jotta mihin suuntaan koira on mahtanut pihasta lähteä. Koiraa ei siis ikinä ohjata menemään mihinkään suuntaan. Liinan perässä mennään sinne, minne koira vie. Se saattaa poiketa pitkällekin jäljestä maastosta, tuulesta, lämpötilasta yms. riippuen.

Yleensä koira sitten itse huomaa, että jaahas, ei täällä enää olekaan sen enempiä hajuja.

Jälki löytyi ja sitten vaan eteenpäin:) Pihasta tultiin tielle ja Piu jatkoi suoraan sinne suuntaan, mihin pitikin. Itse en tiennyt muuta, kun alusta jonkun matkaa, mihin suuntaan jälki menee. Tiessä oli kuitenkin useampiakin risteyksiä. Piu ei risteyksissä poikennut mihinkään suuntaan:)

Piu ei edes vilkaissut sinne suuntaan, mihin hämäyskoirat olivat jääneet. Jatkoi vaan sellaista mukavaa lönköttelyvauhtia eteenpäin:)

 Kädessä ei muuten suinkaan ole roska-, kakka- tai eväspussi vaan etsittävän koiran valjaat:)

Alla olevissa kuvissa Piu kovasti tarkistaa paikkaa, jossa maalikoiramme oli odottanut edellisen etsijäkoiran saapumista. Maalikoira oli tästä paikasta n. 100 metriä vasemmalle, loivan mäen päällä. Tuuli tuli taas meidän etuoikealta.

Kehoitin Piuta vielä jatkamaan. Se meni ehkä viitisen metriä vasemmalle ja ilmaisi siitä. Jos tuuli olisi tullut toisesta suunnasta, se olisi luultavasti ilmaissut aiemmin, koska tien, jota kuljimme ja maalikoiran välissä oli pelto. Hajut olisivat tulleet pellon yli, joten matka olisi ollut suunnilleen sama, mihin Piu nyt lopetti.

 Duuni tuli tehtyä oikein mallikkaasti, joten rasiallinen porsaan suikaleita tuli palkakaksi. Hyvin maistui!

Kiitos, Päivi, että kävelit kamerani kanssa mukana! Nyt järkkään ja vedän etsintätreenit ja Piu on sen ajan treenitauolla. Saa taas uudet asiat muhia päässä:) Tarkoituksena olisi järjestää treenaajille vähän haastetta ja tehdä treenit tuossa "meidän" metsässä. Sehän on ihan täynnä meidän koirien eri-ikäisiä jälkiä. Sinne sitten kävellään tuoreempi jälki, joka etsijäkoiran pitäisi sitten ajaa ja löytää "kadonnut" lauman jäsen:)

Toinen treenisuunnitelma on järjestää poninetsintätreenit. Queen-poni saa olla "kateissa" Leevin kanssa:) Ai niin, tänään kolme etsintävalmista koiraa treenasivat etsimään kadonnutta kania. Hienosti kaikki koirat siinä onnistuivat. Kania siis kuljetettiin valjaissa ja laitettiin sitten boksiin. Koirat saivat pupun hajun ja jäljestivät:)

Kyllä se on vaan aina enemmän ja enemmän hämmästyttävä kapistus tuo koiran nenä!

Näyttelyä sun muuta

Sen siitä saa, kun on ihminen joka ei osaa sanoa ei. Kääpiöluppaneidot "Elli" ja "Enni":)

Elli

Enni ja Elli (etualalla)

Elli



Enni

Nämä tyypit pompottelevat menemään "omassa" huoneessa:) Reippaita ja uteliaita otuksia. Kunhan sade loppuu, värkkäämme ulkoaitauksen mökkeineen valmiiksi. Se on odotellut asukkeja jo varmaan vuoden verran. Tosin nämä ulkoilevat vain sään salliessa, muuten asustelevat sisällä. Neidot ovat kolmevuotiaita. Näillä on paperit sukutauluineen:)
Aika hassua, että omat mustat erottaa melkein pimeässäkin, kuka on kukakin. Mutta hetken aikaa näitä joutui katsomaan, että miten ne erottaa toisistaan:)

Pyörähdettiin tänään Piun kanssa Helsingin syysnäyttelyssä. Tuomari oli Saksasta, joten Piun kohdalla ei odotukset olleet kovin korkealla. Tuo kun ei ole mitään saksalaista mörssärimallia:)

Reissu onnistui yli odotusten:) ERI, AVK1, SA, ROP, serti. Ensimmäinen näyttely Piun täytettyä kaksi vuotta ja Suomen Muotovaliio:)

Huomenna Piulla onkin sitten etsintätreenit. Saapa nähdä, kuinka nenä tällä kertaa toimii:) Suunnitelmissa olisi tehdä "viuhka" eli kolme koiraa tekee jälkeä. Jäljet ovat samanikäiset ja samansuuntaiset, kunnes koirat sitten hajaantuvat kolmeen eri suuntaan. Yksi olisi sitten se etsittävä koira, jonka haju Piulle annetaan jäljen alussa. Vastaavanlaista on tullut treeneissä eteen vahingossa, kun on ollut taajamatreenit. Täytyy vaan yrittää luottaa koiraan, että seuraa oikeaa jälkeä ja ilmaisusta tulisi kunnollinen.

Elokuun höpinät:)

Olin tänään katsomassa Canidaen (Inkoon koirakerho) järjestämää vepe-koetta. Onnittelut kaikille tuloksen saaneille! Huikkasipa siinä ohimennen treenikaveri Sari, jotta eipä ole mitään päivityksiä laiteltu:) No, korjaan nyt tämän asian hetipaikalla, vaikka eipä meillä mitään ihmeempää olekaan tapahtunut.

Olin myös seuraamassa BH-koetta Inkoon kylällä, sekin Canidaen järjestämä koe. Hyvin oli koirat koulutettu, kaikki menivät kokeen läpi! Eikä se johtunut lepsusta tuomarista vaan koirat ihan oikeasti osasivat:)

Vickan on vepeillyt ja edistynyt huikein harppauksin. Mutta kyllä se taas pisti meikäläisen hakkaamaan päätä seinään. Ei suostunut rannassa ottamaan lelua suuhun! On se vaan kummallista, kun se ottaa pihalla ja metsässä suuhun ihan mitä tahansa tarjoaa. Muovinen limupullo lähtee mukaan yhtä helposti kun rakkain pehmolelu. Jotta treeniä, treeniä tämän asian kanssa.

Veneestähyppy ja uiminen sujuu jo mallikkaasti. Tosin Vickan ui edelleen liivit päällä. Saa nyt kehitellä uintitekniikkaa tämän kauden ja katsellaan sitten ensi kesänä, josko uimataito olisi karttunut sellaiseksi, ettei liiviä tarvitse käyttää.

Piun kanssa ollaan yhtä jälkeä vaille suoritettu etsijäkoirien jatkokurssin ensimmäinen setti. Sen jälkeen tulee neljän viikon tauko. Sitten vielä toiset neljä jälkeä ja loppukoe. Saapa nähdä, kuinka ohjaajan ja koiran rahkeet riittää:)

Piu on kyllä selvittänyt tosi hyvin kaikki jäljet. Viimeisin treeni oli sekahaju. eli kaulapanta oli ollut kahden koiran kaulassa. Mutta vain toinen koira ole kävellyt jäljen Piulle. "Tallessa" oleva koira näytettiin Piulle. Sen jälkeen annettiin haju ja Piun piti lähteä "etsimään" sitä toista koiraa. Lisähaasteena oli vielä se, että molemmat koirat olivat ulkoilleet samalla alueella joitain päiviä aiemmin. Maalikoiran jälki oli tuore, mutta osittain samoilla paikoilla, kun aiemmin kävellyt jäljet.

Olin melko varma, että Piu hajun saatuaan kipittelee sen tallessa olevan koiran luokse. Mutta ei, se ei edes katsonut sinne päin:) Kuitenkin selvästi Piu oli vähän hämmentynyt, jotta mitä ihmettä tässä nyt oikein halutaan. Haisteli kovasti ilmaa sillä suunnalla, missä jälki meni metsässä. Me olimme tiellä. Aikansa pähkäiltyään Piu sitten päätti kuitenkin lähteä tietä pitkin (vanhempi jälki) eteenpäin.

Välillä tarkisteli metsän suuntaan, jotta onko hajua. Ilmeisesti oli, koska hyvin määrätietoisena se jatkoi matkaa. Jälki oli tarkoituksella tehty niin, että Piulla on mahdollisuus seurata jälkeä tai oikaista ilmavainulla. Ja oikaisihan se. Maalikoira oli autossa, joten ilmaisu jäi vähän vaiheeseen. Yritin kehottaa Piuta jatkamaan matkaa, kun ei ilmaissut kunnolla, mutta se ei suostunut enää jatkamaan, joten tiesi, että siinä se "karkulainen" on. Ihan huikea suoritus!

