Näyttelyviikonloppu

Kaksi näyttelyä, lauantaina Helsinki ja sunnuntaina Raisio. Sää suosi molempina päivinä, vähän aurinkoa ja vähän pilviä ja tuulta.

Helsingissä tuomaroi  Kornelia Butrimova Liettuasta. Vickan, kaksi vuotta ja kaksi viikkoa, oli avoimessa luokassa kokeilemassa, josko kävisi onni ja se kolmas serti tulisi ensiyrittämällä. Ja tulihan se kera VSP:n:)

FI MVA Gårdarikets Evrika

Onnittelut Heli & Simo, joka oli ROP ja pokkasi ensimmäisen sertin!

Sunnuntaina sitten kohti Raisiota. Tuomaroimassa Milivoje Urosevic, Serbia.  Tällä kertaa mukaan lähti mummokoira Kira ja kaveriksi Vickan. Ajattelin, josko Kira the houdini pysyisi häkissä sisäpuolella, kun on kaveri mukana. Jee, se pysyi!! Torsti (D. Dinosavr) oli myös paikalla. Jälleen kerran samat sanat, rintakehän pitäisi täyttyä EH, AVK2.

Tuomari oli oikeassa kertoessaan, ettei Vickanin turkki ole hyvin laitettu:) Se on edelleenkin pehmeä ja varsinkin selän päältä melkoisen villava tai miksikä sitä voisi sanoa.. No, kuitenkin valioluokasta eri, SA, PN2.

Koiran vaihto ja Kiran kanssa kehään:) Vähän jännitti, jotta pysyykö mummo lapasessa, kun lähdetään juoksemaan rinkulaa. Kira kun on varsin vauhdikas kaveri ja TODELLA kiinnostunut ihan kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu. No, menimme melko rauhallisesti kehään ettei tapahdu katastrofia heti kärkeen.

Tuomari katseli koiraa pöydän takaa, ei tainnut edes suuhun kurkata. Kehui kovasti; ERI, VEK1, SA, PN3, varaserti ja ROP-veteraani:) Ryhmäkehään jäätiin, kun oma kehä oli vasta iltapäivällä. Siellä ei onnistanut, mikä ei yllätä ollenkaan:) Luultavasti lähdetään vielä veteraaniluokkaan kokeilemaan onnea.


ROP-veteraani Horobre Serdce Energiya

Onnittelut Jaana ja Kirsti & Merlin, josta Raisiossa leivottiin FI MVA! Onnittelut myös Kikka-junnulle, omistajalle ja kasvattaja-Jaanalle, ensimmäisestä sertistä!

Käytiin viikolla Piun kanssa pitkästä aikaa etsintätreeneissä. Maalikoiran jälki oli yli 24 tuntia vanha, osin hiekkatietä ja osin asvalttitietä. Sen lisäksi, että jälki oli vanha, lisähaastetta tuli, koska yöllä tuli vettä todella rivakasti ja pitkän aikaa.

Piu nosti jäljen heti, kun olin antantut sille etsittävän koiran hajun. Lähti etenemään määrätietoisesti. Aika alkuvaiheessa tuli vanhempi naiskaksikko vastaan. Pysäyttivät meidät, kun halusivat jutella. Piu hetken aikaa siinä seisoskeli ja oli rapustettavana. Päätti kuitenkin jättää rouvat ja lähteä jatkamaan töitä:)

Tulimme hiekkatietä T-risteykseen, josta molempiin suuntiin meni asvalttitie. Piu siinä hetken haisteli ilmaa, ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä vasemmalle tosi tarkasti. Itse en tiennyt, mihin suuntaan jälki jatkuu. Piu päätti sitten lähetä vasemmalle. Oiikea suunta, koska jonkun matkan jälkeen halusi mennä tien yli. Siellähän se maalikoira sitten olikin. Ilmaisu oli vähän hukassa, kun jouduin pysäyttämään koiran. Oli ilmaisemassa, kun ylitti tietä ja sieltä tuli auto:( Jäljestämisen kanssa ei ole vielä ollut ongelmaa, joten hiomme hiukan tuota ilmaisua. Pohdimme, jotta mikä olisi paras tapa ilmaista..

Vickan vepeilee edelleen. Hyvillä mielin jatketaan harjoituksia:) Uiminen on nyt vähän niin ja näin, leidi ui syvällä ja käyttää aika huonosti takapäätä uimiseen. Edelliset treenit veti vepe-tuomari Monica. Hän suositteli uimaharjoituksia pelastusliivien kanssa. Välineurheilua:) Niinpä Vickan nyt harjoittelee pinkit pelastusliivit niskassa takajalkojen käyttämistä. Katsotaan, josko olisi apua:)

Koulut alkavat, joten nyt palaamme sitten ihan kokonaan arkeen.