Näytelmässä

Aika mahtava fiilis:) Ensimmäinen kasvattini "Roosa" (Druzkaya Alyi) sai tänään kolmannen sertin ja tuli Suomen muotovalioksi. Kylkiäisinä vielä napsahti ensimmäinen cacib:) Roosa oli VSP ja Boris ROP. Onnittelut Borikselle ja kotiväelle!


Piu (Druzkaya Derzhava) oli myös mukana ensimmäisessä näyttelyssä ollen ROP-pentu.

Posetusta kera pokaalien:)

Puuhastelua

Taas on viikonloppu vierähtänyt työn ja huvin merkeissä:) Työtä oli edelleen terassin värkkäämisessä ja huvia, kun Torsti kävi lauantaina hakemassa vielä kesäkampauksen ja siskonsa Emma tänään, maanantaina:) Sunnuntaina jäljestettiin..

Rudilta ja Muskalta tuli vielä kesäterveiset:) Rudi ja Muska

Laura mietti eräänä päivänä, josko Sepon kanssa jotain lähtisi puuhastelemaan:) Mellu olikin sopivasti Inkoossa, joten pyysin häntä opastamaan meitä verijäljen saloihin:) Keli oli onneksi kuiva ja muutenkin ihan jees, ei liian kylmä eikä kuuma. Tosin tuulinen. Seppo ja Piu saivat toimia koekaniinina:)

Kokeilimme ensin pienellä alalla, että jännittääkö tai pelottaako koiria tuo tuoreen veren haju. Pikkuisen näytti jännittävän, mutta ei niin pahasti, että olisi paniikki iskenyt. Siispä jälkeä tekemään!

Piu oli ensimmäisenä kokeilemassa. Eipä sujunut läheskään niin mallikkaasti, kuin makkarajälki. Kuitenkin välillä nenä meni maata kohti ja edettiin muutamia askelia. Luultavasti Piu ihmetteli, että mihin helkuttiin ne makkarat on unohtunut:) Jäljen päästä löytyi luu, joka sitten iloisesti juoksuttaen vietiin autoon.

Tehtiin sitten vielä yksi ihan lyhyt jälki, jotta pääsee loppupalkalle ihan muutaman metrin nuuskuttelun jälkeen. Ajattelin vielä kokeilla muutamia jälkiä, jotta oppiiko tuo sen veren jäljessä kulkemisen vai ei.

Seppo olikin sitten huomattavasti etevämpi! Aluksi lähti ihan hyvin, mutta sitten yht'äkkiä bongasi minut ja Mellun töllistelemässä jonkun matkan päässä. Seppo päästi kunnon vahtihaukun ja siinä menikin sitten pasmat varmaan sekaisin.

Mellu ohjasi sitten Lauran ja Sepon kiertäen takaisin jäljelle ja sitten menikin tosi hienosti. Sepolle tehtiin myös toinen ihan lyhyt jälki ja se meni tosi hyvin eikä Seppo häiriintynyt edes meidän pällistelystä:)

Aada pääsi myös vuoden tauon jälkeen bongaamaan muutaman ukon metsästä. Voi elämä, on se vaan niin hienoa! Koira ei ole unohtanut! Aada oli niin intoa piukassa, jotta oksat pois. Ukko löytyi tosi hienon työskentelyn jälkeen ja haukkukin irtosi hyvin. Kolme ukkoa piileksi puskissa ja kaikki nousivat..

