Pentukuvia

On se vaan niin kovin vaikeaa saada onnistuneita kuvia. Tässä nyt kuitenkin muutama otos:)

Sininen poika päällimmäisenä

Liila tyttö

Tytöt kirsut vastakkain

Tämän tyypin kirsun väri tulee kai jälkitoimituksella:)

Oranssi tyttö

Sininen poika

Valkoinen poika liikkeellä

Pennut kasvaa edelleen hurjaa vauhtia. Kilon rajapyykki tuli ja meni:) Maitoa tuntuu riittävän hyvin ja pennut ovat hiljaista ja tyytyväistä porukkaa.

Torsti kävi pyörähtämässä Salon näyttelyssä. Tuomarina oli Pirjo Aaltonen ja Nooraa juoksutettiin kuulemma moneen otteeseen Torstin kanssa ympäri kehää. Tuloksena eri/AVK1. Arvostelu oli taas kerran erinomainen. Etuliikkeitä tuomari piti kapeana eikä SA:ta sitten antanut. Torsti on hitaasti täyttyvää sorttia:)

Pentuja, pentuja

Pennut olivat syntyessään hurjan suuria ja tahti jatkuu vaan. Saapa nähdä, jos viikonlopun aikana jo kilon rajapyykki puhkaistaan. Kaikille pennuille on heti syntymästä saakka kertynyt lisää painoa. Tämäniltainen punnitus kertoi, että vajaassa kahdessa vuorokaudessa pennut ovat kasvaneet 150 - 200 g.

Piu jaksaa hoitaa pentuja hienosti. Maitoa riittää hyvin ja pennut vaikuttavat tyytyväisiltä. Uloslähteminen on Piulle vielä vähän vaikeaa, mutta kuitenkin mielellään ulkoilee, kun hänet on sinne viety. Ruoka maistuu hyvin ja sitä annetaan runsaalla kädellä, jotta nuo jättiläiset saavat evästä:)

Kiitos kaikille onnittelijoille! Marko on toimittanut Facebook-onnittelut myös tälle muinaisjäänteelle, joka ei ole sosiaalisen median ystävä:)

Muutama kuva:)

Mammakoira ja pennut voivat hyvin. Maitoa tuntuu tulevan ja pennut vaikuttavat tyytyväisiltä. Hiljaista on:)

E-pesue

Kira on nyt veteraani-iässä ja mummo:)

E-pesue on pullahtanut ulos. Kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Pennut olivat syntyessään hurjan kokoisia! Yksi vähän alle 600 g ja muut  reippaasti yli, yksi korsto 703 g. Eipä ihme, että ensikertalaiselle oli rankka rasti. Toistaiseksi kaikki hyvin. Kuvia tulee, kunhan tämä täti selviää elävien kirjoihin:)

Asukit

Tässä ne nyt ovat:) Vielä omassa pikku asunnossaan. Viisi rankaa ja päätä siltä näytti löytyvän. Ihana yllätys!

Vuorokausia 54/52

Taphtumissa mukana

Helatorstaita vietettiin trimmauskurssilla Urjalassa, samassa paikassa kuin viime vuonna. Tällä kertaa kohteenani oli Liila (D. Dlya Tebya). Vaihteeksi haastavampi turkki, koska Liilan turkki on piikkisuora:)



Tästä lähdettiin yrittämään:)

 Paikalla oli porukkaa sopivasti. Keli onneksi pikkuhiljaa kuivui. Aamusta saakka oli siellä täällä satanut vettä. Olisi ollut aika turhauttavaa värkätä näyttelytrimmi ja koira olisi heti kärkeen kastunut ihan märäksi. Koko päivä kurssilla vierähti. Tällainen tyyppi sieltä karvan alta löytyi:)

Iltasella kotona ja ehti nähdä vielä vähän jääkiekkoakin. Suomen huikeat onnenkantamoiset maalit, joilla sitten loppuotteluihin Suomen joukkue meni. No, siitä ei sitten sen enempää:/

Perjantaina sitten hyökkäsin Vickanin turkin kimppuun. Turkki oli koneajelun jäljiltä, joten kovin paljon ei ollut turkissa leikkelemistä. Pieni turkki, joten aikaa ei kovin kummoisesti mennyt föönaamiseen ja trimmaamiseen. No, jokunen tunti kuitenkin:) Sain mielestäni suhteelliseen onnistuneen trimmauksen aikaiseksi rintaa lukuunottamatta. Siinä oli pikkuisen liian vähän karvaa konetuksen jäljiltä. Mutta turkki itsessään ei ole vieläkään hyvä. Nyt täytyy ottaa viimeisetkin poppakonstit käyttöön:)

