Piun sairastelusta selvittiin kuitenkin ehkä perusteellisella säikähdyksellä. Mamma on kunnossa, ruoka maistuu hyvin. Se on oma iloinen itsensä. Piu on löytänyt taas sisäisen Camel Boots -tyypin ja tallustelee omia reittejään metsälenkillä. Tosin näkyvillä, mutta ei enää liimautuneena minun jalkaan ja ohjaamassa takaisin kotiin:)
Pennut alkavat erehdyttävästi muistuttaa koiranpentuja! Ne murisee, haukkuu, heiluttaa häntää, painii ja kiljuu. Laatikkoon tulee melkoinen härdelli, kun Piu käy reunalla kurkkaamassa, josko löytyisi siivottavaa. Voi herran pieksut, että ne huutaa, jos mamma ei menekään sisälle:) No, rauhoittuvat nopeasti, mikäli eivät ole nälkäisiä. Piulla on kyllä lehmän hermot, koska se menee nurkkaan makoilemaan ja kuuntelemaan, jotta täytyisikö hänen puuttua asiaan (mennä syöttämään).
Painot nousevat vielä hyvään tahtiin. Tänään on se suuri päivä, kun pennut saavat huttua maistaakseen. Sotkua siis luvassa:) Suurennamme pentujen asumuksen nyt viikonlopun aikana. Laitan laatikkoon myös sanomalehdet toiseen päähän. Saisivat mieluusti pissata siihen:)
Ne tosiaan jo pissaavat ja kakkaavat myös itsekseen. Piu kyllä ahkerasti siivoaa kakat pois. Pissaa onkin sitten vaikeampi siivota:) Kun laatikossa on sanomalehdet, jonkun verran ne oppivat menemään lehden päälle pissalle. Kuka sitä nyt omaan sänkyyn pissaisi:)
Saavat viettää vielä hetkisen "suljetulla" osastolla. Jonkun ajan kuluttua puramme laatikon pois ja pennut saavat koko huoneen käyttöönsä. Mutta siinä vaiheessa itse muutan yöksi pois samasta huoneesta:)
Kuvapläjäys parilta päivältä:)