Omat koirat

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Uusi "perheenjäsen"

Perheenjäsen lainausmerkeissä, koska se ei ole koira, kissa tai lisko. Siis sellainen, joka asuu meidän huushollissa. Tämä tyyppi asustelee naapurissa kaverinsa Elton Boyn ja Putten kanssa.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa: Shettis Ekslätts Queen






Leevi on menossa kesällä raviponileirille ja yrittää siellä suorittaa itselleen raviponiohjastajan kortin. Jos kaikki menee putkeen, niin saattaa olla, että parivaljakko starttaa syksyllä raveissa:) Mielenkiintoista!

Olen ryhdistäytynyt ja kerrankin jo etukäteen laitellut koiria näyttelyyn. Tällä viikolla on ollut niin lämpöiset ilmat, että koirat sai pestyä ulkona. Niinpä näyttelyyn lähtijät on pesty, föönattu ja trimmattu. Toisin kun yleensä, tällä kertaa ei ehkä mene ihan koko näyttelyä edeltävää yötä koirien laittamiseen. Jes!

Vihdoin ja viimein on myös alkamassa Etsijäkoiraliiton järjestämä alkeiskurssi. Sinne Piun kanssa lähdemme koittamaan, josko viiden kerran jälkeen läpäistäisiin ensimmäinen koe. Ohjatut tottistreenit jäävät Piun osalta nyt hetkeksi, koska tuo alkeiskurssi on tietty samana päivänä. Täytyy vaan sitten yrittää vaan itsekseen vähän yrittää pitää koiran taitoja yllä.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kynsiä!

Voi ihme, mikä siinä voi olla niin vaikeaa aloittaa kynsien leikkuu?! No, tänään se sitten vihdoin tapahtui:) Koirat yksitellen kuistille, etteivät ehdi kurastaa tassujaan..

Aikaa tuohon kynsien leikkuuseen ei todellakaan mene paljon. Helppo homma! Mutta montakohan kynttä sitä tuli tänään leikattua? Koiria oli kaikkiaan kuusi, koska appivanhempien herrakoira on täällä naisia naurattamassa.. Eli kuusi koiraa ja niitä kynsiä per koira taitaa olla kahdeksantoista kappaletta, mikäli oikein lasken:) Ei meikäläisen matikkapää riitä laskemaan yhteismäärää, mutta jokunen kynsi tuli katkaistua. Näiden kanssa ei kynsienleikkuusta tarvitse onneksi keskustella lainkaan!

Ihanaa, kun on valoa ja aurinkoa! Tosin meidän taloa ympäröi edelleen ihan kunnon lumikinokset. Niitä on kyllä yritetty levitellä pitkin pihaa, jotta häipyisivät mokomat lumet. Metsästä löytyy edelleen lumiset polut, mutta polkujen ympäriltä lumet ovat jo osittain kokonaan häipyneet. Jihaa! Pääsee kulkemaan muitakin lenkkejä kuin samaa polkua ees ja taas!

Lumien häipyminen tietää varsinkin Kiran kohdalla omatoimista barffaamista. Milloin on syötävänä peuran kinttua ja milloin pääkalloa tai kylkiluita. Yyh! Onneksi noista omatoimiruokailuista ei mene vatsa sekaisin eikä ole mitään tukoksia tullut. Kiran makuupaikalle (siis ruokailupaikalle) jää vain kasa karvaa, kun rouvaskoira on pistellyt eväät poskeensa.

Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni kurakeleistä huolimatta ja aloittaa turkkien laittaminen. Erkkari kolkuttelee jo lähellä. Jos nyt olisi reipas ja tekisi trimmit, niin ei olisi sitten niin kovasti edellispäiville hommaa. Trimmauskurssille tälläkin kertaa menen ilman omaa koiraa. Mutta Aramis lähtee omistajiensa kanssa "koekaniiniksi":)

Pikkuhiljaa aloittelemme Vickanin kanssa treenejä. Olemme käyneen pari kertaa tekemässä makkararinkiä. Olin aivan varma, ettei tuo uskalla yksin mihinkään vieraassa paikassa. Mutta toisin kävi:) Ihmiset olivatkin NIIN huippuja! Tuli jo mieleen, että pitäisiköhän huolestua, kun joku pikkuisenkin koiraa kutsuu, niin tämä juoksee häntä suorana luokse.. Josko ensi kerralla sitten kokeillaan jo vähän hajun "ottamista". Siitä onkin jo aikaa, kun on henkilöhaun alkeita koiran kanssa tehty.. Aada on jo seitsemän ja puoli vuotias. Se oli reippaasti alle vuosikas, kun aloitettiin. Joten onhan siitä jo aikaa vierähtänyt. Onneksi itse ei vanhene yhtään!