Omat koirat

torstai 31. joulukuuta 2009

Taas on vuosi vierähtänyt

Mihin aika oikein katoaa? Tuntuu, ettei vuorokauden 24 tuntia riitä enää mihinkään.. Tämä vuosi onkin ollut melkoisen tapahtumarikas, ainakin koirarintamalla, jos ei muuten. Yritän vähän miettiä, mitä oikein on tapahtunut:)

Vuoden vaihteessa meillä oli Kiran pennut vielä kotosalla. Siitä sitten alkuvuodesta he pikkuhiljaa lähtivät omiin koteihinsa.

Muuta ei sitten talven aikana kaiketi tapahtunut. Aadan ja Roosan kanssa jonkun verran käytiin kentällä vähän katselemassa maailman menoa. Sitä kun ei täällä metsän keskellä juurikaan ole. Keväällä sitten oli Kiran vuoro koittaa tottistella:)

Kevään tullen sitten Sohwilla alkoikin vähän yllättäen juoksu. Neiti oli ilmoitettu luonnetestiin, joka tietysti jouduttiin peruuttamaan. Saatiin Sohwi astutettua kevään lopulla. Alkukesästä kävin Sohwin kanssa parissa näyttelyssä. Heinäkuussa hän sitten pyöräytti kahdeksan pientä karvapalloa:) Syyskuussa sitten näille lapsukaisille sanottiin hyvästejä..

Otto debytoi tänä vuonna näyttelykehissä Pian kanssa. Eikä enää paremmin olisi voinut nämä kolme näyttelyä mennä. Tipahteli ropit ja sertit Ottoselle. Kävipähän Otto ja Pia toko-kehässäkin pyörähtämässä ykköstuloksen arvoisesti. Hienoa!

Kiran kanssa Karjaan näyttelyssä käytiin esittelemässä sirkushevostelutaitoja:) Voi elämä, se oli kyllä hiukkasen noloa, mutta paremmalla onnella ensi kerralla. Samassa näyttelyssä myös Kiran poika, Seppo, oli mukana pentuluokassa.

Henna, Katja ja Zlata pyörähtelivät myös pentukehissä todella hyvällä menestyksellä. Kiitokset sinne Kokkolaan!

Kesäkuussa jouduimme luopumaan meille niin rakkaasta, The Mustaterrieristä, Juskasta. Hän lähti sateenkaarisillalle vähän yli 14 vuoden ikäisenä. Hänet saattelin ikiuneen eläinlääkäri-Mian kanssa. Mialle kiitos tsemppaamisesta ja kauniista sanoista.

Tänä vuonna on lähtenyt sateenkaarisillalle muitakin mustia, ihan liian kanssa:(

Vierailimme Kiran kanssa Jaanan ja Alekin tykönä loppusyksystä. Tuloksia odotellaan vielä:) Nyt näinä päivinä (toivottavasti uuden vuosikymmenen ensimmäisenä päivänä) valaskoira pääsee turkistaan. Pyyhkäisen koneella turkin pois, jotta olisi vähän helpompi olla ja mamma pysyy vähän siistimpänä pentulaatikossa. Laitan massukuvia tänne "eetteriin" kunhan tuo turkki ensin saadaan pois.

Tässä jotain tapahtumia kuluneelta vuodelta.. Varmasti paljon muutakin on tapahtunut, mutta meikäläisen muisti on aivan mielettömän hyvä, mutta niiiin lyhyt. Ei voi mitenkään muistaa paria päivää kauemmaksi, jos edes sinnekään:)

Haluan lähettää lämpimät kiitokseni kasvattieni omistajille perheineen ihan mahtavasta yhteistyöstä ja yhteydenpidosta:)

Isot kiitokset myös kaikille ystävilleni, jotka ovat jaksaneet kannustaa ja tsempata sekä joutuneet välillä olemaan olkapäänä. Olette tärkeitä!

Joukon hännillä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä.. Tahtoo kiittää treenikavereita, kilpakumppaneita, kavereita, koiratuttuja, muita tuttavia ja kaikkia ohikulkijoita, jotka ovat eksyneet blogia lukemaan:)

Oikein onnekasta uutta vuosikymmentä kaikille lukijoille!

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Joulua

Rauhallista joulua? Mitä se on? Sitä odotellessa:)


sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Hyvästit ja odotusta

Kissa on sopeutunut laumaan oikein hyvin. Kuten kuvasta näkyy, sohvalla voi nukkua sangen rennosti. Kun laitan pennulle aamuruokaa, Simba tulee häntä suorana odottamaan sitä yhtä turvonnutta koiran nappulaa, joka aamuisin tipahtaa lattialle.

