Kuvapläjäys pennuista menneeltä viikolta

Aika kuluu hurjaa vauhtia! Pennut kävelevät, haukkuvat ja yrittävät jo vähän keskenään painia. Hampaita on jo joillain pennuilla puhjennut. Ne syövät kiinteää ruokaa ja maitoa palan painikkeeksi.
Pentulaatikkoa suurrennetaan, jotta ne saavat enemmän tilaa touhuta.

Ulos ei olla vielä päästy, kun tänne eteläänkin iski hurjat pakkaset. Nyt pakkanen on lauhtunut. Lunta satoi aika paljon, mikä on mielestäni tosi kiva. Mutta ei varmaan noiden pentujen mieleen, kun vatsan alus on melko kalju. Kunhan saadaan lumityöt tehtyä, niin eiköhän lähdetä haistelemaan ulkoilmaa.

Pentujen touhuja on kyllä niin ihanaa katsella. Vaikkakin nehän kyllä nukkuvat suurimman osan päivästä. Sen hetken, kun ovat hereillä, touhua ja ääntä riittää😊

Peruutuksen vuoksi yksi urospentu on vailla rakastavaa kotia!

Vuosi 2016?

Vuosi 2016 meni taas sukkelaan, kuten vuodet tuppaa menemään!

Heti tammikuussa leivottiin ensimmäinen G-pentueen Suomen Muotovalio. Olimme Eeliksen (D. Grats) ja Minin (Leijonattaren Emilia Miniliila) kanssa Turun KV-näyttelyssä. Eelis siis nappasin kolmannen sertin ja cacibin ollen VSP. Mini oli yllättäen ROP vain 14 kk:n ikäisenä saaden sertin. Cacibia se ei voinut ottaa vastaan, vaikka sitä kovasti tyrkytettiin. Ikä ei vielä riittänyt.

Eelis (D. Grats)

Mini (Leijonattaren Emilia Miniliila)

Maaliskuussa Laura ja Boris (D. Grizli) kävivät myös nappaamassa Suomen Muotovalion arvoon oikettuavan kolmannen sertin.

Boris (D, Grizli)

Huhtikuussa lähdimme isommalla porukalla Lahden KV-näyttelyyn. Eelis jälleen VSP ja cacib. Lauman etäjäsen Mosse (Gårdarikets Froste) sai kolmannen sertin ja tuli Suomen Muotovalioksi.

Mosse (Gårdarikets Froste)

Samoin Jymy (D. Gromatnoi) ja Raila kävivät hakemassa Jymylle Suomen Muotovalion tittelin.

Erikoisnäyttely oli toukokuussa ja tuomarina Anne Sume Virosta. Kaikki mukana olleet kasvatit ja Mini saivat ERIn. Junioriluokasta Ruska (D. Hrabraja) pinkaisi itsensä parhaaksi nartuksi ohi aikuisten ja valioiden ja oli näyttelyn VSP! Ihan huikea suoritus pikkuneidiltä! Kiitos Sinnalle hienosta handlauksesta! Kasvattajaryhmä oli kolmannen kerran peräkkäin erikoisnäyttelyn paras ryhmä:)

Ruska (D. Hrabraja) JUN-ERI, JUK1, PN1, VSP, serti

Erkkarin D-tiimi

Lauantaina istuimme porukalla iltaa hienoissa mökkimaisemissa. Ihan mahtava porukka oli D-tiimiläisiä paikalla. Kiitos teille kaikille! Teitte unohtumattoman reissun tästä(kin)!

Kati ja Eelis kävivät toukokuussa hakemassa tittelin lisää, kun Eelis suoritti mallikkaasti BH-kokeen. Itse en valitettavasti päässyt paikan päälle seuraamaan, kun olimme samaan aikaan Skotlannissa.

Skotlannin reissu tuotti hieman päänvaivaa, koska se oli juuri ennen erikoisnäyttelyä ja samaan aikaan myös Piulle odotettiin juoksua alkavaksi. Pidettiin peukkuja, ettei se ala ennen meidän reissua, koska sitten astutuskuviot olisivat olleet hiukan haasteellisia. No, juoksu alkoi, kun olimme reissussa jo kotiin päin matkalla. Ehdittiin hoitaa myös tuo erkkari pois alta ennen astutusta.

