Unohtuipa tietysti kirjoitella siitä kesäpäivästä, joka on siis heinäkuun17. päivä. Käykäähän täällä kurkkaamassa tietoja. Syömme nyyttäriperiaattella ja Kirsti on laatinut tuonne listaa, josta kukin voi käydä valikoimassa tuomisensa. Keskustelupalsta vaatii rekisteröitymisen. Jos se on ylivoimaista, minulle voi myös ilmoittaa, niin käyn sitten "kertomassa" tuolla palstalla, mitä kukakin tuo tullessaan. Päivästä tulee varmasti mukava!
Täällä metsässä eläessä täytyy tottua lähes kaikenlaisiin elukoihin. Mutta eräs aamupäivä oli ikimuistoinen!
Meillä kuuden hengen perheessä noita menopelejä pienessä tuulikaapissa riittää. Ajattelin sitten eräänä päivänä vähän raivata ylimääräisiä kaappiin ja roskikseen. Siinä kenkiä siirrellessäni huomasin, että kenkien alla oli sellainen poikien kumikäärme.
Sen ihmeempiä ajattelematta jatkoin kenkien karsimista. Mutta jostain syystä tuntui, että syrjäsilmällä huomasin jotain liikettä. Käännyin katsomaan, ei mitään. Sama toistui vielä toisen ja kolmannen kerran. Sitten jäin katselemaan sitä kärmestä. Jumankekka, se luikertelee!!
En sentään noita matelijoita kummemmin säikähdä, joten tein tilannekatsauksen. Jep, rantakäärme, äkkiä ovi sisälle kiinni ja miettimään, että miten sen saisi pihalle. Käteen en sentään otusta hirvinnyt ottaa. Kärmes oli lähellä ulko-ovea, joten fiksuna ajattelin hätistää sen ovesta ulos.
Mutta tämä kärmes oli minua ovelampi. Se keksi kiivetä komeron sokkelia pitkin ylös ja menikin sitten kaapin alle. Ou nou!
Meidän pitikin sitten lähteä poikien kanssa liikkeelle, joten jätin (silläkin uhalla, että Kira on takaisin tullessani ulkoiluttamassa itseään) ulko-oven auki. Josko käärme-rukka osaisi ulos. Kissat telkesin sisälle, etteivät ne tapa käärmettä.
Tultiin kotiin ja pyysin Mikkoa irrottamaan lattialistat ja sen sokkelin laudan, jotta päästetään käärme pois vankilastaan. Yllätys, yllätys! Kärmes oli poissa! Ehkä se olikin sitten niin fiksu, että hulinan loputtua luikersi samaa tietä takaisin ja ulos. Sen koomin ei ole käärmettä näkynyt.
No, poikien kommentit. Leevi 11 v ja Markus 12 v totesivat minulle, että "Äiti hei, luuletko toisaan, että MEILLÄ on jotain kumikäärmeitä". Ööh, mielestäni olen nähnyt kaiken maailman kumiötököitä meillä vaikka kuinka paljon.
Mikko 16 v. "Äiti, en usko, että täällä on mitään käärmettä ollut. Ihan turhaan piti tehdä työtä ja irrottaa KAKSI listaa seinästä ja laittaa ne takaisin."
Onneksi sentään Markus ja Leevi "pelastivat" ädin oletettavalta sekopäisyydeltä. Tullessaan kotiin, pojat ensimmäisenä kysyivät, että vieläkö se käärme on tuolla alla. He kun (onneksi) näkivät sen sinne luikertelevan.
Onhan meillä joitain hiirenraatoja ollut terassilla. Kissat ovat tehneet tehtävänsä! Niin, pari pääskystä päätti lentää sisälle taloon! Isuin sohvalla ja yht'äkkiä kaksi pääskystä lenteli olohuonessa. Muuten ei ollut hätää, mutta nuo perkuleen kissat olivat heti valmiina hyökkäykseen. Ensin piti ottaa kissat kiinni ja vasta sitten miettiä, kuinka saadaan linnut takaisin pihalle.