Pennuille kuuluu hyvää! Ovat kasvaneet kovasti ja osa on aloittanut treenaamiset:) Rölli ja Uuno kävivät meillä vähän leikkimässä. Yritin ottaa kuvia, mutta eipä niistä kovin onnistuneita otoksia tullut.

Kaksi seuraavaa viikonloppua meneekin sitten näyttelyissä. Ensi viikolla Piu ja seuraavalla viikolla Kira-mummo käväisevät kehässä. Nyt täytyy muistaa ottaa Kiralle pallo mukaan, josko sitten käytös olisi hiukkasen parempaa. Se ei taida itse tietää olevansa veteraani-iässä ja pitäisi osata jo olla haluamatta sinne ja tänne.

Aada täytti jo yhdeksän vuotta. Selvästikin alkaa jo ikä vähän painaa:( Kun silmä vältää, niin lady lähtee omia aikojaan lenkiltä kotiin. Jaksaa kyllä kiertää metsälenkin muiden mukana omaan verkkaiseen tahtiinsa, vaikka ilmeisestikin mieluummin makoilisi kotona.

Siispä tälläiset syysterkut!

Näyttelyviikonloppu

Kaksi näyttelyä, lauantaina Helsinki ja sunnuntaina Raisio. Sää suosi molempina päivinä, vähän aurinkoa ja vähän pilviä ja tuulta.

Helsingissä tuomaroi  Kornelia Butrimova Liettuasta. Vickan, kaksi vuotta ja kaksi viikkoa, oli avoimessa luokassa kokeilemassa, josko kävisi onni ja se kolmas serti tulisi ensiyrittämällä. Ja tulihan se kera VSP:n:)

FI MVA Gårdarikets Evrika

Onnittelut Heli & Simo, joka oli ROP ja pokkasi ensimmäisen sertin!

Sunnuntaina sitten kohti Raisiota. Tuomaroimassa Milivoje Urosevic, Serbia.  Tällä kertaa mukaan lähti mummokoira Kira ja kaveriksi Vickan. Ajattelin, josko Kira the houdini pysyisi häkissä sisäpuolella, kun on kaveri mukana. Jee, se pysyi!! Torsti (D. Dinosavr) oli myös paikalla. Jälleen kerran samat sanat, rintakehän pitäisi täyttyä EH, AVK2.

Tuomari oli oikeassa kertoessaan, ettei Vickanin turkki ole hyvin laitettu:) Se on edelleenkin pehmeä ja varsinkin selän päältä melkoisen villava tai miksikä sitä voisi sanoa.. No, kuitenkin valioluokasta eri, SA, PN2.

Koiran vaihto ja Kiran kanssa kehään:) Vähän jännitti, jotta pysyykö mummo lapasessa, kun lähdetään juoksemaan rinkulaa. Kira kun on varsin vauhdikas kaveri ja TODELLA kiinnostunut ihan kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu. No, menimme melko rauhallisesti kehään ettei tapahdu katastrofia heti kärkeen.

Tuomari katseli koiraa pöydän takaa, ei tainnut edes suuhun kurkata. Kehui kovasti; ERI, VEK1, SA, PN3, varaserti ja ROP-veteraani:) Ryhmäkehään jäätiin, kun oma kehä oli vasta iltapäivällä. Siellä ei onnistanut, mikä ei yllätä ollenkaan:) Luultavasti lähdetään vielä veteraaniluokkaan kokeilemaan onnea.


ROP-veteraani Horobre Serdce Energiya

Onnittelut Jaana ja Kirsti & Merlin, josta Raisiossa leivottiin FI MVA! Onnittelut myös Kikka-junnulle, omistajalle ja kasvattaja-Jaanalle, ensimmäisestä sertistä!

Käytiin viikolla Piun kanssa pitkästä aikaa etsintätreeneissä. Maalikoiran jälki oli yli 24 tuntia vanha, osin hiekkatietä ja osin asvalttitietä. Sen lisäksi, että jälki oli vanha, lisähaastetta tuli, koska yöllä tuli vettä todella rivakasti ja pitkän aikaa.