Okun (Zornoi Okeanos) ja Piun astutus onnistui hienosti, ihan itsekseen. Sitten sai jännittää, että josko nyt Piu olisi tiine, kun edellisestä astutuksesta jäi tyhjäksi. Ikääkin sillä alkoi olla jo sen verran, että seuraavasta juoksusta yrittäminen oli iso kysymysmerkki.

Mutta onneksi hartaasti odotetut pennut saatiin maailmaan heinäkuun lopulla. Piu pyöräytti kaksi tyttöä ja neljä poikaa. Pennuilla oli hurja kysyntä ja moni jäikin ilman omaa pikkumustaa. Pennuille löytyi ihan huippukodit ja omistajat ovat olleet tyytyväisiä pentuihinsa. Meille jäi kotirauhaa rikkomaan Ralla noiden mammojen kiusaksi ja järkytykseksi.

Kesäkuussa Ritza (D. Favoritka) pyörähti myös hakemassa kolmannen sertin ja valioitui Suomen Muotovalioksi.

Me Vickanin (Gårdarikets Evrika) kanssa vepeilimme koko kesän ahkerasti. Tuli tuloskin, VEPE-ALO1 100/100 pistettä. Toinen koe ei sitten mennytkään putkeen, vaan jäimme ilman tulosta. Kaveri päätti pistää lekkeriksi koko homman:) Ensi kesänä sitten uusin säännöin kokeilemaan!

Syyskuussa Gora (D. Genji) ja ohjaajansa Tiia starttasivat tokon avoimessa luokassa. Kaksi koetta jäi piirun alle ykköstuloksen. Kolmas kerta toden sanoi ja Gora ja Tiia nappasivat ykköstuloksen. Hurjasti onnea! Gora kävi myös MH-kuvauksessa, joka sekin meni hienosti ilman yllätyksiä.

Eelis (D. Grats) sai jälleen yhden tittlein lisää, kun se ohjaajansa Katin kanssa osallistui pk-jälkikokeeseen saaden tuloksen JK1. Hurjasti onnea, ihan mahtava parivaljakko!

Kasvatit ovat kunnostautuneet myös kaverikoiratoiminnassa, lasten vedoissa ja monessa muussa tapahtumassa. Iso kiitos kaikille teille, jotka tuotte rotua esille tavalla tai toisella!

Koska niin moni jäi ilman pentua tuosta Piun pentueesta, niin päätin aikaistaa Minin astutusta. Se oli tarkoitus astuttaa vasta keväällä, mutta suunnitelma muuttui ja Mini astutettiin Mossella lokakuussa. Iso pentue oli odotettavissa, 11 näkyi röntgenkuvassa. Kaikki eivät kuitenkaan elossa ulos saakka ehtineet. Joten nyt laatikossa tuhisee kolmen viikon ikäiset tyypit, kaksi tyttöä ja kuusi poikaa. Onkohan näillä nartuilla joku ihmeellinen karma, kun kaikki tekevät vain kaksi tyttöä kerrallansa pentumäärästä riippumatta?

J-pesue

Syksyyn mahtui myös surua, kun Kira-mummo siirtyi sateenkaarisillalle. Pitkän ja hyvän elämän mummokoira sai kanssamme viettää. Se elää lapsissaan, lapsenlapsissaan ja lapsenlapsenlapsissaan.

Olen hyvin iloinen siitä, että kaikki kasvattien omistajat pitävät yhteyksiä ja kertoilevat koirien kuulumisia. Kasvatit huoltojoukkoineen ovat olleet monella saralla aktiivisia. Varmasti tästä kertomuksesta puuttuu paljon, mutta se ei tarkoita sitä, että jonkun koiran tekemiset olisivat vähäpätöisiä tai arvottomia. En vaan itse jaksa muistaa kaikkea, pahoittelut siitä teille, joita ei tässä muistelussa ole mainittu.

