Olen NIIN onnesta mykkyrällä, koska onnistuin olemaan sössimättä Piun työskentelyä:) Olemme käyneet Etsijäkoiraliiton järjestämää etsijäkoirien alkeiskurssia. Eilen oli sitten loppukoe.
Piu on tehnyt tasaisen varmaa työtä koko kurssin ajan. Jäljestäminen on hyvin keskittynyttä ja tarkkaa. Hommahan toimii siis niin, että etsittävä koira (ns. maalikoira) kävelee omistajansa kanssa jonnekin metsään tai vaikka tietä pitkin. Etsittävästä koirasta jätetään haju (kaulapanta, karvatupsu, harja, lelu tms.) etsivän koiran ohjaajalle.
Kun koira on "maalissa" ja jälki vanhtentunut jonkun aikaa, lähdetään sitten jäljelle. Etsivälle koiralle annetaan etsittävän koiran haju jäljen alussa. Koira sitten lähtee kyseisen hajun perusteella jäljestämään.
Koira voi olla täysin nenä massa kulkeva jäljestäjä tai ottaa hajun myös ilmasta. Piu on tarkkanenäinen koira, joten on välillä yrittänyt ilmaista maalikoiraa jo kaukaa. Tarkoitus ei olekaan mennä etsittävän koiran lähelle, mutta Piu haistoi maalikoiran jo todella kaukaa. Tulin siihen tulokseen, että yritän pienoisella kehottamisella, painostuksella kannustaa sitä menemään vielä eteen päin. Ilmaisu on ollut melko selkeä, onneksi. Piu on koira, jota on tosi helppo lukea:)
No, loppukokeen jälki oli n. 500 - 600 metriä pitkä ja melkein tunnin vanha. Tarkoitus oli, että jälki olisi vanhentunut puoli tuntia. Edellinen etsintä kuitenkin vei enemmän aikaa, kun kouluttaja oli laskenut. No, eipä se tuntunut Piuta haittaavan. Se lähti jäljestämään ihan tuhatta ja sataa. Ajattelin jo, että näinköhän se ollenkaan tietää, mitä on tekemässä. 90 asteen kulmakaan ei tahtia haitannut:)
Maalikoira löytyi ja tällä kertaa Piu menikin tosi lähelle. Työskentely oli tietysti kaiken kaikkiaan ihan äärimmäisen hienoa, mutta ihan päinvastaista kuin koskaan treeneissä:)
Pääsimme siis loppukokeesta läpi ja nyt sitten pääsemme osallistumaan treenirinkeihin. Tästä me nyt jatkamme tähdäten jatkokurssille ja sen loppukokeeseen. Ihan mahtava fiilis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti