Omat koirat

maanantai 11. tammikuuta 2010

Hermot riekaleina!


No, niin.. Kauan odotettuja tietoja:) Kira antoi jo eilen illalla merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. No, olisihan se pitänyt arvata, ettei heti eikä kohtakaan tule valmista.

Nyt vihdoin ja viimein, monen ulkona käymisen ja monen - melkein eläinlääkärille soitetun puhelun - jälkeen ensimmäinen pentu on syntynyt. Taitaa yö mennä mukavasti, kahvia juoden ja kelloa tuijotellen.

Klo 22.55 poika vihreä, 595 g
Klo 23.23 tyttö punainen, 480 g
Klo 00.36 tyttö keltainen, 561 g
Klo 01.28 tyttö lime, 590 g
Klo 01.46 tyttö ruskea, 555 g
Klo 04.10 tyttö punakeltainen 554 g

Toinen pentu tulikin sitten jo vähän vauhdikkaammin kun poika oli aurannut vähän kulkuväylää.

Kolmas pentu syntyi hiukan yli tunnin odotuksen jälkeen yhtä vauhdikkaasti kuin siskonsa.
Kira hoitaa pienokaisiaan antaumuksella. Taitaa yö mennä mukavasti, kahvia juoden ja kelloa tuijotellen.

Taas vierähti lähes tunti, kunnes iso tyttö putkahti maailmaan.. Aika eleettömän oloisesti Kira synnyttelee. Saapa nähdä, onko vielä lisää tulossa. Ultrassa löydettiin neljä, vahintään:)

No, sieltähän tulikin sitten heti kaveri, tyttö:) Missä luuraa pojat?

Kira söi, otti torkut ja kävi ulkona. Yritin kokeilla mahaa ja mielestäni se ei ollut vielä "tyhjä". No, eipä niin:) Tyttöenergiaa on nyt viisin kappalein. Saa nähdä, vieläkö joku masuasukki on matkalla.. Josko olisi vielä poika/poikia:)

Kello on nyt kuusi aamulla. Takki on tyhjä ja olo tosi surullinen, koska neljä viimeistä tyttöpentua olivat enkelipentuja jo syntyessään:( Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisiko pitänyt lähteä lääkäriin, vaikka kaikki tuntui sujuvan hyvin? Yksi kahden ja puolen tunnin väli, jonka jälkeen syntyi tyttö elossa.. Oliko se näille viimeisen elävän pennun jälkeen syntyneille enkeleille liikaa? Olivatko jotenkin jo viallisia vai menehtyivätkö pitkittyneen synnytyksen vuoksi? Kymmenen pentua ja noin viisi ja puoli tuntia.. Opusten mukaan tässä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Miksi istukat olivat irronneet liian aikaisin, jotta eivät ehtineet elossa tähän maailmaan. Mikä tämän tarkoitus oli?

Näihin tunnelmiin.. Ehkä iltapäivällä on parempi mieli ja kuviakin otettuna. Nyt ei vaan pysty ajattelemaan.. Miljoona kysymystä risteilee päässä ja olo on sekava.

3 kommenttia:

kennel Sonrienten kirjoitti...

Onnea kovasti puolisiskoille ja -veljille, tervetuloa maailmaan sydämenvaltaajat, ja tsemppiä kasvattajalle.... ja kuvia pian sitten katsottavaksi!!

Maritta kirjoitti...

Kiitos!

Jep, kuvia tulee kyllä:) Ihan kyllästymiseen saakka!

Kirsti Pitkänen kirjoitti...

Äiti voi hyvin ?
Kuusi pentua voi hyvin ?
Eikö tässä ole ilon aihetta kylliksi ???
Voin aina tarpeen tullen muistutella miten huonosti voi ihan oikeaasti käydä.
Onnea pentulaatikkoon ja hymyä huuleen !