Simba kävelee kaikessa rauhassa koirien seassa. Juosta ei kannata, koska silloin Kira herää ja lähtee perään. Simba antaa koirien haistella, tökkiä ja ehkä nuolaistakin itseään. Mutta sitten on ihan kauhea urakka pestä itsensä, ettei ole "koirapöpöjä" turkissa:) Nyt pitäisi sitten varata aikaa, jotta saataisiin poika eunukiksi. Sisäkissan elämää Simba on vielä toistaiseksi viettänyt. Ei henno pikkuista tuonne talven keskelle heittää ulkoilemaan.
Kerrankin on talvella lunta! Ihanaa, vaikka vettä tulee sisälle ämpäreittäin. Paljon mukavampaa kuin kura, hiekka ja risut. Muska pääsi luminaamansa kanssa kameran eteen. Paljon kummempia kuvia ei tuosta ikiliikkujasta saanut. Muskan lumikuono
Sisko ja sen veli:)

Kuvassa sisarukset malttoivat hetkeksi pysähtyä kesken juoksuleikin. Zaro ja Muska jaksavat juosta ja painia vaikka kuinka kauan. Nyt Muska on lähtenyt omaan kotiin, joten saattaa veikka olla ihmeissään, kun seuraavan kerran tulee käymään. Leikkikaveri puuttuu..


Pitihän se yrittää sitten posetuskuvakin ottaa tytöstä ennen omaan kotiin lähtemistä. Kuva ei ole sangen onnistunut, liikaa valkoista ja mustaa.. Nätti tyttö:) Ankanpoikasesta kuoriutui joutsen, kun pestiin, föönattiin ja trimmattiin. Olihan siihen turkkiin varmaan kaikenlaista kertynyt, kun tuolla kuraisella pihalla on pyörinyt koko syksyn ajan. Nyt pysyykin sitten turkki siistinä varmaan pitkän aikaa, jos vaan keli pysyy pakkasella.

Talo on nyt ilman pentulaista:( Oudolta tuntuu ja ikäväkin on. Toki onhan sitä tietoisesti yrittänyt välttää kiintymistä tuohon vauvaan, kun on ollut tiedossa, ettei hän tänne ole jäämässä. Siispä onnea matkaan, Muska!

Kira kasvattelee massuansa. Menohalut eivät ole vähentyneet yhtään. Ruokaa menisi ehkä ämpärillinen tai kaksi, jos vaan saisi syödä niin paljon, kun haluaisi.

Voittaja-näyttelyssä tuli visiteerattua ja mukavaa oli. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa. Siellä tapaa ihmisä, joita muuten ei oikein tule nähtyä missään. Kuitenkaan en bongannut läheskään kaikkia koirakavereita, joiden tiesin näyttelyssä olevan. Koiria ja ihmisä oli paljon enkä edes kehien laidoilta ihmisä, joita halusin tavata, nähnyt. Jotta terveiset vaan tätä kautta, jos satutte lukemaan, jotta yritetty on:)

Mustien trimmaus oli aika kirjavaa samoin oli aika monenkokoista koiraa. Voittajat ansaitsivat tittelinsä. Onnittelut vielä kaikille molempien päivien menestyjille ja muille osallistujille!

Rauhallista ja stressitöntä joulun odotusta kaikille tutuille ja tuntemattomille lukijoille!

perjantai 4. joulukuuta 2009

Jännitystä elämään

No, niin. Nyt on otettu varaslähtö ja Kira on ultrattu. Näkyihän siellä pieniä alkioita:) Tiineyttä takana tänään kolme viikkoa ja kaksi päivää ensimmäisestä astutuksesta.

Laskettu aika on sitten viikolla kaksi, aikalailla sydäntalvella. Saapa sitten nähdä, kuinka monta vässykkää saadaan tällä kertaa. Täytyy myös pitää peukkuja, että kaikki menee hyvin. Ei tarvitsisi sektiota tehdä ja pennut pysyisivät hengissä ja terveenä. Edelliskerralla the Seppo-man jumitti koko synnytyksen kahden pennun synnyttyä. Onneksi sattui olemaan arki ja aamupäivä, joten ei tarvinnut lähteä päivystykseen. Se olisi ollutkin sitten Helsingin reissu, kun täällä metsän keskellä ei nuo päivystävät leikkaa ollenkaan.

Vuoden tauon jälkeen menen Messukeskuksen Voittaja-näyttelyyn. Tosin jälleen kerran vain turistina. Yhtään koiraa en ole sinne ilmoittanut. Mukavia muistoja messarin reissuista on vuosien takaa. Aada on ollut juniorivoittaja ja Pohjoismaiden Voittaja. Vieläkin nuo menestyksen hetket tuntuu niin hienolta:) Luultavasti meikäläiselle nuo olivat kerran elämässä -tapahtumia.

Loppuisivat vihdoin nuo märät ja sateiset ilmat! Kuivaa taisi olla peräti päivän tai kaksi.. Pikkupakkanen ja vaikka vain muutama sentti lunta saisi ihmeitä aikaan:) Ai niin, olihan meilläkin lunta.. Saatiin jopa ihme tallennettua! Kuvassa Aada ja tytär Roosa. Nämä tylsät, sasteiset ja pimeät päivät eivät juurikaan inspiroi koiren pesuun ja turkkien kuntoon laittamiseen. Kukahan tulisi potkaisemaan persauksille ja sanoisi, että ei se työ kuitenkaan hukkaan mene?

tiistai 24. marraskuuta 2009

Mihin aika oikein katoaa?

