Vanha vuosi...

Yrittäisiköhän sitä vähän kerrata vuoden 2010 tapahtumia?

Tammikuussa Kira synnytti toisen pesueensa. Aluksi tuntui siltä, ettei tämä pennuntuoksuinen hetki muutu iloksi sitten millään. Pentuja syntyi kuolleena ja lisäksi vielä jouduin lopettamaan yhden pennun vakavan kitalakihalkion vuoksi.

Mutta olihan se ilo seurata viiden karvaisen lapsen kehitystä:) Torsti, Emma, Iitu ja Liila löysivät ihan mahtavat omat kodit. Piu-raasu jäikin sitten lauman jatkoksi:)

Talven aikana ei kai kummempaa tapahtumaa ollut. Mitä nyt lunta tuli enemmän kuin tarpeeksi!

Kesällä sitten käytiin Roosan kanssa neljässä näyttelyssä. Jo kolmesta ensimmäisestä tuli tarvittavat kolme sertiä:) Otto pyörähti myös kahdesti kehässä saaden sekin kolmannen sertinsä. Näin ollen leivottiin siis kaksi Suomen Muotovaliota:)

Visiteerattiin myös Tallinnassa Roosan kanssa. Toki meikäläisen tuurilla oli sellainen suomalainen tuomari, josta ei voi ikinä tietää. Roosa nappasi kuitenkin hienosti erin. Serti meni kilpakumppanille. Reissulla kuitenkin saatiin Roosan matkakaverista, Bandista, Eestin valio:)

Piun kanssa käytiin kolmessa pentunäyttelyssä. Hienosti maalais"tollo" osasi käyttäytyä ihmis- ja koirapaljoudessa. Kahdesti Piu oli ROP-pentu ja kerran VSP. Hienosti meni!Heinäkuussa järjestimme Kirstin, Kennel Zornoi ja Jaanan, Kennel Bojai, kanssa yhteisen puuhapäivän kasvateillemme. Porukkaa olikin paikalla hurjasti:) Päivä oli kaikin puolin antoisa. Mukavaa yhdessäoloa, paaaljon syömistä, koulutusvinkkejä ja näyttelytreeniä. Kiitos kaikille osallistujille! Teitte päivästä ihan mahtavan!

Aadan tyttäret Roosa ja Nita kävivät luonnetestissä. Tytöt pärjäsivät hyvin. Yllätyksiä ei kummankaan osalta tullut. Omasta mielestäni Roosa selvisi yllättävän hyvin, koska se on hyvin tiiviisti laumakoira eikä sen ole tarvinnut yksin mitään päätöksiä tehdä.

Piun kanssa ollaan jonkun verran tottisteltu. Kaipa se siitä taas lähtee:) Olen ollut kuuntelemassa Tommy Wirénin luennon ja taas kerran yllättynyt siitä, ettei koiran opettaminen ole mitään salatiedettä!

Kävimme Piun kanssa myös Etsijäkoiraliiton järjestämän hajutunnistus -kurssin. Yksi päivä oli teoriaa ja toisena päivänä sitten etsittiin "kadonnut" koira metsäsä. Ihan huisia, kuinka koira voi kaikkien ihmisten ja koirien jälkien seasta haistaa sen hajun, joka sille on alussa annettu ja jäljestää maalikoiran luokse. Odottelemme kuumeisesti alkeiskurssin alkamista!

Karvaisia perheenjäseniä on tullut vuoden aikana lisää. Maaliskuussa Simba-kissa sai kaverikseen Nala-tyttösen. Nala on aivan ihana sylikissa!

Elokuussa taloon muuti kääpiömallinen maastonakki, Veijo. Tämä pikku-herra on sopeutunut laumaan hyvin. Veijo on tyttären koira ja Sissin paras kaveri.

Syyskuun lopulla sain vieraan Ruotsista. Ingemar (Kennel Gårdarikets) matkusti pitkän matkan kahden pienen mustan kanssa Inkooseen. Suomeen saapui prinsessa Vickan, joka jäi sittenkin meille asumaan, sekä veljensä Haades. Herra-Haades jatkoi matkaansa Karjaalle Lauran ja Sepon hoiviin.

Varmasti olen unohtanut jotain kuluneen vuoden merkittäviä tai vähemmän merkittäviä tapahtumia, mutta meikäläisen muisti on erinomaisen hyvä, mutta NIIN lyhyt.

Haluan lähettää kiitokset kaikille kasvattieni omistajille. Kaikki ovat aivan huippuja ja omille "pienille" mustille ei voisi parempia koteja toivoa. Jaksatte kirjoitella ja soitella kuulumisia sekä lähetellä kuvia sekä käydä kylässä:)

Mellulle kiitokset mielenkiintoista keskustelutuokoista ja mielipiteiden vaihtamisesta koirien käyttäytymisen ja koulutuksen saralta. Sebun ja Kiran juostessa metsässä on ollut mukava vaihtaa ajatuksia:)

Persuuksille potkimisesta, tsemppaamisesta ja kaikesta avusta ja tuesta haluan lähettää kiitokset halausten kera Hennalle, Jaanalle ja Kirstille. Mahtavaa, että on sellaisia ihmisiä ympärillä, joille voi soittaa niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Niin ja loistavaa matkaseuraa unohtamatta, Jaanan ja Kirstin lisäksi Pauliina:)

Kaikille lukijoille oikein onnekasta vuotta 2011!