Uusia makuja ja isompi asunto

Pennut ovat nyt kolmen viikon ikäisiä. Eilen koko jengi kävi puntarilla. Kaikki olivat tuplanneet painonsa kahdessa viikossa. Myös pikkuinen rääpäletyttö. Se ei paina vieläkään kiloa, mutta kasvaa omaan tahtiinsa ja kehittyy muiden mukana:)

Pennut ovat maistelleet kädestä kermaviili-jauhelihamössöä. Hyvin tuntui maistuvan. Aiemmin olen laittanut lautaselle ja siitä ovat saaneet syödä. Nyt kokeilin ensin antaa kädestä, jotta ymmärtävät mössön tarkoituksen:) Tänään ruoka menee jo lautaselle, jossa saavat sitten sotkea ja syödä.

Matolääkkeet on myös annettu. Se oli kyllä pentujen mielestä sangen puistattavan makuista:)

Muutama kuva yleisestä härdellistä, mikä pentulaatikossa vallitsee. Nyt pentulaatikon koko on tuplaantunut ja matala reuna on korotettu. Sieltä jo kaksi pentua oli päättänyt lähteä keskenään tutkimusretkelle:)

Pentukuulumisia

Aika vaan menee niin hurjaa vauthia, ettei perässä pysy. Pennut tulivat jo alkuviikosta kaksiviikkoisiksi. Ne kasvavat silmissä, joten puntarilla ne eivät ole käyneet. Pikkurääpäle näyttää selviävän hyvin, vaikka painaakin vielä alle 700 g. Muut huitelevat varmaan jo lähempänä puoltatoista, kahta kiloa.

Silmät ovat kaikilla auenneet ja kävelytreenit ovat hyvässä vauhdissa. Vickan jaksaa hoidella pentuja tosi hyvin. Mammaan uppoaa ruokaa ja vettä aivan uskomaton määrä. Tosin eiköhän nuo kymmenen mörssäriä ime sen ihan kuiviin.

Vickan lähtee mielellään lenkeille mukaan. Tosin tuo jalkoihin takertuva lumi ei ole pentuja ajatellen ollenkaan hyvä juttu. Täällä metsässä kun ei ole niitä aurattuja ulkoilureittejä:)

Kuvaaminen on ollut aika haasteellista, joten valtaosa kuvista on julkaisukelvottomia. Jos saakin sitten pennusta onnistuneen kuvan, niin sitten on kuvassa joku juuri Vickanin alustalta putsaama kakkakasa. Nuo ovat jo oppineet vääntämään tortut ilman emon avustusta.

Muutama kuva kuitenkin kuluneelta viikolta:)

 

Piun kanssa olemme taas aktivoituneet etsintätreenien suhteen:) Viikolla oli kolmen kilometrin jälki. Uskonpuute iski koiraan reilun puolentoista kilometrin jälkeen. Oli tuulta ja lumipyryä, tien molemmin puolin peltoa. Lisäksi vielä aura oli käynyt pyyhkäisemässä lumet pois.

Mietittiin sitten siinä Piun tuumaillessa, jotta mitä tehdään. Mennäänkö vaan eteenpäin, kunnes Piu taas hoksaa, että koira oikeasti on tiellä kulkenut vai tuodaanko maalikoira lähemmäksi, jotta saisi tuulen mukana vahvistusta, jotta koira tosiaan on siellä jossain.

Tulimme siihen tulokseen, että mennään eteenpäin ja "kerrotaan" Piulle, että kannattaa jatkaa vielä matkaa. No, se plokkasi sitten jonkun ajan kuluttua taas jäljen ja vei sitten loppujen lopuksi "perille".

Pohdimme sitten, että mistä ihmeestä tuollainen totaalinen lopetus oikein johtui. Se ei valeilmaissut, ei näyttänyt kysymysmerkiltä vaan lopetti tyystin. Tulimme siihen lopputulemaan, että olemme mokanneet. Mikä yllätys:) Piun jäljet ovat nyt viimeaikoina olleet reilusta kilometristä puoleentoista kilometriin. Se ehkä on syynä.