Haluan kiittää kaikkia ystäviä, vierelläkulkijoita ja tukijoukkoja tsemppaamisesta ja kaikesta avusta ❤ Olette korvaamattomia! Tuhannet kiitokset myös kaikille kasvattien omistajille, että olette antaneet ihanat kodit meiltä lähteneille pikkumustille 💜

Oiken hyvää uutta vuotta, onnea ja iloa D-koirille huoltojoukkoineen sekä kaikille lukijoille!

Kaksi viikkoa jo mennyt

Aika menee hurjaa kyytiä! Nyt pennut ovat kahden viikon ikäisiä. Tästä se lähtee, hurja kehittyminen. Niillä alkaa silmät aukeamaan ja kävelyharjoistukset ovat hyvässä vauhdissa. Mini käy hoitamassa pentuja, mutta mielellään myös viettää aikaa pentulan ulkopuolella. Tikit otettiin leikkaushaavasta pois, joten nyt mamma saa rallatella vapaana.

Pieni kuvapläjäys:)

Pennut kasvavat silmissä, joten niitä ei ole nyt joka päivä punnittu. Ne menevät puntarille huomenna, kun saavat matolääkkeet. Jos sää sallii, reilun viikon kuluttua lähdemme pentujen kanssa ulkoilemaan. Kauan siellä ei voi olla, mutta käydään vähän tutustumassa ulkoilmaan:)

Hyvää joulua!

Viikon ikäiset porsimot

Niin se aika vaan menee hurjaa kyytiä! Pennut ovat viikon ikäisiä osa jo päivän enemmän. Neljä pentua on jo yli kiloisia pötkylöitä:) Mini jaksaa hoitaa pentuja hyvin, tosin saattaa jo välillä ottaa torkut pentulaatikon ulkopuolella päivystäen.

Menohaluja sillä olisi jo kovasti, mutta "raukka" joutuu ulkoilemaan kytkettynä, kunnes tikit otetaan ensi viikolla pois.

Laatikossa on hiljaista, kun pennut ovat eväänsä saaneet. Nyt ne jo kyllä unissankin välillä päästelevät sangen hassuja ääniä.

Nyt on ollut niin hämärät päivät, ettei tule päivänvaloa sisälle juuri lainkaan. Kuvia on otettu, mutta sen arvata saattaa, mitä tapahtuu, kun ottaa salamalla mustasta koirasta hämärässä kuvia. Ei siitä tule yhtään mitään. Muutama ei niin hyvä kuva kuitenkin.

Ensi viikolla on jo varmaan ihan eri meininkiä laatikossa. Silmät alkavat aukeamaan ja pennut alkavat myös kuulla ääniä. Samoin varmasti kävelyharjoituksetkin käynnistyvät. Toivottavasti saa otettua näistä merkkipaaluista kuvia!

J-pentue näki päivänvalon ja yön kajon

Keskiviikkona 14. päivä Minin synnytys käynnistyi niin, että vedet menivät. Konsultoin eläinlääkäriä heti aamusta. Sain ohjeeksi mennä klinikalle, mikäli puolen päivän maissa synnytys ei ole kunnolla lähtenyt käyntiin. Pentujen sykkeet olisi syytä tarkistaa.

Odottelin vähän yli puolen päivän, kunnes pakkasin Minin autoon. Pihalla katselin, että se vähän köyristeli alaselkää. Mutta varmuuden vuoksi lähdimme kuitenkin matkaan. Vähän jännitti kyllä, että pullauttaako se matkalla ensimmäisen pennun.

Pääsimme kuitenkin perille yhtenä kappaleena. Ultralla kontrolloitiin, että pennuilla on kaikki hyvin. Kohdun suu oli kuin olikin auki. Katsottiin vielä verestä kalkki ja sokeri. Kaikki ok. Nyt vain sitten jäätiin odottelemaan, että lähteekö vaiko eikö lähde:)

Noin kolmen vartin kuluttua ensimmäinen poikapentu pullahti maailmaan.

