Omat koirat

maanantai 24. tammikuuta 2011

Treffit eläinlääkärissä

Torsti (Druzkaya Dinosavr) debytoi näyttelykehässä Turun KV:ssä. Hienosti omistajan mukaan "maalaistollo" juniori esiintyi ja käyttäytyi ihmisten ja koirien ilmoilla. Tuloksena hienosti Jun Eri/JUK1. Onnea Torsti & Noora, tästä on mukava jatkaa:) Onnittelut myös Rop-koiralle, Ossille kotijoukkoineen.

Kuvassa Torsti ei ole parhaimmillaan, kun on juuri herätetty narkoosista. Parempaa kuvaa ei onnistunut saamaan, vaikka yritettiinkin ennen nukutusta ottaa kuvia. Lumi teki tällä kertaa tepposet:( Druzkaya -koiria oli saapunut huikea määrä Siuntion Elänlääkäriasemalle lonkka- ja kyynärkuviin. Kasvatteja on kaikkiaan 20, joista 19 asuu Suomessa. Kaksi kasvattia on jo kuvattu aiemmin. Nyt paikalle oli saapunut 12 "kakaraa". Ihan mahtavaa!

Siinäpä oli sitten ihan reilun pituinen työpäivä lääkärille ja avustajille sekä meikäläiselle. Saatiin kuitenkin kunnialla homma hoidettua, ainakin omasta mielestäni. Nyt sitten jännityksellä odotamme "tuomiota" Kennelliitosta. Kaikkien koirien kuvat lähtivät lausuttaviksi.

Aadan ja Tretjakin (Zornoi Tretjak) pentueesta kuvattiin yksi koira. Kiran ja Danin (Finblackies Ex Oriente Lux) pentueesta oli paikalla kaksi neljästä. Sohwin ja Bandin (Antonia Banderas Scrab Serca) pesueesta viisi kahdeksasta kuvattiin. Sara on jo kuvattu aiemmin. Kiran ja Alekin (Setextra Alek) juuri viime viikolla vuoden täyttäneistä kakaroista oli paikalla neljä viidestä.

Haluankin lähetää suuren, suuret kiitokset kasvattien omistajille! Olen todella iloinen siitä, että näin monta kasvattia tuli nyt yhdellä kertaa kuvatuksi. Eläinlääkärimme, Heidi, naureskellen kyseli, että koskas tulen tällaisen porukan kanssa uudelleen. No, ei varmaankaan koskaan enää näin ison sakin kanssa, vaan ehkä pentue kerrallaan:) Jos niitä pentueita meille vielä joskus tulee.

Tulipa retkelle mukaan myös Helkan "pikkusisko", Hulda (Zornoi Juliska). Ihana pikkukakara, joka iloisesti häntää huiskutellen ihmetteli ihmispaljoutta. Uni kuitenkin vei voiton melko nopeasti.
Helmikuussa ryhmä rämä lähtee pitkästä aikaa näytelmiin. Vickan ja veljensä Haades menevät pentunäyttelyyn. Piu esiintyy ensimmäistä kertaa oikeassa näyttelyssä viime kesän pentunäyttelyiden jälkeen. Saapa nähdä, kuinka tämä meidän maalaistollo osaa käyttäytyä:) Odotukset eivät ole kovin korkealla tietäen, minkälaisista mustista tuomari tykkää. Mutta tuomarin arviointi koirasta kiinnostaa niin paljon, että ilmoitin Piun. Myös Torsti on tulossa paikalle.
Siinäpä sitä on taas jännitettävää kerrakseen! Kuvaustulokset ja tulevat näyttelyt, huh!

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Onnitteluja:)

Oikein paljon onnea yksivuotiaalle D-pesueelle, Torstille, Iitulle, Emmalle, Liilalle ja Piulle!

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Tämän vuoden ensimmäin treeni:)

Etsjiäkoiraporukan treenit olivat tänään Inkoossa. Kyselin tarvetta vieraalle maalikoiralle. Tarvetta oli, joten pääsin Piun varjolla seuraamaan treenejä. Yllätyksekseni treenien vetäjä ehdotti, että Piulle voisi myös tehdä jäljen. No, sehän passaa!

Nyt sitten tipahdettiin korkealta ja kovaa! Piun ensimmäin koiranetsintä sujui aivan äärettömän hienosti joskus reilu kuukausi sitten. Nyt olikin sitten ihan eri meininki.

Piu otti hajun ja tiesi kyllä, mitä oli tekemässä. Jostain syystä oli kuitenkin epävarma ja kovasti kyseli minulta, jotta mitäs nyt. Keli oli totisesti vaaativa ja olimme taajamassa, jossa liikkuu paljon koiria ja ihmisä. Piulle tehtiin jälki kävelytielle, joka oli jollain tiehöylällä "nuoltu" todella kovaksi ja sileäksi. Eipä siihen varmasti mitään kovin vahvaa jälkeä jää.

No, loppujen lopuksi päästiin kuitenkin liikkeelle ja selvästikin hajun perässä mentiin. Maalikoira oli välillä pompannut kinoksen päälle. Siellä Piu sitten ihan selkeästi laittoi nenän hankeen ja tiesi koiran siinä käyneen:) Jotain lohtua sentään!

Hämmästyksekseni Piu ei jäljestänytkään nenä maassa vaan nokka irti maasta. Kaipa ne hajut sitten jotenkin leijuivat kovan pinnan ja tosi kylmän ilman vuoksi. Tiedä sitä! Jälki oli melko pitkä, mutta selvisimme kuitenkin suhteellisen hyvin. Piu ilmaisi maalikoiran hyvin selvästi nostamalla pään ja hännän ylös. Matkaa oli maalikoiraan ehkä noin 30 - 50 metriä.

Teimme kääpiösnautseri Gastille reilun kilometrin jäljen, jossa oli monta tien ylitystä. Reitti kulki osin tien reunaa ja osin kävelytietä, jossa kulkee todella paljon koiria. Gasti oli tullut hienosti jäljen ja löysi meidät kaupan pihalta:) Siinä Gastia odotellessa tuli testattua samalla Piun paukkujensietokykyä. Piu pötkötteli pitkin pituuttaan maassa, kun jossain lähellä paukkui raketit. Koira ei edes päätään nostanut ylös:) Eihän tämä nyt vielä kerro paljoakaan, mutta sen verran ainakin, etteivät kovasti olleet häiriöksi.

Odottelemme seuraavaa treenikertaa ja toivon Piulle hiukkasen vähemmän haastetta:)