Omat koirat

tiistai 27. syyskuuta 2016

Kasvatit ohjaajineen tekevät tuloksia

Aivan mahtavia tuloksia ovat kasvatit tehneet koekentillä! Kasvattajana olen niin ylpeä näistä koirakoista! Taitavat ohjaajat ja tottelevaiset koirat:)

Kati ja Eelis (FI MVA, BH D. Grats) kävivät ensimmäistä kertaa ikinä PK-jälkikokeessa. Sieltä tuliaisina oli koulutustunnus JK1! Ihan mahtavaa! Paljon onnea Kati, upeasti tehdystä työstä!


Eelis esineruutua treenaamassa
Eeliksen velipoika Gora (TK1 D. Genij) on startannut syksyn aikana tokon avoimessa luokassa ihan mahtavilla tuloksilla. Kahdesti piti käydä vain parin pisteen päässä ykköstuloksesta, kunnes vihdoin se ykkönen tuli. Gora reagoi ohjaajansa Tiian jännitykseen niin, että on hieman hämillään aika-ajoin. Ihan mahtava tiimi! Onnea, Tiia & Gora! Gora on myös Kennelliiton kaverikoira, joka käy vanhuksien rapsuteltavana:)
Merkin kierto
Kunniapalkinto toko AVO-luokka
On kyllä ihan mahtava fiilis, kun kasvatit pärjäävät myös kokeissa kauneuskilpailuiden lisäksi! Onnea vielä ja iso kiitos mahtaville tyypeille!

Pentuset ovat lähteneet omiin koteihinsa. Meidän rouvaskoirien rauhaa jäi häiriköimään pikku-Ralla. Tai Rallaksi häntä toistaiseksi on kutsuttu. Tiedä sitten, jääkö se nimeksi vai pälkähtääkö päähän jotain muuta:)

Olen saanut kaikista uusista kodeista ihan mahtavaa palautetta! Pennut ovat sopeutuneet heti uusiin koteihinsa. Ne ovat reippaita, rohkeita ja avoimia koiranalkuja!

Otettiin vielä kuvat, kun pennut oli pesty ja puunattu jonkinlaiseen kuosiin:)

"Kulta" D. Iskrennaja
"Jovi" D. Izjachnõi 
"Roxu" D. Igrok
"Manu" D. Iljuschin

"Ransu" D. Izvestnõi
"Ralla" D. Igrushka
Aika näyttää, mitä näistä pienistä karvapalloista kasvaa:) Joitakin varmaan tullaan näkemään näyttelyissä ja harrastuksissa. Toivottavasti itse lukeutuisin ainakin tuohon jälkimmäiseen:)

Viime viikolla oli raskas päivä, kun vihdoin sain soitettua paljon voimia vaativan puhelun eläinlääkärille. Kira sai elää pitkän ja hyvän elämän, joten se sai päästä myös pois vielä saappaat jalassa häntää heilutellen.

Kiitos rakas Kira-kirputin kaikesta! Sinä elät meidän kanssa lapsissasi, lapsenlapsissa ja lapsenlapsenlapsissa.

Horobre Serdce Energiya "Kira" 29.5.2004 - 19.9.2016

ROP-veteraani

Uuden pentusuunnitelmat odottavat toteutumistaan. Minille pitäisi tässä syksyn aikana tulla juoksu, josta se olisi tarkoitus astuttaa. Toivottavasti suunnitelma toteutuu ja saadaan vuoden vaihteen tietämillä pikkumustia maailmaan.

Emänä siis Leijonattaren Emilia Miniliila, joka on kasvattini Liilan (TK1, TK2 D. Dlya Tebya) tytär.