Otin Aadan kanssa myös pienet seuraamiset ja jättöliikkeet. Taas tuli ihan mahtava fiilis, kun koira oli niin innoissaan ja teki tosi hienoa seuraamista. Oli niin tiivis kontakti, että oksat pois! Pieni ajatus kävi päässä, mutta onneksi se katosi saman tien:)

Piu jäljellä

Seppo ja Laura makuupaikalla

Jäljellä

Tässä sitten se kahden viikonlopun työrupeama. The Terassi:) Tämä kuva taitaa olla otettu ennen lauantaina. Lauantaina sitten ruuvasimme loput laudat paikoilleen ja melkein on valmista. Vihdoinkin, vaikka vähän myöhäistä tätä kesää ajatellen. Ajattelimmekin, pitäisiköhän nyt syksyllä pimeään aikaan pitää terassikauden avajaiset:) Mahtaisi olla mukavaa syksyisessä pimeydessä, tuulessa ja sateessa "nauttia" terassielämästä:)

Ensi viikonloppuna sitten näytelmään, sitä seuraavana ja vielä sitäkin seuraavana. Vihdoin myös luonnetestipaikat ovat Ottolle ja Roosalle varmistuneet. Mielenkiinnolla odottelen, onko Roosa sellainen, kun olen kuvitellut. Mukava myös nähdä, onko siskokset yhtään samanoloisia, koska Nitan on testannut samat tuomarit.

Mejä-koira

Kiran tytär, Zlata, on tehnyt "uuden" aluevaltauksen:) Katja ja Zlata ovat aloittaneet verijäljen treenaamisen. Tyttö osasi hienosti seurata verijälkeä ja merkata makuukset.

Kiitos, Katja, kuvista!

Jäljellä Makuupaikka
Ja aarre löytyi!

Arki alkaa:)

Vihdoin ja viimein olemme palanneet arkeen. Koulut ovat alkaneet ja porukka on poissa jaloista pyörimästä. Kyllähän nuo lapset ja nuoret ovat jo odottaneetkin koulun alkamista.

Sara on lähtenyt parin viikon koeajalla uuteen kotiin Nousiaisiin Sirkan ja Henkan luokse. Heillä on aiemmin ollut hovarontti. He olivat ihastuneet sukulaisten mustiin ja ajattelivat, josko heillekin sellainen:)

Saralla on mennyt hienosti, vaikkei koirakaveria perheestä löydykään. Olipa Saraa ehtinyt käydä jo tervehtimässä Miina-mustis. Oli lähtenyt leikki sujumaan heti ja kivaa oli ollut:)

Herra Seppo kävi trimmissä. Eipä turkkia edes ollut vielä paljoa koneajelun jäljiltä. Mutta hieno kaveri! Iso, mutta vielä NIIN hömelö:) Seppo ja Piu menivät metsässä perätysten ja yhtä pelottavan koheltamalla. Kun Seppo rymisteli risukasojen yli, Piu yritti sitten läpi.

Jalkapohjiin odottelemme vielä kunnon karvaa, ehkä sitten näytelmään. Keväällä Sepolla iski hotspotti ja jalkapohjat ajeltiin ihan kaljuksi. Karkea ja piikki suora karvaa kasvaa todella hitaasti.

Omat tytöt vaan hengailevat.. Roosa on ilmoitettu kahteen näytelmään ja viimein myös luonnetestiin. Onneksi sentään ilmat vissiin viimein viilenevät, päästään vihdoin kunnon lenkille. Kanttarelleja menemme etsimään tuosta nurkilta. Pitkälle ei uskalla, koska olen niin taitava eksymään:)

Veijo the maastonakki on sopeutunut laumaan hienosti. Roosa on herran ylin leikittäjä:) Roosa heiluttelee päätään ja Veijo hyökkäilee suoraan suuhun. Tuollainen leikki sopii hyvin tuolle Roosalle, kun on niin laiska. Voi vaan makoilla keskellä lattiaa:)

Veijo painaa tällä hetkellä noin 2,2 kg, joten on se vaan niin pikkuinen.

Veijo, maanteiden kuningas Iisalmesta:)

Karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Minas Thirit's Be The Man tuttavallisemmin "Veijo", saapui viime yönä valtavan ukkosmyrskyn saattelemana rekkakyydillä Espooseen. Kävin sieltä hakemassa pikkumiehen ja omistajansa, tyttäreni Martan.