Piu nosti jäljen heti, kun olin antantut sille etsittävän koiran hajun. Lähti etenemään määrätietoisesti. Aika alkuvaiheessa tuli vanhempi naiskaksikko vastaan. Pysäyttivät meidät, kun halusivat jutella. Piu hetken aikaa siinä seisoskeli ja oli rapustettavana. Päätti kuitenkin jättää rouvat ja lähteä jatkamaan töitä:)

Tulimme hiekkatietä T-risteykseen, josta molempiin suuntiin meni asvalttitie. Piu siinä hetken haisteli ilmaa, ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä vasemmalle tosi tarkasti. Itse en tiennyt, mihin suuntaan jälki jatkuu. Piu päätti sitten lähetä vasemmalle. Oiikea suunta, koska jonkun matkan jälkeen halusi mennä tien yli. Siellähän se maalikoira sitten olikin. Ilmaisu oli vähän hukassa, kun jouduin pysäyttämään koiran. Oli ilmaisemassa, kun ylitti tietä ja sieltä tuli auto:( Jäljestämisen kanssa ei ole vielä ollut ongelmaa, joten hiomme hiukan tuota ilmaisua. Pohdimme, jotta mikä olisi paras tapa ilmaista..

Vickan vepeilee edelleen. Hyvillä mielin jatketaan harjoituksia:) Uiminen on nyt vähän niin ja näin, leidi ui syvällä ja käyttää aika huonosti takapäätä uimiseen. Edelliset treenit veti vepe-tuomari Monica. Hän suositteli uimaharjoituksia pelastusliivien kanssa. Välineurheilua:) Niinpä Vickan nyt harjoittelee pinkit pelastusliivit niskassa takajalkojen käyttämistä. Katsotaan, josko olisi apua:)

Koulut alkavat, joten nyt palaamme sitten ihan kokonaan arkeen.

Paluu arkeen

Uunokin lähti omaan kotiin, ei onneksi pitkälle:)


Druzkaya Ekstaz "Uuno"

 Onnea matkaan Uuno & Kati!

Pentujen uusista kodeista on tullut oikein mieltä lämmittävää palautetta. Kaikki on hyvin, pennut ovat sopeutuneet ilman sen kummempia kommervenkkejä uusiin perheisiin. Kaikilla pentusilla on koirakaveri tai -kavereita "kouluttamassa" tavoille:)

Edi (D. Edinstvennyj) on käynyt Johannan ja "isoveljensä" Zornoi Oliverin kanssa rannalla:) Vässykkä kuulemma lähti jo uimaan.

Alli (D. Effektnaja) on jo käynyt opiskelemassa Antin kanssa vähän tottistelun alkeita. Allilla on laumassa monta idolia:)) Kuvat Antti A.

Alli ja amstaffi  Finity

Alli ja rotkulapoika Pöhkö

Lola (D.Ezivika) mökkeilee "siskonsa" Lunan kanssa:) Luna kyllä näyttää vähän siltä, että onko tuon kääpiön ihan pakko tulla noin lähelle. Jos ei katso sinne päinkään, niin sitä ei ehkä ole olemassa!

Piun kanssa aloittelemme ensi viikolla etsintätreenit jatkokurssin merkeissä. Koska meillä on Lena, persuuksille potkija, voipi olla, että menemme jatkokurssin loppukokeeseen loppusyksystä.

Vickan jatkaa edelleen uintitreenejä. Nyt jo ollaan edistytty niin, että se todellakin haluaa mennä veteen, osaa uida melko hyvin ja jopa tuo oman, rakkaan kylpyankkansa hampaissa rantaan. Ottaa sen vieraalta ihmiseltä suuhun. Kyllä, Vickanilla on oma "kylpyankka". Tai siksi me sitä kutsumme. Se on koirien ankan muotoinen kelluva, kankainen vesilelu:)

Aada ja Kira viettelevät leppoisia eläkepäiviä. Kira tosin ehkä joutuu vielä näyttelyyn:) Piu saattaa kanssa pyörähtää jossain näyttelyssä syksyn aikana. Jos sattuisi olemaan jossain "nurkilla".

Kanttarellit kasvaa kohisemalla, joten koirat saa taas kyllästymiseen asti ravata kanssani metsää ristiin rastiin. Kunhan kanttarelliaika lähenee loppuaan, sitten keräilemme suppilovahveroita, kunnes lumet tulevat.