Vuosi sitten näihin kellonaikoihin alkoi Kira olla hiukan, siis todellakin hiukan levoton. No, eipä muuta, kun unta kaaliin äkkiä.. No, aamulla kuuden maissa alkoikin sitten tapahtua:)

Paljon onnea yksivuotispäivänä Druzkaya B-pentue, Zlata, Seppo, Gini ja Sissi! Ihania tyyppejä kaikki, sekä koirat että omistajat:)

Kuvassa Kiran omia pentuja sekä pikkuruisia adoptiolapsia. Kira hoiti omien pentujensa lisäksi myös neljä toisen nartun pentua tosi hienosti. Kokoero oli huima, vaikka ikäeroa ei paljon ollut.


Vielä olisi pari, kolme viikkoa jännitystä jäljellä ennen kuin ultraan mennään. Kira on kyllä heittäytynyt ihan mahdottomaksi ahmatiksi. Hän tullaa kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat saadakseen syötävää. Bravurina tuntuu olevan kiipeäminen kissan kiipeilypuuhun. Simban ruokakupit ovat toiseksi ylimmällä "hyllyllä". Eipä tarvitse montaa minuuttia olla poissa, kun kisun ruokakupit kiiltävät puhtaaksi nuoltuina. En voi ymmärtää, miten Kira sen tekee.. Kiipeilypuu on pystyssä ja kupit omilla paikoillaan. Taitava tyttö!


Laku sai uuden kotin Katin perheestä. Kaverina on riiseni-dalmismix Lola alias Möttö(nen). Laku onkin jo herättänyt pientä kateutta treenikavereissa mahtavalla kontaktillaan:) Pikkumies on myös päässyt ajamaan jälkeä. Kati on tehnyt reilun mittaisia jälkiä ja nenä on kuulemma ihan kone:) Katille perheineen sydämellinen kiitos, jotta Laku sai teiltä kodin. Vähän tuli heille äkkiä ja puskista uusi perheen jäsen:)


Muska on vielä hetken aikaa meidän ilona. Joulukuun alkupuolella hänen olisi tarkoitus muuttaa Helsinkiin.


Kaikilla pennuille on mennyt mukavasti ja kivasti tulee kuulumisia sähköpostitse ja puhelimitse. Kunpa kelit vähän kuivahtaisivat, niin voisi pentutreffejä alkaa suunnittelemaan. Tai ehkäpä vaikka Druzkaya-treffejä:)


Voittaja-näyttelyt lähenevät ja sinne olisi tarkoitus turistina suunnistaa. Koska en ole mikään aamuihminen, niin toivottavasti kehä ei ala ihan aamusta. Ehtisi täältä metsän keskeltä sitten ajoissa paikalle. Viime vuosi jäi väliin, mutta toivottavasti nyt jaksaisi raahautua paikalle. Hurja koiramäärä on ilmoitettu ja ohjelma kestää pitkälle iltaan.


Sitten odotellaan, ultraan menoa ja talven tuloa. Saisi nuo vesisateet jo loppua!

torstai 12. marraskuuta 2009

Sitten odotellaan..

Oltiinpa sitten Kira kirputtimen kanssa reissun päällä. Rouvaskoira vaan nukkui, nukkui ja nukkui autossa.

Sara (Druzkaya Crasavitsa) ja Maarika kävivät moikkaamassa meitä Jaanan tykönä. Olipas tosi kiva nähdä vässykkää! Kuvassa mallia luoksetulosta. Tosi kivan oloinen tyttö, reipas ja iloinen. Kiitos, Maarika, kun jaksoit aikaisen herätyksen ja työpäivän päätteeksi tuoda Saran näytille!
Asiaan.. Miksi Porin liepeille lähdettiin:)

Kuvahan sen kertoo, minkä vuoksi matkaan lähdettiin:) Mustia karvapalloja olisi tilauksessa. Kira astutettiin 11. ja 12. päivä marraskuuta.
Astutus onnistui hienosti, sangen herrasmies- mäisesti Alek hoiti homman. Kira oli (tietenkin) sangen suostuvainen liehittelyyn ja astumiseen myös. Alek ei juurikaan aikaillut ja rouvaskoira muistutti lähinnä sahapukkia odotellessaan, jotta mieskoira tekee tehtävänsä:)

Valitettavasti parempia ja useampia kuvia ei saanut otettua, kun meikäläinen sössi kameran kanssa. Tiedä sitten, oliko se jotenkin "jäätynyt" kun oli aika monta tuntia pihalla pakkasessa.
Nyt onkin sitten jännitettävää!