Ikää kaverilla on huomenna 11 viikkoa. Sissi sai pikkuveljen, joka tarkoittaa sitä, että tytöllä on nyt kaksi huollettavaa. Hyvin on kaikki koirat ottaneet uuden tulokkaan vastaan:)

Hän osaa lentää:) Roosa ja Veijo

Täällä taas

Nyt ei ota onnistuakseen Saran kotien kanssa:( Hän on jälleen meidän luona. Ei jaksa ymmärtää, että yhden koiran kohdalle sattuu näin paljon vastoinkäymisiä. Onko nyt sitten niin, että kaikkien muiden kasvattien kohdalla on käynyt niin hyvää tuuria, jotta tämä yksi raasuparka saa sitten kaikki osaksensa?

Tytöt ottivat Saran vastaan hyvin:) Sara vaikuttaa olosuhteisiin nähden ihan reippaalta ja iloiselta.

Jotain hyvääkin, viileämpi ilma. Jihaa! Tuulee ja aurinko ei paista! Harvoin sitä tällaista kesäilmaa toivoo, mutta nyt se on kyllä erittäin tervetullutta:)

Höpötystä

Huh, tänään on taas aivan järkyttävän kuuma päivä! Ei tykkää, ei! Toissapäivänä, lauantaina, oli ihanan viileää, 15 astetta lämmintä tai kylmää, kuinka sen ottaa. Ihanaa oli käydä tyttöjen kanssa metsässä kävelemässä, kun ei ollut järjettömän kuuma eikä kymmeniä paarmoja kimpussa.

Sara on siis jatkanut matkaa Pohjois-Pohjanmaalle. Minulle siis kerrottiin, että Kalajoki on Pohjois-Pohjanmaalla:) Maantieto ei tosiaan ole ollut ikinä hanskassa, mutta sentään jotain oli oikeinkin:) Kalajoella Saran perheeseen kuuluu Henna, Timo, kaksi pientä poikaa ja koirakaverit, kaksi bernityttöä ja skye-tyttö. Vauhtia on varmaankin luvassa:) Kennel Soo-Soon sivuilta voi lukea enemmän perheen koirien kuulumisia.

Saralla varmaan kestää jonkin aikaa asettua ja oppia luottamaan siihen, ettei taas maisema vaihdu. Kuten Joachim blogiin oli kommentoinut, vika ei ollut Sarassa, miksi hän ei voinut heille jäädä. Kaapo-airis tarvitsee paljon aikaa ja ohjeistusta elämän perusasioissa, joten uuden perheenjäsenen hankinta siirtyy myöhemmäksi. Sandra ja Joachim ovat entistä vakuuttuneempia siitä, millainen karvainen kaveri perheeseen tulee seuraavaksi:) Sarasta luopuminen vain parin päivän koeajan jäkeen ei ollut perheelle helppoa. Tsemppiä Kaapon kanssa!

No, nyt hävisi koko ajatus päästä, mitä piti kirjoittaa..

Tuula ja Seppo ovat reissanneet kaksi viikkoa koirien, Sissin (Kiran tytär) ja Aramiksen (Sohwin poika) kanssa ympäri Suomea. Koirat ovat käyttäytyneet mallikkaasti ja ihmiset ovat olleet hämmästyneitä koirien rauhallisuudesta ja pitkäpinnaisuudesta. Matka on mennyt hienosti ja koirat ovat olleet jokaisessa mökissä kuin kotonaan. On varmaan huikea ero, kun he ovat ennen reissanneet riiseneiden kanssa:)

Torstista on tullut jo melko iso mies:) Äitiinsä tullut, ulkoilee itsekseen, jos kukaan ei ymmärrä hänelle ovea aukaista.. Hmm.. Lieneekö hyvä asia perittäväksi? Tässä kuvassa Torsti on osannut löytää helpotusta helteeseen.

Kesäisiä kuvia Zlatasta. Hieno koira ja ilmeeltään aivan kuin äitinsä:)

Kiitos kaikille kasvattien omistajille kertoilemistanne kuulumisista!