Kaksiviikkoiset vässykät

Pentulaatikossa alkaa jo pikkuhiljaa pentujen toimesta tapahtua. Siellä haukutaan, muristaan ja opetellaan kävelemään. Pennut vielä vain syövät ja nukkuvat, mutta tohinaa silti alkaa jo olla. Silmät ovat juuri auenneet ja pennut myös kuulevat ainakin jotain isompia ääniä.

Piu hoitaa pentuja todella hyvin, vaikka viettääkin jo suurimman osan aikaa pentulaatikon vieressä maaten. Lenkille se lähtee mielellään, mutta kääntyy kotiin muutaman sadan metrin jälkeen. Ei se vielä halua pentuja pitkäksi aikaa jättää niin, ettei kuule, jos niille sattuu tulemaan hätä. Tosin nuo nukkuvat hyvin ja pitkään, kun on vatsat pullollaan.

Tästä eteenpäin onkin sitten hurjaa kehitystä luvassa! Tuonne noin kolmeen viikkoon pennut vain syövät ja nukkuvat. Joten tohinaa odotellessa!

Muutamia kuvia viikon varrelta. Painot lähentelevät kahta kiloa, joten viikossa ovat kasvaneet hurjasti.

Pennut jo viikon vanhoja

Pennut tulivat viikon ikään. Pentulaatikossa on kaikki hyvin. Pötkylät kasvaa hurjaa vauhtia! Hiljaista porukkaa, navat kohti kattoa köllöttelevät tyytyväisinä. Piu hoitaa pentuja hienosti. Nyt se saattaa ottaa jo pienet torkut pentulaatikon vieressä. Samoin ulkoilu alkaa jo maistua. Alkuun Piu vaan kävi äkkiä tarpeillaan ja tuli juoksujalkaa takaisin pentujen luokse.

Nyt saa myös ovi olla auki, portti tietysti välissä. Piun mielestä muut koirat saavat päivystää portin takana. Niitä ei enää tarvitse katsoa pahalla silmällä.

Muutamia kuvia pennuista viikon varrelta. Kyllä näistä kuvistakin näkee tuon hurjan nopean kasvamisen. Neljä pennuista painaa jo yli kilon!

Pennut syntyneet

Piun ja Okun jälkeläiset syntyvät ihan ajallaan. Tällä kertaa onneksi vain yksi yö meni valvoessa. Piu aloitti aamulla kahdeksan jälkeen ja lopetti iltapäivällä. Sille tämä oli harvinaisen pitkä projekti. Aimmin homma on hoitunut muutamassa tunnissa. Mutta lopputulos ratkaisee. Neljä potraa poikaa ja kaksi suloista prinsessaa saatiin aikaiseksi. Emo ja pennut voivat hyvin. Ihmisemo muistuttaa zombia.

Luurankoja vatsassa

Siinähän niitä, pääkalloja ja "vetoketjuja". Vielä viikon verran odottelua jäljellä.

Lyhytelokuva vepeilystä

Ollaan Vickanin kanssa päästy "filmitähdiksi". Kiitos treenikaveri Merjalle kuvaamisesta ja elokuvan koostamisesta!

Treenit Mustiolla Lohjanjärvessä

Vesipelastuskoira?

Onko minulla yksi sellainen vesipelastusvenäjänmustaterrieri:) Piipahdettiin Vickanin (Gårdarikets Evrika) tämän kauden (meille) ensimmäisessä vepe-kokeessa. Olihan se osallistuttava "oman" seuran kokeeseen noin kannatusmielessä.

Hupsistakeikkaa, Vickan teki ihan huikean hienon suorituksen:) Veneestähyppy 25 pistettä, esineen vienti veneelle 25 pistettä, veneenhaku 25 pistettä. Viimeisenä liikeenä meidän viimekauden kompastuskivi, hukkuvan haku.

Vickan lähti, kuin telkka pöntöstä hakemaan hukkuvaa! Edes Katjan kutsuhuutoa ei tarvittu apuun. Joten tämä liike myös 25 pistettä. Eli huikea ykköstulos täysillä pisteillä! Nyt tarvitsemme vielä toisen ykköstuloksen, jotta saamme siirron avoimeen luokkaan.

Siinä on sitten erilaiset haasteet. Vepesäännöt myös muuttuvat vuoden alusta, joten uudet tuulet puhaltavat tämän harrastuksen parissa:)

Laitetaan nyt vielä kuva onnellisesta koirasta ja ohjaajasta:)

Treenikuva toivottavasti saadaan joku päivä otettua, jotta olisi jotain toimintaakin:)

Piinaviikot toistaiseksi takana

Vihdoin ja viimein tuli tarpeeksi päiviä astutuksesta, jotta päästiin Piun kanssa ultraan. Huh, aika on tuntunut ihan tavattoman pitkältä. Mutta kappas, luottolääkärimme Karin kertoi, että hän odotti jo viime viikolla meitä:) Joten ehkä tämä odottamisen tuska on ollut tarttuvaa sorttia.

Siinähän näkyy yksi masuasukki. Kolme saatiin näkyviin kerralla. Tyypit ovat eläinlääkärin mielestä "hassusti takana", joten käydään vielä ensi viikolla kurkkaamassa uudelleen. Josko olisivat järjestäytyneet ei niin hassusti:)

Ritza (D. Favoritka) nappasi Tammelan näyttelystä sertin ja oli VSP. Tuomarina Stefan Sinko. Jälleen leivottiin D-tiimiin uusi Suomen muotovalio! Onnea Ritza & taustajoukot!

Nyt sitten taas odottamaan ja jännittämään heinäkuun viimeistä viikkoa:) Pitää ihmisen olla kyllä vähän hullu, kun järjestää itsensä tällaiseen "ikuiseen" odottamiseen ja jännittämiseen. Viimeisellä tiineysviikolla menemme vielä Piun kanssa röntgeniin. Tiedämme sitten synnytyksen tullen, miten monta pikkumustaa sieltä pitäisi maailmaan putkahtaa.

Vepetreenit Vickanin kanssa on lähtenyt hienosti käyntiin. Ryhmän sanoin "Vickan on veperyhmämme tähti". No, ehkä, mutta haasteita kyllä riittää. Kokeisiin ollaan menossa ja viime kesäsän hukkuvan hakemisen ongelma on toivottavasti ratkaistu. Meidän ykköstulokset kaatuivat juurikin tuohon liikkeeseen. Odotuksen ja jännityksen täyteinen kesä siis luvassa!