Ensin jännitämme neljä viikkoa, jotta päästään ultraamaan.
Jos siellä sitten jotain näkyy, sitten taas joutuu jännittämään viikolle 2, synnytykseen saakka. Siinä sitä sitten onkin jännäämistä, jotta kaikki menee hyvin ja pennut syntyvät hengissä ja terveenä. Toivottavasi kaikki menee hyvin, koska ihan loistavia koteja olisi jo lapsukaisille tiedossa:)

Jaanalle isot kiitokset ylläpidosta ja ihan mielettömästä organiseeraamisesta, jotta saimme Kiran kanssa viettää lähes vuorokauden Paneliassa. Kiitokset astutusavustuksesta Anittalle. Ja tietysti myös Jaanan tyttärelle, Tarulle, kiitos, koska valtasimme Kiran kanssa hänen huoneensa.

Viime viikonloppuna tapasin myös Ozzyn (Druzkaya Chrezvychainyi Posol) Hämeenlinnassa. Ihan mahtava paketti! Hän näytti "aikuiselta" mustaterrieriltä miniatyyrikoossa. Mukava ja avoin pentu. Vauhtia ja energiaa kuulemma löytyy.

Helka on lopettelemassa pentukoulua ja aloittelemassa toko-koulussa. Vapulla ja Helkalla menee hienosti. Tytöt ovat hyvät kaverit ja borderterrieri Vappu on Helkan idoli. Mitä pieni Wappu edellä, sitä ei-niin-pieni Helka perässä:)

Sain ikäviä uutisia Lakun kodista. Perheen pojalla, Nicolla, on äitynyt allergia niin pahaksi, että perheen täytyy luopua kaikista lemmikeistä, koirista ja linnuista. Kurjaa, mutta kyllähän lapsen terveys on ihan ehdottomasti ykkössijalla. Saapa nähdä, uusi koti olisi jo tiedossa tässä lähettyvillä. Kunhan Kati tulee katsomaan pentua, niin asia ratkeaa, ehkäpä parhain päin:)

Ai niin, täällä vielä majaileva tyttö on myös saanut kodin. Neitiä kutsutaan tätä nykyä Muskaksi eikä enää Pennuksi. Muska lähtee Petran, Paavon ja Rudin (Druzkaya Anuytiny glazki) perheeseen, kunhan saavat ensin muuton hoidettua joulukuun alussa.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Odottaa ei odota, toivoo alkamista, toivoo ettei alkaisi

Niin kai se menee, että koskaan ei suju, kuten toivoisi:) Kiralle olen odottanut juoksua, sitten toivonut, ettei vielä alkaisi.. Siis soutaa ja huopaa oma ajatus. No, mitään ei ole tehtävissä asian suhteen. Juoksu alkaa kun se on alkaakseen. Ja tietysti se alkoi!

Olen tässä sitten taas soutanut ja huovannut astuttamisen kanssa. Kiran aiemman pennut ovat todella mahtavia pakkauksia.. Ehkei kuitenkaan aina omistajiensa mielestä, koska ovat äitinsä tapaan kekseliäitä ja puuhakkaita tyyppejä. Sissi-neiti on ollut hyvin rauhallinen, mutta muilla sisaruksilla onkin sitten energiaa ja kekseliäisyyttä hänenkin edestä.

Päätös on tällä hetkellä se, että miehelään lähdemme parin viikon sisällä. Käydään viikon päästä ottamassa ensimmäisen proget ja sen mukaan mennään. Alek varmasti mielellään ottaa luokseen kylään jouksussa olevan rouvaskoiran:)

Jos kaikki menee hyvin, niin tammikuun puolen välin jälkeen alkaa penturalli. Jos pentuja nyt syntyy, niin sitten meille ei olekaan tulossa moneen vuoteen pentuja. Aadaa ei toista kertaa tulla käyttämään eikä Kiraa kolmatta kertaa. Roosan olen näillä näkymin jättämässä kokonaan käyttämättä jalostukseen. Kahdelta vanhemmalta lähtee kohdut, koska haluan pelata varman päälle ja välttää mahdolliset kohtutulehdukset.

Täytyy sanoa, että ahneella on kakkainen loppu. Ozzy-poika joutui menemään lääkärille, kun oli popsinut menemään hiekkaa ja soraa. Teki kakkaaminen sen verran kipeää, että päätti olla tekemättä tarpeitaan. Lääkäri oli rauhoittanut Ozzyn ja huuhdellut kiviä pois suolesta. Raukkaparka! Tsemppiä Johanna & co!

Helka-neiti on julkkis:) Lemmikki-lehdessä oli juttua koirien pureskelun tarpeesta. Pureskelemisen mallia kuvissa näytti Helka. Olihan se lehti pakko ostaa muistoksi:)

Viikko sitten Zaro-poika lähti appivanhempien tykö. Yhtään ei kaveri ole ikävöinyt:) Se on sopeutunut hyvin, vaikka olikin täällä laumassa aika kauan. Olemme muutaman kerran treffanneet, jotta sisarukset pääsevät riekkumaan. Voi ihme, että ne jaksaa juosta ja painia keskenään!