Mini erkkarissa 19 kk:n ikäisenä
Minin uima-allas
Isänä FI MVA Gårdarikets Froste "Mosse"


Mosse ja haamu MH-kuvauksessa
Koirien terveys- ja näyttelytulokset löytyvät koirien omilta nettisivuilta (www.druzkaya.net). Mikäli pikkumusta kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostitse tai puhelimitse.




lauantai 10. syyskuuta 2016

Eläinlääkärin tarkastus ja nimeämiset

Nyt tuli viiveellä tämä kuusiviikkoispäivitys. Meillä oli pikkuihminen hoidossa alkuviikosta viikonloppuun, joten kädet olivat enemmän kuin täynnä työtä 10 kk:n ikäisen tytön ja pentujen sekä isojen koirien kanssa.

Eläinlääkäri kävi kotona tekemässä pentutarkastuksen. Näillä näkymin kaikki on hyvin. Pojilla ei vielä palleja ihan alhaalla ollut, mutta eiköhän ne sieltä tule:) Pennut saivat sirut ja siinä samalla viralliset nimet. Esitelläänpä nyt tämä pesue "virallisesti". Tosin pentuja ei ole puunattu näissä kuvissa. Kuvat Sinna Ruuskanen, kiitos!
Musta poika D. Igrok

Oranssi tyttö D. Igrushka

Pinkki tyttö D. Iskrennaja

Ruskea poika D. Isvestnõi "Ransu"

Sininen poika D. Iljuschin "Manu"

Vihreä poika D. Izjachnõi 
Pennut viihtyvät hyvin ulkona. Välillä on vaikea niitä saada sisälle, vaikka kuinka kutsuu. Onneksi on ollut tosi hyvät ilmat! Taisi yksi sadepäivä sattua tähän pentuhärdelliin. Mutta siitäkin on jo aikaa. Pennut eivät silloin vielä kovin paljon ulkoilusta nauttineet.

Ne painivat, juoksevat peräkanaa, kaivavat, kantelevat käpyjä, risuja ja joskus lelujakin:) Ne asustelevat koko meidän huushollissa öitä ja yksinoloaikoja lukuunottamatta. Pennut nostavat sen aikaisen metakan, kun ne laitetaan tuonne "omaan" kämppään portin ja oven taakse.





Ensi viikolla pennut alkavat muuttaa omiin koteihinsa. Pinkki tyttö lähtee heti keskiviikkona, kun ikää on riittävästi. Ne lähtevät pitkin viikkoa, viimeinen viikon kuluttua keskiviikkona. Yksi tyttö jää kotiin keski-ikäisten rouvien kiusaksi ja ehkä jonkun ajan kuluttua Minin juoksukaveriksi.







Kira-mummu alkaa olla jo aika kömpelö. Takapään lihakset ovat jo surkastuneet. Vielä se kyllä käppäilee välillä pidempiä matkoja, välillä käy vaan kuistilla ja tulee takaisin sisälle. Voi, kumpa se osaisi kertoa, onko kipuja vai ei. Olen miettinyt, että kuinka laadukasta Kiran elämä on, kun se on aina rakastanut juosta ja liikkua. Nyt pää veisi vaikka mihin, mutta fysiikka ei. Saattaa olla, ettei Kira näe enää ensilunta. Se rakastaa talvea varmaan enemmän kuin kukaan muu koirista. Kira on toukokuussa täyttänyt 12 vuotta, joten se on jo kyllä ihan kunnioitettava ikä isolle koiralle. Kira on mustaterrierinartuksi kyllä isokokoinen.

Elämä ottaa ja antaa!


torstai 1. syyskuuta 2016

Viisiviikkoisten kuulumisia

Pennut ovat päässeet valloittamaan aika-ajoin koko huushollin. Kira-mummu pitää pennut kurissa ja järjestyksessä. Murahtelee, kun pennut alkavat tulla iholle. Pikkuiset onneksi ymmärtävät puhetta ja tietävät poistua takavasemmalle:)

Ilmat ovat suosineet ulkoiluja! Muutama päivä on ollut osittain sateinen. Silloin pentuset eivät ole menneet ulos. Mutta sitäkin tässä pikkuhiljaa aletaan harjoitella sateen sattuessa. Pääsääntöisesti pennut syövät ulkona ja sen jälkeen saavat riehua itsensä väsyksiin.