Herätimme viikonloppuna pojat yöllä katsomaan kiiltomatoja. Niitä on meidän pihapiirissä aika paljon. On ne vaan hienoja, ihan kuin jotkut led-lamput palaisivat tuolla hämärässä.
Tällaista täällä maalla, ei ehdi pitkästymään:)
maanantai 21. kesäkuuta 2010
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Kesä ja töitä
Meillä on vietetty leppoisia kesäpäiviä. Tosin ei voi valittaa ainakaan, että olisi ollut hellettä. Toisaalta ihan kiva, pystyy sentään olemaan ulkona:)
Piun kanssa ollaan käyty kerran viikossa pentukoulussa. Nyt alkaa tyttö pikkuhiljaa tajuta, että voi sitä liikkua ja touhuta ilman muuta laumaa. Olemme myös käyneet autoilemassa ja kävelyllä Inkoo cityssä. Tosin siellä harvakseltaan liikkuu muita päiväaikaan. Toisaalta, onhan se ihan kiva, että tuo kulkee rauhallisesti eikä sinkoile sinne tänne. Saa nähdä, kuinka kauan:)
Oltiin Kiran kanssa myös pitkästä aikaa pk-tottistelemassa. Ihan positiivisella mielellä jatketaan harjoituksia. Se on vaan kurja juttu, että asiakkaat "häiritsevät" näitä treenikuvioita. On oltava tonteilla, kun karvakorvat tulevat hoitoon:)
Inkoossa oli jokin aika sitten BH-koe. Olin katselemassa ja taas alkaa iskeä kipinää, josko sittenkin... Onnea vielä Pia ja Rudi! Se meni upeasti! Canidaen koe oli hienosti järjestetty:) Kenttä oli hyvässä kunnossa eikä koirakoille ollut mitään ylimääräisiä häiriöitä. Keli oli tosi lämmin, mutta hyvin koirat ja ohjaajat jaksoivat auringon paahteessa mennä.
Heinäkuun viikonloput ovatkin sitten buukattuja koirakarkeloihin. Ollaan menossa Roosan ja Ottolaisen kanssa pariin näyttelyyn. Sokerina pohjalla on sitten puuhapäivä Hämeenlinnassa. Oikein mukavasti on Druzkaya-koiria omistajineen ilmoittautunut mukaan. Ihana nähdä osaa koirista ja omistajista pitkästä aikaa. Osa taas visiteeraa säännöllisen epäsäännöllisesti täällä metsässä.
Otto on toipunut hienosti ristarileikkauksesta ja palaa näyttelykehään. Saapa nähdä, josko saataisiin poitsulle muotovalion arvo tänä kesänä. Jos ei tärppää, niin jatketaan harjoituksia.
Työrintamalla pitää kiirettä. Ihmiset reissaavat lomillaan ja karvakorvat tulevat tänne lomailemaan. Ihan kiva, että asiakkaita nyt taas on enemmän. Onhan tämä vähän sellaista kausiluontoista hommaa. Loma-ajat on kiireistä aikaa:)
Onneksi sentään nyt on pitkälle iltaan tai oikeastaan yöhön valoisaa. Tuntuu, että saa vuorokauteen monta tuntia lisää aikaa. Minusta tulee kesällä varsinainen yöeläjä:)
Laitetaan loppuun sitten muutama kuva Nalasta. Hän on joka paikassa mukana touhuamassa:) Kira katselee, jotta mitähän tuo pikkukissi nyt on saanut päähänsä.. Kaikki ohuet johdot on Nalan mielestä ihan huippuja. Niitä voi tassuttaa tai pureskella.
Nala on myös mielellään ulkona, mutta ei yleensä lähde pihasta pidemmälle. Muutaman kerran on juossut puuhun, kun koirat lähtevät perään.