Vahingosta viisastuneena temme seuraavaksi lyhyen jäljen, sitten pitkän, lyhyen, vähän edellistä pitkää pidemmän jne. Yritämme näin, jos se nyt on jotenkin tullut siihen tulokseen, että puolitoista kilsaa on tultu ja sitten riittää.

Helppoahan tämä koiran opettaminen olisikin, jos niitä virheitä ei itse tekisi. Tämä tuli kyllä yllätyksenä sinänsä, koska Piu ajaa hyvin jälkeä maastosta ja kelistä riippumatta. Katsotaan, josko päästään kuitenkin taas eteenpäin tässä asiassa:)

PS. Pentusia on vielä vailla rakastavia omia ihmisä:)

Reilu viikko jo vierähtänyt

No, kyllä se aika menee taas ihan liian vikkelästi eteenpäin. On mukamas niin kova kiire, ettei ehdi edes pentujen kuulumisia kirjoitella.

Pentulaatikossa on kaikki hyvin! Otukset kasvavat hurjaa vauhtia. Suurin osa varmaan puhkaisee kilon painorajan ehkä jo tänään. Tosin pentuja ei ole nyt pariin päivään punnittu, koska kasvavat silminnähden.

Yksi pieni tyttöpentu selviää sittenkin, ainakin näillä näkymin. Alku oli vaikea ja hidas, paino laski vähän syntymän jälkeen. Sitten se ei lähtenytkään enää reippaaseen nousuun, vaan painoa tuli ihan muutamia grammoja päivässä. Pulloa myös tarjoiltiin, mutta ei sekään kelvannut.

Nyt sitten on tapahtunut oikeastaan toissailtana hurja käänne parempaan:) Pieni, kuivannäköinen rääpäle näyttääkin jo ihan oikealta, pullealta pikkupennulta. Ihana juttu, että se sittenkin selvisi!

Vickan jaksaa hyvin hoidella pienokaisiaan. Pieni takapakki Vickanin kohdalla tuli myös, kun pari päivää synnytyksestä saikin senaikaisen ripulin;( Jouduin laittamaan mamman riisi-raejuustokuurille höystettynä maitohappobakteereilla ja Attapectilla. Sitä meni sitten muutaman päivän ja vatsa onneksi parani. Nyt ruoka taas maistuu ja sitä menee litratolkulla, jotta eväät riittää jaettavaksi pennuille.

Tässä sitten kuvapläjäys kuluneelta viikolta:)

Ensimmäiset kuvat

Ne ovat täällä:)

Pennut syntyivät viime yönä. Kiirettä ei todellakaan ollut. Vickanin ensimmäinen pentu syntyi klo 23.30 eilen illalla ja kymmenes pentu aamupäivällä klo 10.30. Pentuja oli paljon, mutta ihan hyvän kokoisina kuitenkin syntyivät. Ensimmäinen ja pienin pentu painoi 342 g ja muut sitten 435 - 560 g. Vickan hoitaa pentuja mallikkaasti:)

Saldo on neljä poikaa ja kuusi tyttöä. Emo ja pennut voivat hyvin:) Vaikka synnytys olikin pitkä prosessi, niin kaikki pennut syntyivät elossa ja virkeinä. Vickan huilasi ja piti taukoa joka ikisen pennun jälkeen. Mutta käyhän se näinkin. Tosin kätilöt ovat aivan puhki valvotun yön jälkeen:)

Kuvia tulossa piakkoin:)

Ryhävalas

Meille on rantautunut mustaterrieriä muistuttava ryhävalas:) Vickan on valtavan kokoinen, tosin ei tunnu tahtia yleisesti ottaen haittaavan. Juoksee ja leikkii vielä melko normaaliin tapaan.

Kävimme tänään kurkkaamassa röntgenillä, kuinka paljon niitä asukkeja on. Ja niitähän sitten todellakin on! Ensimmäinen kuva oli huonosti valottunut, mutta siinä näkyi melkoinen kasa selkärankoja ja kalloja.

