Omat koirat

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Huh, hellettä

Hellettä piisaa! Ei pitäisi valittaa, mutta liian kuuma on liian kuuma:) Harmi, ettei enää keskiyöllä näe mennä metsään lenkille. Syksy on ilmeisestikin tulossa, kun yöt alkavat hämärtää.

Piun ja Ilkon pentuset ovat käyneet näytillä sekä mätsäreissä että pentunäyttelyssä. "Jymy" oli mätsärissä punaisten pentujen ykkönen. Pääsi siis kilpailemaan mätsärin BIS-kehtään. Siellähän kakarakoira ponkaisi näyttelyn neljänneksi parhalle paikalle. Hienoa, Jymy & Raila. Onnea!

Savon seudulla Boris debytoi myös mätsärissä. Punainen nauha Borikselle, mutta ei sijoitusta punaisten pennuissa.

Molemmat pojat olivat käyttäytyneet mallikelpoisesti, kuinkas muuten:)

"Gora" vietti helteistä sunnuntaipäivää pentunäyttelyssä. Ensiesiintyminen näyttelykehässä palkittiin hienosti. Gora ROP-pentu! Onnea Gora & taustajoukot!
Facebookin Druzkaya-ryhmästä löytyy kuvia pojista:)

Nyt kun ulkona on vähän satanut ja ollut paljon lämmintä, lähdettiin tyttöjen kanssa katsastamaan kanttarelliviljelyksiämme sunnuntaina. Käppäilin ajatuksissani metsässä ja ihmettelin useita kuusen kuoren isoja paloja pitkin matkaa. Otin vielä yhden käteenkin ja pyörittelin sitä. Totesin, että se on ihan tuore ja ihmettelin, että onhan jollain ollut hupia käydä puita silpomassa.

Tallustelin eteenpäin ihmetellen edelleen puusilppua siellä ja täällä. Metsä oli hiukan sumuinen aiemman raekuuron jäljiltä. Rakeet olivat sellaisia jääpaloja, joita vaikka lasiin olisi voinut laittaa. Funtsailin, että kauanhan se sumu viipyilee, kun sateesta oli jo pari tuntia kulunut.

Hetken kuljettuani tajusin, että hitto soikoon, metsässä haisee savu! Katselin ympärilleni ja huomasin yhden ison kuusen juuresta nousevan melkoisen savupatsaan! Mitä hemmettiä!?! Puu oli parin metrin päässä polusta, jota aina kuljemme.

Menin sitten lähemmäksi katsomaan. Totesin, että puun juurella, maan sisällä kytee tuli!
Kännyäkäkuva (huom. taustajoukot)
Otin kepin käteen ja tökkäsin sen kuusen juurelta sisään. Keppi syttyi heti palamaan! Apua, mikä nyt neuvoksi? Soitin kotiin miesväelle, että tuokaahan ämpärillä ja kastelukannulla vettä. Metsä saattaa kohta palaa! Matka ei ole tuohon kohtaan kuin ehkä pari sataa metriä.

Kaadoin vedet puun juureen. Kaivelin sitten lisää kepillä puun juurta. Lapio ei tietenkään tullut mukaan. Savua nousi edelleen ja maa oli todella kuumaa, kuten myös jo hiiltynyt puun kuori. Hain lähellä olevasta ojasta lisää vettä ja kaadoin sen pieneen kuoppaan puun juurelle.

Savun tuleminen lakkasi, joten lähdimme kotiin suunnitelmana tulla tarkistamaan tilanne jonkin ajan kuluttua. Kanttarellit jäi katsastamatta, mutta luultavasti pelastimme naapurin metsän tulipalolta:) Maa oli todella kuivaa, vaikka olikin aiemmin ukkoskuuro pyyhältänyt vettä ihan kunnolla. Palo oli maan alla.

Lähdin myöhemmin vielä tarkastamaan tilanteen. Jos savua olisi edelleen noussut, olisin kutsunut palokunnan paikalle. Mutta hiljaista oli, ei savua eikä edes savun hajua ollut havaittavissa paria tuntia myöhemmin. Onneksi! Sammuttajat eivät kovin lähelle tuonne olisi päässeet.

Salama oli iskenyt puuhun ja silponut sen ympäriinsä! Niitä puunpalasia oli sinkoutunut metrien päähän. En ole koskaan aiemmin mokomaan törmännyt. Aika hyvä onni kävi, että lähdin tuonne puolelle metsää kävelemään! Tästä voi lähteä kolmeen eri suuntaan metsään ja millekään muulle reitille tuo savu ei olisi näkynyt.

Kohta pukkaakin Maailmanvoittajanäyttelyä! Sinne matkaan turistiksi koiria katselemaan. Piun G-pentueen isä Ilko tulee myös paikalle. Koiria on ilmoitettu huikea määrä, joten kaikkia ei varmasti ehdi näkemään. Koirat ovat tietääkseni kahdella tuomarilla.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kuukauden kuulumiset

Kuulumisten kirjoittamisessa on taas ollut luvattoman pitkä tauko! Kesä on mennyt hurjaa vauhtia töiden, hoitokoirien ja treenien merkeissä.

Meillä on ollut kohta viikon hoidossa Leimun velipoika Kelmi (D. Galstuk). En tiedä, kuinka Kelmin kotiinlähdön jälkeen tuo Leimu voidaan aktivoida yhtä kätevästi. Pennut ovat kuin paita ja peppu, yhdessä joka paikassa. Aina löytyy kakaraseuraa!


Vickanin kanssa ollaan ahkerasti vepeilty. Täytyy kyllä sanoa, että itse en ole paljon nauttinut. On ollut niin kylmää ja sateista tuolla vesien äärellä. Märät vaatteet, viileä ilma ja tuuli ovat kyllä hyytävä yhdistelmä. Nyt näyttäisi siltä, että on jopa mukava mennä treeneihin:) Vickan ei tosin ole ollut ilmasta millänsäkään. Yhtä riehakkaana se uimaan haluaa mennä:)

Olemme omasta mielestäni edistyneet hyvin, mutta edelleen tuo esine tuottaa päänvaivaa. Mutta lupaavalta näyttää taas, kun olemme vain treeneissä leikkineet vientiesineellä.

Näyttelyssä pyörähdimme viiden kasvatin voimin Raaseporissa, Karjaalla. Tuomarina oli Rainer Vuorinen. Oi, mikä gentlemanni:) Olen joskus kymmeniä vuosia sitten hänen kehässään ollut, joten en ihan osannut odottaa, että hän vielä on oikeasti hyvässä kunnossa.

Ryhmä rämä koostui tällä kertaa seuraavin tuloksin: Valioluokasta Uuno ROP ja Alli VSP. Junioriluokassa Remu (D, Fint) ERI, JUK1, SA, PU4. Uunon velipoika Rölli AVO-ERI, AVK1, SA, PU2 + serti. Uroksien kolmas oli Vickanin velipoika Gårdarikets Ecco "Haades".
Rölli (D. Estestevennyj)
Narttuja valio-Allin lisäksi oli Vickanin tytär Elli (D. Feska) JUN-ERI, JUK1, SA, PN2 + serti.
Elli (D. Feska)
Sain koottua kasvattajaryhmän koirista, jotka kaikki saivat ERIn ja SA:n. Huippua! Tuomari kehui koirat sellaisilla ylistyssanoilla, etten ole moista eläessäni kuullut. Tokihan olen tuomarin kanssa ihan samoilla linoilla, omia kasvatteja kun ovat:)

Kasvattajaryhmä passitettiin isoon kehään. Jännitti kyllä ihan vietävästi! En tiedä, miksi. Ennen ei ole niin kovasti jännittänyt. Druzkaya-ryhmä poimittiin kuuden parhaan joukkoon! Siinä kohtaa meinasi jo tulla jännäkakka housuun, kun tuomari alkoi ruusukkeita jakamaan:) Ruusuketta ei meille tullut, mutta eipä jäänyt harmittamaan! Kerrankin mustat sentään olivat isossa kehässä paraatipaikalla!
D. Ekstaz, D. Estestvennyj, D. Effektnaja, D. Feska
Toistan varmaan sadatta kertaa itseäni, mutta edelleenkin olen niin iloinen ja onnellinen siitä, että kasvattien omistajat ovat tuoneet koiriansa esille. Sydämellinen kiitos jälleen kaikille ihanlle kasvatinomistajille. Ilman teitä ei olisi meidän omaa vaihtelevalla kokoonpanolla liikkuvaa ryhmärämää!

Pentuja olisi suunnitteilla vuoden vaihteen tietämille. Vickan (Gårdarikets Evrika) astutetaan seuraavasta juoksusta (n. lokakuussa) omalla kasvatilla Uunolla (D. Ekstaz). Toivottavasti suunnitelma toteutuu ja pentuja syntyy! Lisätietoja löytyy Druzkaya -nettisivuilta pentuja -osiosta.