Kuvassa Luna ja "siskonsa" Demi
Hups, kuinkas sattuikaan, että kissan perässä pääsee hyppäämään sohvalle!

Aada tutustumassa Simbaan
Kissan ja koirien yhteiselo alkaa sujua jo ihan mallikaasti. Roosaa ja Aadaa ei juurikaan kissan touhuilut kiinnosta. Kira sen sijaan haluaisi kovasti leikkiä Simban kanssa. Lähietäisyydelle pääsee kyllä, kun menee rauhassa. Mutta rauhassa kohti meneminen on Kiralle aivan käsittämätön asia.. Kissa saa liikkua ihan rauhassa kun hiippailee hissukseen, mutta heti, jos vauhtia on enemmän tai Simba hyppää alas jostain, niin Kira havahtuu. Mutta ei Kira kuitenkaan kissaa mitenkään aja tai painosta. Jos kissa köllöttelee sohvalla, niin Kira haluaisi tökkiä kuonollaan, mutta antaa kuitenkin olla rauhassa, jos kissa siirtyy pois.
Aarteen ja Pimun jälkeläisistä on yksi koira (Sherannee's Cabernet) kuvattu ja lausuttu Kennelliitossa. Tuloksena lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Hienoa, onnittelut kasvattajalle ja omistajalle!
Nyt sitten odotellaan oikeaa astutusajankohtaa, joten mitään suunnitelmia ei kummemmin voi tehdä, kun ei tiedä, koska tulee lähtö. Messukeskuksen näyttelyyn voisi turistiksi lähteä, jos arvostelu ei ole heti aamusta. Täältä pääsisi niin näppärästi junalla, mutta nuo junat pysähtyvät näillä nurkilla vain muutaman kerran päivässä viikonloppuisin.



lauantai 24. lokakuuta 2009

Ei mitään ihmeellistä

Syksy ja pimeys tuntuu väkisinkin valtaavan maan. On se vaan niin väärin, kun ei enää kunnon iltalenkille näe metsään mennä. Täällä metsässä on niin järkyttävän pimeää, mutta en tosin enää vaihtaisi kaupungin valoihin:)

Pennuille kuluu edelleenkin hyvää. On aina kiva saada kasvattien kuulumisia. Käytin kaksi vässykkää rokotuksilla. Tyttö painoi 10,8 ja poika 11,5 kg. Ovat kyllä tosi hoikassa kunnossa, mutta ei kuitenkaan liian laihoja. Samoissa painoissa suunnilleen ovat muutkin pennut.

Simba-kissi on kotiutunut hyvin. Hän uskaltaa jo loikata kiipeilypuun ylähyllyltä alas, vaikka koirat olisivatkin makoilemassa lattialla. Kun koirat häipyvät, kissa valtaa ruokapöydän. Siellä se istuu ikkunan ääressä ja katselee koirien touhuja. Simba on myös oppinut kuulemaan, milloin tulen yksin sisälle ja milloin koirien kanssa. Kun koirat tulevat, kissa hyppää sohvan selkänojalle tai menee sohvan alle jemmaan.

Mutta koirat pääsevät kyllä jo ihan lähelle eikä Simba enää murise tai sylje. Kun koirat sitten tekevät liian läheistä tuttavauutta (esim. Kira tökkii kuonolla), Simba laittaa hyvin närkästyneen ilmeen naamalle ja poistuu paikalta.
Simba lempipaikallaan

Tyttöpentu ja Simba

Tytöllä ja Simballa yhteinen projekti


Koirien tarkkailua

Kira ensimmäisen kerran päässyt lähelle
Toisena päivänä sitten vieläkin lähemmäksi:)

Simba on ollut myös muutaman kerran jo ulkona. Juoksee kauheaa kyytiä vähän matkaa puun runkoa ylös ja hyppää alas. Se vaanii tuulen mukana liikkuvia lehtiä, pikkulintuja, heiluvia oksia ja vaikka mitä.

Poika-vässykkä lähti tänään appivanhempien matkaan. Pentu on siellä sijoituskodissa, joten tulen ehkä itse sitten viemään pennun näyttelyihin, jos siltä tuntuu.
Jo ehdin säikähtää, jotta penturalli jatkuu ihan putkeen näiden jälkeen, kun lattialta löytyi merkkejä juoksusta. Jösses! Luojan kiitos, vuotava takapuoli on Roosan:) Kiran juoksua siis odotellaan alkavaksi suunnilleen milloin vaan, tosin voi mennä helposti kuukausikin vielä. Mutta täytyy tarkkailla tilannetta kuitenkin, ettei pääse menemään juoksu ohi.