Otettiin uusi kuva, josko saisi paremman näkymän. No, oli sen verran parempi, jotta alettiin rankoja ja kalloja laskeskelemaan. Lopputulema oli kymmenen tai yksitoista pentua! Huhhuh!

Nyt jäämme odottelemaan, pysyykö nuo pennut sisuksissa laskettuun aikaan. Vuorokausia tulee keskiviikkona 63 ensimmäisestä astutuksesta. Viikonloppuna kasaamme mamman "majan", toivottavasti ajoissa.

Täytyy yrittää ikuistaa tuo jättivatsa ennen kuin se poksahtaa:)

Uutta vuotta odotellen

Pian on taas uusi vuosi. Aika menee niin hurjan nopeasti, ettei perässä tahdo pysyä:)

Vickan ultrattiin tukevasti tiineeksi ennen joulua. Äkkisiltään lääkäri ultrasi kuusi otusta, mutta epäilen niitä olevan enemmän. Menemme vielä röntgenkuvaan viikolla kolme. Olisi hyvä saada vähän tarkempaa määrää, kun täällä metsässä asustamme. Elänilääkäriä ei ole aina ihan helposti saatavilla, jos tulee joku hätä.

Mennyt vuosi oli aikalailla hiljaiseloa. Vickan kävi erkkarissa nuortenluokassa hyvin tuloksin. Heinäkuussa tuli kaksi vuotta täyteen. Pyörähdettiin sitten Tuomarinkartanossa näyttelyssä sen kolmannen sertin arvoisesti.

Piu pääsikin sitten vasta syksymmällä näyttelyyn, kun oli kesäkuussa ollut pentuja. Yksi näyttely ja se kolmas serti tuli sieltä. Molemmat "juniorit" tulivat Suomen muotovalioiksi tänä vuonna.

Pennut syntyivät kesäkuussa ja lähtivät maailmalle elokuussa. Kaikilla pennuilla on ihan mahtavat kodit! Kaksi rinsessaa ja kolme rinssiä maailmaan tupsahti, E-pesue siis. Kolme viidestä pennusta kävi Messukeskuksen pentunäyttelyssä. Alli oli VSP-pentu, Uuno urosten kakkonen ja Edi kolmonen. Kaikki saivat aivan hurjan hienot arvostelut!

Treenipuolella tehtiin Vickanin kanssa uusi aluevaltaus:) Kävimme koko kesän säännöllisesti vesipelastustreeneissä. Se oli mukavaa ja Vickan tuntuu tykkäävän uimisesta. Aluksi se kyllä vaati vähän mielikuvitusta saada koira veteen. Mutta kauden edetessä oli jo kiire rantaan ja uimaan:) Esineen vienti ja veneen haku jäivät vaiheeseen, joten siitä jatkamme ensi kesänä.

Piun kanssa olemme jatkaneet Etsijäkoirien treeniä. Jatkokurssin loppukoe meni läpi hienosti. Jatkamme edelleen eteenpäin. Muutamia jälkiä on vielä suorittamatta, jonka jälkeen Etsijäkoiraliiton hallitus tekee päätöksen, pääsemmekö jatkamaan etsintöihin valmistaville kursseille ja jäljille. Näihin valmistaviin kursseihin kuuluu kursseja myös ohjaajalle, mm. suunnistusta, ensiapua, koirien ja kissojen ensiapua jne.

Vanhuskoirat, Aada ja Kira voivat hyvin. Aadalla on lonkat kuvattu reilu vuotiaana D:ksi, joten se ei enää ole järin ketterä liikkeissään. Mutta lumen tulo saa näköjään ihmeitä aikaan:) Aada on välillä lenkillä sangen villiintynyt ja ottanut jopa juoksuaskeleita ja hypähdellyt leikkiinkutsuja itsekseen. Kira taas menee entiseen malliin, tosin ei enää juokse ihan yhtä lujaa, kun nuorempana.

Kiitokset kuluneesta vuodesta kaikille ystäville, kasvattien omille ihmisille, kilpakumppaneille ja blogin lukijoille!

Oikein hyvää ja onnekasta uutta vuotta!