Lähdimme kotiin odottelemaan loppua katrasta syntyväksi. Mini synnytti tasaisin väliajoin ja hyvin eleettömästi kahdeksan pentua kotona. Viimeinen näistä syntyi kuolleena ja selkä edellä. Tähän sitten synnytys lopahti. Mini teki valtavan työn saadakseen tuon pennun ulos. Reilu tunti odoteltiin, josko vielä supistuksia tulisi, Ei tullut, joten soitto päivystykseen ja matkaan.

Olimme yöllä kolmen jälkeen päivystävällä eläinlääkärillä Karjaalla. Siellä tarkistettiin ultralla ja kyllä, kolme pentua oli vielä kohdussa. Pelonsekaisin tuntein jäimme odottamaan, onko sisuksissa olevat pennut eläviä vai kuolleita.

Seuraavana syntymävuorossa ollut pentu oli jo kuollut. Kaksi seuraavassa vuorossa olevaa oli onnekseni vielä elossa. Ihan mieletön fiilis siitä tulikin kaiken sen väsymyksen keskellä. Olin tähän mennessä ollut hereillä jo n. 20 tuntia.

Minin herättyä leikkauksesta se alkoi heti pitämään huolta pennuistaan. Hieno juttu!

Taattua kännykkalaatua;) Koko katras päivystyksessä

Pentuja oli siis yksitoista, mutta valitettavasti näistä kolme syntyi kuolleena. Se ei ole mitenkään tavatonta näin isossa pentueessa. Varsinkin, kun Minin kohtu oli venynyt todella suureksi, koska kahta lukuunottamatta pennut painoivat jokainen yli 500 g. Siinä on pentua kyllikseen,:)

Laatiokssa tuhisee nyt kuusi poikaa ja kaksi tyttöä. Mini on toipunut leikkauksesta hyvin. Pentujen painot ovat nousseet heti alusta saakka. Yleensä painot saattavat alkuun vuorokauden pari olla laskussa tai pysyä samassa.

Nämä ovat saaneet painoa jokainen noin 200 g! Pennut ovat noin neljä vuorokautta vanhoja. Osa vähän enemmän, osa vähän vähemmän:)

Muutama kuva vielä pötkylöistä. Kyllä näistä jo näkee, kuinka ne ovat kasvaneet noihin ensimmäisiin kuviin verrattuna.

Isot kiitokset Anne ja Kati avusta ja myötäelämisestä. Suuret kiitokset eläinlääkäreille, Karin Dahl, Sjuvet ja Mia Knaapinen, päivystävä eläinlääkäri. Lämmin kiitos myös kaikille teille, ketkä viestein ja puhelimitse jaksoitte tsempata ja olla hengessä mukana.

Toistaiseksi pentulaatikossa vallitsee hiljaisuus ja rauha. Massut täynnä on hyvä nukkua:)

Salamatkustajat kuvattu

Tänään oli vihdoin se päivä, että päästiin kurkkaamaan pallomahan sisuksiin. Minillä on valtava vatsa, joten jotenkin osasi odottaa, että niitä pentusia olisi monta. Vaaka näytti + 11 kg! Mini ei ole lihonut vaan kasvatellut vauvamahaa.

Piti ottaa kaksi kuvaa, kun tuossa jälkimäisessä ei näkynytkään ehkä kaikki. No, onneksi näkymättömiin jäi vain tuo yksi, jonka selkäranka näkyy tässä alemassa kuvassa. Eipä vatsan koko enää ihmetytä, koska saimme eläinlääkärin kanssa saimme laskettua 11 pääkalloa.

Saa sitten noin viikon kuluttua nähdä, onko siellä vielä joku salamatkustaja näiden 11 pennun lisäksi. Nyt täytyy pitää peukut pystyssä, että kaikki menee loppuun asti hyvin ja saamme pennut elävinä ja hyvinvoimina maailmaan. Sekä tietysti, että kaikki selviävät elämään.

Nyt saa sitten jälleen kerran jännittää!