Pentukurssi Espoossa alkaa olla viimeistä koulutuskertaa vaille valmis. On se vaan niin kiva seurailla, kuinka nopeasti pennut oppii. Kurssin osallistujat ovat kyllä kotiläksynsä tehneet loistavasti:)
Nyt sitten katsellaan ja kuulostellaan, mitä uutta tämä syksy tuo tullessaan!

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Hiirenloukku

Olen lukenut tappotuomiota hiirille, jotka vierailevat terassilla, roskiksessa, kengissä, koiranruokasäkeissä (tyhjissä), autoissa ja ties vaikka missä. Viime syksynä onnistuimme loukuttamaan peräti kuusi hiirtä.. Loput varmaan hoksasivat, kuinka pahasti kavereille kävi. Sen koomin loukkuihin ei jäänyt ainuttakaan hiirulaista.

Kesäaikaan niistä ei juurikaan ole haittaa eikä pahemmin näykään. Mutta nyt taas kylmien ilmojen myötä hiiret aikovat kai muuttaa meille. Ei onnistu! Myrkkyjä en ole halunnut laittaa, kun täällä liikkuu kaiken maailman elukoita.. Plus tietysti omat karvanaamat, joiden ruokahalu on pohjaton ja kaikki "syötävä" tuntuu kelpaavan.


Nyt koirien kummastukseksi meille on muuttanut Simba - hiirenpyydys:) Ikää pikkuherralla on 12 viikkoa. Tämä herra on syntynyt samana päivänä kun Sohwin pennut, joten ikä on helppo muistaa.
Unisena oman kiipelypuun hyllyllä

Jo ensimmäisenä päivänä vähän leikitään:)


Yhteiskuvaa koirista ja kissasta ei ole vielä saatu. Simba viihtyy katon rajassa maailman menoa ihmetellen. Aada ei ollut tulokkaasta millänsäkään. Simba sylki ja suhisi, joten Aada meinasi, jotta olkoon mokoma.. Kovasti yritti häntää heilutella ja kertoa, että mä olen sun kaveri.. Mutta eipähän katti sitä ymmärtänyt, vaan päätti karkottaa mokoman tunkeilijan.

Roosa sai samaa kohtelua, joten hän ei sitten enää uskaltanut edes samaan huoneeseen:) Fiksu koira!

No, Kira on sitten oma lukunsa (tässäkin asiassa). Hän päätti vauhdikkaasti lähestyä kissakakaraa.. No, Simba yritti karkottaa myös Kiran samalla konsilla, kuin muut. Mutta Kira ei anna periksi vaan jää tuijottamaan kattia. Koska katti ei halunnut Kiran kanssa keskustella, niin Kira päätti sitten keskustella (haukkua) yksinään. Kissa katseli korkeuksista kaikessa rauhassa alhaalla häntää heiluttavaa ja haukkuvaa koiraa. Kira häädettiin vähän kauemmaksi. Kissa sai sitten olla ihan rauhassa.

Yleensä makkarin ovi on auki, jotta koirat pääsevät kulkemaan halutessaan. No, nyt eilen illalla menin tyttöjen kanssa nukkumaan ja laitoin oven kiinni. Simba olikin huomannut, jotta karvanaamat ovat poissa, joten hän lähti retkelle:) Oli käynyt veskissä ja poikien päällä tallustelemassa.

Tänään päivälä bongaisn Simban tallustelemassa sohvalla, vaikka kaikki koirat olivat sisällä. Nuo koirat eivät huomanneet mitään. Pennut väistelevät kissaa, joten ne eivät ole niin pelottavia.

Kira pääsi tänään jo parinkymmenen sentin päähän, kun Simba kölli sohvalla ja Kira pällisteli lähettyviltä. Yritämme antaa kissalle mahdollisuuden itse tutustua koiriin, jos uskaltaa. Koirien emme anna rynniä pientä kohti. Uskon, jotta pikkuhiljaa tässä toisiinsa tutustuvat. Itselläni ei ole koskaan ollut kissaa, joten harjoittelen myös kissanhoitoa:)

Koirarintamalla ei mitään mullistavaa ole tapahtunut. Aadan tytär Nita kävi siistiytymässä. Nitasta on hitaasti, mutta varmasti kehittynyt oikein kaunis tyttö:) Hyvä turkki, kauniit liikkeet ja runko on saanut kokoa. Taru ja Nita keskittyvät aktiivisesti harrastamaan, joten näyttelyt ovat jääneet. Mutta eiköhän sekin aika vielä tule, kun "ryövään" koiran joku päivä näyttelyyn:) Peukutamme Tarulle ja Nitalle, koska ovat menossa BH-kokeeseen. Taru epäili, että hänen oma jännitys vaikuttaa koiran toimintaan ja koe menee huonosti. Siispä Tarulle rentoa otetta ja tsemppiä!!

Otto ja Pia ovat pyörähtäneet tokokokeessa. Hienosti ykköstulos ja toinen sija! Hurjasti onnea Otta ja Pia!

