Katastrofin ainekset:(

En tiedä, onko niin, että pitihän se tämäkin kokea vähintäänkin kerran narttukoiralaumassa. Nimittäin pahin painajainen, märkäkohtu. Hengenvaarallinen:(

Aamu alkoi tänään normaalisti.. Herätys, vaatteet niskaan ja koirat pihalle. Jotenkin rekisteröin, että Kira kävi vesilätäköstä juomassa. Se ei ole ollenkaan tyypillistä sille, koska etutassut eivät missään nimessä saa kastua. No, ei muuta ihmeellistä.

Tavallisuudesta poiketen heitin pojat kouluun, koska toisella oli heti aamusta hammaslääkäri. Hän ei tarkalleen tiennyt, mihin pitää mennä, joten kävin saattelemassa. Kotiin ajellessa tuli viesti minun ja Roosan tuettavalta henkilöltä, että hänellä on migreeni eikä pysty lähteä lenkille. Ok, eipä siinä mitään, siirretään ensi viikolle.

Tulin kotiin ja hörpin aamukahvia siinä puoli kymmenen maissa. Ihmettelin, kun joku tytöistä koko ajan nuolee ja lutkuttaa jotain. Kielsin, mutta homma vaan jatkui. Rupesin sitten ihmettelemään, että kuka noin antaumuksella itseään putsaa. Piuta tietty epäilin, kun sillä on juoksu. No, se makasi jaloissa, joten väärä olettamus.

Huomasin sitten, että Kira on pöydän alla ja ihan käppyrässä itseään putsaa. Menin katsomaan, että mikähän nyt on. Huomasin, että sillä oli koko peräpeili, häntä ja takajalat ihan märät. Pyysin koiraa nousemaan ylös. Ihmettelin hiukan pinkeän tuntuista vatsaa. Painelin sitä hiukan ja voi elämä! Perästä lurahti ulos epämääräisen väristä nestettä. Ai kauhea! Tuntui, että voimat katoaa, kädet tärisee ja vatsasta vääntää!

Soitto luottolääkärille ja aika klo 15. Hetken aikaa pyörin ympyrää ja panikoin. Uusi soitto lääkäriin! Ystävällinen Sofia sitten soitti lääkärille, joka lupasi tulla klo 13 paikalle. Ok, kello oli 10.30, joten ajattelin, että pari tuntia ehkä oma pää pysyy kasassa.

Lähdettiin siis lääkäriin ja heti kättelyssä selvisi, että puukkoa olisi tarjolla:( Luottolääkärilläni ei ole kaasuanestesiavehkeitä, joten neuvoteltiin, jotta mitä tehdään. Jääkö Kira odottamaan myöhempää iltapäivää, jotta pääsee leikkuriin vai lähdetäänkö toiselle klinikalle, jossa on nuo kaasuvermeet.

Lääkäri suositteli, että mikäli jostain saa ajan samalle päivälle, kannattaa mennä. Jos ei, niin sitten Kira jää odottelemaan. Leikkausta ei missään nimessä voinut siirtää enää huomiselle.

Pääsimme sitten heti Lohjan Pieneläinklinikalle. Siellä odoteltiin, kun huristelimme paikalle. Ison itkun kanssa jätin Kiran klinikan lattialle nukkumaan. Kirurgi kertoi, että hänellä on kokous ja pääsee puolen tunnin sisällä leikkaamaan. Sillä aikaa nesteytetään ja annetaan antibioottia ja kipulääkettä.

Noin puolentoista tunnin päästä lääkäri soittaa, että leikkaus on onnistunut ja Kira on heräilemässä. Parin tunnin päästä saa hakea kotiin. Voi, mikä helpotus!

Leikkauskertomus oli todella järkyttävää luettavaa! Mätää oli arviolta 1,5 - 2 kg, alkava vatsakalvon tulehdus. Lisäksi Kiralta poistettiin kaksi utarelohkoa nisäkasvainten vuoksi. Ihmettelen noita kasvaimia, koska en itse ollut huomannut niitä joku aika sitten, kun pesin, föönasin ja trimmasin Kiran.

En tiedä, kuinka olisin huomannut tuon vakavan tilan, jos ei olisi ollut vuotoa ulospäin. Useinhan käy niin, ettei erite valu ulos. Lääkäri sanoi, että luultavasi Kira olisi vuorokaudessa tai alle menehtynyt. Kohtu oli jo "räjähtämispisteessä":(

Taas kerran on tässä tehty itsetutkiskelua siitä, että MIKSI en ole huomannut, että koira on vakavasti sairas. Ollaan käyty lenkillä normaalisti, Kira on syönyt normaalisti. Ylenpalttista juomista taas en ole laittanut merkille ollenkaan.

Mikä onni olikaan, että tänään sattui olemaan töistä vapaapäivä, tapaamiset peruuntuneet vastapuolen toimesta ja sain koiran lääkäriin ennen kun tuo mätä olisi vallannut koko vatsaontelon. Koira on hoidettu kuntoon ja nyt odotellaan, että Kira toipuu entiselleen:)

Leikannut kirurgi kehaisi, että on hoikka ja timmissä kunnossa oleva iäkäs koira:) Siitä tuli kyllä hyvä mieli ja luultavasti myös Kira selvisi hyvän yleiskunnon ansiosta. Lääkäri oli perin hämmästynyt kysyessään Kiran painoa. Oli juuri punnittu ja painoi 42,3 kg. Hän luuli, että painaa reippaasti enemmän:)) No, nyt ei Kira paina sitten enää sitäkään. Vatsa olikin leikkauksen jälkeen ihan eri tuntuinen kun aamulla.

Kiitokset kaikille teille, jotka viestein ja puheluin jaksoitte tsempata ja toivotella onnea matkaan! Olette kultaakin kalliimpia! Kiitos myös Heidi, Sofia, Fia ja Karin Siuntion eläinlääkäriasemalla sekä Niina Lohjan Pieneläinklinikalla. Ilman teitä olisi suuri persoona poissa!

Kira nukkuu villapeiton alla lääkehöyryjään pois. Kahta antibioottia menee kymmenen päivää, samoin kipulääkettä. Kira täytyy pitää kytkettynä ulkona, kauluri päässä sisällä. Siinä onkin sitten haastetta kerrakseen, kunhan nuo lääkkeet lakkaa vaikuttamasta:)