Ei mitään ihmeellistä

Syksy ja pimeys tuntuu väkisinkin valtaavan maan. On se vaan niin väärin, kun ei enää kunnon iltalenkille näe metsään mennä. Täällä metsässä on niin järkyttävän pimeää, mutta en tosin enää vaihtaisi kaupungin valoihin:)

Pennuille kuluu edelleenkin hyvää. On aina kiva saada kasvattien kuulumisia. Käytin kaksi vässykkää rokotuksilla. Tyttö painoi 10,8 ja poika 11,5 kg. Ovat kyllä tosi hoikassa kunnossa, mutta ei kuitenkaan liian laihoja. Samoissa painoissa suunnilleen ovat muutkin pennut.

Simba-kissi on kotiutunut hyvin. Hän uskaltaa jo loikata kiipeilypuun ylähyllyltä alas, vaikka koirat olisivatkin makoilemassa lattialla. Kun koirat häipyvät, kissa valtaa ruokapöydän. Siellä se istuu ikkunan ääressä ja katselee koirien touhuja. Simba on myös oppinut kuulemaan, milloin tulen yksin sisälle ja milloin koirien kanssa. Kun koirat tulevat, kissa hyppää sohvan selkänojalle tai menee sohvan alle jemmaan.

Mutta koirat pääsevät kyllä jo ihan lähelle eikä Simba enää murise tai sylje. Kun koirat sitten tekevät liian läheistä tuttavauutta (esim. Kira tökkii kuonolla), Simba laittaa hyvin närkästyneen ilmeen naamalle ja poistuu paikalta.

Simba lempipaikallaan

Tyttöpentu ja Simba

Tytöllä ja Simballa yhteinen projekti


Koirien tarkkailua

Kira ensimmäisen kerran päässyt lähelle

Toisena päivänä sitten vieläkin lähemmäksi:)

Simba on ollut myös muutaman kerran jo ulkona. Juoksee kauheaa kyytiä vähän matkaa puun runkoa ylös ja hyppää alas. Se vaanii tuulen mukana liikkuvia lehtiä, pikkulintuja, heiluvia oksia ja vaikka mitä.

Poika-vässykkä lähti tänään appivanhempien matkaan. Pentu on siellä sijoituskodissa, joten tulen ehkä itse sitten viemään pennun näyttelyihin, jos siltä tuntuu.

Jo ehdin säikähtää, jotta penturalli jatkuu ihan putkeen näiden jälkeen, kun lattialta löytyi merkkejä juoksusta. Jösses! Luojan kiitos, vuotava takapuoli on Roosan:) Kiran juoksua siis odotellaan alkavaksi suunnilleen milloin vaan, tosin voi mennä helposti kuukausikin vielä. Mutta täytyy tarkkailla tilannetta kuitenkin, ettei pääse menemään juoksu ohi.

Pentukurssi Espoossa alkaa olla viimeistä koulutuskertaa vaille valmis. On se vaan niin kiva seurailla, kuinka nopeasti pennut oppii. Kurssin osallistujat ovat kyllä kotiläksynsä tehneet loistavasti:)

Nyt sitten katsellaan ja kuulostellaan, mitä uutta tämä syksy tuo tullessaan!