Kiran tytär Gini ja veljensä Ares pistäytyivät tänään. Mirja ja Lauri pelastivat minut suppilovahverohärdelliltä:) Pyörähdimme tuossa lähimetsässä ja muovikassillinen lähti suppiksia heidän mukaan. Jihaa, minun ei tarvitse niitä siivota ja säilöä! Söimme suppiskeittoa lounaaksi ja Lauri kokkasi amerikkalaisia pannareita jälkkäriksi. Nam!! Ihania vieraita, kun tulevat tekemään herkkuja. Kiitokset kokille!

Giniltä lähti turkki samalla reissulla. Turkin alta kuoriutui tosi nätti tyttö! Ginillä on ikäisekseen hyvät rungon mittasuhteet. Ei ole ihan yhtä suuri kuin äitinsä, mikä ei ole ollenkaan huono juttu:)

Sohwin pennuista kaksi majailee vielä meillä. Uusia kuvia ei ole tullut otettua, kun pennut näyttävät lähinnä heinäsirkoilta nyt tässä vaiheessa. Ensi viikolla menemme rokotuksille. Toivottavasti nämä sisarukset löytävät pian omat ihmiset!

Olemme käyneet kylillä pällistelemässä maailman menoa, ettei ihan tulla metsäläisiksi:)

Zlatalta porukoineen tuli syysterveiset kuvien muodossa:)



lauantai 26. syyskuuta 2009

Pennuilla menee hienosti omissa kodeissa

Yllättäen syyskuu on jo lopuillaan. Kyllä aika on taas mennyt nopeasti! Ensi viikolla aloitan pentukurssin vetämisen Espoossa. Ihan mielenkiintoista pitkästä aikaa lähteä koulutuspuuhiin:)

Kaksi vässykkää majailee vielä synnynkodissaan. Toivottavasti he myös löytävät omat ihmiset! Pennut ovat reippaita ja rohkeita. Lähtevät mukaan metsälenkeille, viihtyvät ulkona keskenään puuhastellen, ovat melkein jo sisäsiistejäkin:) Hurja ero on motoorisessä kehityksessä kesä- ja talvipennuilla!

Olen NIIN onnellinen viesteistä, joita jo omiin koteihin menneiden pentujen omistajat ovat minulle lähettäneet. Iso kiitos teille kaikille kuvista ja kuulumisista!

"Aramis" on Espoossa Sissi-neidin (Kiran tytär) ja Retu-käppänän laumassa. Sissi hoitaa vauvaa ihan täysillä:)

Koirat painivat ja peuhaavat pihalla. Sissi on löytänyt ihan uuden vaihteen.. Taitaa pentu viedä isompaansa leikkimään:)

Sissi on ollut sangen helppo tyyppi, hengailija. Nyt on Tuulalla ja Sepolla varmaan jonkinasteista haastetta elämässä. Talossa ei taida kummemmin enää olla rauhallista;)


"Luna" on aika energinen pakkaus. Omistajan mukaan virtaa riittää:) Hihnakävelyharjoitukset
ovat tuottaneet tulosta ja lenkit sujuvat ilman itse itsensä taluttamista.

Perro-rouva näyttää edelleen hapanta naamaa pennulle, mutta on pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, ettei se taida mihinkään häipyä:) Näin on ollut silloinkin, kun aiempi musta tuli pentuna taloon.




"Helka" on tutustunut Hangon hiekkarantoihin:) Tyttö on sopeutunut hienosti. Kuten sisaruksillekin, hänelle myös ruoka maistuu. Vappu-border on jo sulattanut uuden tulokaan. Ensimmäinen painileikki on jo takana:)
Helka on harakka.. Hän keräilee kaikkea mahdollista irtainta tavaraa omaan petiin. Yön aikana sinne löytää tiensä myös sohvatyynyt. Leidi sitten loikoilee pehmustetussa vuoteessaan pää tyynyllä.
Pentu aloittaa koulun käynnin ensi viikolla:) Rohkeasti ja reippaasti Helka on suhtaututun uusiin asioihin. Helka on kuulemma varastanut omistajiensa sydämen täysin:) Huippua!




















"Ozzy" on kotiutunut hienosti:) Hän viihtyy ulkona ja haluaa jäädä ulos nurmikolle koisaamaan:)

Luoksetuloa harjoitellaan, kun kaveri tykkäisi mieluummin viettää aikaa yksin pihanurmella köllien kuin kuunnella luoksetulokutsuja. Mutta uskon, että Johanna & kumppanit hoitavat homman kotiin:) Eiköhän näiden mustien kanssa noin tyypillisesti selviä helpommalla kuin riisenin kanssa. Näistä Johannalla onkin paljon kokemusta:)

Ozzy kulkee remmissä jo mallikkaasti ja keskustan kävelyretket ovat niin mukavia, kun on paljon ihmisiä, joille voi heilutella häntää tai häntä heiluttaa koiraa.. Metsälenkillä hypitään, pompitaan ja kiipeillään. Rohkeasti ja reippaasti Ozzy kulkee kohti uusia kokemuksia:)

"Laku" (Druzkaya Chernyi Voin) lähti torstaina Jounin, Tiinan, Nikon ja Olli & Milli -foxien matkaan. Uusi koti on Pohjassa, melkein naapurissa.
Pentu on kotiutunut hienosti. Varmasti tulee vauhtia ja vaarallisia tilanteita olemaan täällä(kin). Onnea matkaan, pikku-äijä!


