Sisko ja sen veli näyttelyssä

Laura ja meikäläinen suuntasi taas nenät ja kirsut kohti Lohjaa. Vickan ja Haades osallistuivat pentunäyttelyyn nyt toista kertaa. Väkeä oli julmettu määrä, koska kaikki rodut olivat arvosteltavana yhtenä päivänä. Viimeksi näyttely oli jaettu kahdelle päivälle ja siltikin oli tungosta.

Suuren osan kakkosryhmää tuomaroi Anna-Liisa Reinikainen. Hän oli myös mustien tuomarina. Tällä kertaa näyttely menikin sitten juuri toisin päin kuin viimeksi. Haades oli PEK1 ilman kunnitapalkintoa ja Vickan oli ROP-pentu.

Mielenkiintoiseksi tämän teki se, että minulle tuomari höpötteli, ettei tässä vaiheessa turkista sano yhtään mitään, kun on vielä pentu. Haades jäi ilman kp:tä juurikin turkin takia:( Itse olin turkin laittanut ja tokikin otan syyt niskoilleni. MUTTA turkissa ei ollut mielestäni yhtään mitään ihmeellistä. Ihan samanlainen kuin siskollakin ja samanlainen kun edellisessä näyttelyssä:)

Molemmat saivat kyllä ihan mielettömät arvostelut! Tuomarin teksti oli kyllä melkoista suitsutusta:) Joskus näinkin.. Tosin olihan siellä negatiivistakin, liian suuret korvat:)

Yritin ottaa sisaruksista kuvia. Alla peräkkäin otetut kuvat:) Ehkä se pitää paikkansa, ettei kauneus ja äly välttämättä ole samassa paketissa!



 Tässä sitten viimeisenä zoomattuna vain Vickanin pää kuvaan mukaan:)

Seuraavan kerran sisarukset esiintyvät junnuluokassa. Pentunäyttelyt on nyt nähty:) Niin seuraava näyttely onkin erkkari. Toivoisin näkeväni siellä kasvattejani esillä. Vaikka kaikki ei voikaan voittaa, niin siellä on kuitenkin mukava käydä katselemassa koiria ja vaihtamassa tuttujen kanssa kuulumisia. Sekä tietysti tutustua myös uusiin ihmisiin. Paikka on ihan mahtava! Samassa paikassa olimme viime kesänä mustien kesäpäivää viettämässä.

Erkkariviikonloppua edellisenä viikonloppuna on trimmauskurssi, joten apujakin on tarjolla, jos erkkariin mielii. Siellä voi laittaa koiran jo valmiiksi kuosiin ammattilaisen ohjaamana. Luultavasti itsekin menen paikalle ottamaan oppia.

Lonkka- ja kyynärkuvien tuloksia puuttuu vielä yhdet tai kahdet. Kasvattajana ei pääse henkseleitä paukuttelemaan luuston terveyden osalta. Mutta enempää ei olisi voinut tehdä. Etupäät ovat olleet terveitä kolmea kyynärpäätä lukuunottamatta. Yksi kakkonen ja yhdet ykköset. Kyynärien tuloksista olen iloinen, harmittaa tietysti Emman kakkonen koiran ja omistajien puolesta. Moni kuitenkin porskuttelee menemään kakkosen tai kolmosen kyynärillä. Ei se numero koirasta ilmiasultaan sairasta tee.

Ihanaa, kun vihdoin ja viimein alkaa illallakin olla hiukan valoa. Tosin tästä lumesta on jo saatu tarpeeksi. Saisi tulla kunnon vesisade ja viedä nuo lumet mennessään! Koko talven ollaan tarvottu samoja polkuja tuolla metsässä ja tarvotaan edelleenkin. Polulta ei voi poiketa, kun uppoaa edelleenkin yli puoleen reiteen hankeen.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!