Ankeata, illat alkavat olla jo pimeitä. Mikä on huippua, ei ole ihan tukahduttavan kuumaa, ainakaan iltaisin ja öisin. Parin viikon päästä alkaa koulut ja ihan todella palaaminen arkeen:)

Tyhjä torppa

Voi elämä, että talo tuntuu hiljaiselta:( Uuno on vielä odottamassa perjantaihin saakka omistajan loman alkua. Muut vässykät lähtivät viikonlopun aikana omiin koteihinsa. Kyllä taas kävi ihan mielettömän hyvä onni uusien kotien kanssa:)

Uudet ja "vanhat" pennunomistajat on ihania ihmisiä. Osan tunsin ennestään ja eksyipä joukkoon myös uusia ihmisiä rodun pariin:)

Pakollisia pönötyskuvia yritettiin ottaa pesun, föönauksen ja pienen saksimisen jälkeen:)

Tässä siis Druzkaya E-pesue!

Druzkaya Edinstvennyi "Edi"

Druzkaya Estestvennyj

Druzkaya Effektnaja "Alli"

Druzkaya Ezivika "Lola"

Druzkaya Ekstaz "Uuno" kuvataan sitten lähtöpäivänään:)

Onnea matkaan Johanna & Edi, Heli & "töyhtötukka", Niina & Lola ja Anne ja Antti & Alli!

Lauanataina Leevi ja Anne kouluttivat naksuttimella Leevin ponia "antamaan tassua" ja seisomaan näyttelyasennossa:) Poni oli todella nopea oppimaan, ahne kun on. Molemmat temput jäivät Queenin mieleen!

Luopuminen lähestyy

Pennut tulivat seitsemän viikkoa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Nyt on siis aika alkaa lähettää pienokaiset maailmalle. Viikonlopun aikana lähtevät kaikki muut penntu, paitsi Uuno, joka jää vielä viikoksi odottamaan, että omistajalla alkaa kesäloma:)

Viikonloppu menee surutyötä tehden eli pesten ja trimmaten pentuja:) Toivottavasti saadaa otettua jonkinlaiset pönötyskuvat kaikista pennuista. Josko ne hetken aikaa pysyisivät puhtaana. Ne mennä viipottavat pitkin pihaa ja rakastavat kaivella kukkapenkkiä (sitä ainoaa), joten turkit ovat olleet välillä melkoisen roskaisia ja multaisia:)

Kaikilla pennuilla on ihan loistokodit! Kolme pentua menee perheisiin, joissa on jo ennestään musta. Kaksi muuttaa koteihin, joissa jo on ennestään koiria. Koko katras jää Etelä-Suomeen. Niin, omistajien antamat kutsumanimet pennuilla jo on, Alli, Uuno, Lola ja Eddie. Yksi poika näyttää erehdyttävästi kera valtavan tukan aivan Elvikseltä:) Se ei kuitenkaan näillä näkymin jää kutsumanimeksi.

Synttärisankarit

Oikein paljon onnea ja pitkää ikää Druzkaya C-pesueelle: Luna, Muska, Sara, Helka, Zaro, Aramis ja Laku:)

Kuva melko tarkalleen kolme vuotta sitten.

Kuvasaastetta:)

Kelit ovat olleet aika vaihtelevia. Sentään eilen hetken paistoi aurinko, jotta sai otettua uusia kuvia. Pennut ulkoilevat niin paljon, kun vaan sää sallii. Kaikki vähäiset istutukset saavat kyytiä, mutta eiköhän ne taas ensi keväänä ole ennallaan:)

Uunosta ja Allista otettiin pönötyskuvat. Penjua ei kylläkään ole puunattu kuvia varten:) Kiitos kuvista, Anne ja Sinna!

"Alli"

"Uuno"

Alli, taas kameran hihnassa kiinni:)

Alli osaa söpöstellä myös



Lola ja veljensä juomassa (vesikuppi on vieressä)



Vickan antaa ohjeita rapusissa:)

Uuno ja kohta entiset vuorenkilvet

Poika sininen

Alli ja mamma-Piu

Ensiviikolla pennut saavat mikrosirut ja myös viralliset nimet. Samoin eläinlääkäri katsastaa kakarat, jotta kaikki on kunnossa uuteen kotiin. Enää reilu viikko ja osa vässyköistä lähtee maailmalle.