Viikon tapahtumia

Helatorstaina järjestettiin Inkoossa Match Show. Olin siellä talkoilemassa. Seurailin siinä ilmoittautumisia ja tuumailin, että pentuja on vain muutama. Ikäraja oli vuoden, joten soitin kotiin, että Vickan täytyy tuoda paikalle. Koira oli jo ehtinyt käydä suossa rypemässä ja jalat olivat hmm.. törkeännäköiset. Pentuja oli kuitenkin loppujen lopuksi parisenkymmentä.

Onneksi oli aurinkoinen ja tuulinen ilma, joten karstalla pöyhimään jalkakarvoja vähemmän mutaisiksi. Taisi olla aika onnistunut suoritus, koska ulkomuototuomari Zidy Munsterhjelm-Ehnberg valitsi Vickanin ensiksi punaisten parhaaksi ja lopulta BIS 2:) Saimme myös Inkoon koirakerhon, Canidaen, kiertopalkinnon "Parhaiten sijoittunut inkoolainen koira".

Ja kyllä, vaatteet ovat aivan väärän väriset! Kun ei ollut lainkaan tarkoitus koiraa kehään viedä, niin ei tullut valittua oikeanlaisia vermeitä päälle:)

Lohjalla, Virkkalassa oli ryhmänäyttely. Rymistelimme paikalle Piun (Druzkaya Derzhava), Vickanin (Gårdarikets Evrika), Lakun (BH Druzkaya Cernyi Voin) ja Torstin (Druzkaya Dinosavr) kanssa. Tuomaroimassa oli aina niin mukava Juha Putkonen.

Kaikki koirat saivat todella hienot arvostelut. Harmittaa, etten taaskaan saanut otettua kuvia. Koirat esiintyivät ja käyttäytyivät tietysti oikein mallikkaasti:)

Piu oli ROP saaden sertin (nuorten luokassa), Vickan narttujen kakkonen (junnuissa) ja varaserti. Laku oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Kati oli värvännyt Sinnan handleriksi ja hienosti meni ensiesiintyminen, avoimessa luokassa EH.

Torsti oli viimeistä kertaa junnuissa. Tänään ERI ja JUK1. Putkosen Juha sanoi Nooralle, että tämän koiran hän haluaa ehdottomasti nähdä aikuisena:) Torsti on vielä tyhjää täynnä. Mutta hyvää kannattaa odottaa!

Nooralle jälleen kiitokset Vickanin esittämisestä. Kiitos myös apukäsille, Kati ja Sinna.

Piu ja pakollinen poseeraus

Koiravahvuus talossa on harventunut. Tytär muutti isänsä luokse kera koirien. Niinpä "minikoirat" Sissi ja Veijo viettävät nyt cityelämää. Hyvin koirat ovat sopeutuneet kerrostaloon, vaikka jo pitkään täällä keskellä metsää ehtivät asustella.

Veijon ja Vickanin painileikki

Piun koiranetsintätreenit ovat sujuneet ihan loistavasti. Ensimmäisen kerran jälkeen jouduin kyllä tekemään melkoista analyysiä, jotta miksi koira selkeästi jäljestää, mutta ei todellakaan jäljen päällä. Menimme jäljelle, ensimmäinen merkki, toinen merkki ja sen jälkeen ei mitään merkkiä. Jatkoimme Piun "näyttämää" reittiä ja tulimme jäljen päälle viimeistä edellisellä merkillä. Eli maalikoira löytyi vaikkei pitkin jälkeä mentykään. Ilmeisesti voimakas tuuli oli tuonut hajun kallion yli metsän reunaan.. Tiedä sitten, mitä tapahtui.

Nyt pari viimeistä kertaa on sitten mennyt aivan putkeen. Jäljet ovat olleet pitkiä, on ollut kaarrosta ja kulmaa. Hyvin Piu on ne selvittänyt. Se kulkee hyvin keskittyneesti, välillä vauhdikkaammin ja välillä vähän hitaammin tarkistaen koiran kulkureittiä. Vielä muutama treenikerta olisi jäljellä ja sitten on koe. Kokeessa selviää, ollaanko opittu mitään:)

Seuraavan kerran ryhmä rämä suunnistaa Karjaan näyttelyyn:)