Laatikko menee purkuun, koska pennut kätevästi jo kiipeävät yli matalasta laidasta. Osa vahingossa ja osa kyllä selkeästi tietää, miten siitä pääsee yli.

Sininen poika

Vaaleanpunainen tyttö

Mini pentujen kanssa

Oranssi tyttö

Muut koirat suhtautuvat pentuihin kohteliaan viileästi. Piu-mamma ei puutu muiden koirien tuttavuuden tekemiseen. Kaikki ovat sulassa sovussa keskenään. Piu vieläkin ahkerasti siivoaa pentujen jätökset:)

Piulla nousi sunnuntaina kova kuume! Kuumetta alentavalla lääkkeellä sain kuumeen alas, jotta uskalsin nukkua yön yli. Aamulla mamma oli ihan normaali, ei lämpöä eikä muutenkaan huonovointisen oloinen. Menimme kuitenkin puolen päivän jälkeen omalle lääkärille näytille. Katsottiin kohtu ultralla ja päädyimme pikaiseen kohdun poistoon. Piu jäi leikkaukseen saman tien.

Leikkaus meni hyvin ja Piu on nyt ihan entisellään. Pentuja se ei saa enää imettää, mutta onneksi niille maistuu hyvin kiinteä ruoka ja vesi vesikupista. Piu oli jo alkanut vierottaa pentuja, ne saivat vaan pikaiset hörpyt maitohanoista silloin tällöin. Mamma hoitelee pentuja paita päällä:) Pennut eivät kyllä ole olleet edes kiinnostuneita enää mamman maitohanoista, onneksi.



Vihreä poika



Vielä pari viikkoa nämä pallerot ovat meidän seurana. Sitten on hyvästien aika:( Yksi tyttö jää kotiin pitämään vauhtia yllä. Se, kumpi se noista kahdesta on, jää vielä nähtäväksi. Tytöt ovat luonteeltaan ja ulkonäöltään erityyppisiä:)

Vickanin tämän kesän vepekokeet päättyivät varsinaiseen "taidonnäyttöön". Koira oli kyllä hyvässä vireessä, mutta jotain kummallista sen päässä liikkui. Veneestä hyppy ja veneen haku onnistuivat loistavasti. Mutta vienti tökki ihan kunnolla, samoin hukkuvan haku. Viennistä jäi käteen yhdeksän pistettä 25:stä ja hukkuva meni nollille. En tiedä, oliko appari nyt niin paljon kiinnostavampi kuin tekeminen. Varsinkin viennin Vickan on tänä kesänä tehnyt lähes kuin kone:) Mutta ehkä me ei lannistuta tästä! Tosin vuoden vaihteessa säännöt vepessä muuttuvat ja ison haasteen tuo vinot linjat.

Nyt liikkeet on suoritettu aika lailla lähtö/maalitolppien kohdalla, mutta ensi kaudella liikkeet suoritetaan joko oikealla/oikealta tai vasemmalle/vasemmalta 30 m tai 50 m rannasta. Mutta 30 metrin merkkipoijujen väli on myös 30 metriä. Lähtö/maali on keskellä. Uuden liikekaaviot löytyvät täältä, jos haluaa niitä kurkata:)

Sisänsä kyllä harmittaa, ettei sitä ykköstä tullut. Olisi päässyt ensi kaudella aloittamaan avoimessa luokassa. Nyt tähän alokasluokkaan tuli vähän haastetta lisää, jotta saa koiran tuolta vinolta paikalta tulemaan maaliporttien väliin. Pienikin ohitus lasketaan metrinä. Jää nähtäväksi, kuinka me vielä kokeeseen osallistumme, jos tuo maaliin tuleminen osoittautuu kompastuskiveksi:)

Me nautimme koirien kanssa näistä ihanista, vilpoisista syyskeleistä! Sieniä on metsä pullollaan, joten lenkkeilemme ämpäri seuranamme:)