Luulen kyllä, että nuo kissat tekevät ihan tahallaan koirille kiusaa. Koirat antavat kissojen olla ihan kaikessa rauhassa, kun ne kävelevät, istuskelevat tai muuten vaan puuhastelevat. Yht'äkkiä kissa(t) ottavat kauhean spurtin juosten koirien naaman edestä. No, tietysti nuo pöhelöt lähtevät perään ja kissat sinkoavat puuhun.
Piun kanssa ollaan käyty kerran viikossa pentukoulussa. Nyt alkaa tyttö pikkuhiljaa tajuta, että voi sitä liikkua ja touhuta ilman muuta laumaa. Olemme myös käyneet autoilemassa ja kävelyllä Inkoo cityssä. Tosin siellä harvakseltaan liikkuu muita päiväaikaan. Toisaalta, onhan se ihan kiva, että tuo kulkee rauhallisesti eikä sinkoile sinne tänne. Saa nähdä, kuinka kauan:)
Oltiin Kiran kanssa myös pitkästä aikaa pk-tottistelemassa. Ihan positiivisella mielellä jatketaan harjoituksia. Se on vaan kurja juttu, että asiakkaat "häiritsevät" näitä treenikuvioita. On oltava tonteilla, kun karvakorvat tulevat hoitoon:)
Inkoossa oli jokin aika sitten BH-koe. Olin katselemassa ja taas alkaa iskeä kipinää, josko sittenkin... Onnea vielä Pia ja Rudi! Se meni upeasti! Canidaen koe oli hienosti järjestetty:) Kenttä oli hyvässä kunnossa eikä koirakoille ollut mitään ylimääräisiä häiriöitä. Keli oli tosi lämmin, mutta hyvin koirat ja ohjaajat jaksoivat auringon paahteessa mennä.
Heinäkuun viikonloput ovatkin sitten buukattuja koirakarkeloihin. Ollaan menossa Roosan ja Ottolaisen kanssa pariin näyttelyyn. Sokerina pohjalla on sitten puuhapäivä Hämeenlinnassa. Oikein mukavasti on Druzkaya-koiria omistajineen ilmoittautunut mukaan. Ihana nähdä osaa koirista ja omistajista pitkästä aikaa. Osa taas visiteeraa säännöllisen epäsäännöllisesti täällä metsässä.
Otto on toipunut hienosti ristarileikkauksesta ja palaa näyttelykehään. Saapa nähdä, josko saataisiin poitsulle muotovalion arvo tänä kesänä. Jos ei tärppää, niin jatketaan harjoituksia.
Työrintamalla pitää kiirettä. Ihmiset reissaavat lomillaan ja karvakorvat tulevat tänne lomailemaan. Ihan kiva, että asiakkaita nyt taas on enemmän. Onhan tämä vähän sellaista kausiluontoista hommaa. Loma-ajat on kiireistä aikaa:)
Onneksi sentään nyt on pitkälle iltaan tai oikeastaan yöhön valoisaa. Tuntuu, että saa vuorokauteen monta tuntia lisää aikaa. Minusta tulee kesällä varsinainen yöeläjä:)
Laitetaan loppuun sitten muutama kuva Nalasta. Hän on joka paikassa mukana touhuamassa:) Kira katselee, jotta mitähän tuo pikkukissi nyt on saanut päähänsä.. Kaikki ohuet johdot on Nalan mielestä ihan huippuja. Niitä voi tassuttaa tai pureskella.
Nala on myös mielellään ulkona, mutta ei yleensä lähde pihasta pidemmälle. Muutaman kerran on juossut puuhun, kun koirat lähtevät perään.
Luulen kyllä, että nuo kissat tekevät ihan tahallaan koirille kiusaa. Koirat antavat kissojen olla ihan kaikessa rauhassa, kun ne kävelevät, istuskelevat tai muuten vaan puuhastelevat. Yht'äkkiä kissa(t) ottavat kauhean spurtin juosten koirien naaman edestä. No, tietysti nuo pöhelöt lähtevät perään ja kissat sinkoavat puuhun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)