Laskettu aika on sitten viikolla kaksi, aikalailla sydäntalvella. Saapa sitten nähdä, kuinka monta vässykkää saadaan tällä kertaa. Täytyy myös pitää peukkuja, että kaikki menee hyvin. Ei tarvitsisi sektiota tehdä ja pennut pysyisivät hengissä ja terveenä. Edelliskerralla the Seppo-man jumitti koko synnytyksen kahden pennun synnyttyä. Onneksi sattui olemaan arki ja aamupäivä, joten ei tarvinnut lähteä päivystykseen. Se olisi ollutkin sitten Helsingin reissu, kun täällä metsän keskellä ei nuo päivystävät leikkaa ollenkaan.
Vuoden tauon jälkeen menen Messukeskuksen Voittaja-näyttelyyn. Tosin jälleen kerran vain turistina. Yhtään koiraa en ole sinne ilmoittanut. Mukavia muistoja messarin reissuista on vuosien takaa. Aada on ollut juniorivoittaja ja Pohjoismaiden Voittaja. Vieläkin nuo menestyksen hetket tuntuu niin hienolta:) Luultavasti meikäläiselle nuo olivat kerran elämässä -tapahtumia.Loppuisivat vihdoin nuo märät ja sateiset ilmat! Kuivaa taisi olla peräti päivän tai kaksi.. Pikkupakkanen ja vaikka vain muutama sentti lunta saisi ihmeitä aikaan:) Ai niin, olihan meilläkin lunta.. Saatiin jopa ihme tallennettua! Kuvassa Aada ja tytär Roosa. Nämä tylsät, sasteiset ja pimeät päivät eivät juurikaan inspiroi koiren pesuun ja turkkien kuntoon laittamiseen. Kukahan tulisi potkaisemaan persauksille ja sanoisi, että ei se työ kuitenkaan hukkaan mene?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti