Sittenkin asukkeija!

No, tulipahan sitten koettua yllärpipylläri. Olin niin varma, että Piu on tyhjä. Kertaalleen jo ultrakin sen kertoi. Tänään käytiin sitten uudelleen kurkkaamassa sisuksiin. Ja kuinka ollakaan, siellähän näkyikin sitten ehkä kolme pennun alkua:)

Kaikki suunnitelmat tehdään siis uusiksi. Olin niin vakuuttunut, ettei pentuja tule. Oli näyttelyjä ja etsijäkoirien jatkokurssia suunnitteilla. Nyt sitten kaikilta tytöiltä jäävät näyttelyt erkkaria luukunottamatta väliin. En uskalla ottaa riskiä, jos on pentuja, ettei tule mitään tarttuvia tauteja mukana kotiin.

Ihana uutinen, ei siitä mihinkään pääse:) Nyt sitten odotellaan, josko niitä tiineyden merkkejä alkaisi näkyä. Tähän mennessä ei ole ollut mitään merkkejä, joten sen vuoksi en uskonut pentuja tulevan. Kesäkuun alkuun varmaankin synnytys menee:) Käymme vielä röntgenissä viimeisellä tiineysviikolla. Sitten tiedän synnytyksen koittaessa, kuinka monta olisi tulossa.

Kiran poika Seppo ja ottolapset:)

The nenä

On se vaan ihmeellinen kapistus, tuo koiran nenä ja sen hajuerittelykyky! Hämmästykseni ja kummastukseni johtuu siitä, että Piulle tehtiin jälleen etsintätreeni. Kiitos Lena, Päivi ja Gasti-käppänän:)

Gasti oli aamupäivällä kävellyt hoitotätinsä kanssa lenkin Inkoon keskustan liepeillä. Lähdimme sitten Piun kanssa illalla "etsimään" Gastia. Jälki oli siis laskujeni mukaan n. 10 tuntia vanha. Se kulki hiekkatietä, kävelytietä ja asfalttia pitkin. Risteyksiä oli monta:)

Nyt on kyllä vähän pakko hehkuttaa! Annoin Piulle hajun ja sitten mentiin:) Piu eteni määrätietoisesti ja suhteellisen hyvällä vauhdilla. Tiesin suunnilleen, mistä koira oli mennyt, mutta varma en ollut. Gastin omistaja kertoi, että hoitotäti oli kuljettanut Gastia oikealle, vasemmalle, oikealle jne. risteyksistä. En siis voinut olla varma käännöksistä.

Piu meni risteykset yllättävän hyvin! Se pysähtyi paikallensa tarkistamaan hajun suuntaa, mutta ei kuitenkaan poikennut risteyksissä poikkeaville teille, vaan jatkoi varmana matkaansa. Päivi oli jättänyt auton reitin varrelle ja jatkanut Gastin kanssa matkaa puolisen tuntia ennen, kuin aloitimme. Oli aika hauska nähdä, kun Piu "merkkasi" tien varrella seisovan auton. Totta kai, koska siitä tuli niin tuore etsittävän koiran haju.

Piu käveli vanhan hajun vietävänä ja yht'äkkiä se jotenkin "heräsi" ajatukesstaan, ryhdistäytyi hieman ja alkoi heiluttaa häntää. Mutta se ei kuitenkaan tarkastunt autoa vaan jatkoi matkaa.

Inkoon kylällä liikkui paljon koiria tuohon aikaan. Niitä tuli vastaan, poikkesi edestä tien yli jne. Yhtään kertaa Piu ei kuitenkaan siirtynyt väärälle jäljelle tai edes tarkastanut, jotta mikä siellä meni. Se eteni hyvin keskittyneen oloisena vaan Gastin hajun perusteella.

No, löydettiin sitten "maalikoira" Inkoon kirkolta:)) Olin kyllä haljeta ilosta ja ylpeydestä, kun Piu teki ihan täydellisen suorituksen! Hienoa! Niin, ottaen vielä huomioon, että hormoonit saattaisivat sekoittaa nupin ihan huolella, onhan sillä ollut juuri juoksu ja vielä astutettukin:)

Nyt Piu on suorittanut kaikki jäljet, jotka jatkokurssille pääsemiseksi vaaditaan. Eli mahdollisen mammaloman jälkeen kirsu kohti uusia haasteita!

Ultraan on jo varattu aika. Sitä sitten odotellaan ja jännitetään vielä kaksi viikkoa:)

Torsti kävi trimmissä, saatiin kuvakin otettua pitkästä aikaa:)

Ihanaa, nyt on kevät! Ihan huippua! Toivottavasti lumet häipyvät ja nopeasti! Meidän talon ympärillä on vielä kunnon kinokset. Ei pääse vielä terassille kahville:( Mutta yöpakkasten häivyttyä on alettava lapiohommiin ja levitettävä lumet pitkin pihaa, jotta häipyisivät nopeammin:)

Mukavaa kevätkura-aikaa kaikille;)

No, vihdoin ja viimein:)

Piun astutusprojekti on ollut kyllä oikea heikkohermoisen ihmisen painajainen! Juoksu oli kuudetta päivää ja progestronitulos 0,7 viime viikon maanantaina. Koska täällä vastaus kestää yön yli, käytiin torstaina sitten uudelleen. Juoksun 10. päivä ja proggari 0,9. Ei siis tunnu tapahtuvan yhtään mitään.

Maanantaina sitten taas lääkäriin. Ajettiin elukkatohtorille työkaverin kautta. Heli oli luvannut, että saadaan Piun kanssa tulla hänen poiikakoiria moikkaamaan. No, reissu oli antoisa, leikattu Simba-herra yritti mieluusti selkään ja Piu salli sen! Jes! Kiitos vaan Heli ja Simba avusta!

Otettiin proggarit taas ja jatkettiin sitten matkaa Hämeenlinnaan. Piu järjesti kyllä vielä viimeisenkin källin tähän astutusprojektiin. Nimittäin aivan järkyttävä takatalvi! Iittalassa oli tullut hurja määrä lunta. Ja kyllähän sitä sitten satoi, satoi ja satoi. Keli kuitenkin oli paluumatkalla Hämeenlinnan tällä puolen jo ihan hyvä.

Astutus sujui oikein mallikkaasti. Piu oli reipas tyttö ja Bond osasi hommansa hienosti. Menemme vielä huomenna uudelle retkelle:)

Kiitos kaikille kanssajännittäjille ja tsemppaajille. Katille kiitos matkaseurasta, Kirstille kiitokset avusta. Minnalle ja Harrylle kiitokset kestityksestä.

Nyt peukut ja varpaat pystyyn, jotta saadaan pentuja. Piu ultrataan noin neljän viikon kuluttua, luultavasti viikolla 17. Näihin iloisiin kuulumisiin!

Tokoilua

Ihan huikeaa! Liila (Druzkaya Dlya Tebya) olivat tänään tokokisassa. Loistava tulos 192 pistettä + kp. Koko kisan kakkonen:)  Mahtavaa! Onnittelut Kuopion tytöille!

Maanantaina marssimme sitten Piun kanssa eläinlääkäriin ottamaan ensimmäisen progestronitestin. Saapa nähdä, joko ensi viikolla lähdemme miehiin:)

Uutispäivä:)

Yes, yes!! Tänään onkin ollut oikea huippukivojen uutisten päivä! Piu aloitti vihdoin juoksun, joten päästään yksi pieni askel pentusuunnitelmissa eteenpäin. Ensi viikolla otetaan progestronitesti ja katsotaan, millä mallilla jouksu on. Varmasti parin viikon sisällä lähdemme Herra Bondin luokse käymään:)

Harry & Bond

Toinen paljon odotettu uutinen oli Torstin mahdollinen isyys:) Tänään sekin asia selvisi, pentuja on tulossa Darjalle ja Torstille. Ihan huippua!

Tulossa siis aika huikean jännittävä kevät!

Lumien häipymistä tässä odotellaan. Pääsisi taas kunnolla metsään lenkkeilemään eikä tarvitsisi tallata samoja polkuja edes takaisin. Nautin kovasti valostuvista illoista. Ja viikonlopun jälkeen valoa riittää vielä vähän pidemään, kun kelloja siirrellään.

Kuopion tytöt ovat menossa tokoilemaan, joten pidämme peukut ja tassut ylhäällä Lipalle ja Saralle. Yksi alo-ykkönen heillä on jo plakkarissa. Tsemppiä, tytöt ja onnea matkaan!

Yksi odottaminen päättyi, vihdoin!

Kyllä voi yksien lonkkakuvaustuloksien saapuminen kestää! Torsti kuvattiin n. neljä viikkoa sitten. Ensin cd makasi eläinlääkärissä viikon, kunnes se postitettiin painofirmaan. Siellä oli mennyt reilu viikko, kun kuva lähti Kennelliittoon. Kennelliittosta kerrottiin, että kuvia oli kirjaamatta sisään jo edellisviikolta. Just!

No, odottaminen kannatti! Torstin uusi lonkkakuvaustulos on B/B:) Jihaa! Olen niin tyytyväinen! Torsti kuvattiin juuri ja juuri vuoden vanhana A/C lisämaininnalla vino lantio. Lantio on siis suora, ei rakenteellista vinoutta. Onneksi!

Minun mielestäni Torsti on lähes täydellinen pakkaus:)) Lonka B/B, kyynärät 0/0, hyperuricosuria N/N eli ei kanna ko. sairauden geeniä. Pojalla on kokoa ihan reilusti, on tervepäinen ja reipas nuori herra.

Nyt sitten jännitellään vielä jonkun aikaa, jotta Torstin morsian piipahtaa ultrassa. Josko olisi jälkeläisiä torstille luvassa:) Me peukutetaan monen sormen ja tassun voimalla!

Odotellaan, odotellaan

Mitä me oikein odotamme? Tämä alkukevät on tosiaan yhtä odotusta..

Odotan kevättä, valoisampia iltoja ja lumen vähenemistä.

Odotan edelleen Piulle juoksua. Se vissiin aavistaa, että on sunnitelmia ja päättänyt sitten vaan pantata sitä juoksun alkamista.

Odotan jo kolmatta tai neljättä viikkoa Torstin uusia lonkkakuvaustuloksia. Torstihan kuvattiin uudelleen, koska vuosi takaperin otetuissa kuvissa oli tuloksena A/C lisämaininnalla vino lantio. Nyt kuvanneen lääkärin mukaan lantio ei olisi ollut vino, mutta odotellaan sitä virallista lausuntoa:)

Odotan ja toivon, että Kirasta tulisi mummi:)) Torstilla (Druzkaya Dinosavr) kävi morsio kylässä, kahdesti. Toivottavasti Kennel Zornoihin tulee pikku-Darjoja ja pikku-Torsteja sitten loppukeväästä. Astutus onnistui hienosti. Taisihan siinä astutusretkessä kahvitteluineen ja soppareiden tekemisineen mennä tunnin verran aikaa:)

Jaa-a, mitähän sitä vielä odottelisi? Vai olisikohan tuossa jo tarpeeksi:) No, odotan, että treenikärpänen purisi ja vähän nopeasti. En ymmärrä, mihin se on kadonnut. Koirat olisivat innokkaita tekemään temppuja, mutta ilman ohjaajaa se ei taida oikein onnistua.

Kasvattien omistajalta on tullut taas mukavia kuulumisia. Kaikilla on mennyt hienosti ja koirat voivat hyvin:)



Aramis (Druzkaya Cerioznyi Paren) erkkarissa

Ylhäällä vielä muisto huikeasta erikoisnäyttelystä viime keväältä:) Aramis siellä debytoi ja nappasi sertin. Kiitos Ali Koivuselle kuvasta! Saapa nähdä, millaisella kokoonpanolla tänä vuonna paikalle rynnistelemme. Toivottavasti Piu ei ole mukana.. Se tietäisi sitä, että olisi vihdoin tullut niitä pentuja:))