Neiti käyttäytyi kehässä kauniisti. Vickan seisoi kuin suolapatsas. Mutta paikka oli NIIN jännittävä ja kauhea, että liikkeelle lähdettäessä koira suunnisti suorinta tietä ulospäin kehästä. Harmi sinänsä, koska Vickan liikkuu pitkällä askeleella. Tuolla hallissa sitten olikin sangen epämukava olla. Mutta eipä tässä jäädä tuleen makaamaan, vaan yritetään kuukauden päästä uudelleen:) Nyt projekti "opeta koiraa kulkemaan taluttimessa" on aloitettava:)
Vickanin velipoika Haades (Gårdarikets Ecco) esiintyi Lauran hillittömästä jännityksestä huolimatta oiken mallikkaasti. Aivan ansaitusti ROP-pentu! Onnittelut Lauralle ja Haadekselle!
Nämä pakkaset alkaa jo todellakin pistää vihaksi! Hoitola on täynnä koiria, joiden kanssa pitäisi lenkkeillä ja kaveruksia juoksuttaa tarhassa. Mutta mitenkäs sen tekee, kun muutaman minuutin jälkeen koirat miettii, että millä jalalla yrittäisi seisoa:(Omat tytöt sentään lähtee lenkille ja tarkenevat jonkun aikaa riekkua. Mutta alkaa nuokin tassujansa nostella, jos jäävät hetkeksi jotain paikoilleen ihmettelemään.
Tämä talvi on tuntunut ihan järkyttävän pitkältä, kun jo marraskuun lopulla lumet jäivät maahan. Täällä etelässä ei se ole kyllä kovinkaan tavallista. Vai käyköhän tässä niin, että pakkasten hellitettyä alkaa taas tulla lisää lunta. Meillä on niin hillittömät kinokset pihassa, että ei varmaan vielä juhannuksenakaan ole lumet poissa.
Jos tästä pakkasesta on jotain hyvää pakko sanoa, niin onhan se kiva, kun koirat pysyvät puhtaana eikä ulkoilun jälkeen ole nyrkin kokoisia lumipalloja jaloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti