Jatkokurssi pulkassa:)

Jes, olen NIIN mahottoman ylpeä etsijäkoiranalusta, Piusta. Olimme torstaina suorittamassa jatkokurssin loppukoetta sysipimeässä metsässä. Tosin jälki kulki onneksi hiekkatietä, pihan poikki ja jotain metsätietä. Ei sentään tarvinnut metsään lähteä liinan perässä kompuroimaan:)

Olemme Piun kanssa tässä syksyn aikana suorittaneet seuraavat jatkokurssijäljet:

- vanha jälki (n. 500 m, 12-24 h vanhentunut)
  Tämä vanha jälki oli Piulle tehty pidemmäksi ja oli melkein 24 tuntia vanha
- monikulmainen jälki (n.1 km, vähintään 3 kulmaa)
- sekahaju (n. 1 km)
  Sekahaju tarkoittaa, että koiralle annetaan haju esim. lelusta, alustasta tai kaulapannasta, jota on käyttänyt useampi koira. Piulla oli kahden koiran käyttämä lelu. Toinen koira näytettiin ja toista lähdettiin etsimään.
-Y- tai viuhka-jälki (n. 1 km, sisältää yhden tai usean häiriökoiran jäljet)
 Piulla kaksi häiriökoiraa

Näiden jälkien jälkeen oli pakollinen neljän viikon tauko. Sinä aikana järjestin muille etsijäkoirille treenejä. Meillä oli täällä kotinurkissa reviirijälkiä ja ponin etsintää.

- kaupunkijälki (n. 1 km, kaupunkimaastossa, jälki sisältää useita häiriöitä)
  Tämä oli sitten Espoon juna-asemalla, josta jo kirjoittelinkin.
- pitkä jälki (n. 2 - 2,5km)
- tyhjä jälki (koiran annetaan aluksi etsiä paikassa, jossa ei ole etsittävän hajua ja sen jälkeen viedään etsimään paikkaan, jossa hajua on. Varsinaisen jäljen tulee olla helppo, n. 500m)

Kurssin loppukoe:

- Y- tai viuhkajälki (n. 1 km, vähintään 30 min vanhentunut). Häiriökoiran haarautumiskohdan tulee olla selkeä ja häiriökoiran tulee olla vähintään 200 metrin etäisyydellä haarakohdasta.

Meidän loppukoe oli huomattavasti haastavampi:) Lena (kouluttaja) ja Päivi (koejäljen "tuomari") ehdottivat, josko tehtäisiin Piulle vaikeampi loppukoe. Toki olisin voinut sanoa ei, mutta ajattelin, josko Piu vaikka edes kerran mahdollisesti tekisi jonkun virheen:)

Meidän jälki oli sellaisella alueella, jossa maalikoira lenkkeilee päivittäin. Jälki oli puoli tuntia vanha. Mentiin hiekkatietä pitkin. Muutamassa kohdassa Piu poikkesi metsän puolelle melkein liinan mitan. Myöhemin kuulin, että maalikoira oli käynyt siellä tarpeillaan:)

Jälki kulki maalikoiran oman pihan poikki, jossa on valtava määrä koiran eri-ikäisiä jälkiä ja hajuja. Lisäksi vielä talo, jossa koira asuu. Valtava hajukeskittymä. Muutamaan otteeseen Piulta meni aikaa, kun pähkäili, että mihin suuntaan se tuorein jälki kulkee.

Yksi paikka, missä koiran pään päällä oli vaan läjä kysymysmerkkejä, oli ulkorakennuksen edessä. Piu käveli siksakkia moneen otteeseen. Ei millään meinannut osata päättää, jotta mihin päin lähtisi. No, lopulta sitten päätti suunnan. Jäljentekijä kertoi, että oli siinä kohdassa pakannut koiran autoon ja lähtenyt ajamaan sinne jäljen aloituskohtaan.

Jälki oli kilometrin mittainen ja aikaa siihen meni tunnin verran. Vauhti ei päätä huimaa:) Piu teki koko ajan töitä ja nuo muutamat kompastuskivet tietysti veivät aikaa. Koira selviytyi hienosti, vaikka ohjaaja välillä jo alkoi vaipua epätoivoon, kun tyyppi vaan tarkistaa muutama metri eteen, taakse, vasemmalle ja oikealle:) Harmi, että oli pimeää, niin ei saatu kuvaa sankarillisesta etsijäkoiran alusta ja onnesta ja koiran taitavuudesta pöllästyneestä ohjaajasta:)

Kiitos Lena & Päivi kannustuksesta!

Vickanilla alkoikin sitten juoksu. Näillä näkymin visiteeraamme Torstin (D. Dinosavr) luona parin viikon sisällä. Jos nyt leidi tulisi tiineeksi, niin voisimme taas kesällä jatkaa vepeilyä. Piun kanssa keskitymme edelleen etsintätreeneihin ja ehkä myös hiukan tottistelemme:)

Huomenna on jännä päivä. Piun viidestä kakarasta kolme suuntaa pentunäyttelyyn:) Siellä onkin 13 pentua näytillä. Paljon osallistujia, mikä on tosi hienoa. Kiva tavata tuttuja ja mahdollisesti uusia mustisihmisiä!