Olen niin ylpeä Savon leidikaksikosta! 20.4. alkaen Liila (D. Dlya Tebya) käyttää nimensä edessä BH -koulutustunnusta. Jihaa ja isot onnittelut Sara ja Liila!
Tämän lisäksi seuraavana päivänä parivaljakko osallistui luonnetestiin. Saran sanojen mukaan "katsotaan, onko aikuistumista tapahtunut sitten MH -kuvauksen". Liila suoritti MH -kuvauksen melko tarkkaan vuosi sitten. Ja toden totta, Liila selvisi hienosti luonnetestistä. Loppupisteet 155 ja laukausvarma. Huisin paljon onnea! Pisteet osa-alueittain löytyvät Liilan sivuilta.
Tämä kaksikko on monessa mukana:) Kasvattajana ei voi muuta, kun kiittää ja kumartaa!
Sain Piulle peruutuspaikan luonnetestistä Tuusulassa noin viikko ennen testiä. Mitäpä keksii narttu? No, välttääkseen mokoman koitoksen, se järjestää itsellensä juoksun:( Osallistumismaksua ei saanut takaisin juoksun vuoksi, joten lennosta sitten koira vaihtoon ja Vickan ilmoitettiin tilalle.
Testi oli 21.4. ja tuomareina Sami Kiiveri ja Tapio Eerola. Ainoa yllätys, mikä testissä tuli eteen, oli taistelutahdon puute. Vickan, meidän lauman ehdottomasti innokkain riekkuja ja taistelija ei lähtenyt yhtään leikkiin mukaan. Muutaman kerran otti hienon, höylätyn kepakon suuhun, mutta ei ryhtynyt taistelemaan. Niinpä taistelutahto lipsahti miinuksen puolelle. Tosin taistelutahtoa tarkkaillaan koko testin ajan. Omasta mielestäni arvio on oikea:) Leikkiin olisin kyllä toivonut hieman enemmän aikaa ja kepin vaihtoa johonkin toiseen leluun.
Mutta huomasi, ettei aikaa kummemmin "uhrattu". Meidän testiaika oli klo 14.20. Starttasimme kotia kohti testin jälkeen n. klo 13.20:)
Loppupisteet miinuksien (10 miinuspistettä) jälkeen 127 ja laukausvarma. Olen tyytyväinen siihen, miten koira tuon testin selvitti:) Pisteet osa-alueittain Vickanin omalla sivulla.
Pentuja majailee kotinurkissa vielä kolme, kaksi tyttöä ja yksi poika. Tällä viikolla lähdemme jälleen retkelle eläinlääkäriin:) Tulee taas harjoiteltua autoilua.
Kaksi pennuista oli visiteeraamassa työpaikallani vanhusten asumisyksikössä. Eläimillä on vaan kummallinen taito saada hyvinkin dementoituneet ihmiset "heräämään henkiin". Kun pentu laitettiin syliin, niin vanhukset heti silittivät sitä ja kasvojen ilme muuttui iloiseksi. Vaikka kommunikointikeinoa ei enää olekaan, niin jotenkin sen vaan näki, että olivat onnellisia:)
Pentujen kuvaaminen käy aina vaan haastavammaksi. Tässä muutama otos viime viikolta. Ja kyllä, meidän talon ympärillä on ihan hurjat kinosket edelleen:/
Yksi poikalapsi lähti eilen omaan kotiin Fiskarssiin. Siellä koirakavereina ovat herrat malamuutti ja komondor. Onnea matkaan!
Poika ja tytöt odottavat omia ihmisiä hakemaan heidät rakastavaan kotiin:)