Lauantaina sitten suuntasimme auton keulan jälleen kohti Urjalaa ja erikoisnäyttelyä. Keli oli oikein hieno, paikka ok. Varjopaikat olivat kyllä kortilla. Vaikka ilma ei mikään helteinen ollutkaan, aurinko kyllä porotti jo tosi kuumasti. Huh hellettä:)

Jäi harmittamaan ihan vietävästi, kun unohdin näyttelypaikalla ottaa perinteisen ryhmä rämä -kuvan. Ryhmä oli tällä kertaa aika pieni, Torsti (D. Dinosavr), Liila ja Vickan.



Tosti (Druzkaya Dinosavr)

Torsti avoimessa luokassa EH, AVK3. Arvostelu oli tälläkin kertaa todella hyvä, mutta ilmeisesti liikkeet olivat edelleenkin vähän sinne sun tänne:) Ylläolevassa kuvassa liikkeet näyttävät mielestäni hyvältä ja nuori sälli hyvinkin ryhdikkäältä.

Liila oli tietty myös avoimessa luokassa. EH, AVK3. Liilallakin hyvä erittäin hyvä arvostelu. Krittiikkiä silläkin liikkeistä. Olisi saanut tuomarin mielestä myös esiintyä itsevarmemmin. Mutta hienosti se mielestäni meni, koska Liila oli kuitenkin vasta toista kertaa näytelmässä:)



Liila (Druzkaya Dlya Tebya)

Vickan (Gårdarikets Evrika) kilpaili yksin nuorten luokassa. NUO-Eri, NUK1, SA, vara-serti, paras narttu 4

Vickan (Gårdarikets Evrika)

Tällä kertaa tälläinen omituisesti otettu kuva:) Kannatta jättää kulahtaneet kotirytkyt päälle ja ottaa koirasta kuvia, joita voisi julkaista. Noup! Ehkä seuraavalla kerralla paremmalla onnella kuvia ottamaan:)

Erkkarissa oli vähemmän koiria kuin viime vuonna. Saatiin voittajat leivottua ja Boris (Zornoi Graf Boris) räjäytti pankin! ROP, Paras käyttökoira ja Paras Suomessa syntynty uros:) Isot onnittelut Boris ja Sari & taustajoukot ja kasvattaja Kirsti!

Me viettelemme näyttelyiden osalta nyt hiljaiseloa. Kun on pennut kotona, en uskalla lähteä kenenkään koiran kanssa näyttelyyn. Oikeastaan tarkoituksena oli Kira viedä ryhmiksiin veteraaneihin. Vickan ei "tarvitse" mitään, koska ei ole vielä kahta vuotta. Lähdemme sitten yrittämään, kun on kaksi vuotta mittarissa.

Piu kasvattaa onnettoman pientä vatsaansa. Tällä viikolla käymme röntgenissä tutkailemassa vatsan sisälle. Kun asuu täällä periferiassa, on itselle rauhoittavaa tietää, kuinka monta otusta vatsasta täytyisi ulostautua:)

Kesäiset terveiset lukijoille!



Sittenkin asukkeija!

No, tulipahan sitten koettua yllärpipylläri. Olin niin varma, että Piu on tyhjä. Kertaalleen jo ultrakin sen kertoi. Tänään käytiin sitten uudelleen kurkkaamassa sisuksiin. Ja kuinka ollakaan, siellähän näkyikin sitten ehkä kolme pennun alkua:)

Kaikki suunnitelmat tehdään siis uusiksi. Olin niin vakuuttunut, ettei pentuja tule. Oli näyttelyjä ja etsijäkoirien jatkokurssia suunnitteilla. Nyt sitten kaikilta tytöiltä jäävät näyttelyt erkkaria luukunottamatta väliin. En uskalla ottaa riskiä, jos on pentuja, ettei tule mitään tarttuvia tauteja mukana kotiin.

Ihana uutinen, ei siitä mihinkään pääse:) Nyt sitten odotellaan, josko niitä tiineyden merkkejä alkaisi näkyä. Tähän mennessä ei ole ollut mitään merkkejä, joten sen vuoksi en uskonut pentuja tulevan. Kesäkuun alkuun varmaankin synnytys menee:) Käymme vielä röntgenissä viimeisellä tiineysviikolla. Sitten tiedän synnytyksen koittaessa, kuinka monta olisi tulossa.

Kiran poika Seppo ja ottolapset:)