Tiedä sitten, onko sallittua vai ei. Neiti päätti viedä kauhan lelukoriin vai ajattelikohan hän itse olla leluna pienessä korissa? Haluaisikohan joku tarjota tälle tättähäätälle oman kodin? Druzkaya Chernika on vielä vailla omia ihmisiä.
Aurinkoisia syyspäiviä kaikille lukijoille! Sienimetsään, mars, mars:) Meillä on suppilovahveroita niin paljon, että en taida enää kohta mennä metsään ollenkaan, kun joka lenkiltä tulee kotiin 3-5 litraa sieniä mukana.. Ei jaksa enää siivota ja säilöä:) Siksipä niitä lähtee vieraiden mukaan, joten tervetuloa visiteeraamaan:)

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Hyvästejä ja hiljaisuutta

Viisi kakaraa on lähtenyt omiin koteihinsa. Harmi, ettei kaikista saatu otettua "posetuskuvia". Mutta ehkä joskus myöhemmin:) Kotona on vielä kolme pentua odottamassa rakastavaa kotia. Täytyy ne myös pestä ja trimmata, jotta pääsevät poseeraamaan:)

Kuvaamatta jäi "Sara" ja "Aramis". Sarasta kuva alempana..

"Aramis" (Druzkaya Cerioznyi Paren) on Espoossa Tuulan, Sepon, Sissi-mustan ja Retu-käppänän laumassa. Niin, kissoja unohtamatta:) Kiran tytär Sissi on hyvin, hyvin rauhallinen ja harkitsevainen tyyppi, mutta nyt on saanut puhtia pöksyihin kaverin myötä. Saapa nähdä, millainen vauhtikaksikko tästä tulee. Tosin kolme urosriiseniä hanskanneilla ihmisillä tuskin sen suurempaa haastetta tulee..

Talo tuntuu sangen hiljaiselta, kun kahdeksan perässä laukkaavan pennun lauma on kutistunut kolmeen. Kaikista uusista kodeista on tullut mukavia uutisia. Pennuilla on mennyt hyvin. Eivät ole ikävöineet. Kaikki ovat häntä pystyssä ja reippain askelin tutustuneet uusiin ympyröihin. Uudet omistajat ovat olleet hyvin tyytyväisiä valintoihinsa. Se on minulle tosi tärkeä juttu!

Tytär otti kuvia, kun pennut olivat Sissin kanssa metsälenkillä.. Joo-o, kuvat olivat niin vauhdikkaita, ettei niistä saa yhtään mitään selvää:) Ehkä joskus..
Tässä kuvassa poseeraa "Ozzy" (Druzkaya Chrezvychainyi Posol). Ozzy muutti Hämeenlinnaan Johannan perheeseen. Heillä on aiemmin ollut sekä narttu- että urosriiseni. Ozzy on tainnut pyörittää perheen tassunsa ympärille, positiivisessa mielessä:)
"Luna" (Druzkaya Chereshnia) lähti Riihimäelle Ninan perheeseen. Kotona odotti myös perroneiti Demi. Hän ei oikein pentulaisesta perusta, mutta ehkäpä vanhuksen jää sulaa ajan myötä. Perheessä on aiemminkin ollut mustis.

Roosa puistotätinä
"Helka" (Druzkaya Charodeyka) lähti Hankoon Teijan. T-P:n ja Vappu-borderterrierin lauman jatkoksi. Tästä porukasta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita varmastikaan tule puuttumaan:) Vappu on hyvin energinen ja vauhdikas tyttö! Vappu käy luolilla ja agilityssä, joten eiköhän Helka myöskin pääse jonkun harrastuksen pariin. Helka on nyt ollut viisi päivää Vapun kaverina ja nyt Vappu alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että hän on saanut kaverin eikä kotiin ole muuttanut mitään omituista mörköä:)

Tässä "Sara" (Druzkaya Crasavitsa) on tekemässä tuttavuutta Jaanan kissan kanssa. Kissa tosin näyttää siltä, ettei pennun seura juurikaan kiinnosta. Sara asustelee Kauvatsassa Maarikan, Janin, lasten ja koirien kanssa. Laumasta löytyy mustaa, valkoista sekä pientä koiraa

torstai 10. syyskuuta 2009

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, osa 3:)










En ymmärrä tätä nukkuma-asentoa:)


Nallesta on jäljellä vain puolet..
Saaliina hiiri, onneksi pehmolelu:)