Pulinaa

Unohtuipa tietysti kirjoitella siitä kesäpäivästä, joka on siis heinäkuun17. päivä. Käykäähän täällä kurkkaamassa tietoja. Syömme nyyttäriperiaattella ja Kirsti on laatinut tuonne listaa, josta kukin voi käydä valikoimassa tuomisensa. Keskustelupalsta vaatii rekisteröitymisen. Jos se on ylivoimaista, minulle voi myös ilmoittaa, niin käyn sitten "kertomassa" tuolla palstalla, mitä kukakin tuo tullessaan. Päivästä tulee varmasti mukava!

Täällä metsässä eläessä täytyy tottua lähes kaikenlaisiin elukoihin. Mutta eräs aamupäivä oli ikimuistoinen!

Meillä kuuden hengen perheessä noita menopelejä pienessä tuulikaapissa riittää. Ajattelin sitten eräänä päivänä vähän raivata ylimääräisiä kaappiin ja roskikseen. Siinä kenkiä siirrellessäni huomasin, että kenkien alla oli sellainen poikien kumikäärme.

Sen ihmeempiä ajattelematta jatkoin kenkien karsimista. Mutta jostain syystä tuntui, että syrjäsilmällä huomasin jotain liikettä. Käännyin katsomaan, ei mitään. Sama toistui vielä toisen ja kolmannen kerran. Sitten jäin katselemaan sitä kärmestä. Jumankekka, se luikertelee!!

En sentään noita matelijoita kummemmin säikähdä, joten tein tilannekatsauksen. Jep, rantakäärme, äkkiä ovi sisälle kiinni ja miettimään, että miten sen saisi pihalle. Käteen en sentään otusta hirvinnyt ottaa. Kärmes oli lähellä ulko-ovea, joten fiksuna ajattelin hätistää sen ovesta ulos.

Mutta tämä kärmes oli minua ovelampi. Se keksi kiivetä komeron sokkelia pitkin ylös ja menikin sitten kaapin alle. Ou nou!

Meidän pitikin sitten lähteä poikien kanssa liikkeelle, joten jätin (silläkin uhalla, että Kira on takaisin tullessani ulkoiluttamassa itseään) ulko-oven auki. Josko käärme-rukka osaisi ulos. Kissat telkesin sisälle, etteivät ne tapa käärmettä.

Tultiin kotiin ja pyysin Mikkoa irrottamaan lattialistat ja sen sokkelin laudan, jotta päästetään käärme pois vankilastaan. Yllätys, yllätys! Kärmes oli poissa! Ehkä se olikin sitten niin fiksu, että hulinan loputtua luikersi samaa tietä takaisin ja ulos. Sen koomin ei ole käärmettä näkynyt.

No, poikien kommentit. Leevi 11 v ja Markus 12 v totesivat minulle, että "Äiti hei, luuletko toisaan, että MEILLÄ on jotain kumikäärmeitä". Ööh, mielestäni olen nähnyt kaiken maailman kumiötököitä meillä vaikka kuinka paljon.

Mikko 16 v. "Äiti, en usko, että täällä on mitään käärmettä ollut. Ihan turhaan piti tehdä työtä ja irrottaa KAKSI listaa seinästä ja laittaa ne takaisin."

Onneksi sentään Markus ja Leevi "pelastivat" ädin oletettavalta sekopäisyydeltä. Tullessaan kotiin, pojat ensimmäisenä kysyivät, että vieläkö se käärme on tuolla alla. He kun (onneksi) näkivät sen sinne luikertelevan.

Onhan meillä joitain hiirenraatoja ollut terassilla. Kissat ovat tehneet tehtävänsä! Niin, pari pääskystä päätti lentää sisälle taloon! Isuin sohvalla ja yht'äkkiä kaksi pääskystä lenteli olohuonessa. Muuten ei ollut hätää, mutta nuo perkuleen kissat olivat heti valmiina hyökkäykseen. Ensin piti ottaa kissat kiinni ja vasta sitten miettiä, kuinka saadaan linnut takaisin pihalle.

Herätimme viikonloppuna pojat yöllä katsomaan kiiltomatoja. Niitä on meidän pihapiirissä aika paljon. On ne vaan hienoja, ihan kuin jotkut led-lamput palaisivat tuolla hämärässä.

Tällaista täällä maalla, ei ehdi pitkästymään:)